Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
Toinenrakkauteni on vankka
kivi rantahiekalla
uskollinen odottaja
veden viiveellä
tulevalle huomiolle
kuuntele kuinka lokit
hyvinä kauniina päivinä
kuiskivat kalojen kisailusta
rantakaislahameiden värisyttämässä
poukamassa
myrskyn noustessa jokeeni
olet saavuttamaton tuuli
paljaalla otsallani
rankaiset minua rakkaani
koska tyynen illan hymyssä
rauha peittää silmäni
sylisi keinuttaa unta
>
04.09.2010Voi hitzin hitzi mikä rauha, kauneus ja tyyneys tähän runoon onkaan istutettu. Ihan käsittämättömiä kielikuvia, melkein voi kuulla rantakaislahameiden kahinan. Hienoa että syksy on saanut Sinunkin kynäsi teräväksi. >Arvostelija: lindalinda04.09.2010 Argeologinen kaipaussinua olen ikävöinyt
sulkani puolillaan huokauksia
yksitellen tippuvia
mustetahroja valkoisen paperin
rintamukselle
sinua olen kaivannut
ei ole väliä
onko sanoja
moneen kertaan pestyjä
sanoja
kynsin polvin hampain
pidän kiinni lupauksestani
olla sinun>
31.08.2010upea runo, herkkää ja samalla vahvaa sanomaa runossasi, kaunis runotus! >Arvostelija: Fantzu31.08.2010 Kauniita sanoja ja hienoa tekstiä. >Arvostelija: nurinkurinen31.08.2010 Sie olet aina korostanut sitä, että olet luontorunojen kirjoittaja ja sitä, ettet muka osaa kirjoittaa rakkausrunoa. Huihai nainen, tässä on mitä parhain esimerkki siitä. Jos jotain poimin tästä, niin nuo mustetahrasi valkoisella paperilla ja sulkaosion. Ihan käsittämättömiä kuvia ja tunnelmaa Viimeinen säkeistö, sehän vain kruunaa ja sinetöi kokonaisuuden. >Arvostelija: lindalinda31.08.2010 Erikoisen tunnelman virität tähän upeaan runoon. Lopun on kiihkeää peräänantamattomuutta on mahdoton olla ihailematta. >Arvostelija: YksitoistaMinuuttia31.08.2010 Vahvoja sanoja tässä. >Arvostelija: epeli01.09.2010 Kaipauksia - voi olla moniinkin eri kohteisiin,tapahtumiin kuin yleensä elämän eri tapahtumissa,joka jättää jälkiä... jopa kaipausta siihen omaan pikku suljettuun miljööseensä,jonka itse ehkä vain todella tuntee. Sisällä palaa mutta toiset eivät vain näe...kuin tulivuori ennen puhkeamistaan. >Arvostelija: karisma01.09.2010 Sanoitko Sinä tule?minä leijailen
ahavan tuulen
mukana
joen tuomana
liitelen
poikki sammaleisen metsän
jossa aamukaste
kohta roikkuu suopursun
kukassa
minä odotan
laavasadetta
sylissäsi
Myrskynpoika>
08.04.2010oi, miten rönsyisen jännittävää kuvailua! >Arvostelija: Painajaisunelma08.04.2010 Onii hänellä, joka löytää metsän salaisuudet. >Arvostelija: epeli09.04.2010 ihanaa! yksi kauneimista runoista mitä olen täällä lukenut. runosi tuo minulle kotoisan olon sydämelle. Kiitos tästä lukunautinnosta<3 >Arvostelija: sudenvuosi04.05.2010 UPEA!!! >Arvostelija: menley07.06.2010 Ihana :) >Arvostelija: Tupasvilla11.06.2010 Aivan Ihana. Tykkään kovasti. :) >Arvostelija: niiu11.06.2010 Kaunis runo. >Arvostelija: Kuurankukka31.08.2010 Pidän! Pidän ihan hirveästi tästä - Joka ainut sana on tarpeen ja oikein kuvaamaan suurta tunnetta. Lämmin kiitos. >Arvostelija: Millamaaria01.09.2010 Meänkielinen rakhausmeänkielinen rakhaus
soon poka villi asia
se seisoo omila ronttosilhaan
ei sitä säikhäytä
mettän tuulet
ei pakkasen paukheet
vakhaana se oottaa
killottaa
jaakaa ja jaakaa>
05.04.2010hyvä on kielellä millä tahansa luulen >Arvostelija: Diomedea05.04.2010 Soi korvissani lapin kaunis kielikuva... >Arvostelija: liinukkavarsa06.04.2010 pidin paljon >Arvostelija: seba06.04.2010 Joo son rohki vissi, että jämy rakhaus voittaa kaikki estheet. >Arvostelija: epeli09.04.2010 Kertakaikkisen upea runo, lisää tällaista! Ihana murre! >Arvostelija: Aippu04.09.2010 Junamiesillan painauma
olemuksessa
astelee kuulokäytävän
etuovesta
junien kirskuna
kiskonpaloja
aidatulla alueella
käytöstä poistettuja
rataosuuksia
junamies
rakentaa omaa
rataa
omaa asemaa
odottaa
viimeistä
veturia
>
05.04.2010Haikenakaunis runo >Arvostelija: Diomedea05.04.2010 Mie se vain tulin pojan kuskusena mullivaunussa savosta tänne pohjosheen. Taitava etelän varekset raakkua, niin ko tämänki perän leuhkasijat. >Arvostelija: epeli09.04.2010 Enkelin siipien kahinaavanha mies
vanha kumarainen
hiukan höperö mies
soittaa kelloa
”halusin kertoa
enkeli mäni
tuosta noin”
käsi hosuu
epämääräistä
reittiä
seuraavassa kamarissa
hoitaja ymmärtää vasta
näkymättömiksi
muuttuneet askeleet
tulivat tästä huoneesta
...>
02.04.2010Runsaat ikävuodet saattavat tepposia tehdä. >Arvostelija: epeli03.04.2010 Sinut minä halusin
hän tuoksui savulta
tervalepästä tulleelta
hänen pianistin sormiensa
kosketus jätti
hiuksiini kaipauksen
hermostuneen laulun
hän hiipi vartalolleni
kuin aamu hiipii yöhön
kuin talvi hiipii syksyyn
minä sulin halusta
hänen sylinsä
ikuiseksi lähteeksi
minun järkeni
oli enään erämaan
hiljaista laulua
niin hiljaista
että sitä
ei enää voinut kuulla
....
