HAPPYfacade

Runoilija HAPPYfacade

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.4.2012
Viimeksi paikalla: 1.9.2016 20:21

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
1.6.1994

Elämä on jatkuvia valaistumisia ja mietiskelyä. Niitä saat elämässä niin paljon, että unohdat ne kummiskin. Kun voit sanoa: "Jos kuolen nyt, kuolen onnellisena", ihan milloin tahansa, tiedät elämäsi olevan onnellista.
 

Nimetön

Liekkö tähän elämä tullut. Ihmetellä kaikkea niin pientä, niin merkityksellistä, kun samalla turtuu asioihin niin isoihin.
Varpunen lintulaudalla...
Niin viaton, mutta niin kuolevainen pöllön kynsissä.
Pelto metsän keskellä...
Niin puhdas, mutta niin sateen armoilla.
Mutta en kiellä. Sitä miten opin olemaan näin. Näin kylmänä, vaikka pakahdun taakkani tuoman painon alla.
Ketä syytän? En ketään, en edes itseäni, sillä enhän edes tunne häntä tai itseäni.
Olen sokea, joka näkee, mutta vain kipua. Vaikka janoaa onnea kaikelle.
Sillä kuin muuttolintu, tiedän tieni, tiedän haluni. Tiedän mikä on ilo.
Kuin hyväksyntää etsivä hölmö, etsin paikkaani, en tiedä missä se on. Tiedän mikä on suru.
Tunnen tuskasi, kuin tuntisin omani.
Olen tai en ole, olemme samaa kumpikin.
Kalliota, elämäksi kutsumamme sateen kulutuksessa.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Runossa on syvälle luotaavaa itsensä etsintää tunteitten myllerryskentässä.  Kuuntelin juuri radiosta ohjelman, jossa keskusteltiin kahdesta inhimillisestä tunteesta, jotka ovat häpeä ja kateus.  Perinteisesti ajatellaan, että ne ovat molemmat vain ei toivottuja ja negatiivisia tunteita. Mutta molemmista löytyy jotain hyvääkin riippuen siitä, kasvetaanko niiden myötä paremmin tuntemaan itseämme, myös armollisemmin hyväksymään itsemme.  Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pysähtyisimme paikoillemme tavoittelematta parempaa elämää kohti haaveitamme ja toiveitamme.  
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
1.6.1994
Runojen lukumäärä: 
10