rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

aurinkosade

Julkaistu : 103 runoa
Tunnus luotu : 03.11.2007

Syntymäpäivä : 03.09.1993


Ja se mitä tehtiin
ois meidän kahden salaisuus



Ja kyllä sinä tiedät
mikään ei ois enempää



Kaikki runoni eivät kerro suoranaisesti itsestäni, mutta
niistä voi löytää omia ajatuksiani

Baby, don't talk to me
I'm trying to let go
Not loving you is harder than you know




---------------------------------------------------------------
Kun luet runojani,
lue ihmeessä myös muitakin kuin uusimpia :>
Kaikenlainen palaute on tervetullutta.
Kiitos ja kumarrus jo etukäteen kommenteistanne :'')


Olen kirjoitellut runoja jo yli 400,
mutta tänne näkyville olen laittanut vain pienen osan kaikista :)



~Elämä on kumma ja kiemurainen~




>

 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

himmenevässä illassa
istuimme laiturilla varpaat toistensa lomassa
kesäillan ötökät tanssivat piiriä
yrittäen turhaan saada osaansa meidän lemmestä

hiljaista lintujen huutoa
koskematon järven pinta
sähköisiä suukkoja kaulalla
mieli täynnä seuraavan kerran odotusta


tunsin sen onnellisuuden huokuvan minusta
sen mitä etsin harhaillen kovin pitkään
ei siihen tarvinnutkaan kuin pieniä kauniita hetkiä
ja sinut minua hellimään


>


01.07.2010

Ihana kesäruno ja suloisia asioita. Viimeiset kaksi riviä varsinkin kosketti, tottahan tuo on. Oikeasti riittää vain se oikea ihminen siihen viereen ja pienet asiat.>
Arvostelija: Varpaillaan
15.07.2010

Herkän Lempeä ja Rakkaudesta täyteläinen runo.

Onnellinen sellainen !

Tykkään, Paljon.>
Arvostelija: niiu
30.07.2010

Suloinen.>
Arvostelija: Tupasvilla
05.03.2011


kosketuksissamme ikuinen taika

hengitit suudelmiani
kielemme tervehtivät varoen toisiaan
kehot liimautuneina vaatteiden läpi
toisiaan vasten


autonlasit intohimosta huurustuen
valtasimme itsellemme maailmankaikkeutta
huokausten lomasta kevyttä naurua
sinun mie tahtoisin olla


kasvojesi ilmeet tulvillaan nautintoa
peilistä kun pikkuisen vakoilin sinua
vaikka tiellä tähtiin muurahainen puraisi jalasta
se ei merkinnyt mitään muiden tuntemusten rinnalla



>


01.07.2010

Kutkuttavaa nuoruutta, rakkautta, kesää... sitä Ihaninta.

Suloinen Rakkausruno.>
Arvostelija: niiu
30.07.2010

ihana ja su l o i n e n on runosi, pidin paljon!>
Arvostelija: loveaholic
05.03.2011


Aluksi voisin opetella konttaamaan ja uimaan käsipohjaa

pölyttyneet kirjeet levällään sängyn alla
haljennut marimekon kukkamuki lavuaarin reunalla
alakuloisen värinen ilta-aurinko pilvitaivaalla
ja olit jättänyt ne lapasesikin joskus eteiseen lojumaan


ylitsepääsemätöntä sopeutua elämiseen
huoneissa ilman sinun villasukka-askeleitasi
kyky pitää huolta itsestään ja ympäristöstään
kadonnut hajonnut karannut menneisyyteen


enkä vieläkään osaa
nyt kolmen kuukauden jälkeen
pestä hampaitani minttutahnalla yhtä huolellisesti
nukkua yötä heräämättä yhteenkään zombipainajaiseen
tai nauraa vaaleanpunaiselle pantterille tv:ssä
niin kuin silloin




pakkasit varmaankin vahingossa
minunkin elämäni mukaan nuhjuiseen reppuusi
johon hätäisesti omasikin sulloit


hyvästit jätit ovenrakoon leijumaan



>

jostain tämäkin idea lennähti :D

08.06.2010

Lohduttoman särkynyt.
Erittäin paljon pidän!
Kaunis.>
Arvostelija: nonsu
08.06.2010

Kaunis ja koskettava runo, loppu oli uskomaton ja sai ajatukset pysähtymään :)>
Arvostelija: Fortuna
12.11.2011


