Aamuyön varjoissa

En enää tervehdi postinkantajaa
En aamuisin sängyssä unta saa
Valvon yksin, sydän tuskin lyö
Taas kaikki susta muistuttaa

Parittomat sukat lattialla
Kaaoksen keskellä
Voinko edes oikaista puiston poikki
Nousta autoon tai kääntää kylkeä
Lähteä veljen kanssa veneellä saareen

Löytäisitkö luokseni yhtä helposti kuin uniini?

Sillä minä muistan reitin luoksesi
Jokaisen mutkan ja mäen
Vaikken koskaan kulkenut sitä polkua
Sinä aina löysit minut

Kello viideltä kaipaamassa sinua

Unettomat yöt
Loiste täyden kuun kätki
meidät pelolta
Sirpaleet, seikkailut
Parvekkeelta avautuvan kaupungin yllä
Kiedoit kätesi ympärilleni

Kuitenkin hitaasti me vain kiertelimme totuutta

Pahinta on muistaa
Sillä päiväuniltaan ei voi piiloutua
Ja kello pysähtyy taas aamuviiteen
Yhä uudelleen

Kissa juoksee karkuun
Eivätkä vastaantulijat enää nosta hattua
Kuin teemukin reunaan
Pinttynyt tahra
Et sinäkään lähde minusta

Viideltä aamuyöllä katson peiliin
Eikä vastaan katso enää ketään