Hiekkaranta

Nainen seisoo valkealla hiekkarannalla, on kuuma, merituuli viilentää mukavasti ilmaa. Lämmin hiekka pursuaa naisen varpaidenvälistä mukavasti, hänellä on hyvä olla. Nainen hymyilee. Hänellä on päällään pelkkä lannevaate. Naisen paljaalla iholla kimaltelee tuulen heittämä hiekka. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Nainen tarkastelee rannan piirteitä. Hiekkaa on silmienkantamattomiin, puhtaan valkoista hiekkaa. Kauempana rannan harmonian rikkoo yksinäinen maja. Hänellä on vahva tunne kuinka maja kutsuisi häntä luokseen.
Maja on rakennettu paksuista rantaan huuhtoutuneista puunoksista. Meriheinästä tehty ovi heilahtelee havisten tuulen tahtiin. Sisältä kuuluu miehen raskas hengitys. Nainen astuu hiljaa oviaukosta sisään. Mies makaa bambuvuoteella yläruumis paljaana. Miehen hengitys pysähtyy hetkeksi, mies mumisee jotain unissaan. Nainen kuuntelee miehen raskasta, mutta rauhallista hengitystä. Nainen katsellee ympärilleen. Maja on karu, kalusteita ei juuri ole. Seiniä peittää muutama hiilellä raapustettu kuva. Kuvat esittävät kaunista naista. Nainen tarkastelee kuvia tarkemmin ja huomaa kuvan naisessa samoja piirteitä kuin itsessään. Yhden kuvan alareunaan on kirjoitettu hennoilla kirjaimilla sana enkelini.
Nainen havahtuu hiljaisuuteen, vain tuulen huomina katon lomassa rikkoo sen. Nainen katsoo sängylle.
Mies on noussut istumaan ja katselee ruskeilla silmillään naista tarkkaavaisesti. Jokin tuossa miehessä on tuttua, ajattelee nainen mielessään, mutta ei sää päähänsä mikä. He katselevat toisiaan hetken. Sanaakaan ei ole vaihdettu.
Mies nousee vuoteeltaan. Auringon ruskettamat lihakset piirtyvät selkeästi majan hämärässä. Mies kävelee rauhallisesti naisen luokse ja katsoo syvälle naisen sinisiin silmiin. Majassa on aivan hiljaista, jopa tuuli odottaa vuoroaan. Mies nostaa kätensä ja silittää hellästi naisen poskea, siirtää hänen hiuksensa korvan taakse, hymyilee sanoo naiselle enkelini olet tullut muistatko minua enää.
Naisen mielessä hulvahtaa muisto, tuo kosketus on niin tuttu. Hän on tavannut tämän miehen, mutta missä.
Mies sanoo: unissa enkelini, olemme olleet kahden ennen ja unissa. Olen odottanut sinua kaikki nämä vuodet. Mies ottaa naisen kasvot hellästi käsiensä väliin ja suutelee naisen pehmeitä huulia. Muistot vilahtelevat naisen mielessä. Rakkaani olen täällä.
Mies nostaa naisen varovaisesti syliinsä ja kantaa vuoteellensa. Heidän sielunsa kietoutuvat toisiinsa. He ovat onnellisia.
Tuuli puhaltaa iloisesti katon lomassa. Vuorovesi laulaa onneaan rannalla ja heittää laineita valkoiselle hiekalle.