Ja siinä he lopulta olivat, toistensa omat

aivan silmieni alla
teit tilaa sateenkaariulottuvuudelle
maalaten sitä rakkauden värein

jotta se voisi ottaa meidät valtaansa


kylki kyljessä kastepisaraiset ihot
lepäsivät hiljaa tanssinsa jälkeisessä usvassa
verhokin kietoutui tiukemmin ikkunan eteen

sillä tämähän ei ollut tarkoitettu kaikkien nähtäville


sydänten laantuvaa kilpajuoksua huone tulvillaan
taivaansinisten seinien raukeuden ympäröimänä
pylvässängyssä sormet epätasaisesti toistensa lomassa

tunnelma niin sointuvan kaunis ettei sitä kyennyt rikkomaan










>

runoilufiilis iski taas näin yöllä :)

08.06.2010

Maalailevaa ja kaunista runoutta.>
Arvostelija: Summer Wine
10.06.2010


Koskaan en sinulta mitään vaatinut

katuojista keltaisia leskenlehtiä
riuhdon
vasten ruostunutta sydäntä

heinikon hiljaa kuiskiessa
läpi pääni sitä yhtä ja samaa ajatusta
se olisi ollut jo liian myöhäistä sanoa ääneen


kävelit pois jo ennen kuin
kerkesin tajuta sandaaliesi painaumia hiekassa
olisiko se ollut niin vaikeaa kuunnella
vaikka tiesin ettei se liikuttaisi sinua

mutta älä enää käänny kannoillasi
sillä harmaa taivas sadepisaroineen
pyyhkii kuvasi mielestäni
ja tuo tilalle tyhjän tuskan

onneksi edes vilustimisvaara hälveni
unohduin halauksesi lämpöön

>

ehkä vähän tönkkö ja synkkä.

04.06.2010

hieno :o myös visuaalisesti. eihän tämä mikään tönkkö ole!>
Arvostelija: Lavina
03.09.2010


Meidän onneamme ei muille myydä

kiitos sinulle
joka toit elämääni
päivänpaisteen

ilman toisiamme olisimme
vain kaksi rikkonaista peiliä
heijastaen ei mitään

suudelmaasi suljin onnellisuuteni
ja käpertyessäsi ympärilleni
omenapuun kukatkin hymyilivät meille

siihen nukahdin hunajalta tuoksuen
tuntien vahvat kätesi kietoutuneina minuun
hengityksesi niskassani
ja kätesi piirtämässä sydäntä puolipaljaan rintani päälle

salaa huokasin:
olisitpa aina siinä
mutta toisaalta ehkä silloin
läheisyytemme saattaisi menettää merkityksensä



>

Ja jos merkitys häviää se vie kaiken mukanaan.

03.06.2010


Ota äkkilähtö Mikä-Mikä-Maahan


voi kyllä minä sen sinusta huomasin
itsekin tiesit sen sanomattakin
janosit seikkailuita kanssani

vaikka se kastepisara kolhaisi sinua otsaan
nauroit kuin vastasyntynyt
merirosvolaiva leikki jäänmurtajaa
saapui meitä sateenkaarisatamasta hakemaan

kieputit hiuksiani korkkiruuveille
humps ne valahtivat takaisin
mutta kurittomuuttahan sinä kaipasit
sen minusta löysit
hah, kuriton luontoni
esillä ainoastaan sinulle
en pohjimmiltani alituiseen villi


nostettiin purjeet mastoihin
haluttiin ajan paremmalle puolen
suu mutrussa vähän katsoin kyllä
vilkutustasi sille merenneidolle
mutta suutelin sinut röyhkeästi takaisin

ja järjettömän ulapan keskellä
me livahdettiin lentoon
kohti mikämikämaata
sillä sinnehän sinä aina pienenä halusit

ja me löydettiin uusi yhteinen seikkailu
>

öym? jotain hassua.

