jrw67

Runoilija jrw67

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 6.1.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kadotus

Kadotus
Langennut enkeli, luolassaan istuu,
kiirastulen roihutessa mustan padan alla.
Vääristyneet varjot heijastuvat seinämiin
täynnä äänetöntä, ääretöntä tuskaa.

Padassa kuplii, kiehuu kuoleman liemi,
hän hiljaa sitä hämmentää.
Kalman löyhkä leijuu paksuna yllä nokisen padan,
kun sielujamme hän siellä kypsentää.

Suurilla verenpunaisilla silmillään, nauttien,
hän katsoo, sanakaan sanomatta,
kuinka kärventyneet epätoivoiset sielut
vaikeroivat, loputtomassa kivussa.

Hän rikinkatkuista lientä padassaan hauduttaa,
maustaen sitä epätoivolla ja kärsimyksellä.
Ei ole kuolema vapahtaja tai pelastaja,
on toivonkipinä sammunut.

On valitusvirsi turha kun alastomat sielut
peittyvät hänen kiehuvan keittonsa alle.
Rautakauhan terävä reuna repii itkevät,
nyyhkyttävät pakoyritykset palasiksi.

Hän toteuttaa vain itsestäänselvyyden
rappeutuneen ihmiskunnan rankaisemisen,
loppumattoman kidutuksen.
Ikuisen.

Syyllinen ei ole hämmentäjä. Ei.
Vaan syyllisiä olemme me.
Me itsekkäät, pöhöttyneet, kylmät, välinpitämättömät
ihmispoloiset.

Onko kohtalomme kirjoitettu tähtiin
vai voimmekko valita oikean polun ?
Jos haluamme välttää kadotuksen julman,
on punnittava sanat ja teot.

Lähimmäistäsi kunnioita,huolehdi, lohduta ja rakasta
äläkä sisäistä lastasi koskaan unohda.
Sillä toivoa sulla aina lie,
jos valitset rakkauden, se ainut oikea tie. >

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele laskevasti Kommentteja Kategoria
jrw67 Sattuma 10.1.2011 3 Runo
jrw67 Ehyt 13.1.2011 0 Runo
jrw67 Kadotus 25.6.2011 0 Runo
Runojen lukumäärä: 
3