Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
Tyhjyyttä paremmat vaihtoehdotMe ei olla vuoristorataa tai sydänkäyrän nimikirjoitusta,
me ollaan harmaa maantie,
vakaana horisontin viimeisessä vaunussa kulkeva
Mikään ei ole vikana,
ja samalla kaikki
Minun mieleni on sinulle merkityksetöntä mosaiikkia,
mutta rakennustarpeet olisi kerätty jo haikaranpesiin ja marjapuskiin asti
en vain millään jaksaisi enää alkaa opettelemaan ketään päästä varpaisiin.>
20.02.2010
Hitaasti vuotava ilmapalloko räjähtävää parempiKuuntelen lattialautojen väleistä ja tuuletuskanavasta,
ovisilmästä ja parvekkeelta:
naapurissa riidellään ja rakastellaan.
Meillä syödään vaitonaisina haaleaa kaurapuuroa ja katsellaan elokuvia.>
mummo nauraisi jos tietäisi,
kaksikymppinen ja olemassaoloonsa turtunut, pah 20.02.2010
Ole minulle hurrikaani turvaverkollaLojutaan
toistemme ruumiinosien liikkumattomassa lammessa
kuin palapelin palat
jotka eivät ole vielä halunneet päättää
lopullista muotoaan
Mieleltäni olen kuin
nuorallatanssija,
epävarmuuden ompeleilla suljetuin silmin
minuuden ja muiden oletettujen toiveiden narulla
jatkuvassa tippumis tilanteessa
Vaikka sinun pitäisi jo olla minulle Itse Varmuus,
en kykene ymmärtämään heittäytyjiä ilman itsetuhon motiivia
Uskon olevani
nokkela peittämään kehonkieleni tekstitulvaa
ja kammoan silti
paljastavani liikaa vereslihaa,
yksipuolista kiinnikasvamista
Harmillista, että
ei-mitään-rikottavaa
tarkoittaa usein myös
ei-mitään-rakastettavaa. >
oma teksti ei sovi eikä mahdu runnomallakaan mihinkään muottiin.
olen edelleen se alaston sikiö joka yrittää yskiä elämää loitommas, itseään takaisin kohtuun, äh. 12.11.2009Hei! Sinä olit ihanasti käynyt kommentoimassa minun runoja ja minä tulen nyt kovin myöhässä vastavierailulle! Olen lukenut sinun runojasi ennenkin, ja ihailen kovasti tapaasi löytää kielikuvia. Osaat käyttää kieltä niin hienosti! Tämä runo oli minulle vähän vaikeatulkintainen, mutta pidin siitä, että tässä oli niin monta elementtiä. Tuo "ruumiinosien lampi" on aivan upea! Ja nuorallatanssiminen, ihanaa! Siis hienosti keksitty. "Kehonkielen teksitulva" on myös yksi ihailemistani kohdista. Loppu on pysäyttävä, hieno pohdinta. >Arvostelija: MariaMagdalena10.12.2009 Henkistä nahkan luomistaYritän hioa
omia teräviä kulmiani pehmeämmiksi,
ettei kukaan enää
satuttaisi niissä itseään.>
olen kamalan kliseinen mutta, yritän opetella. 06.11.2009joskus kliseinenkin toimii:) tykkäsin runostasi, pienessä runossa suuri asia. p.s. onnea!;D >Arvostelija: hyvä jätkä22.11.2009 hyvä idea, hyvä runo (; >Arvostelija: kebabmyyjä26.11.2009 vau. tämä on hieno. ja kaunis. >Arvostelija: saudoso07.01.2010 Itse yrittänyt samaa, vaihtelevin tuloksin. Vaihtoehtoisesti toivonut muiden kovettavan itseään. Hieno runo, sait ajattelemaan, ja runosi kesti useamman lukukerran. Minä tykkään :) >Arvostelija: lipsahdus20.02.2010 Ei kahdesta säröilevästä puolikkaasta saa yhtä ehjääSäilön negatiiviset tunteet etiketteineen hillopurkkeihin
kuin ohimenneiden kokemusten kirjastot
Puhun ajatuskuplat ääneen vasta kun uskaltaisin taas opetella kävelemään ilman ankkuria,
hillopurkit sirpaloituu seinääsi kun olen vanhasta tottumuksesta ensin venytellyt kohmeiset kotkan siipeni laukauksesta lähtövalmiiksi
Syön vuodenajat sisälleni, mielen itseni ohitse
Haluan jäädä muistijälkiin vain muutamina lojumaan unohtuneina sulkina huoneidesi nurkissa,
suudelman jälkenä huurustuneessa ikkunassa,
jonka ääriviivat erottaisit vain oikeasta kulmasta katsomalla
etkä väärässä mielentilassa kai silloinkaan >
ajatusoksennus,
kaamos tekee minusta kamalan.
(mutta minusta tuntuu ihan hyvältä olla räiskähtelevä, tahditon ja typerä) 10.10.2009suosikeihin >Arvostelija: goottiruusu27.11.2009 Ei runosta, muuta oma kommentisi ajatusoksennus. hauska kuvaus ajatuksista >Arvostelija: tiberius17.01.2010 Nykyään pilvilinnoissa huomaan pelkääväni painovoimaaOlen verhoutunut tarinoiden keskivaiheilla itseeni,
repinyt tekosyitä labyrinttien muureiksi
Uloshengittämäni ilma tihkui vielä joskus
jaettavaksi mahdollistettua säveltä
Haluan että muutat kaiken
että maalaat minuun
sulkakynillä ja partaterillä
kestäviä ikuisuuksia
Sirottele tarinaani juonenkäänteitä,
osoita aistittomalle suora tie mielen spiraalien takaa,
takaisin realistisuuden kiertoradalle>
mikäpä minut vakuuttaisi 29.06.2009Suora tie on niin vääristynyt ilman oikeaa näkemystä! Tie alkaa siitä, mistä sen haluaa löytää! Hieno ajatuksia herättävä runo... >Arvostelija: Revolverimies19.09.2009 Paljon sanakuvia,upeita sellaisia. >Arvostelija: nunju03.01.2010 Aloittamatonta peliä ei voi hävitäTuntoaisti huhuilee
itsepintaista ihon kaipuuta,
Kyynisyyden itsestään kuorinut Neiti Kevät kehrää vailla suuntaa!
