Lapin kivikasvoinen Pariisi
läikkyy poronsarvensa yli.
Valmistautuu vyörymään Ounasvaaralle,
jonne talven silmä on tehnyt pesänsä.
Jätkä pitelee ylväänä kynttiläänsä.
Kemijoki hieroo sen pohkeita
ja lukee kirjaansa ystävilleen,
jotka luovat nahkansa useammin
kuin neljä kertaa vuodessa.
Näin kolmen vaaran väliin juuttunut
vireä pohjolan kallio liikkuu
hievahtamatta neidon rintojen päällä
arktista metropolia, turismia
ja Paasilinnaa jutustellen
ilahtuu kovin
jos kylkeä pitää kääntää ja ähkäistä päivää.
Sole poka mikhään!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut