Syysmetsän lumoihin
keijusten kutsuihin
jäin
kuljin eteenpäin
Näin välkkeet virvatulten
Maille maahisneitten
harhailen hapuillen
kuulen
metsäin taikuuden
salansa kuiskien
Tiennyt ennen en
karkeloiden noiden
kultakauneuden
tullen silmäin etehen
Ihmettelen ihanuutta
herttaisuutta hahmojen
sadunomaisten
kuiskeet hennot kuulen
Jälleen taasen tunnen
tuon ihmeenomaisen
lapsuuden sulouden
toden totta ollen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Tätäkin runoasi on ilo lukea, sanat soljuu niin ihanasti!