Värisevin tuntein
Minä yritin maalata elämääni tauluun, mutta mietin millä värillä sen aloittaisin.
Menneisyys voisi olla jokseenkin valkoista, hieman seassa sinistä ja vihreää
kuitenkin pääosin valkeaa.
Ajatukset kuitenkin harhaili tähän päivään, edellisiin kuukauksiin
Silloin katseeni tarttui oikeaan käteeni ja siveltimeeni joka oli pyörittänyt mustaa väriä jo kauemmin.
Silmät kiinni vedin pitkän mustan viillon ja pelkäsin mielessäni ulottuisiko se jopa kehysten ulkopuolelle.
Arkana raotin silmiäni ja katsoin ensin poispäin taulusta.
Laitoin käteni sivulle suojaksi etten olisi nähnyt maalaustani liian nopeasti.
Rohkaisin kuitenkin mieleni ja käänsin katseeni kohti taulua ja tuijotin sitä henkeäni pidätellen.
Olin maalannut tauluuni valkean enkelin, joka mustasiipisenä heijastui sinisen vihreää taivasta vasten.
En ollut koskaan ennen maalannut mitään näin kaunista.
Olisiko tulevaisuus kuin enkeli, valkeana hohtava ja tummat siivet, olisiko ne musta menneisyys?
Minä katsoin olkani yli ja kun ei kukaan huomannut, poistin maalaukseni telineestä.
Käteni tärisivät, kun yritin taitella kuvani niin, että valkea enkeli jäisi päällepäin
ikään kuin tulevaisuus ja mustat siivet olisivat menneisyys ja painuisivat taitosten alle
piiloon iäksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikka menneisyydessä on tapahtunut ikäviä asioita, ei meidän ole syytä unohtaa valoisia ja iloisia aikoja näiden tapahtumien rinnalla. Emmehän koskaan voi tietää onko huominen parempi päivä, ja joskus voi olla niinkin että voimaa saa juuri niistä muistoista.
Ehkä joskus saamme tietää onko tapahtumilla jokin syvempikin sanoma.
Tässä runossa on todellakin se jokin.
Hienoa.
Tässä on erittäin vahva tunnelma. Parantaisi vielä runona, jos olisi tuo kappalejako mukana...
Pidin tästä. Kun vain voisikin taittaa pahat asiat pois. Ja pakko myöntää että hieman kateellinen olen että sinulla on isä joka auttoi viimeistelyssä.
kaikin puolin hieno runo... maalataan vaan kauniita ja kirkkaita värejä ja annetaan menneisyyden jäädä taka-alalle!