04.04.2010

Ihana, hyvän mielen runo. ^^>
Arvostelija: vonderwall
05.04.2010


ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan

hitaasti varoen sun syliisi istahdan
sydämeni sykkiessä kiivaasti läsnäolostasi
hellästi sivelet käsivarttani
saaden minut rauhoittumaan

yhdessä tuijotamme sitä ruutua
onko sinunkin yhtä hyvä olla
tuntuuko sinustakin että kuulut tähän

ajatukseni kieppuvat pitkin huonettani
puolet elokuvan repliikeistä karkaavat oven ali
tajuntani toiselle puolen

tunnemme meitä ympäröivän ilmapiirin
valppaana odottavana kuumana
se on niin täydellinen
ettei yksikään virheliike
kykene sitä rikkomaan

silmäni suljen ja hiuksiasi kosketan
kätesi vaeltaa alemmas
vähitellen suustani hiljaisia henkäyksiä
kuten sinunkin

aistimme toisemme siinä niin
reitemme polttavina toisiaan vasten
huulet haparoiden tunnustellen
hipoen sileitä poskiasi

eikä hetkeäkään pidempään
kumpikaan enää kestä
annamme maailman unohtua
suljen oven
jättäen muun maailman
meidän maailmankaikkeutemme ulkopuolelle


ujosti tulet minua vasten
sormeni mutkittelevat kaulallasi
huuletkin
hitaita askelia yksi kaksi enemmän
kohti sänkyä

suutelet minut kumoon
ja avaruutemme on valmis
räjäytettäväksi
vierekkäin päällekkäin
allekkain sylikkäin
sinut tunnen kaikkialla


pimenevässä huoneessa
myöhemmin
kaksi onnellista uupunutta
jatkuva hymyily huulillaan
nauravat omaa hulluuttaan


ja ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan




>

otsikko lainattu Apulannan biisistä Odotus. :)

04.04.2010


Hymyilen sinulle lasin läpi

minä säilöin sinut
lasipurkkiin
kaikkein hauraimpaan

koska vain sillä tavoin tajusin
parhaiten pitää sinusta huolta
ja varjella rikkoutumiselta, kulta

painoit pääsi hiuksieni uumeniin
mumisit korvaani hassua
hupsuutenikin on osa minua
jota osaat rakastaa ja arvostaa

äläkä luulekaan

tämä tyttö ei unohda


(parannetaan maailmaa yhdessä
eletään kiinni näissä hauraan kauniissa hetkissä)
>


30.03.2010

Ihana runo, tähän tunnelmaan jää kiinni. Sanoisinko rakastuin.

Kuinka sitä tärkeintä haluisikaan suojella yli kaiken, vaikka se ei olekkaan mahdollista. Silloin ne pienet hauraat kauniit hetket ovat ne, joiden merkitys on hirmu suuri. >
Arvostelija: Varpaillaan
03.06.2010


Be patient

sinä ja sinun komeetanlentosi
tulithan itsekin rytisten sisälle
sydämeni eteiseen
toivoen voivasi jättää tennarisi
valuttamaan lumilätäkköä
siihen patterin alle
joka päivä

mutta mitä olisit mieltä
niistä värikkäistä dinosauruksista kirjahyllyssäni
tai Hullun Hatuntekijän kuvasta seinälläni
narisevasta sängystäni
tai tarinointi-kohtauksistani öisin

?

miten se olisi
olisiko se niin
ettei sinua haittaisi vaikka
kastelisin ensin kukat
touhottaisin pitkin taloa
ennen kuin rauhottuisin syliisi
parantamaan maailmaa

ja kestäisitkö katulamppujen valojuovat
naarmuuntuneiden kaihtimieni välistä
sekä minun meikittömän hymyni
(onhan se kaunista olla natural)
tai ainaiset höpsötykseni
mennessäni hämilleni

niin
kyllähän sinä kestäisit
ja kaikki olisi niin
aivan niin

mutta otitko huomioon
että sydämeni heitteillejättöä
minä en kestäisi
ymmärrät kai etten ole vielä valmis kohtaamaan
sateenkaaren päässä olevaa aarretta
uudestaan


jos ymmärrät
sinulla on mahdollisuus myöhemmin
kun olen juoksuttanut ajatukseni
kaikkien vanhojen muistojen läpi
ja jättänyt ne taakseni


>

vähän erikoisempaa. :) tällä kertaa tällainen fiilis! otsikko vielä vähän hakusessa.

