rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

peikkkis

Julkaistu : 137 runoa
Tunnus luotu : 05.12.2007

Asuinpaikka : Pori
Syntymäpäivä : 15.07.1988
Runoilijan omakuva : http://irc-galleria.net/user/peikkkis



Päivää minä olen elämätön elämä!
>

Sadut, tarinat (Uusin 23.07.2008)
 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Kaukana

Sydämillä sutattuja aa nelosia
sotkuisia sanoja ja
vasemmalla kädellä piirrettyjä
rakkaustarinoita

Aurinko nousee kerran kuussa
ja minä kaadun sinun syliisi
-ikuisuudeksi

"valitsemaanne numeroon
ei juuri nyt saada yhteyttä"

vapisen
satojen kilometrien päässä
peläten

Että taas tänä iltana sinä toivot
olevasi pelkkä heijastin tuulessa>

Vanhasta päiväkirjasta. Mennyttä aikaa. Aattelin kuitenki lisätä.

06.05.2010

Syviä tunteita. Kaunis ja tunteikas runo.>
Arvostelija: CorazOn
06.05.2010

kauniin tunteikas runo :)>
Arvostelija: CatLover
04.07.2010


Petturi

En minä puhunut
tai lyönyt takaisin

Laihana
pilottitakissani
aina välituntisin

Pahojen sanojen yllä
katselemassa
toisessa ruumiissa

Miten ne kaivaa
takin taskuista
mun koko elämän
ja heittää menemään

Olitko sinä oikeasti
ilmielävänä
siinä vieressä ystäväni

kun taas kerran tukehduin
sen suuren kellon alla
niihin tuhansiin käsiin

ja sinä vain hymyilit>

Pieni pala vanhaa katkeruutta.

03.05.2010


Paniikki

Hullunlailla laukkaa
satasen vauhtia
ilman suuntaa

juokse kauemmas
juokse nopeammin

Erämaan hiekka polttaa
saa hengen loppumaan

Ja nyt kun aurinkokin
syttyy palamaan
ilmiliekkeihin

Leijona vihdoin,
puree gasellilta jalat irti

silloin tajuan
etten voi paeta itseltäni enää>


28.04.2010


x


Kasvot kalpeana
kuin aaveella
ottaa ensimmäisen askeleen

horjahdellen

Elämän tiellä
joka on liian tuulinen
värisevä ja niin lähellä
murtunutta selkärankaa
katkennutta niskaa
tai haljennutta huulta


Puristaa maton reunaa
lakattujen varpaiden väliin
ja hymähtää

- se ei satuta mua enää

Pelko jalkojen alla
palaa kotiin ja unohtaa taas

että tämä tarina oli lopussa
ennenkuin alkoikaan
>


28.04.2010


She

Aamulla hän pukeutuu seepraan
Ristii kätensä, vetää syvään henkeä

Sikarirasian kyljessä
mustin kirjaimin
kuolema

Savurenkaita ilmoille
ja sitten räkii maan märäksi

Puistonpenkki

mies

ja muutama kyynel

- Sopu sijaa antaa

Toteaa tyttö
riisuu paidan

ja paljastaa pienet rintansa>


21.04.2010

sun runot on ihanan mystisiä, niissä on jotenkin hämärä mutta kiehtova tunnelma!>
Arvostelija: Ginia
24.04.2010


Ahdistuksen pääpiirteet

Kyllä sinäkin tiedät sen, tunteen
kun keuhkot painaa tonneja
askeleet on valtamerialuksia
tyynellä ulapalla
(vähän ennen myrskyä)

Kun silmistä tulee tummat
ja tulisen tunteettomat
hukkuu jokaiseen ihmiseen
tajuamatta sanaakaan
mitä ympärillä tapahtuu

Entä kun jalat nousee ilmaan
ja tuuli kuljettaa minne sattuu
muttei koskaan sinne
missä elää toivo, tai joku odottaa

Voihan sitä aina hymyillä
tehdä lihastyötä poskilla
siristää silmiä uskottavasti
availla suuta ja hengittää kuin

KALA
KUIVALLA
MAALLA





>


21.04.2010


Haavat auki aina vaan, uudestaan

miksi
en osaa vieläkään

irrottaa niistä muistoista

jotka kuitenkin on täynnä
surua, ahdistusta

(no vähintäänkin ikävää)

edelleen antaisin henkeni
jos sinä rakastaisit minua
niinkuin vuosia sitten

- edes iltapäivän verran>


21.04.2010

Voi miten suruisa, liikauttava runo rakkauden kaipuusta !
>
Arvostelija: lindalinda
21.04.2010


Harha puettuna hameeseen

Älä jätä
mua yksin

tähän lohduttomaan
saasteiseen
rumaan ja
naurettavan pieneen
kaupunkiin


Varasta
ja vie

näytä se tunne
kun voi lentää
vain pitämällä
toista kädestä


Ole olemassa
ja oikea

älä haave päässä
tai osittainen muisto
menneisyydestä
joka olikin harhaa vain


Tule jo elämääni
tai älä sittenkään>


20.04.2010


Alkoholi

Se on niin kaunista
pudota pullon pohjalle
tuosta vaan

hellurei ja hellät tunteet!

Kunnei edes kaduta
oksentaa ahdistustaan
(vasta aamutunneilla)
ilman runneltuja ranteita

Ja kun pää täynnä
muistoja eilisestä

- on helpompi nukahtaa

>


20.04.2010

Näinpä. Hyvin kirjoitettu.>
Arvostelija: Quentamon
20.04.2010


Tuuliajolla

Keskellä sitä sinistä merta
vuodan aniliininpunaista
ranteista tai solisluusta
enpä tiedä

Tanssin valaiden kanssa
baletin askelin rokkia
jytään aaltojen päällä, välissä, alla
sulautuneena jäätävään veteen
valmiina joka askeleeseen

Ja kun sinun kasvosi kohtaa minun
ja huules sylkee suudelmaa
suloisinta päällä maan

silloin

Me vajotaan vielä vähän alemmas
ja mustat varjot yhdistyy
pimentää koko taivaan
hetken välkkyy ja värisee hullunlailla

Entä sitten kun tääkin unelma on
vanha ja pilalla?

(hapettunut kaikessa satumaisuudessaan)

mätänee ja kuolee pois
>


15.04.2010


Solmu

Eihän tässä kiireessä
ole aikaa olla enää edes surullinen!

Voi vertailla lusikkaa haarukkaan
ja saada ne sopimat yhteen
ilman turhia eriäväisyyksiä aivosolmukkeissa

Voi seota tai olla terveempi kuin koskaan
muuttaa linnun kalaksi
tai paperin rahaksi
liukua mäessä ylöskin päin

Jäädäkö kotiin taas
vai maata paahtavan auringon alla
laskea matematiikkaa väärillä kaavoilla
ja uskoa itsensä neroksi tuostavaan

syödäänkö me jäätelöä vai erinäisiä lihoja?
>


17.03.2010

mystisyyden vuoksi hyvä>
Arvostelija: seba
17.03.2010


Eriteille

Mahdoton tehtävä ymmärtää
ettei meistä kumpikaan
enää hetkeksikään tänne jää

Olinko vain vieraana
vai pian oikeasti koditon?

Pakkaan elämäni pahvilaakoihin
niihin samoihin joissa itseni tänne toin
innolla onnea sulle paketoin
rakkautta kanssas paljon koin

Enää ei oo paluuta entiseen
humalassa kaadun eteiseen

Miksi mun oli petettävä
tunteet kokonaan menetettävä
nyt poikabakteerit lakanoista
huolella silitettävä

Revin sormenjälkiäsi irti kehostani
kiehuvan veden alla
(ja oikeasti oon ihan ulapalla)

Tuu tai mee
miten vaan

- kunhan sinäkin et jää päähäni asumaan

>

Mä muutan pois.

17.03.2010

pidin paljon>
Arvostelija: seba
17.03.2010


Hyvästi

Enhän minä ole nähnyt
miltä maailma näyttää
-kun sinä seisot aina edessä

Muuttolitujen palatessa takaisin
etelänlämmöstä huutaen tuskasta
pakkasesta ja nälästä
murrun viimeisen kerran takiasi

Huomenna olet poissa
tästä symbioosista josta
ei ole hyötynyt kumpikaan
sekuntin murto-osaakaan

Kärpäsparvi herää kevään
ensimmäiseen aurinkoon
tanssii ikkunan välissä
hysteeristä tangoa
siipien sekoittuessa toisiinsa
- mä vihdoin päästän irti
>


16.03.2010

muuttolinnuista irti pääsemiseen vie runosi hienosti>
Arvostelija: seba
16.03.2010


Mitä mulle tapahtui?


Mikä näin sekaisin sai tän pään
ettei kuolemakaan enää pelota
ikuinen kadotus, voi ei, ei se kaduta

Jo lapsena meni joku vinksalleen
ehkä joutui saapas väärään jalkaan
tai joku muu vaan ei mennyt kohdalleen

Oliko se todella totta
että huonoin kaikista niistä ihmisistä
olin juuri

minä minä minä
vielä kerran ja vain minä

Ruma nuori
muotivaatteissaan
halvoissa kopioissa
(ja aina niin hiljaa)

Vai ne menetetyt rakkaudet
sata kertaa paikatut sydämet
se ettei ketään oikeasti täällä saa
ikuisesti rakastaa

Ehkä se tyttö menneisyydessä
joka jätti jälkeensä sata kiloa
surua ja tuskaa
kauniita kuvia
muistoja ja uuden tavan kuristaa
(eikä koskaan lähtenyt minusta kokonaan)

Kuka nyt pelastaa
käden ojentaa
elämään opettaa
mutta tajuaa sen

- mä en koskaan halua olla aikuinen
>


03.03.2010

hieno>
Arvostelija: seba
03.03.2010


Kuolema korjaa satoaan

Mun unessani se kaikista kunnollisinkin
leikkaa kilpikonnilta päät
ja valmistaa kanansa ihmisistä

Auto pyörii piruetteja
auraamattomalla jäällä
kunnes syöksyy
sitä satasen vauhtia
sinua päin

Ja haistan sen kuolleen tuoksun
nenässäni jo neljättä viikkoa

Mustan mersun ikkunassa
vilkuttelee viikatemies
nykyajan paholainen
komeissa vaatteissaan

Minäkö se olen
joka tänään kylpee
omassa veressään

- viimeistä kertaa

>


01.02.2010


Eikö tämä lopu milloinkaan

Mitä mä teen kun
niin taas ahdistaa
ettei henkeäkään saa?