>
02.04.2010Tämä runosi on sanataidetta parhaimmillaan. >Arvostelija: epeli03.04.2010 Elämän,rakkauden,luonnon ikikulun kiertokulku ajattomuudessa tämän pyörivän maailmamme pyörteissä ja hiljaisuudessa kuin tyyneydessä on rakkaus syvimmillään - äänetönnä. >Arvostelija: karisma03.04.2010 Hieno, kihelmöivä tunneruno. Erityisesti pidin kolmesta ensimmäisestä säkeistöstä. Pisteet lopussa mielestäni turhia. Pidin, Paljon. >Arvostelija: niiu05.04.2010 Ikuisestisinä tulit luultavasti
äänivallin
toiselta puolelta
pysähdyit vain yhden
hengenvedon päähän
kuinka minä
sinua hengitin
hengitin
sinä suutelit
intohimon sateenkaaren
kaikkialle minuun
yönä jona taivas
piirtyi vartaloihin
sadoin kosketuksin
yönä jona kaipaus
sai uuden merkityksen
...>
02.04.2010Todella upeita runoja nämä. >Arvostelija: epeli03.04.2010 Ikuisesti - kuin luotettavan hyvän ystävyyden airot lipuvat auenneissa tunteissa, niiden koskettavissa soinnuissa henkii kauaskantoinen ja niin ääretön yhteinen horisontti ; kaipaus kaipauksessa joka lämmöllään sulattaa jäätyneiden järviet jäät suureksi ulapaksi yhdessä soutaa runon tuollepuolen. Ikuisesti kohtaamaan. >Arvostelija: karisma03.04.2010 Kuoleman kosketustänään eilistä konkreettisempana
katson kuoleman rauhallisia
suoristettuja kasvoja
me olimme samaa
vuosikertaa
samassa aikakoneessa
sinun matkasi
ikuisuuteen
alkaa viimeisestä palveluksestani
lupauksestani
olla luonasi
tässä hetkessä
jossa kynttilänliekki
sammuu hiljaisuuteen
jättäen hentoisen savuvanan
kiinni kyyneliini
............
>
26.03.2010Kosketus joka ei unohdu joka jää elämään kevään kukoistuksessa Tuonelan kosketus. Silloin kun suru on syvin niin tunne on sanaton ja pinnalla kuitenkin näkyvillä - Sanoitta - jolloin tunne eniten koskettaa. >Arvostelija: karisma26.03.2010 On se vaan hupaisaa aikakoneella mikrokosmoksessa tukka putkella matkustaa... >Arvostelija: epeli26.03.2010 Kauniita säkeitä, kuolema verrattuna elämään on sangen rosoinen. Näin sanoakseni. >Arvostelija: Quentamon28.03.2010 Jääpuikko vuoteessani
sinä yönä puhuin
unissani
sinä irrotit itseäsi sielustani
sinä yönä minä jäädyin
sänkyyni
aurinko nousi julmalta taivaalta
muutti hiekaksi kaikki kyyneleeni
en halunnut muistaa
en edes toivoa että olisit jo kaukana
tunnit katosivat päiviin
minuutit olivat pelkkää viivakoodia
minä unohdin jotakin oleellista
rakkauden voiman
tunteen joka tulee jostakin
paljon paljon
korkeammalta
unohdin miltä tuntuu janota
toisen kosketusta
miltä tuntuu kun osaa
lentää ilman siipiä
leijailla kuun valaisemalla
taivaalla
tietää nousevansa
hänen käsiensä varassa
vaikka on jo lähellä putoamista
olin unohtanut jo miltä
tuntuu ovi avata
ja kohdata silmiesi valo puun takana
.....>
25.03.2010Tuttuja tuntemuksia ja unohduksia on tässä runossasi. Haikean kaunis! >Arvostelija: maitokahvi25.03.2010 Runosi on hyvin kaunis, pidän käyttämistä kielikuvistasi. Tykkään tästä paljon. >Arvostelija: riemunraja25.03.2010 Hienoja sanoja ja kielikuvia. Viivakoodit tosin vähän tökkäsivät, mutta muuten tykkäsin kovasti :) >Arvostelija: Sistina25.03.2010 Todella kauniisti tulkittua tunnetta. >Arvostelija: Sarayah26.03.2010 Palathaan kuukkehliinolet minun
rakhausvärsyni
utehliaana kisuat illan
hämärissä nuotiolle
norkoihleen eyhäitäni
et sie ole ees varpheila
niinko en miekhään
sillon vanhaan hyään
aikhaan osanu
olet onneni lintu
ystävä parhaasta
päästä tiätkös
olet kemppi katela
oranssi pyrstösti
alkaa vipathaan
ko hypähät likemäksi
mie hunteeraan että
pesästi on riekon
höyhehniin ja poron
karhvaan värkätty
mie halvaisin aina
olla kanssasti täälä
ja tänne taas oikeasthaan jäähä
ota sie nuot jästinisun
ruuput
...
