Käänsin kivet, murikat
pellotkin pellavat
mettässä möykkäsin
kukkuloilla kirosin
Taivaanrannat soi
tanssahtelevin askelin
Patarummun lailla
kuunvalon alle revontulet toi
Takkunuttu, kyläntuttu
katajaisen kansan
männyn kävyn otti suojahansa
luku lakeutensa sävyn
Meni syvälle sisemmälle
keskelle Lapin rieskan
kylväs maan, hoiti mullan
oma kotikin kallis on kullan
Korpikuusen alle
rakensi majansa
siellä hoivaa
siellä kasvaa
Pohjanmaan Likka
Selite:
Elämän täyskäännös.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo retkeilee tekee havaintoja. Luovuutta löytyy.
Tässä runossa ei katkenneita kynsiä pelätä.. Hyvå
Oot kyl onnistunu Pohjaalaisen asenteen tähä hyvin taltiomaan. Sanat tulee eikä kumartele tullessaan, mut hei niin pittäkin