Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
VoittoMinä olen voittanut.
Olen voittanut taisteluni tämän erän.
Näen jälleen värejä, muistakin kuin harmaata.
On ollut tuskallinen taival, ja minä annoin periksikin.
Annoin periksi tuskilleni, annoin periksi kropalleni, annoin periksi masennukselle.
Yli vuoden rämmin suossa, loputtomassa rämeessä josta en jaksanut yksin ponnistella ylös.
Olisin halunnut vain kuolla, hiljaa nukkua pois.
Ja jotenkin, kuitenkin, heräsin ja havahduin.
Nousin jaloilleni.
Minuun valettiin taas uskoa, toivoa, rakkauttakin.
Kukaan ei voinut tehdä sitä puolestani.
Opettelin uudestaan kävelemään, välittämään itsestäni, huolehtimaan itsestäni.
Kesä meni ohi kuin siivillä, en välittänyt siitä.
Minun on hyvä olla, siipeni kantavat vihdoinkin.
Minä olen terve ja täynnä voimaa, täynnä iloa.
Ja maailma on niin kaunis, täynnä värejä.>
Onko tässä enää mitään sanottavaa? Ponnistelin ylös masennuksen ja sairauden suosta, olen taas terve ja elinvoimainen. Täynnä elämää ja onnea! Kiitos kaikille jotka uskoitte minuun ja tiesitte tämän päivän koittavan. Vilpitön kiitokseni. Olen voittanut tämän erän.
10.08.2012
Ihan mitä vaanHuone oli tyhjä.
Makasin lattialle unohtuneella matolla ja yritin lohduttaa tuskasta huutavaa sydänparkaani.
Miten sitä olikaan kolhittu!
Tuntui kuin olisimme erkaantuneet, minä ja sydämeni.
Oli vain hysteerinen sydän ja vähintään yhtä hysteerinen tyttö.
Tyttö kietoi käsivartensa sydämen ympäri ensin hellästi ja sitten vaativammin puristaen.
Sydän ei hiljentänyt huutoaan.
Se ei rauhoittunut enää.
Miksei?
Ennen se vaati vain muutaman sanan ja sydän rauhoittui, hiljeni jälleen omaan tahtiinsa.
Mikä sydämen sai niin suunniltaan?
Kas, oli ollut toinenkin sydän.
Niin tietysti, toinen sydän.
Kylmä ja julma, laskelmoiva ja raaka.
Vastakohtia olivat ne kaksi, tietysti, ja toisiaan rakastivat ehdoitta.
Vanha tarina, tiedättehän sen?
Sen jossa toinen rakastaa enemmän kuin toinen, antaa enemmän ja lopulta ei jää mitään.
Menetys sattuu joka kerta.
Ja kuinka se pieni, urhea sydän oli yrittänyt!
Se oli yrittänyt muuttaa, välittää, rakastaa.
Se oli lähes pakahtunut omista tunteistaan ja yritti rakkautensa vuoksi sietää toisen inhottavia piirteitä.
Hetken se näytti jo onnistuvan, saavan aikaan muutoksen ja sen yrittäminen näytti saavan palkinnon.
Vaan te tiedätte luonnostaan pahat?
Pieni, urhea sydän ei tiennyt.
Se kesti kaiken pahan, jokaisen sanan ja teon, uskoen silti aina vain parempaan tulevaisuuteen.
Ja tiedättehän, loppu on historiaa.
Pieni sydän huusi, ja vaikka tyttö piti siitä kiinni, huuto ei lakannut.
Se ei lakkaisi enää koskaan.
Sitä oli satutettu niin.
Se huusi kaikkea sitä, pettymystä, kipua, unelmien särkymistä ja ennenkaikkea sitä että kaikesta mitä se kesti tehtiin turhaa.
Ja se sydän olisi tehnyt ihan mitä vaan, ihan mitä vaan että se toinen sydän olisi tullut puolitiehen vastaan ja rakastanut niinkuin se rakasti.
Sen sijaan se oli poltettu karrelle, poljettu sirpaleiksi, revitty kappaleiksi, revitty rinnasta.
Ja silti se rakasti.
Ja huusi kipuaan, rakkauttaan.
Se huusi sitä, että olisi tehnyt ihan mitä vaan.
Ihan mitä vaan.
Ja se huutaisi sitä ikuisesti.>
28.12.2011
Tässä ja tänäänLaulavat, että elämä on helppoa kun on joku josta pitää kii.
Koskeeko se myös muuta kuin toista ihmistä?