(suomennus)
Kuukkeli
Olet minun
rakkausrunoni
Illan hämärässä,
nuotiolla,
norkoilemassa
eväitäni
uteliaan luottavaisena
niinkuin minäkin joskus
aikoinaan
olet onneni lintu,
ja paras ystäväni
tiedätkös.
Olet kaunis katsella
oranssi pyrstösi
vipattaa kun
hyppelet
lähemmäksi
Pesäsi arvattavasti
riekon höyhenistä
ja poron karvoista
Minä olen kanssasi täällä
ja tänne haluan
jäädä
Pullanmurenat saat
sinä.....>
24.03.2010ai että mä tykkään sun kielestäs!! >Arvostelija: Mystis24.03.2010 lapin murrettako lienee? maukasta purtavaa ;) >Arvostelija: liinukkavarsa25.03.2010 Suomennos oli ihan paikallaan, murre on minulle siinä määrin outoa. Silti murreosion lukeminen oli mukavampaa, tunnelma välittyy siitä paremmin. >Arvostelija: Sarayah26.03.2010 Hieno runo, ja murre miellytti minua erityisesti tässä. Sen verran vieraampi murre itselleni kuitenkin, että hyvä, että laitoit suomennoksen mukaan :) >Arvostelija: Talvicc106.04.2010 Ei voi olla totta!!!tällä talvella
on selkeä taipumus
liioitella
paiskata lumikasoja
katolta
huohottaa raskasta
räntää pilvimummoista
juuri kun tunnet
kuinka aurinko hymyilee
se koleana kääntää
selkänsä keväälle
aurailee tietä
takapakin etuperin tulla
kirjoittaja istuu
auton ratissa
vitutuksen loskarallissa >
23.03.2010talvi yllätti autoilijan =) mainio runo!! >Arvostelija: Mystis23.03.2010 Tää on tosi hyvähyvä. Tykkäsin raskasta räntää huohottavista pilvimummoista erityisesti. Kyllä.. mutta tuttuja tunnelmia kun ei .. se .. kevät .. meinaa .. tulla. Mutta onneksi tänään paistaa aurinko :) Kyllä se sieltä tulee! Mukavaa kesän odotusta :) >Arvostelija: Sistina23.03.2010 Erinomaiset kielikuvat - runosi tavoittaa kuluneen talven ytimen tarkasti. Tää tykkää:) >Arvostelija: morgaine24.03.2010 jurpii se vähemmästäkin hyvä runo >Arvostelija: seba24.03.2010 Katoava kieli
kuulekko sie
kunka mie ääni
käheenä pruuvaan
laulaa aurinkoa
rajaväylän päälä
meän kielelä>
17.03.2010pidin paljon >Arvostelija: seba17.03.2010 kuulehan mie - kauniisti laulatkin =) >Arvostelija: Mystis17.03.2010 Räjähtänyt riekalekerroit olleesi
kuin ilmapallo
taivaalla ilman
määränpäätä leijaillut
huurteisen tuulen
mukanaan viemä,
matkoja ajelehtinut
puihinko takerruit,
maahanko tuuperruit
mitä kohtasitkaan
reiteilläsi ennenkuin
kotioveltani sinut
löysin
jäljelle jääneen
puhjenneen pallon
räjähtäneen riekaleen>
28.04.2008Vautsi, tykkäsin tästä. Välillä tuntuu, että olisi itsekin räjähtänyt riekale, "taivaalla ilman määränpäätä leijaillut"... Toivottavasti lähettelet lisää runoja. :> >Arvostelija: the Pearl28.04.2008 hieno vertauskuva >Arvostelija: seba24.03.2010 Olipa tosi mukava vierailla runosivullasi ja makustella toinen toistaan parempia runoja. >Arvostelija: Sarayah26.03.2010 |