kannattaakohan nyt yrittää?
rakentaisinko jotain uutta
jotta tulisin kuulluksi?
viime kerrasta haavoittuneena
taistelen kootakseni itseni
luomisen monimutkaisuus
ja kokemusten avaaminen
on terapiaa tunnolle
mutta vaikea ilmiantaa
alkaako se pakkosyöttö taas?
tämä on siis juuri sinulle
että yrittäisit ymmärtää
tämä on oikeasti elettyä
josta voi saada ehkä jotakin
tuota uskottelet vain itsellesi...
eikö ketään kiinnosta
vai eikö kukaan huomaa?
onko tämäkin vain tyhjää
pelkkää turhaa itseäni?
ei se siitä voi johtua!
en osannut sitä sanoa
vielä väärälle persoonalle!
tulin pahimpaan aikaan
tosi huonoista asioistakin
kai se täytyy uskoa
yleensä en onnistu
teen tätä itseäni varten
parasta vetäytyä oppimaan
jos en osaakaan koskaan...
Selite:
Tää kuvastaa hyvin tän hetken tuntoja. Tavallisuudesta poiketen kirjotin melkein yhteen pötköön koko tekstin. Ehkä tää vielä joskus sujuu... (01.11.04)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä vain tehokkaasti jytisee tämä pääsi sisällä soljuva, tukahtunut dialogisi. Imevä etsimisen tuntu... Hyvällä matkalla, kun on iso tahto oppia. Arvokkaita asioita tässä pohdit. Hienoa.
Runoista, joiden on antanut vain tulla sisältään, oppii yleensä itsestään jotain. Tää kuulostaa siltä, että se on saanut purkaantua, vaikket taaskaan todennäköisesti oikeasti ole niin sitä kirjoittanut... Mutta muista yhä, että sun kannattaa yrittää ja että osaat... kaikkea. :)
Mielenkiintoista! Käyt tässä keskustelua yhden sivupersoonasi kanssa. Molemmat teistä tuntuvat olevan kovin pessimistisiä osaamisesi suhteen. Se on kyllä aivan turhaa.
Osoitit sen jälleen kerran tällä runollasi:)
Taitavaa kerrontaa.
Aina kannattaa yrittää...koskaan ei luovuttaa saa :)
Niinpä niin, näin ne persoonamme eri osa-alueet keskustelevat...milloin toistaan tuomiten, milloin kannustaen.Mielenkiintoinen keskustelu.
Todenoloista, ainakin kirjoittajalle.
Sivut