Jälkeesi jäänyt

Nämä voimat ovat kataklysmisiä.
Purppuran värinen taivas.
Maailmat ovat tulossa tiensä päähän.

Ja sinä.

Sinulla on taito pysäyttää aika.
Minulla on kädet ohimoillani.
Olen kuin Edvard Munch:in Huuto.
Kyyneleillä ja kultalonkerolla sotkettuna.

Keskellä alkua,
kultareunustetun järven rannalla,
tulen osaksi sinua.
Kannan maailmaa kanssasi.
Laituri kelluu ajassa.
Tähdet sataa päällemme.
Aallot puhaltelee saippuakuplia.
Tuuli laulaa rantakaislikosta Juicea.
Silmistämme valuu universumeita,
ja kuohuviiniä.
Kokonaisia ihmiselämiä virtaa ohi.
Tulipää suhahtaa osuessaan laavaan.
Hetken pidän kädestäsi kiinni.
Kaikki muuttuu hieman merkityksellisemmäksi.
Osoitat taivaalle. Yksi pyrstötähti lisää.
Mutta kaikki on verhoiltu
tähän harmaaseen tähtisumuun,
joka estää minua näkemästä.
Käännyt minuun päin, ja kuiskaat..

Avaan silmäni.

Realiteetit iskee päälle.
Taas uusi aamu.
Istahdan parvekkeelle karuselliini.
Sytytän savukkeen ajatuksen voimalla,
ja mietin:
Sä olet nykyää missä oletkin.
Ja se on ihan ok.