27.03.2010

Omaperäinen, hieno. :)>
Arvostelija: vonderwall
05.04.2010


Hymyilläänkö toisillemme vielä huomenna?

säpsähtäisitkö yhtä pahasti kuin minäkin
jos hiljaa puhaltaisin aaltoja niskaasi
ja käteni eksyisivät paitasi alle
piirtämään reittejä sileälle ihollesi

sillä minulle niin kävi kovin helposti
ja ujo hymy karkasi sisältäni hetkessä huulille asti
kosketin varovasti poskiasi
jotka hehkuivat suloista lämpöä
ja sydämeni syke tuntui sormenpäissä
niinhän sinä hymyillen huomioit

sinä iltana opetit minut luopumaan
estottomuudestani ja itseni turhasta varjelusta
koska sinustahan minä kuitenkin pidin
melkein yhtä paljon kuin rakkaimmista runoistani

sinä yönä minä opin myös arvostamaan
niitä huonoja komediasarjoja ja niiden näyttelijöitä
ja sitä partavettä jota ennen pidin liian imelänä
mutta sinun kaulallasi se tuoksui ..täydelliseltä

eikä kaikesta huolimatta
tajuttu kuin vasta aamulla
kuiskutella toistemme korviin höpsöjä sanoja
ja nauraa yhdessä sinun sekaisille lakanoillesi

mutta myöhemmin
me tajusimme aivan kaiken
>


21.03.2010

Ihana.

Tässä on paljon pieniä suloisia asioita, kerättynä kuin helminauhaksi. Ihania sanavalintoja ja kuvausta, todella elävää kieltä ja maalaa kauniisti kahden ihmisen välistä kemiaa. Pidän tästä!>
Arvostelija: Satumnainen
21.03.2010


Ehkä vähitellen opin ymmärtämään sinua

sinua vaivaa se
kuinka ulkona on harmaata
kuinka unohdit pukea vaatteet päällesi
ennen kello kahtatoista
kuinka siinä elokuvassa
eivät muistaneet hymyillä oikeissa kohdissa

ja minä ihmettelen
eikö sinua yhtään vaivaa se
miten me ajattelemme toisiamme
millä tavalla ja kuinka paljon
sillä minusta tämä ei ole ihan normaalia

minun pitäisi taas tietää
sinunkin puolestasi kaikki
koko maailmalle vastaukset
ja mitkään eivät kuitenkaan kelpaisi sinulle

voisitko kertoa viimeinkin
mikä minussa niin viehättää
ja mitä meidän välillämme on
koska minä en enää todellakaan tiedä

>

vaikka toisaalta, voisit kysyä aivan samaa minulta. (enkä tietäisi mitä vastata)

21.03.2010

Ihana, tykkäsin mielettömän
paljon. Hirmu suloinen.
Toimii ihan kympillä! ♥♥♥>
Arvostelija: surukukkanen
04.04.2010

Ehkä sitä se rakkaus on?>
Arvostelija: Varpaillaan
03.06.2010


Viimeiselle sivulle hukattuna toivo

kuluneilla kansilla
päällystetty tämä unohtumaton tarina

pölyt tupsuteltu päältä pois
luettu useasti uudelleen läpi

naurettu ja itketty
yhdessä rakastaen

mutta miksi se on aina
se viimeinen sivu
joka puuttuu

se sivu jolla lukisi
"ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti"


>


09.01.2010

ihana<3>
Arvostelija: Lasisydän
29.01.2010

hieno runosi otsake ja hieno runosi ehkä vähän surusävelinen kaunista>
Arvostelija: kristal
21.03.2010


Sanat kilpaa ilman halki sydämeesi sun...

Sointuvien sanojen
sykkivässä tunnekeskuksessa
ääneni värinää
joka ei tullut ilmi

mutta huomasitko silti
sormenpäitteni tärinän
selkäni takana
huomasithan?

punoituksen poskilla
kiiltävän peilikirkkaan sadepisaran
silmäkulmassani kuin katumuksen kyyneleen
sillä sehän se oli

halusin vain kertoa sinulle
tuoda ajatukseni ja tunteeni julki
siirtää sisimmästäni sinun sisimpääsi
päähäsi pyörimään
väsymättömäksi karuselliksi

sillä silloinhan ymmärtäisit
miten minun mieleni on myllätty


jos vaikka
kokisit ja ihmettelisit
kauhistelisit ja kirkuisit
kanssani
tätä maailmaa

kolhuja sydämen kyljessä ja päättäväistä hymyilyä
lähes aidonlaista

>

...joka lopulta olikin
olikin vihdoin mun

08.01.2010

hieno on runosi elämän oppitunneista pidin>
Arvostelija: kristal
21.03.2010



omenanpunaista hymyilyä
pitkin kuluneen autiotalon seiniä
sinun suunnaltasi

sädehtiviä silmiä
kynttilänvalossa varjojen hämyisiä liikkeitä
me toisiimme takertuneet

kaipaavia katseita
pehmeän ujo rutistus takapihan portailla
olevinaan hyvästiksi jälleen


