Piiu

Kuljin tietä Vapauden Torniin,
tunsin tuulen vievän tuskan pois.
Tunsin kuinka hengitys salpaantui.
Olin vapaa, hengitin sielullani.
Jätin hyvästi parhaalle ystävälleni,
demonilleni.

Kuljin jälleen tietä Vapauden Tornille.
Siitä tuli sielulleni paikka hengittää,
sielulleni kuulla itseni, vapauteni.
Nousin kohti tornia kun paholaisen häkki aivan yllättäen
helähti eteeni ja paukahti kiinni.
Demonini, paras ystäväni oli aivan edessäni.
Hengitykseni salpaantui taas mutta ei vapaudesta
vaan pelosta ja huonoista muistoista.

Kuljin kolmannen kerran Vapauden Torniin,
päätin että se tulee olemaan paikka sielulleni vapautua,
ei vierailumaja demonilleni.
Demoni ei enään piinannut minua,
koska olinhan sen hyvästellyt jo ensimmäisellä käynnilläni Vapauden Tornilla.

Voin aina tulla tänne ja hengittää sielullani.
Valoni on voimakkaampi kuin koskaan.
Minä nauran nyt demonille jonka laitoin paholaisen häkkiin.
Se häkki kuuluu Vapauden Torniin mutta,
ei minun ympärilleni vaan demonilleni,
jotta aina muistaisin että vapaudellani oli pitkä matka mutta,
nyt se matka on käyty.