kuu katselee
Vanhan Tallinnan
kattojen päältä
kun avaat minulle oven
ja otat sisään
eikä siinä ole mitään ihmeellistä
mutta kuu valaisee silti
jokaisen
rosoisen kiven
paksun muurin varjoissa
ja saa kadut
näyttämään taiotuilta
sellaisilta joita on
hetken aikaa
kevyt kävellä
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 8.8.2012 | 1 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 16.8.2012 | 4 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 17.8.2012 | 4 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 16.9.2012 | 6 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 31.1.2013 | 0 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 28.4.2013 | 9 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 6.5.2013 | 0 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 1.8.2013 | 2 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 1.8.2013 | 5 | Runo |
| Siirtolapuutarha | Nimetön | 8.8.2013 | 0 | Runo |
Kommentit
kaunis kuvaus tässä runossa. teksti tarttuu hetkeen ja vie lukijan mukana kuun valaisemille kaduille.