Sen piti olla nuoruus
vaikea ikä ja teiniiDaa
joka sai verisiä ranteita
yksin pimeässä nauramaan
elämäni kadottamaan
jotakuta apuun huutamaan

Entä kun on kaksikymmentäyksi
eikä ollenkaan, vieläkään
pysty keneenkään luottamaan?>


01.02.2010

niimpä.. ei se varmaan lopu. samoja joskus mietin.>
Arvostelija: ILme
01.02.2010


Oot päässäni jotain parempaa


Joku kaunis kevät päivä
mä vielä hymyilen
huultasi puraisen
(salaa paikalta katoilen)

Punainen tukka saa
minut sokeaksi
välillä kuvittelen
sut ihan oikeaksi
pieneksi ja koreksi

(Kolmas aivosolu vasemmasta
reisiluusta pettää tänään
yhtä paljon kun minäkin)


Naurattaa
kun se tyttö taas kerran
mulle kättään ojentaa

Suoraan suulle suukottaa

rakastaa
ei rakasta
r a k a s t a a

ei rakasta>


26.01.2010


Sä teet täällä kuolemaa

Sen kirjeen suljin huolella
suutelin liiman märäksi

"tässä mun kyyneleet"

kaunokirjaimin tekstasin
pakkasessa tärisin
postimiestä tervehdin
ja lopultakin vastasit

et halua musta palaakaan
ei koskaan enää, taivaassakaan

ja silti jatkoin vaan
piiskoin ja puukotin
odotin ja odotin

kunnes vihdoin suli se syväjää
jonka ruman pienen sydämeni
päälle vaivoin kasvatin

ja aloin taas rakastaa
ihmisiä jotka ei kuulu tähän tarinaan
vaan siihen toiseen

- meitä kahta aidompaan
>


11.01.2010

Kauniisti kirjoitettu.>
Arvostelija: Opheliac
26.01.2010


Pimeä puoli


Tuijotan pimeää silmästä silmään
neljättä päivää sijoillani makaan
ilman yhtäkään kaunista sanaa

Kyllähän sen tiedän, oikein hyvinkin
ei tähän saa jäädä rullaamaan
vetää verhoja ikkunaan

Muttakun minkäs teet
kun se semmoinen elämänhalu
ottaa hatkat, reissaa etelään
makaa auringossa kyljellään
pina coladaa siemaillen
uimarannassa svengaillen
naikkosia nauratellen

Suljen silmät ja palaan ikävään
kurjuuteen ja hämärään

-minun omaan elämään
>


17.12.2009

Mutta pimeässä voi olla turva. Aikaa lukea ja kirjoittaa. Mutta kaikkiin pimeys vaikuttaa eri tavoin.>
Arvostelija: Keijukka
17.12.2009


3 markkaa kilo


Lähikaupan lihatiskillä
lohi alennetaan puoleen hintaan

Vien sen kotiin ja sitruunalla sivelen
sen punaista pintaa pikkusormella hivelen
kunnes suuren pään hampaillani raatelen

(Ne soittaa ovikelloa kolmesti
enkä avaa, niitä onnisti)

Se vanha nainen pukee kuluneita vaatteitaan
väsyneet kasvot tuolla mokomalla vääränään
kädet kalanrasva saa kiiltämään

-Pese kuontalos!

Mä totean ja nyrkin peiliä kohti ojennan
vielä vähän kurkotan
kunnes taas kerran tajuan

Kuolema tuli kerran vaan
eikä edes jäänyt asumaan
>

Semmoinen vanha nainen jota kuolema ei korjannutkaan vaikka se sitä sekaisena kotonaan toivoi.

17.12.2009

No se nainen varmaan sukeltaisi hautaankin nyrkki edellä. Loistavaa kerrontaa.>
Arvostelija: Keijukka
17.12.2009


| 0 | 20 | 40| 60 | 80 | 100 | 120

9505 runoilijaa on lähettänyt jo
572255 runoa!
 
 
 
 
|26.11|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

Paperisielu 18v.
Mira93 21v.
pinocho 22v.
sleepsugar 24v.
Lonely Wolf 24v.
Zorre 25v.
Gini ToniK ja m
aissihiutaleet
26v.
Tapsuttelija 27v.
verijade 29v.
Pilvennoinen 44v.

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén