Versokas
--
Tuuli ol tuima,
kelloja soitti.
Hiljaa ol maa,
herätä koitti.
Metsä ol vaiti, ja metsän taim,
vironnut vasta,
kohmeissaan kai.
kohmeissaan kai.
Kellotko peuran jo multaa osti,
untaan sammal viel sormeillen nosti.
-
-
Vaiti nyt!
Nousevat taas,
kuuletko huminan kylmän?
Vaiti vain,
ne syntyvät routaan,
ituiset väistävät hyhmän.
-
ituiset väistävät hyhmän.
-
Minä kuuntelen niin
houretta mullan,
houretta mullan,
kaipaan,
että koskisin sua. Valoa kaipaan
että koskisin sua. Valoa kaipaan
havinahaavan,
vapinaa valon ja kullan.
Saavutko vaikka hukkuisin susta. Pohjassainko
ui kaunein musta?
--
Unestaan versokas varoin herää, ojentaa juuriaan, helmaansa kerää.
Tuuli ol lempee, jo voimiaan koittaa.
Vie kauniisti kesään,
valveinen voittaa.
--
valveinen voittaa.
--
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
luonnon leikkisästi kerrot
satumaisen lasten elokuvamaisen salaperäisen tunnelman luot
Hienosti riimitellen ja sointuillen...
Upeaa kevään polulla runoastelua.