Reppu mun tunteiden

Runoilija Metsänneito

nainen
Julkaistu:
1
Liittynyt: 17.9.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"It is you're mind, that creates this world."
 

Olen onnea täys
olen surullinen
iloinen,
ja siltikin kaipaan.

Tunteiden sekava vellominen
myrskyn lailla mun päätäni vaivaa.

Olen tässä ja nyt
olen kaikkea
olen yksi ja siltikin monta.

Ei mun tarvitsekaan
olla yhtä vaan,
harva ihminen kai oikeest onkaan.

Olen tässä ja nyt
elän monilla,
tavoilla, tunteilla, keinoilla.

Olen vain ihminen
pieni suurudessaan
olen vain inhimillinen.

Olen yksi ja samalla montaa.
Kannan repussain aina mun mukanani,
Hyvää, kaunista, mutta myös sontaa.
Ja kaikilla niillä on siel paikkansa,
niitä tarvitsen ollaksein mä.

Ja kun jatkan tän eloni kulkuain
repun sisältö muuttuu ja muuttuu
itse reppukin vaihtuu ja kantajakin
se on kauneutta, uskomatonta.

Se on eloa mun täysin uniikkia;
eloa sanatonta.
Ei näitä löydy kuin yks'
koitan tuntea sen; arvon, kiitollisuuden.
Et saan edes tääl'
tämän pallon pääl'
kulkea, tallustaa.

Repun sisältöön ain' saan kurkistaa,
sen kirjon tuntea...
- Vihata, Rakastaa,
Kaivata, Pettyä, Iloita!

Saan Tuntea,
siitä kiitän mä.
Ilman tunteita en olis' Itseni,
jotain sisälläin' kivettyisi.

Kokemuksia, rikkautta Kauneinta;
- silmät peilinä sielussa..
Kulmissaan elonsa karheutta
vaan ei milloinkaan vihaa ei kateutta..

Luonto armahtaa keskeneräisen,
kun vilpitön oppimisen halu on.
Kun Sydämen kautta vain valinta on.

-Heli 23.5.2013 ja hiottu 16.9.2013

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot