Jokien uomat tietävät kaiken
Monella asemalla olen seisonut
hyvästejä jättämässä,
joskus hymyillen,
vaikka sydän oli karrelle palaa.
Joskus itkin enemmän
kuin olisi ollut sopivaa,
joskus hyvästelin kevein mielin
tietämättä ettemme enää tapaa.
Pahinta hidas unohdus,
kun kyynelvirtojen kuivuttua
kasvoihin jääneet uomat
muistuttavat vielä vuosien kuluttua:
en sittenkään unohtanut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aikansa arvoituksin
sieluinsa silmin
lokiansa tarkata
tulkintojaan tutkaten...
🕊️