Kun sydän kääntyy itseään vastaan.
Kaikki kaunis kuihtuu Katoaa ympäriltä.
Tummat sävyt satavat sieluun
harmaaksi käy tie keväinen
Harmaa on tie alakulon
toivottomalle kulkijalle.
Puhdas on tie alakulon.
Lukemattomat kyyneleet
ovat sen puhdistaneet
Sydämen tila on tie alakulon.
Sävyistä tummista kohti auringonpaistetta
Elämän värejä
Tie alakulon sydämen kääntää.
Tiellä alakulon harmaudessa alla
kyynelsateen puhdistavan
sureva sydän puhdistuu, voimistuu, kääntyy.
Joskus äänesi kuulen ontossa
kaiussa askelteni
pinnasta tien alakulon
Silmiesi loisteen näen heijastuvan
pisaroista kyynelsateen joka
voimalla puhdistaa pintaa alakulontien
Alakulontie on kuluttanut kenkäni
väsyttäneet jalkani jotka sinua
haluavat seurata
Alakulontie on puhdistanut sydämeni
joka sinua haluaisi surra.
Alakulontie on muuttanut ajatukseni
jotka sinua ikävöivät.
Jalkani ovat takertuneet alakulontiehen
jalat maassa askel vakaana käyn puhdasta
alakulontietä
Alakulontien yksinäinen harmaus saa
palamaan ajatuksen alku lähteille
Alakulon tiellä liikenne merkit johtavat
kulkijan totuuden, hyvyyden, kauneuden äärelle
niin puhdistava, nöyryyttävä on matka
alakulontien läpi
Nyt sydän kääntyy totuuden, hyvyyden
kauneuden palvelijaksi sydän jalo
on itsensä löytänyt
Se luo ympärilleen kevään toivon
tien keväisen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi