Aina sieltä
Missä aidan päällä Kasvaa tappurat
Sieltä
Missä ruhjeilta ei säily
Eikä edes vihreydemmän takia
Sarvia vaan syyhyttää
Otsalohkoa pakottaa
Neiti pääsiäinen
Pässinä syntynyt
Kevät siis silmäkulmissa
Eikä sekään ilona
Kiharat hulmuten
Kolmeasataa kaakkoon
Vaikka myöhästyi jo eilen
Anteeksipyyntönä
Sammakot suupielissään
Virnistää viimalle
Syyssateelle, joka piiskaa
Ainut asia, joka ei satu
Juovuttaa sadassa solmussa olevan sielun
Eikä voi kun nauraa
Itse
Kuin muutkaan
Ja vielä huomennakin
Prinssini rakastaa minua
Selite:
Olen vain niiiin...sitä ei voi selittää! Jos joskus olisi tilaisuus,haluaisin tutustua itseeni ulkopuolisena:)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukavan leppoisen huumorin myötä tuo tämä runo totuuksia esiin ja varmasti meistä useammasta.
Kyllä sitä minunkin kämpästä raplingit seiniltä silloin tällöin putoilevat.
Nykyisin kyllä tosi harvoin, mutta joskus sitä vittuuntuu vain johonkin hiukseen, mikä lattialta juuri ja juuri erottuu. ;)
Hyvä on runosi.
Pirteä, mainio runo