Minä pidän kiinni kynsin, hampain mutten saavuta mitään.
Minä en enää taistele joka päivä.
Päivät pilkkaavat minua, kuluvat noin vaan pois ja seuraava lankeaa armottomat säteet aseenaan verhojen raosta minua kiduttamaan.
Enkö voisi päästä jo pois?
Vihdoinkin, eikö tämä maailma voisi minut armahtaa?
En jaksa yhtään taistella enää!
Roikun tässä tuskaisessa elämässäni.
Jälleen sylkivät yhden diagnoosin kasvoilleni.
Tuntuu, kuin joku ampuisi minua säännöllisesti haulikon suolapanoksilla.
Mutta ei se minun kipuni ole suolan eikä edes haulikon aiheuttamaa.
Ellei syöpä osaa ampua haulikolla.>
Rankka jakso elämässä menossa, sairautta ja kurjuutta tuntuu riittävän.
04.10.2011Paljon voimia. On hyvä varmasti purkaa oloaan myös kirjoittelulla. Toivon parasta sulle. >Arvostelija: badlydrawngirl04.10.2011 Luin pitkään runojasi, ja pystyn sanattomuuteni keskeltä sanomaan vain, että todella kipeän koskettavia ja kauniita tekstejä... Varmasti harva voi suoraan edes ymmärtää kuinka vaikeaa aikaa sinulla nyt on, mutta vaikka et tunne minua, niin lupaa minulle, että älä luovu toivosta. Koskaan. Vaikka elämä näyttäisi nyt synkimmän puolensa, ja varjot tuntuvat muuttuneen syvemmiksi ja painavemmiksi kuin mikään muu, älä luovuta. Kaikki voi vielä kääntyä paremmaksi; kaikki kääntyy vielä paremmaksi, kun siihen ei menetä uskoaan. Sinulle on tiedossa vielä paljon jotain kauniimpaa, mitä olet koskaan uskaltanut edes toivoa. Tiedän sen. Voimia! >Arvostelija: Huiskahäntä09.01.2012 Kaunista suruaSuru kimmelsi silmissä, noissa kauniissa sinisissä silmissä.
Tuijottivat takaisin, napittivat niin tiukasti kyynel silmäkulmassa kimmeltäen.
Itku oli lähellä, urheasti nieleksi kyyneliä.
Katsoi minua, silmin anovin.
Sanattomaksi sai, katseella vain.
Syliin suljin, en osannut muutakaan.
Surussaankin oli kaunis niin.
Sydäntä särki, koski kovin.
Auttaa halusin, vaan en osannut.
Syliin suljin tiukemmin.
Tarttui minuun kuin hukkuva.
Oli niin kaunis.
Puristi niin että happi loppui.
Jalat pettivät.
Lattialla katselin kyynelsilmiin.
Halusi suudella.
Halusin niin kovin lohduttaa.
Ujosti suuteli, tuoksui suolalta.
Painoi päänsä syliin.
Sulki silmät, oli siinä niin.
Hiuksia silitin.
Loppui itku, tyrehtyi kyynelvirta.
Oli niin kaunis.
Kasvot punaisina, raidoilla.
Silmät yhä kosteina, surullisina.
Oli kaunis tapansa purkaa suru.
Oli kaunis suruinensa.
Ei auttaa antanut, kuitenkin itku loppui.
Sylissä oli, siinä niin.
Tuoksui niin hyvältä.
Hiuksia suukotin, niskaa silitin.
Vaihtoi asentoa, silmät yhä kiinni.
Hymyili jopa.
Huokaisi, ja nukahti.
Oli hyvä olla siinä, lähekkäin.
Mikäs siinä ollessa, kaunista surua katsellessa.
Hymyilytti itseäkin.
Hiuksia silitin edelleen, toisen unta valvoin.
Lohdutin sittenkin.
Nukahti syliin.
Hymy kyyneleisillä kasvoilla uneksi.
Katselin, katselin, katselin ja katselin.
Sydän tuntui rinnassa pakahtuvan.
Tuhinaa kuuntelin, onnellinen olin.
Oli sylissäkin kaunis suru muuttunut kauniiksi onneksi.>
Ajatuksia, ajatuksia.
23.08.2011
Uninen elämäJo monena yönä olen nähnyt samaa unta.
Unta, josta herään aina väsyneenä.
Unessa olen onnellinen ja minulla on joku.
Joku jota rakastaa, joku josta pitää kiinni.
