Olen hiljainen ja äänekäs, rohkea ja haavoittuvainen.
Joskus olen iloinen ja joskus surullinen, mutta yleensä molempia samaan aikaan.
Tylsistyn ja innostun,
herään ja nukun,
hypin ja kompastun.
Myötäelän tunteita, joita toiset eivät tiedä itsellään olevankaan.
Murehdin turhaan.
Kilautan kaverille ja olen taas onnellinen.
En tiedä autoista mitään,
mutta tiedän, että hymyllä voi pelastaa jonkun päivän.
En ymmärrä politiikkaa tai jalkapalloa,
mutta ymmärrän sisäisen kauneuden olevan ulkoista merkityksellisempää.
Yritän miellyttää ihmisiä
unohtaen siinä sivussa miellyttää itseäni.
Yksikin sana voi särkeä tai korjata minut.
Taistelen omilla aseillani oikeuden puolesta,
vaikka itselläni on oikeuksia vaikka muille jakaa.
Tasapainottelen itsekkyyden ja yhteyden ilon välillä.
Voin olla tyytyväinen elämään, mutta en koskaan onnellinen ilman vierelläkulkijaa.
Joskus olen sosiaalinen vain, koska en jaksa mököttää.
Kukaan ei voi koskaan täysin ymmärtää minua, vaikka uskottelen ainakin itse ymmärtäväni.
Olen äkkipikainen ja rauhallinen.
Olen ylpeä ja nöyrä, hellyydenkipeä ja syrjäänvetäytyvä.
Olen liian monimutkainen kokonaisuus kategorisoitavaksi.
Mikä tässä on olennaista?
- Olen-nainen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mainio runo! Naistenpäivän kukkaset sinulle! :)
Hienosti ja monipuolisesti, jotenkin mieli avoinna kaikille, toit esille ajatuksiasi ja ja tuntojasi runossasi. Tunteet on eikä niitä voi selittää järjellä pois. Naiseutta pohdit itsesi kautta monelta kantilta ja otit tunteiden koko skaalan tutkailtavaksesi runossasi.
Hienoja ominaisuuksia ja elämänarvoja paljon tässä runossasi.Mukavaa syksyn jatkoa sinulle:)
Olennainen osa omakuvaa, olla nainen.
Syväluotaus herkin sävelin
Kauniisti kirjoitat
elämän totuuksista.
Olennainen tavoitettu, avointa itsetutkielmaa runosi.
Hyvää naistenpäivää :D