(vaikka aina vannoin etten palaisi
tai olitpa se sinä joka vannoit tai taivas
silti valheet tanssivat ympyrää yhä sen ullakon yllä)


>


21.12.2009

niin salaperäisesti kiehtova, ja lämpimiä tunteita herättävä, että löysi tiensä suosikkeihini välittömästi runon luettuani. Rakastuin tähän, ja kesäntuntuun, jonka se tuo tähän kylmään talvi-iltaan :)
>
Arvostelija: KuunEpäilys
11.01.2010

Ihana kaunis lämmin ja kaihoisa>
Arvostelija: Ninni näkymätön keiju
03.09.2012


Lopulta se olin kuitenkin minä, joka kesti sen ettemme kestäneet

kirjoita minulle rakkauskirje
revi siitä kaikki turhat lupaukset
kerro kaikki tuhannet syysi
joilla saisit minut vielä jäämään

kirjoita ensimmäiselle riville
"hei rakas"
ja viimeiselle riville
"anna anteeksi rakas"

vaikka se onkin niitä samoja latteita
rakkaustekstejä ja anteeksipyyntöjä
koko ruusulta tuoksuva kirjepaperi täynnä

jätä kyyneleittesi maalaamia tahroja
haaleana oikeaan alanurkkaan että muistaisin
vielä kolmenkymmenenkin vuoden päästä
sinäkin kärsit melkein yhtä paljon kuin minä

pudota kirje postilaatikkoon sateisena päivänä
koska ajattelisit sen piristävän ankeaa oloani
astu siihen etupihan lätäkköön kerran tai kaksi
mutta älä saavu ovelle asti tai kastele sukkiasi
en kuitenkaan avaisi

lähde pois raidallinen sateenvarjo apeasti kallellaan
mutta älä vielä heti tajua ettet palaa enää luokseni
tai toisinkaan päin
luen kyllä kirjeen vähintään miljoonasti
muttet koskaan tule saamaan

kauniisiin kultaisiin tunteisiin puettuja sanoja
valkoisen hauraan kirjeen muodossa
koska ne eivät kertoisi tätä liian kipeää totuutta
eivätkä sitä kuinka äärettömästi oikeasti rakastin sinua




>


29.11.2009

oivoi, aivan ihana runo(:>
Arvostelija: Mistress
29.11.2009

todella kaunista tekstiä, sopii hyvin kuvaamaan omia ajatuksiani

ja kiitos kommentistasi :)>
Arvostelija: tiitukka
29.11.2009

Sinunkin runosi koskettava,
mutta otsikkoa jäin miettimään.

Tykkäsin näistä pienistä
yksityiskohdista joita olit
runossasi huomioinut.
Kaunista. <3>
Arvostelija: surukukkanen
19.12.2009


Ilman sinua olen lyijyä


käpertyneenä tyynykasaa vasten
nuori tyttö kohtalon koettelema
ja lattialla pieni puinen laatikko
johon säilöttynä kaikki hänen onnensirpaleensa

minäkin olen hänen kaltaisensa
tuntuu kuin painaisin lyijyn lailla
ilman sinua pehmeäposkinen poika
enkä haluaisi olla syyttäjä
mutta sinun ansiotahan tämä on

niin olin kyllä onnellisempi kuin kukaan koskaan
lensin korkeudessa aivan pilvenpiirtäjien tasolla
leijana lempeässä kesäisessä tuulessa
kunnes joku tuli naruani koettelemaan
kädessään olevilla saksilla

*naps*

ilmavirta tempaisi minut mukaansa
nyt sisälläni vain kylmää ja elotonta
kaikki sinulta saamani kaunis
piilotettu minulta pois

uneksin vielä hymynväreistäsi
vaikka silti tiedänkin
olisin liian raskas enää kantaa
sydämeni painaisi ainakin tuhat kiloa
ainakin lyijyn verran


ja se olisi sinulle aivan liikaa


>


29.11.2009

Tuttuja tunteita. Itse mietin aivan samoja asioita muutama päivä sitten.>
Arvostelija: essirq
29.11.2009


