raitahiha

Runoilija raitahiha

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.12.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

NAKS

Minä olen se se mikä olen ja minä rakastan neonvaloja pöytien alla. Näen rupipolvisia asfalttilapsia ja pahvitaiteilijoita etikettien viimeisillä riveillä, joskus minun päässäni naksahtaa ja odotan että joku kysyy muutuinko nyt luistinradaksi. Jos minä sanon että taivas on punainen, niin silloin se on punainen.

Joulukuussa 2004, kun seistiin katulamppujen alla ja nähtiin liukuhihnattuja tähtiä. Tämä on sellainen, joka rakentaa iltapäiviään nuottiavaimista ja ihmisten ohikelauksista, sellainen joka on olemassa niistä asioista joita ei oikeasti ole. Minä rakastan tätä ihan vähän.

Tunteissa elävä tyttö, kannattaisiko sitä välillä käyttää järkeäkin? Ei siihen en pysty. Seuraan vain sydämeni perässä, sitä on jo korjattu niitein monta-monta kertaa, mutta niin se vain jaksaa juosta eteenpäin ja minä tulen perässä omaa vauhtiani.

Niin kuin postiluukkujen vaihtuvat nimet, eikä mainoksia kiitos, junani vaihtaa raidetta ja minä jäin asemalle valkoinen kauluspaita ylläni ihmisjoukon keskelle etsimään vastauksia löytämättä.

Kyllä se kyynel oli.
 

Aika mennä

Hei olenko tässä
Toimivatko jalkani
Miksi käteni tärisevät
Milloin lähden lentoon

Toinen korvani kuuroutui jo

Epätodellisuuteen
matkaan yksin
oppaanani ahdistus

Suloisena kuiskaa
kuuroutuneseen korvaani
ota ne vitamiinit

Kaikki mitä tarvitsen
on mukanani
päässäni
on oikea aika
sanoa niin
ja tehdä näin

oikea aika
oikea aika

Ehkä vielä lennän tuolla
ylhäällä
lintujen kanssa
ja haistatan
psykoihmisille
"suckers!"

Tulkoot perässäni
kun on heidän aikansa

Tämä on minun aika

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
30.12.1992
Runojen lukumäärä: 
10