Yö hiipii hiljaa ikkunan taa, pimeyden mukanaan tuoden tullessaa.
Pieni nainen kolahduksia kuuntelee, unta hermostuneena ja yksin luokseen huhuilee.
Sänky rakas lohtua tuo mutta unta vaan ei tyyny suo.
Matkojen päässä yksin sängyssän mies miettii tämän pienen naisen elämää.
Ei unta saa hänkään vaan pyörii tyyny vierellään.
Uneton tuo silmät sulkee hetken kamalaa kaipuuta tuntee.
Silmät viimmein ummistaa ja silloin iso mies oivaltaa.
Kun uneen kauneimpaan vaipua saa näkee kasvot pienen naisen uudestaan...
Reissu mies on tuomittu ikävään.
Selite:
Omistettu elämäni valolle ja rakkaudelle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi,miten kaunis herkkä runo.