Unessa tapahtuu asioita, jotka eivät hereillä ole mahdollisia.
Olen nähnyt unessa kuinka muutun.
Muutun kärpäseksi jonka sammakko syö.
Muutun jänikseksi jonka kettu syö.
Muutun sammakoksi jonka käärme syö.
Muutun vampyyriksi ja juon kuiviin rakkaani.
Olen nähnyt unessa itseni tekemässä asioita, joita hereillä häpeäisin.
Mutta myös asioita joista toisaalta haaveilen.
Sairauteni takia nukun paljon.
Paljon enemmän kuin muut.
On vain pakko nukkua.
Joudun elämään elämääni unen kautta.
En silti menetä mitään. Päinvastoin.
Unissani saan olla onnellinen.
Nukkuessa ei satu minnekään ja unesta aina herää.
Ja olisin onnellinen vaikka en jonakin aamuna enää heräisikään.
Uni on minulle kuin huume.
Unissani teen asioita, joista voin hereillä vain haaveilla.
Unessa on jopa siedettävää olla minä.
Minä rakastan unta.
Minun elämäni on unta.>
Elämä on parasta huumetta -> Uni on parasta huumetta
14.08.2011
Kun kuolen, tahdon ettei hautajaisissani itke kukaan, ettei itke kukaan.
Miksi?
Koska kaikkien tulee iloita - pääsin pois!
Enää satu ei.
Enää kärsi en.
Enää vahvaa esitä en.
Enää seuraavaa päivää pelkää en.
Minä olen itkenyt.
Itkenyt teidän kaikkien puolesta.
Älkää itkekö minua.
Älkää surko minua.
Älkää muistako minua sellaisena, kuin nämä viime ajat olen ollut.
Muistakaa minut elävänä, rohkeana, nauravana,
muistakaa minut niin ettei jokainen päiväni ollut taistelua.
Muistakaa minut sellaisena kuin olin,
kun annoin enemmän kuin otin.
Kaiholla saatte muistaa.
Kaivatakin saa.
Kunhan muistatte: nyt minun on hyvä, minulla on rauha.
Ei tarvitse enää taistella.
Vielä me tapaamme hopeareunaisten pilvien tuolla puolen.
Siellä olen minä.
Vapaana tuskani kahleista.
Sellaisena, kuin teidän tulee minut muistaa.
Sillä sellainen minä olin.
Ennenkuin hävisin taistelun ja menetin otteen.
Ei ollut enää syytä elää.
Kipu ja pelko varjostavat päiviäni.
Haluan pois.
Minun aikani on täysi.
Hautajaisissani pukeutukaa valkeaan ja iloitkaa.
Olen vapaa!>
Pelottavia ajatuksia joita ehkä tuli osittain omasta elämästä ja osittain jonkun muun tuntemuksista.
14.08.2011
Sydäntalven yöt ovat pimeitä, jäätävän kylmiä ja yksinäisiä.
Jokainen pieni olento kaipaa seurakseen ystävää, rakastettua, ymmärtäjää ja kainaloa johon käpertyä hakemaan lämpöä, lohtua.
Parhainkaan peitto tai takki ei pelasta sisäiseltä kylmyydeltä.
Sydämessä käy pakkasviima, jolle edes tämä helmikuun yö ei vedä vertoja.
Helmikuun yöt ovat aina kylmiä.
Varsinkin pienelle olennolle, jonka vierellä lepäsi toinen olento.
Olento tunnesiteiden kahlitsema.
Eivät tarvinneet sanoja.
Katse ja kosketus riittivät.
Siitä asunnosta säteilivät onni ja rakkaus ulos asti.
Erehtyivät ihmiset kadullakin luulemaan kevään saapuneen.
Kevät oli todellakin saapunut.
Ensimmäinen kevät.
Ensimmäinen yhteinen kevät heidän sydämiinsä.
Kolhiintuneisiin sydämiin.
Noiden kahden rassukan, jotka toinen toistansa täydentävät.
Ovat kuin tehdyt toisillensa.
Niin samankaltaiset, niin erilaiset.
Magneetin lailla vetävät toisiaan puoleensa.
Jokainen sekunti yhdessä pyyhkii ne tuhat vuotta erossa.
Yhdessä kaikki on niin helppoa.
On kevyt olla.
Niin kevyt olla.
Ja perhoset vatsassa.
Ihanat, kirkkaanväriset perhoset vatsassa.
Ja rakkaus rinnassa.
Kuin roihuava juhannuskokko.