...mutta hylkääminen on liian kipeä sana


olen luvannut paljon
enemmänkin kuin kukaan muu
olen antanut kaiken
kaiken mitä olen pystynyt

luottanut niin lujaa
kuin sinuun rakkaani
voi luottaa
yhden kysymyksen vain esittänyt
miksi et pysty sopeutumaan normaaliin
edes minun takiani

en enää voi luvata enempää
pysyn samanlaisena
tanssivatpa tuulet miten päin tahansa
enkä osaa sanoa enää muuta
koska olen rakkauteni vuokseni jo kaiken vuodattanut

näen surun silmissäsi
huomasin taas että olit itkenyt
väitit että turhaan olen huolissani
ettei mitään todellista syytä ollut
minä en enää usko

sydämeen sattuu
enkä pysty sitä tuskaa sammuttamaan
koska vain sinä siihen kykenet
vain sinun teoillasi

tuska painuu aina vain syvemmälle
ja tunnen taas kuinka
lankeaa ankeampi aamu


taas tuhat ja yksi kyyneltä
putoilee asfaltin jo muutenkin kiiltävään pintaan
ja kaikken eniten sydämeni uhkaa hajota
sen takia että tiedän
se olen lopulta minä
joka joutuu kaiken hylkäämään












>


29.11.2009

Älä luovuta. >
Arvostelija: essirq
29.11.2009

Mahdottoman hienoja runoja sulla. Näihin ei edes osaa jättää sellaista kommenttia, mitä ne oikeasti ansaitsisivat.

Tulee muistoja mieleen, jotenkin nämä sanat vain osuvat oikeeseen todella monessa runossa. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta noin runojen näkökulmasta se on kaikista suurin asia mitä lukijalle voi antaa.>
Arvostelija: Varpaillaan
03.06.2010


Jospa ne keijut taikovatkin rakkautta

helisten pienet keijut lentelevät
sen sinisen välkehtivän satupuron yllä
heittelevät onnentaikojaan auringonpaisteessa
pitkin poikin ympäriinsä ilmaan

istun kivellä puron varressa
silmissäni onnellisuuden tuike
ja kädessäni avaamaton suklaalevy
sinun ensimmäinen lahjasi minulle

unelmoin sinusta
ja unelmani saavat sydämeni lentämään
kohti taivaankantta ja ääretöntä
tuskimpa se koskaan palaakaan sieltä ja luotasi
kokonaan minulle takaisin

ja toivon että että toinen lahjasi minulle
olisi se paljon puhuttu rakkaus
>


21.11.2009


U are my destiny

hiukset pörröllään pakkasaamuna
varpaat kipristelevät vilusta
silti sydän polttavampi kuin koskaan
pakahtamaisillaan läsnäolostasi

unisia huokauksiasi pitkin huonetta
minun mieleni valveilla
katson huuruista ikkunalasia
eiliset kädenjälkemme jäätyneet siihen kiinni

siinä samassa kun sänky rasahtaa hiljaa
kääntäessäsi kylkeäsi minuun päin
tajuan
miten onnekas olenkaan
kun olen sinut saanut omakseni

maailman miehistä
kaikken kultaisimman


nousen
hiivin lattian poikki
varoen kompastumista yöpaitani helmaan
kirjoitan sormenpäälläni ikkunan kosteaan pintaan
aivan kädenjälkiemme alapuolelle

u are my destiny

ja sinä heräät unestasi
hiukset pörröllään pakkasaamuna
>


20.11.2009


| 0| 20 | 40 | 60 | 80 | 100

9531 runoilijaa on lähettänyt jo
572394 runoa!
 
 
 
 
|18.12|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

DontShameToSpre
adYourLove
18v.
thelostnumber 19v.
sunshade 22v.
Silent despair 22v.
hegst91 23v.
Addicted 23v.
TyhjäTie 24v.
runoniekka 24v.
Jäämarmori 25v.
aleksitymia 26v.
Tulehentuijottaja 30v.
SkidRow 32v.
jyrinki82 32v.
Minki 33v.
siskotuuli 39v.
YksitoistaMinuuttia 43v.

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén