armahdettu

Runoilija armahdettu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.2.2004
Viimeksi paikalla: 11.10.2020 23:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
19.8.1989

Minä, jonka mielessä on sanoja liikaakiin. Joka joskus ahdistuu siitä, kun ei saa tunteitaan ulos millään keinolla. Minä, joka tunnen kaiken täysillä, aurinko/hurrikaani, se olen minä. Hyvä runo saa kädet tärisemään, minä joka itken usein teidän teksteille, joka samastuu helposti. Saatan unohtua tähän hetkeen, sitten ottaa taas kiinni maailmasta ja olla takaisin. Ihminen, joka tarvitsee toista.
 

Näetkö minut?

Näetkö minut,
olen tässä edessäsi
yrittäen olla se joksi minut elämä on luonut,
mutta katseesi, olemuksesi, tyrmäävä ilmapiiri
saavat minut kääntämään itseni sisäpuolelle,

kertoen hymyillen tarinaa kaiken olevan hyvin
vaikka samalla hetkellä sydämeni ja mieleni kiljuu
kivusta, jonka luonne polttaa kaiken muun altaan.

Näetkö minut,
huudan sisäisesti sinulle pienellä äänellä
toivoen sinun ymmärtävän minun katseestani
kuinka paljon janoankaan sinun lämmintä
halausta,
pientä ymmärryksen palasta.

Tiedänhän minä, että sen saaminen on mahdotonta,
vaikka salaisin haluni on sen olevan täysin toisin,
sinun ottavan minusta kiinni syleilyysi
painaen pääni olkapäällesi kertoen,
että tässä maailmassa ei ole toista tärkeämpää,

vaan sanomattomana pyyntö ei toteudu,
todellisuuden karu puoli on liian sumentavaa,
helpoimmaksi ratkaisuksi jäänee täydellinen
katoaminen.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
19.8.1989
Runojen lukumäärä: 
10