Nimetön
Sinä kuljet vierelläni, ennen niin rivakasti, nyt jo vähän laahaten.
En pelkää että jäät jälkeeni, en vielä.
Pelkään vain sitä hetkeä kun en enää kuule askeliasi, hetkeä kun en tunne hengitystäsi vieressäni, hetkeä kun tiedän ettet jaksanut enää seurata minun valitsemallani polulla.
Olen vahva jotta sinä et näe heikkouttani.
Olen määrätietoinen jotta sinä et näe suruani.
En pelkää muuta kuin sitä hetkeä kun sinä et enää seuraa minua, kun jalkasi eivät enää kanna.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavat sanasi tässä runossa. Kyllä toisen toivoo siinä vierellä jaksavan kauan, ja että jalat kantavat vielä! ONNELLISTA SYNTYMÄPÄIVÄÄ SINULLE!
Kaunis. Koskettava. Ihan joutuu nieleskelemään lukiessaan...