Korventaa muttei tee silti kipeää.
Eihän rakkaus voisi meitä satuttaa.
Minä rakastan sinua.
Haluan olla kanssasi aina.
Menetkö kanssani naimisiin?>
MJK <3
14.02.2011
Jotkin asiat muuttuvat.
On olemassa jotain mihin voi luottaa,
jotain jonka varaan uskaltaa laskea.
Sanovat, että rakkaus on henkinen itsemurha.
Rakkaus saa sinut riisumaan itsesi alasti, näyttämään jokaisen virheen, puutteen ja vian sinussa vaatien vain ja ainoastaan täydellistä hyväksyntää.
Hylkäämisen mahdollisuutta ei edes halua ajatella.
Rakastuessasi tarjoat itsestäsi sen, mitä sinulla on annettavana.
Ihmisestä riippuen se ei ole kovin paljon.
Mutta se riittää.
Pelko.
Se ei liity rakkauteen.
Ei millään tavalla.
Rakastunut ei pelkää.
Ei menettämistä, ei rikkomista, ei sitä että särkisi toisen.
Jos ei rakasta liikaa, ei rakasta tarpeeksi.
Eikä rakastunut voi olla järkevä.
Järki ja rakkaus eivät mahdu samaan päähän, sydämessäkin on tilaa vain näistä toiselle.
Rakkautta on hymyillä ääneen.
Minä olen tässä.
Alasti vikoineni, virheineni ja puutteineni.
Hymyilen ääneen.
Ja janoan vain ja ainoastaan täydellistä hyväksyntääsi.
Ota kiinni kädestäni, unohda rakkauteen liittyvät pelkosi ja kurkota kanssani taivaaseen.
Anna itsesi minulle.
Tässä ja nyt.
Tänä yönä.
Lupaa itsesi minulle.
Loppuelämäksi, ainakin näin alkajaisiksi.
Rakasta minua.
Minä rakastan sinua.>
Ihminen joka sai kursittua kasaan ihmisriekaleen ansaitsee oman runon. Sinä teet minut ehjäksi, sinä teet minut onnelliseksi. Sinun kanssasi tunnen eläväni, olevani erityinen. Sinä hyväksyt minut menneisyyteni ja kaiken kannettavakseni langenneen taakan kanssa. Sinun kanssasi minä tahdon vanheta.
14.02.2011hienoa pohdintaa pidin paljon >Arvostelija: seba14.02.2011 Ehkä.Olen kuollut.
Vihdoinkin.
Jäänyt mätänemään tänne jonnekin syksyn ja uuden kevään väliin.
Askel niin kevyenä minun on helppo kulkea.
Turtana.
Pakkanen ei pure, lumi ei kylmää, alkoholi ei juovuta, lyöminen ei satu, muistot eivät revi sydäntä kappaleiksi.
On niin sietämättömän helppoa olla.
Tuntematta mitään.
Hymyilen tuntematta iloa, itken tuntematta surua, petyn tuntematta vihaa, rakastan tuntematta hellyyttä, suutelen tuntematta kosketusta.
Olen kuollut.
Vai lakannut vain olemasta minä?
Se säälittävä reppana, käytetty tiskirätti, huomiota herättämätön seinärikkaruoho.
Mikä sietämätön keveys!
Olenko vihdoin kuollut?
Vai lakannut olemasta minä?
Oli miten oli, minä rakastan tätä olotilaa!
Ehkä keväällä herään taas henkiin.
Ehkä.>
24.01.2011Koomassa ja parempi niin. >Arvostelija: Eeros24.01.2011 Ero eläimen ja ihmisen välilläVoisin kysyä itseltäni, että miksi juuri minä.
Mutta se olisi täysin turha kysymys, sillä minä tiedän vastauksen.
Ei minua tarkoitettu kärsimään täällä pitkään.
Jos olisin eläin, minut olisi jo lopetettu.
Alan kaipaamaan jo vapautusta tästä kaikesta.
Miksi minä en saa hoitoa?
Miksi minua ei tutkita?
Tämä yhteiskunta tahtoo minusta eroon.
Minulla on paljon sitä vastaan.
Minä en anna tämän yhteiskunnan tappaa minua!
Jos niikseen tulee, niin minä lähden täältä itse.
Lopetan itse itseni.
Jos olisin eläin, minut olisi jo tutkittu.
Jos olisin eläin, mnulla olisi ehkä vielä toivoa.
Nyt olen toivoton.
Mutta ainakaan en ole yksin, enkä kysele enää, että miksi juuri minä.
En edes itseltäni.
Sisälläni on tyhjiö.
Minä taidan juhlia tänään mennyttä elämääni ja huomenna jatkan taistelua.
Vaadin hoitoa, olen eläin!
Tutkitte, hoidatte ja sitten lopetatte minut!>
On ehkä hieman rankkaa katsella, kun viimeinenkin hippunen terveydestä katoaa eikä kukaan tee asialle mitään. Kukaan ei tutki, ei tarjoa hoitoa, ei halua auttaa. Heräsin miettimään, että jos olisin eläin niin minut olisi hoidettu ja tutkittu - ja lopetettu.
03.01.2011asennetta. tosin pakko kommentoida kahden katin omistajana, ettei se apua eläimille ole aina helppoa saada. eläimenkin pitää sairastua virka-aikana. juhlapyhinä ei ollenkaan. jos haluaa saada apua itselleen pitäisi olla rahaa yksityiselle mennä, mutta kellä on.. >Arvostelija: Rokkarinpimu03.01.2011 Niinpä, itsekin olen saanut huonoa hoitoa ja kärsinyt valtavasti. Rukoilen sinulle voimia jatkaa. Ethän anna periksi! Hieno runo. >Arvostelija: Pellava03.01.2011 Antakaa mulle piikki >Arvostelija: Eeros24.01.2011 Hulluutta vainKuumat kyyneleet.
Mistä näitä riittää?
Itku ei helpota oloa, eikä suo minkäänlaista lohtua, ei edes laihaa.
Suljen silmäni ja kyyneleet vain juoksevat luomien välistä polttavina ja tuskaisina, en voi estää niitä, en voi pysäyttää niitä.
En voi tehdä niille mitään.
Tuska on kauhea, nikottelu yltyy enkä saa henkeä.
Tuntuu kuin kuolisin.
Itkuun.
Voiko itkuun kuolla?
Kyyneleet jatkavat juoksuaan ääneti.
Vaikea hengitykseni on ainoa jonka voi kuulla.
Voin melkein koskettaa tuskaani, se on jossain vasemman rintalastani alla turvassa minulta itseltäni.
Voin melkein kosketta sitä, tunnen sen hakkaavan rytmin jolla tuska takoo sydäntäni.
Vai onko se sittenkin sydämeni syke?
Onko tuska vain asia jonka kuvittelen sydänparkaani kiusaamaan?
Ei mitään todellista tuskaa olekaan.
Mutta entäs nämä kyyneleet, jotka yhä juoksevat äänettömänä virtana?
Kuinka todellisia ne ovat?
Avaan silmäni ja tunnustelen luomiani, jotka osoittautuvat kuitenkin kuiviksi.
Olenko tulossa hulluksi?
Kuvittelinko vain kaiken tuon tuskan ja nuo kyyneleet?
Jos kuvittelin, olen tulossa hulluksi.
Sitäkö tämä on?
Hulluutta.>
Rakastan tätä runoa itse.
31.01.2010Tää on tosi jännä, mielenkiintoinen runo. Tykkään. >Arvostelija: Josefiina9003.02.2010 Elämä todellista vai satua? Kyyneleet puhdistavat kyynelkanavia! Hieno >Arvostelija: Taivaanrannan maalari13.05.2010 Arpi sielussaniSielussani on arpi,
se hymyilee minulle kasvoillasi joka kerta kun katson sitä,
se katselee minua syvältä sielustani,
se kuiskailee minulle asioita joita en tahdo muistaa,
se muistuttaa kaikesta siitä mitä meillä oli,
se on ainoa muistoni sinusta.
Sinä olet kipein asia elämässäni,
olet ainoa jota olen koskaan rakastanut koko sydämelläni,
pakotit minut elämään neljä vuotta helvetissä,
kiristit rakkaudellasi,
lupasit kaiken etkä antanut mitään.
Ja nyt olet enää vain arpi sielussani,
et enää edes haava joka repeäisi auki aina kun kuulen nimesi,
et edes muisto vaan vaaleneva arpi,
vain kuva elämäni suurimmasta virheestä
- ja muisto elinikäisestä talutushihnasta jossa minua pidät.>
16.01.2010Älä itke pieni tyttö.Älä itke pieni tyttö,
kyllä kaikki vielä järjestyy.
Älä itke pieni tyttö,
sinä olet selviytyjä.
Älä itke pieni tyttö,
tässä maailmassa palkitaan ne joita on koeteltu koviten.
Älä itke pieni tyttö,
enää ei ole syytä olla onneton.
Älä itke pieni tyttö,
sinulla on ympärilläsi ymmärtäviä ja tukevia ihmisiä jotka välittävät sinusta.
Älä itke pieni tyttö,
kaikki kääntyy vielä paremmaksi.
Minä lupaan sen,
en ole kolhuton itsekään.
Sinä selviät tästä ja näytät kaikille ettei sinua voi nujertaa, ei sinua voi alistaa.
Minä tuen sinua,
kuuntelen sinua,
ymmärrän sinua.
En ole kolhuton itsekään,
mutta kaikesta olen selvinnyt.
Niin selviät sinäkin.
Anna mahdollisuus itsellesi,
anna mahdollisuus elämälle,
anna mahdollisuus rakkaudelle.
Olet ne kaikki ansainnut.>
Pauskille. Muista että aina on joku joka kuuntelee halusitpa puhua mistä tahansa. Voimia ja lämpimiä ajatuksia. kiitos maanantaipäivästä ja siitä että luotat muhun niin paljon että kerroit ikäviäkin asioita. Tää runo on sulle. Älä itke pieni tyttö, kaikki on nyt paremmin.
03.06.2009Sekaisin kuutamostaKuutamo kuiskailee minulle sanattomia viestejä,
muodostaa äänettömiä lauseita kauniilla huulillaan,
katselee minua tavalla jolla kukaan ei ole minua koskaan katsonut,
rohkaisee minua,
lupaa että selviän lopulta voittajana tästä kaikesta.
Kuutamo näyttää minulle itseni aivan erilaisena kuin olen itse nähnyt,
kuiskailee minulle niin kauniita asioita että luen niitä hänen huuliltaan posket punoittaen polvillani maassa hänen edessään.
Hän hymyilee minulle vannoessani ikuista rakkautta hänelle siinä polvillani,
hän antaa minulle voimaa
- ja minä rakastan vain tuota häilyvää, petollista kuutamoa.>
03.06.2009
Ote elämästäni.Tartu kiinni kädestäni ja luota minuun, niin sinä sanoit
-ja minä luotin, luotin sokeasti käteesi ettei se päästäisi otettaan irti omastani.
Ja silti se päästi;
syljit kaiken toivon vasten kasvojani,
tähtäsit napakan potkun vatsaani,
upotit puukon selkääni.
Mutta millä taidolla sen teitkään!
Minä en hetkeäkään osannut edes epäillä sinua ja sitä ettei otteesi pidäkään.
Sinä päästit minut tahallasi putoamaan nöyryytettynä takaisin luomieni muurien sisään, turvaan muiden katseilta.
Ja silti jollakin tapaa ihailen sinua ja taitoa jolla tämän teit.
En osannut edes epäillä sinua ennenkuin tunsin otteesi heltiävän, sylkesi kasvoillani ja puukon selässäni lapaluun alla.
Mutta ehei, luulet väärin jos luulet että se riittäisi tappamaan minut.
Ei se riitä, ja kun olen nuollut haavojani tarpeeksi nousen taas jaloilleni ja ehkä hieman varautuneemmin tartun seuraavaan käteen joka minulle ojennetaan.
Opin tästä että sinisilmäisyys ei kannata
- minun on siis hankittava vihreät piilolinssit.>
03.06.2009
Katso minuaKatso minua.
Katso minua.
Katso minua silmiin, jumalauta!
Sano minulle silmiin katsoen että joskus olin sinulle enemmän kuin kaisla tuulessa,
enemmän kuin kolmitähtinen apila muiden joukossa,
enemmän kuin yksi työläismuurahainen keossa,
enemmän kuin yksi kuhnuri kennossa,
enemmän kuin nappula sinun saastaisessa pelissäsi.
Mutta et sinä sano:
et tahdo valehdella enää että olisin sinulle muuta kuin yksi monesta koska en koskaan ollut sinulle mitään erikoista.
Et voi edes katsoa minua,
et siedä minua silmissäsi etkä tajua
- että minä olin sinun neliapilasi.>
03.06.2009Ihana ja osuva runo! >Arvostelija: keijukainen03.06.2009 aivan loistava! :)) synttäriä. :) >Arvostelija: Susuuu30.06.2009 Varastettuja hetkiä.Nämä ovat niitä varastettuja hetkiä,
jotka tekevät minun surkeasta elämästäni elämisen arvoista.
Sinun huulesi minun huulillani vievät minut jonnekin kauas pois, ekstaasin kaltaiseen tilaan.
Mikään ei satuta, mikään ei kosketa, mikään ei sureta.
Kanssasi on vain lämmin iho toista vasten,
kuuma ja tiheä hengitys toisen kaulakuopassa,
ei pelkoa huomisesta eikä siitä että joku saisi tietää meistä,
on vain me kaksi tässä lähekkäin.
Nämä ovat niitä varastettuja hetkiä,
joita meillä ei saisi olla,
nämä hetket ovat niin väärin mutta samalla niin oikein,
voiko kahta ihmistä rankaista siitä että rakastaa?
En vaihtaisi noita hetkiä kanssasi mihinkään,
sillä mikään tässä maailmassa ei voi tarjota minulle enempää kuin sinä,
sinä teet minusta kokonaisen ja onnellisen,
sinä saat minut tuntemaan sellaista onnea jota luulin olevani kykenemätön tuntemaan,
sinä herätät minut taas elämään sitä elämää jota vuosia sitten halusin elää mutten voinut.
Ja silti, tästä kaikesta huolimatta, meidän pitää varastaa toisillemme nuo hetket.
Mutta ei se mitään.
Minähän varastan.
Rakastan sinua.>
Rakastan noiden hetkien varastamista, ne tekevät tästä kaikesta vaivan arvoista.
08.03.2009Tämä on uskomaton, ja tuo tunne on tuttuakin tutumpi.. On uskomatonta, että avoimmuus on usein avoimmuutta vain niin kauan, kun aiheet pysyvät Iltalehdessä.. Hyvää synttäriä! :) >Arvostelija: fenris01.07.2010 Veri
Veri.
Veri oli kuin viiniä,
sitä juomalla kulki kohti pimeää,
pelkoa ei ollut mielessä,
vain se kipu ja tuska joka kohta häviää,
join lisää viiniä,
omaa vertani viiniä punaisempaa,
kuljin eteenpäin pitkin polkua katoavaa,
en huomannut oksia jotka piiskasivat paljaita jalkoja,
en huomannut tuoreita avohaavoja,
en erottanut värejä kauniita,
hetken näin vain mustaa ja harmaata,
kaikki se miksi jaksoin eteenpäin oli sillä hetkellä katoavaa,
ja minä jatkoin matkaa pitkin tuota pimeää polkua,
viiniksi muuttunut veri alkoi sumentaa tajuntaa,
värit alkoivat palata vain kadotakseen taas tuota pikaa,
en ollut koskaan edes ajatellut tällaista loppua,
huulet omassa veressäni, jalat haavoilla, verisuonet tyhjinä,
ja umpihumalassa,
en kestänytkään viimeistä iskua vasten kasvoja,
vaan jatkoin kulkuani pimeyteen käyntiä hidasta,
ääriviivani katosivat ja sitten olin vain samaa mustaa maisemaa,
kaikkien niiden muiden kaltaisteni kanssa,
nekin hävisivät taistelunsa elämästä ja kuolemasta,
mutta voittivat taistelunsa vihassa ja rakkaudessa,
haihtuivat pois tietäen että joku kuitenkin muistaa,
muisto kaikesta entisestä sai ottamaan aina uuden askeleen polulla,
verisuonet täyttyivät verestä viiniä juomalla,
ja tuo viini päästi lopulta minut takaisin tänä aamuna,
juotuani omat verisuoneni tyhjiksi kaiken kauniin kuoltua,
tajusin että minunkin on jollain tasolla kuoltava,
saadakseni anteeksi kaikki se mitä ei ollut vielä ehtinyt edes tapahtua,
kipu oli lamauttava,
vääntelehdin tuskissani eikä kukaan voinut auttaa,
kaikki oli lopussa,
en jaksaisi enää yhtäkään iskua vasten kasvoja,
nyt olen hauras patsas varasan alla,
joten pidätkö huolta minusta,
vai annatko minun särkyä ja vain hiljaa kadota,
tästä maailmasta,
jossa sinä rakastit minua,
ja minä ehkä sinua?
>
Sanoja joita vain tuli jostakin.
14.10.2008Upea! Tämä täytyis säveltää lauluksi :) >Arvostelija: PieniäHetkiä15.10.2008 Haavekuva.Saisinko olla sulle salainen rakastaja,
jonka syliin saisit aina palata,
ilman sitoumuksia ja sopimuksia,
ilman kateutta ja mustasukkaisuutta,
aina kun tuntuu siltä ettei maailma ymmärrä sinua.
Tulisitko luokseni öisin,
silloin kun eniten kaipaisin,
olisitko minulle samaa ennenkuin yöhön katoaisin,
ja aina ennenkuin palaisin,
vastaisitko jos sinulle soittaisin ja kaiken kertoisin.
Ajattelen asioita,
joista muilla ei ole edes aavistusta,
kaikkia niitä kiihkeitä tunteja ennen aamun sarastusta,
sitä kaipuuta,
joka erottaa vartalon toisesta.
Tämä on vain runo joka ei satuta,
nämä ovat vain sanoja rikkinäisestä sielusta,
jostain tuosta haavemaailmasta,
jossa en saanut tarpeekseni sinusta,
enkä tuosta kielletystä rakkaudesta.
Haluaisin olla sinulle syy jatkaa,
rakastaa ja kantaa kun et itse enää jaksa,
opettaa lentämään ja saada uskomaan että kyllä siivet kantaa,
mutta minä en saa puhua sinulle edes yhtä sanaa,
etkä sinä tunne minua.
Haluaisin olla sinulle kuu taivaalla,
täydellinen peilikuva veden pinnalla,
lämpö jäisessä sielussa,
avoin syli sinua varten olemassa,
kaikki ne tunnit joita ei näy kellossa.
Raskainta on se ettet sinä tunne minua,
et tunne tätä sydämeni pauhua,
aina kun katselen sinua,
sinä näet minut ja tiedät minut ja katselet minua,
mutta et koskaan lähde kanssani samaa matkaa.
Usein vietämme iltaa samassa paikassa,
vaihdamme katseita muilta salassa,
mutta emme rohkaistu edes umpihumalassa,
emme lähde yhdessä emmekä ole samassa seurassa,
tanssilattiallakin silmäni ovat sinussa.
Jos olisin rohkea,
ehdottaisin sinulle samaa kuin tässä runossa,
mutta vaikken pelkää en myöskään uskalla,
sillä sinä voisit minua vain sängyssä rakastaa,
ja kaikkesi antaa.
Sitä yritän sinulle ehdottaa,
rakkautta ilman sitoumuksia ja pelisääntöjä ja ehtoja,
fyysistä tai psyykkistä rakkautta,
öitä joihin voimme vain kadota,
ja aamuja joihin hiljaa poistun kenenkään huomaamatta.
Kaikki kenenkään tietämättä meistä,
ei mitään tietoa rehellisyydestä,
ainakaan niin kauan kun ei ole varmuutta tulevaisuudesta ja meistä,
vasta sitten kun haluamme olla julkisesti yhdessä,
voimme särkeä muiden sydämet ja paljastaa totuuden meistä.
Vielä tämä kaikki on harhaa,
jotain kaunista kuvitelmaa,
jossa ei ole alkua eikä loppua,
vain tämä järjetön ajatus kaikesta,
sinusta ja minusta.>
Tämä on kirjoitettu erästä komeaa ja järjettömän ihanaa miestä ajatellen, kyseinen mies on tullut vastaan mitä omituisemmissa paikoissa ja jopa yksinään sen kadun varrella jossa asun. Se ei voi olla sattumaa. Eihän?
03.10.2008Aivan ihanan selkeästi ja lämpimästi kuvailtua tunteilua! Nyt runo kirjekuoreen ja ohimennen tipautat miehen takin taskuun :) >Arvostelija: PieniäHetkiä07.10.2008 ensimmäinen kappale kolahti. "ilman sitoumuksia ja sopimuksia" -näin sen olla pitää. hyvää syntymäpäivää :) >Arvostelija: icy30.06.2009 <3Pidä hetki lähellä,
käsi kädessä,
ottees on niin hellä,
ja mä en vaan ymmärrä,
miten mulla voi olla jotain noin ihanaa mun elämässä,
luulin ettet vilkasis muhun päinkää,
ja nyt oot siinä,
parasta mun elämässä,
ei multa mitään puutu eikä ole mitään lisättävää,
kun oot mun kanssa elämässä tätä elämää,
yhessä kävelemässä tätä meidän tietä,
josta kukaan muu ei tiedä,
koska tää on meidän elämä,
meidän ihana yhteinen elämä.
>
Ajattelin Mikaa ja tällänen tuli mieleen. Mikalle siis tämä. <3
17.09.2008
| 0| 20 | 40 |
|
Rusinankukka 
