Kuljen vaikka pilviä pitkin sinun luoksesi.
En pelkää niiden pehmeyttä tai kantamattomuutta,
koska tiedän, että ajatellen sinua en uppoaisi.
Silti välillä, vaikken tahtoisi,
pilvet eivät tuokaan luoksesi.
Silloin, epätoivoni mustimmalla hetkellä
löydän sinut viereltäni.
Mustat pilvet haihtuvat ja tilalle tulee valkoisia,
saan käpertyä kainaloosi, olen turvassa.
Tahdon olla tässä aina,
sen sinetöi sormus sormessa.
En koskaan voi sanoa liian monesti:
Minä rakastan sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
