Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Omat päätöksemmeSiivenisku.
Lehti irtautui äidistään
lähti tuulen matkaan.
Se ei halunnut enää olla sidottu sääntöihin.
Siivenisku.
Ei oppinut pikkulintu
lentämään pois pesästään.
Mieluummin juoksi maalla muiden eläinten tavoin.
Siivenisku.
Kukka mursi tieltään
kivikovan asfaltin.
Halusi itse päättää missä eläisi elämänsä.
Siivenisku.
Hän päätti tehdä
tänään jotain erillaista.
Silti istui tietokoneella kuulokkeet päässään.
>
09.03.2013
Anna sielun lentääKun astuu askeleen tuon ylimääräisen
Menettänyt kaiken on, nyt mä tiedän sen
Jos pelollensa antaa vallan yli kaiken muun
Kuluu päivät turhan toivon liikaan haahuiluun
Kengät jalkaan, takki päälle, juokse sateeseen
Tai voit myös jättää ulkovaatteet sisään, eteiseen
Tunne iskut pisaroiden vasten ihoa
Kädet levälleen ja silmät kiinni liihota
Ei huominen tai eilinen voi lasta lannistaa
Jos se lailla lintusen saa lentää taivaan taa
Siis älä stressaa, pelkää, valtaa anna murheille
Vaan jalkas paina sateenkostealle nurmelle>
23.02.2013
Vain toinen saapui paluulippu mukanaanUni, joka piirsi meidät vasten maisemaa,
ei ollut samanlainen kuin edelliset.
Kasvoillasi ei ollut hymyä,
eikä pehmeät kätesi koskettaneet omiani.
Niitty, joka lepäsi jalkojemme alla,
ei ollut vihreä vaan harmaa,
kuollut kuten metsä ympärillämme.
Taivas oli verenpunainen.
Takkisi lepattava helma osui jalkaani,
hipaisi paljasta reittäni.
Kylmät silmäsi kohtasivat omani,
eikä täällä ollut tilaa meille molemmille.
Se hetki oli kohtalokas ja vääjäämätön,
kun tajusin tämän olevan totta.
Ja että tältä niityltä lähtisi kotiinsa
vain toinen meistä, toisen sydän mukanaan.>
12.12.2012
Nelijalkainen enkeliniTahtoisin kirjoittaa runon sinusta,
vaan en löydä oikeita sanoja.
Tahtoisin muistella sinua lämpimästi,
vaan en tiedä riimittäisinkö vaiko en.
Kertoisin suklaanruskeista silmistäsi
ja siitä, kuinka jaksoit aina rakastaa.
Kirjoittaisin ikuisesta leikkisyydestäsi
sekä ainaisesta uteliaisuudestasi.
Ottaisin varmasti esiin myös sen seikan,
että jaksoit aina vahtia untani.
Lempiruokasi ei ollut minulle vieras
ja lempilelusikin tiesin ulkoa.
Muistelen ääntäsi, kun haukuit ikkunasta
talomme ohi käveleville koirille ja sitä,
kuinka häntäsi heilui iloisesti
tullessani töistä taas takaisin kotiin.
Rakastit noutaa palloa ja
hypit iloisesti lumikinoksissa.
Muistelen kosteaa kerjäysilmettäsi,
kun halusit herkkuja lautaseltani.
Liikkeitäsi ulos tahtoessasi sekä
utuisen katseesi kun sinua väsytti.
Muistelen, kuinka silkinpehmeältä
kirjava turkkisi tuntui ihoani vasten.
Yritän muistaa sen kaiken ja muisteleminen
nostaa katkeransuloiset kyyneleet.
Kertoisin senkin, sen, kuinka minulla
on sinua niin valtava ikävä.
Enkä ikinä, ikinä unohtaisi kertoa sitä,
että olit minulle koko maailmani.
Vaan en löydä oikeita sanoja.>
10.12.2012
Syksyn lohduttomuusTuli puhuri, joka vei minut mukanaan.
Riuhtoi minua maasta toiseen,
esitteli ihmeen jos toisenkin.
Sanoi olevansa yksinäinen,
ei löytänyt ystäviään mistään.
Keskelle niittyä laski minut viimein.
Syksy oli tehnyt jo tulojaan,
lakastanut värikkäät kukat ja
tappanut vehreän nurmen.
Maisema oli lohduttoman näköinen.
"Älä huoli, puhuri pieni.
Lumi maalaa hopeahunnun,
ja keväällä vehreys palaa.
Ruskainen ja kostea syksy,
on luonnon oma taideteos."
Se nosti minut jälleen ilmaan,
kuljetti kotiportilleni saakka.
Jatkoi matkaansa kepein mielin,
odottaen ystäviensä paluuta.
Kevät tulisi, saapuisi jälleen.>
21.11.2012
MuuttolintuSe oikoi siipiään, venytteli kesää pois.
Näinkö pian jo olikin aika
etsiä uusi kotimaa, uusi alku?
Se sulki silmänsä, kuunteli tuulta.
Totteli sen pyyntöä lähteä
tavoittelemaan tavoittamatonta.
Liian vapaaksi oli hän syntynyt,
liian villiksi elääkseen maalla.
Sielu kaunis lensi taivaalle
kera suloisimman, nuoren tuulen.>
23.10.2012 Vähänkö on hyvä tää.. >Arvostelija: Safira23.10.2012 Kaunis runo. >Arvostelija: Kuurankukka10.12.2012 EskapismiPakotettu tunne, kun vedän sisään henkeä.
Se sitoo minut, tunkeutuu keuhkoihini.
Tekee elämästäni orjuutetun.
Huurre vedenpinnan aamuauringossa
saa seudun muuttumaan epätodelliseksi.
Kahden maailman välillä keinunut vene
kaatuu vajoten tyynen pinnan alle.
Se tukahduttava tunne ollessani upoksissa,
kun vihaamani happi on kaikki mitä kaipaan.
Ja se ainut asia, mihin käteni ei yllä.>
20.09.2012Joo... ihminen ei oo koskaan oikeesti vapaa :O Upee tunnelma >Arvostelija: Mystis21.09.2012 Jos katoatte poisSateenpisara tekstini päällä.
Sipaisen sen pois,
häivyttäen musteen,
vaurioittaen luomani maailman.
Mustetahra kämmensivussani.
Puhdistan sen kadoksiin,
valkoisella paperilla,
joka ei koskaan enää puhdistu.
Anteeksi luomani henkilöhahmot.
Olitte olemassa vain hetken,
joka elää ainoastaan,
minun muistoissani.>
23.07.2012Sielusi tuli käymäänIstuin yksin puutarhani lieppeillä,
kun kuulin helähdyksen.
Se oli pieni ja hiljainen ääni,
hyöhenen isku vedenpintaa vasten.
Kevein, vaikkakin epäröivin,
askelin kävelin äänen luo.
Katsoin alas ja ylös etsien sitä,
mutta tarha ympärilläni oli tyhjä.
Astuessani poispäin tunsin jotain,
joka antoi myöten jalkani alla.
Se oli kultainen, mutta väritön,
kaikki vaan ei yhtikäs mitään.
Hymyilin sille ja hipaisin hiukan,
tunsin sen monien vuosien takaa.
Otin sen mukaan tai jätin sinne,
olihan se vain hetkeksi tullut.
Se oli lämmin ja rakas, kovin tuttu;
sen hohto oli kirkkaampi kaikkia muita.
Lopulta lähdin, annoin hyvästit hellät,
toivotin turvaisaa kotimatkaa.
Taas tänään istun ja kuuntelen hiljaa
pimeetä tarhaa, autiota yötä.
Et tullut uudestaan sen illan jälkeen,
vaan sydämeeni jätit pehmeän olon.
Tyhjä puutarhani on nyt hiljainen,
silti niin kovin lämmin ja rakas.>
06.05.2012
Kun kehosi vanheneeEnnen kuin hän irtaantui tästä maailmasta
jatkaakseen matkaansa seuraavassa,
hän jätti jälkeensä viestin, missä hän ilmoitti
tuon vanhentuneen sukupolven lastenlapsille,
ettei yksikään kaupunki, jossa nyt jo aikuistuneet
sankarit, jotka kerran lastenlastensa tavoin olivat olleet nuoria omassa kauniissa kukoistuksessaan, pitänyt heitä vankinaan sementtimuuriensa suojissa.
Tie, jota pitkin he kulkivat, loisti omanlaistaan valoa, jonka vain vanhentuneet ja iän haalentamat silmät kykenivät erottamaan. Lapsi, jonka sielu oli nuori
vaan keho vanha, kykeni yhä kuulemaan nuorten taimien laulut, vaikkei niistä kasvaneita puita
ollut ollut olemassa moniin vuosiin.
Se oli jotain, mitä nuo nuoret ja viattomat
lapsenlapset eivät kykenisi ymmärtämään vuosiin.>
16.04.2012
Värisevä liekkiNuori sydän vanhaksi varttunut,
ei osannut lentää, ei tavoitella kuuta.
Vuosi vuosien jälkeen samaistui muihin,
eikä osannut elää, vaan ei tahtonut kuolla.
Kynttilän iltaisin reunukselle takan,
värisevin käsin hän sytytti aina.
Toinen oli poissa, ikuisesti kadonnut,
mutta toinen jäi jälkeen, yksikseen tänne.
Ei puhunut pahaa eikä pettänyt muita,
kuitenkaan silti ei hymyillyt koskaan.
Hän rakasti kaikkia mutta täällä hän oli
vankina elämässä, jota ei tahtonut elää.>
01.04.2012surullisuudessaan loistavaa kerrontaa pidin paljon >Arvostelija: seba01.04.2012 Maailman joutsenlauluKulkiessani yöllä yksin, kuulin äänen.
Se oli hiljainen ja arka, sieluton pyyntö.
Tämä taivas ja metsä, puut ja maa.
Tähdet ja avaruus, hiljainen tuuli.
Ne kaikki olivat suruissaan, itkien hiljaa.
Viettivät kaltaistensa hautajaisia joka päivä.
Ymmärsin silloin, että olen ainut täällä.
Tässä autioituneessa maassa, olen aivan yksin.
Ei ole ihmisiä eikä eläimiä, ei ketään.
Ei ääniä, ei hiljaisuutta, ei yhtään mitään.
Kuiva, hiiltynyt maa paljaiden jalkojeni alla.
Se oli ainut mikä sai todellisuuden tunnun.
Miksi olin täällä tänään? Miksi nyt?
Miksi itkit juuri minulle, äänetön tuuli?
Ääni kuiskasi hiljaa, kertoi nimensä.
Tukahduttava tunne riipi sydäntäni.
Miksi niin suruissaan, miksi niin yksin?
Kuka kaatoi puut, poltti pensaat?
Ennen kukoisit kauniina, olit paratiisi.
Nyt teet kuolemaa, enkä osaa auttaa.
Kulkiessani yöllä yksin, kuulin äänen.
Se oli hiljainen ja arka, sieluton pyyntö.
"Pelastakaa lapseni, säästäkää taimet,
jättäkää meitä myös huomista varten.">
10.03.2012
Heitä, jotka syntyivät väärään maailmaanNiinä päivinä, kun hajosin sirpaleiksi,
et olisi koskaan voinut tehdä mitään.
Ne yöt joina kyyneleet kastelivat tyynyni
ja sydämeni repeytyi hajalle:
sinä et olisi voinut tehdä silloin mitään.
Uskon, että silloin tällöin joukkoomme
syntyy heitä, joiden ei kuuluisi olla täällä.
Heitä, jotka kokevat kaiken liian vahvasti
ja luovat siksi ympärilleen oman maailman.
Paikan, joka ei revi sielua rikki.
Vaikken hymyillyt enää sen jälkeen,
ja vaikka kyyneleiden tulva ei ehtynyt,
itsesyytöksesi on turhaa, sillä mikään
ei ollut sinun syytäsi, ei mikään.
Et olisi voinut tehdä asialle yhtään mitään.
Heitä, joiden sielut ovat liian puhtaita
tähän saastuneehen maailmaan.>
27.02.2012Samaistuttavia tunteita aidosti välitettynä. Voin tosiaan allekirjoittaa tästä monia tuntemuksia. >Arvostelija: Matkallatiedämissä10.03.2012 Elämäni ilman sydäntäJalka toisen eteen, näinhän kävellään?
Katse kohdistettuna eteenpäin.
Kädet rennosti sivuilla roikkuen,
ei taskuissa, ei piilossa.
Hiukset kiinni tai auki, sillä ei ole väliä.
Huulilla hymy joka ei yllä sisimpään,
mutta joka luo ympärilleen kuvan
huolettomasta ja onnellisesta.
Aamulla ylös ja illalla nukkumaan.
Ravitseva aamiainen, töissäkäynti.
Sosiaalisuus ja hampaiden pesu aina illalla.
Puhtaat vaatteet joka päivä.
Piilossa sydän, joka ei koskaan unohda.
Huomaatko? Vaikkei sinua enää ole,
kykenen silti elämään elämääni.
Aamulla ylös ja illalla nukkumaan.>
23.01.2012
Me kaikki haihdumme joskusEn ole koskaan ajatellut,
että maailma olisi hyvä paikka.
Tämä on viimeinen kohtauspaikka.
Pylväs, jonka juurella me kadotetut
löydämme jälleen toisemme.
Maailmamme on kuin kynttilän liekki.
Se palaa hetken ja kuolee pois,
jättäen jäljelle - ei yhtään mitään.
Mutta, en ole myöskään ajatellut,
että maailma olisi paha paikka.>
18.01.2012
Jonka jälkeen keijut tanssivat vain hänen unissaanHän veti ylisuuren hupun silmiensä eteen
ja asteli kylän vanhimman tammen juureen.
Pienet askeleet kaikuivat tyhjällä pihamaalla
ja säihkyvät silmät näkivät salatut maat.
Ei hän ollut ainut kaltaisensa kylässään,
ei erottunut muista ikäisistään lapsista.
Mutta hymy hiipi huulille liian harvoin,
sielu oli turtunut vanhempiensa vihaan.
Hän painoi päänsä vasten karheaa runkoa
ja kuiskasi hiljaiset toiveensa keijuille.
Vain hän näki niiden pienet siiveniskut,
eikä hänkään enää varttumisensa myötä.
>
08.12.2011
Jos olisin herännyt hetkeä aiemminKuka sulkisi syliinsä, silittäisi lempeästi päätä?
Hän oli liian väsynyt muuttaakseen elämäänsä.
Kuka karkottaisi pois painajaiset, itsesyytökset?
Aivan liian väsynyt vuodattamaan kyyneleitä.
Mihin kykenen enää, hänen lähtönsä jälkeen?
Laskemaan liljan hellästi, muistamaan lämpimästi.
Hymy oli aina suojamuurina hänen huulillaan,
mutta sydän särkyneen sielun sisällä,
kuoli kauan ennen häntä.>
25.11.2011
Tänä yönä juhlimme elämääLiekit lyövät tulta taivaisiin
kipinät säkenöivinä tähtinään.
Jalat hakkaavat maata,
laulu värittää ilmojen henkiä.
Käden ote kädestä herkeää,
tarttuen seuraavan kämmeneen.
Kuusenoksat taivasta verhoaa,
tähtitaivas ihollamme elää.
Tänä yönä tanssimme kaikki,
nauru saa luonnon kukkimaan.
Tällä kertaa emme mieti huomista,
emmekä murehdi eilistä.
>
13.11.2011
Punatähden poikaAlla tähden kirkkaanpunaisen
syntyi tielle onnettomien,
poikalapsi vihersilmäinen,
yksin tumman tiensä tuntien.
Oppi sen jo hyvin nuorena
että täytyy miehen taistella.
Ei saa vihollistan paeta
tai on palkka kylmä kuolema.
Punatähti yöllä kuiskuttaa,
rauhaa ei tuo poika koskaan saa.
Täytyy miekka lihaan upottaa,
ettei oma polku vie kohti tuonelaa.
Vaan vertaisensa kerran kohtasi,
tyhmästi kun taistoon uskalsi.
Tumman kohtalonsa päihitti,
kun ikiuneen rauha mieles' nukahti.>
09.11.2011hienon sadunomainen tunnelma pidin paljon >Arvostelija: seba09.11.2011 Sinä hetkenä synnyin uudestaanSinä iltana en keksinyt sanottavaa.
Heidän vialliset syytöksensä
ja lyömättä jääneet lyönnit
polttivat poskiani.
Sinä yönä en saanut unta.
Tunsin koko maailman murheet
ja itsesyytöksien kivenkovat
tikariniskut sielussani.
Seisoin kauan sen kuilun reunalla.
Punnitsin kaikkia vaihtoehtoja,
mietin tätä särkynyttä elämää.
Vaan päätin jättää hyppäämättä>
06.11.2011| 0| 20 | 40 | 60 | 80 | 100 |
|
pianosarana 
