Katkeruus

Runoilija Katkeruus

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.2.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sieluni vaaka on saavuttanut vihdoin tasapainon. Enään en ole pirujeni riivaama.
 

Kirjoittamista yössä.

Levottomuus kasvaa sisälläni kuin liekki hiilloksessa. Jokin on pielessä, pahasti pielessä. Seison aivan paikallani ja kuuntelen, mutta en kuule mitään. Kylmä hiki valuu paidan alla pitkin selkää ja vaistot huutaa pakenemaan, mutten pysty liikkumaan. Sydän takoo liian nopeasti rinnassa ja veri kohisee korvissa.

Annan katseeni vaeltaa omia aikojaan koettaen löytää syyn hiljaisuudelle. Puut ympärilläni seisovat hievahtamatta paikoillaan. Mistään ei kuulu lintujen liverrystä, eikä eläinten liikehdintää. Koko metsä on jähmettynyt paikoilleen odottaen pahinta. Tai vaaran ohi menemistä. En tiedä kumpaa vai oliko syy jokin aivan muu.

Vasemmalla, aivan erään pensaan juurella näkyy äkillistä liikettä. Sydämeni tekee pelästyneen pyrähdyksen ja on karata rinnastani, minun seistessä yhä kuin halvaantuneena paikoillani. Avaan silmäni ammolleen ja koetan nähdä, mikä pensaan takana liikkuu. Höristän korviani ja pinnistelen kuullakseni pienimmänkin rasahduksen.

Suu kuivaa. Aivot huutavat ”pakene,juokse!”mutta olen yhä samalla paikalla, johon tulin aiemmin pysähtyneeksi, huomatessani jonkin olevan eri lailla. Mikä se on? Olisiko se jokin villipeto mahdollisesti? Vai toinen ihminen? Minua kiusasi raastava epätietoisuus, kauhu ja pelko.

”Haloo, onko siellä joku?” Huhuilen lopulta, kun en enää kestä hiljaisuutta. Ääneni on käheä,hiljainen ja pelästynyt. Olen hengästynyt, tuntuu etten saa henkeä. Ympärillä oleva hiljaisuus syö kaiken hengitys ilman. Saan paniikkikohtauksen ja alan hyperventiloida. Silmissä pimenee ja menetän tajuntani.

***

Säpsähdän hereille. Nostan pääni työpöydän pinnasta ja venyttelen jumiin mennyttä selkääni. Kannettavan tietokoneeni näyttö hohtaa valoa pimeässä huoneessa ja näen että olen nukahtanut kesken kirjoittamisen.

Hetken mieliharmin puuskassa poistan äsken kirjoittamani tekstin ja sammutan tietokoneen. Jos itsekin nukahdan tuollaista roskaa kirjoittaessani niin se ei voi olla kovin kummoista kauhua.

Aamulla todennäköisesti kadun tekstin poistamista, mutta nyt en jaksa välittää asiasta. Nousen pöydän äärestä ja siirryn sänkyyn nukkumaan.

Selite: 
Tää nyt on tälläinen melko turhanpäiväinen raapustus. Kirjoitin vain jotain saadakseni purettua omaa levottomuuttani. Tarina ei oikeastaan kerro yhtikäs mistään ja on täysin tuulesta temmattu juttu. Sanoja sanojen perässä.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
28.8.1988
Runojen lukumäärä: 
10