Tule,
raivataan tie solmujeni läpi,
voisin olla sinun
aurinkosilmäinen tyttö
oranssilla auralla
Kunpa heittäytyisit jo,
nostaisit lanteista pilviin
ja tämän uhkapelin riskit
sanoista tekoihin. >
puno sinä henkinen välimatka umpeen,
minä en kestäisi kompastella.
(en tiedä itsekään inhoanko tätä vai tykkäänkö) 29.06.2009Täynnä kaunista kesärakkautta on runosi. Niin hienosti, jopa kärsivällisesti "raivaat tien solmujen läpi" ja löydät rakkautesi. Kaunista luettavaa ja hienosti runoiltu. Pidin paljon! >Arvostelija: Revolverimies22.07.2009 ihanan pirteä runo keltaisine korostuksineen. epävarmuutta, kaipuuta toisen läheisyydestä. mukava runonen :) >Arvostelija: sleepwalker05.08.2009 Ei merivirtoihinkaan kannattaisi mennä suinpäin rakastumaanKesätuuli rakastelee
raukeita jäseniä,
taivaankappaleita pysähdyksiin
Minulla on keho täynnä muistoja,
elämännälän heikentämät vaistot
ja merimiehen mielenmaisema
Olen sinulle avoin kirja
vailla ainuttakaan ymmärrettävää tavua>
lehtiö täynnä muistiinpanoja,
pakosuunnitelmia ja varavaihtoehtoja 01.06.2009~ Nuorena kannattaa elää ja kokea eikä suinpäin rynnätä rakastuman, hieno ~ >Arvostelija: JAK5503.06.2009 Hitaasti ajelehtiva, pohtiva ja silti niin kesäisen lämmin on runosi! Loistavasti ilmaistu "merimiehen mielenmaisema", sitähän se elämänkokemus on! Toivottavasti ulapalla näkyy jo maata! =) Toinen toistaan hienompia vertauskuvia tässä kauniissa runossasi! >Arvostelija: Revolverimies10.06.2009 voi vitsi, rakastuin tän runon loppuun! miten hienosti sanottu! monesti tuntuu tuolta. loistavaa >Arvostelija: saudoso07.01.2010 Minulla on keho täynnä muistoja, elämännälän heikentämät vaistot < Teki vaikutuksen! Tykkään paljon! :) >Arvostelija: FairytalePrincess21.01.2010 Ollaan olemassa muttei eletäJa niin me tässä maataan
toisissamme kiinni,
mielet kilometrien päässä
Suodatetaan tätä samaa ilmaa ja sanoja aaltoliikkeenä unissa ja valveilla
Eikä kumpikaan aio olla se johon koskee,
vaikkei osata vielä edes toisiamme ulkoa.>
en jaksaisi muuta kuin siteerata suurempia. 23.03.2009Viisauksia sisältävä hyvä runo! >Arvostelija: Puuhevonen24.03.2009 Tämä toimii. Myös siteeraaminen toimii, mutta kun antaa itsestään jotain, ei ole pelkästään vastaanottavana osapuolena. Samaistun. >Arvostelija: Ässä23.04.2009 Huima. Aivan valtavan upea runokokonaisuus. Syvän koskettava, viisaasti ajatteleva, totuutta etsivä ja äärettömän rehellinen. >Arvostelija: Mandella27.04.2009 Sanasi souti suoraan sydämeen. >Arvostelija: ÖidenKruunu01.06.2009 tämä on hyvä >Arvostelija: putte-tyttö03.06.2009 syvällisii oot mietinyt:) hyvä runo on syntynyt:) >Arvostelija: liinukkavarsa11.07.2009 joskus käy näin itsellekin eikä se kovin mukavaa ole. lähellä mutta niin kaukana. >Arvostelija: Everything Ends15.08.2009 Vaikka olisin vapaa lentämäänMinä en tarvitse sinua enkä typeriä työkalujasi,
huudan ja hakkaan harjalla naulan seinään,
ajatuksissani katan pöydän kahdelle.>
yksikön ja monikon ensimmäisiä persoonia 07.01.2009Todellakin todella hieno! Alun ja lopun ristiriita on hurjan kiehtovaa. >Arvostelija: surukukkanen16.01.2009 kyllä, hieno ristiriita! >Arvostelija: mintunoksa23.03.2009 Kiehtova ristiriita hienossa runossasi on juuri sitä suhteen arkipäivää. >Arvostelija: taivaanlapsi23.03.2009 Tämä on ihana, alussa hauska ja lopussa koskettava, vaikka onkin niin lyhyt! "hakkaan harjalla naulan seinään", ihanan persoonallista ja jotenkin sellaista, mitä voisi oikeasti kuvitella runon kertojan tekevän. Loppu on surullinen. >Arvostelija: MariaMagdalena25.03.2009 Siulla se näyttää olevan taito tutkiskella asioita syvältä ja olla rehellinen. Upeinta tietysti on se, että kiteytät ne meille luettavaksi mahtavina lukukokemuksina. >Arvostelija: Mandella27.04.2009 nomutta! tässähän on suuri oivallus, todella hienosti kerrottu lyhyessä muodossa koko totuus tämän asian tiimoilta. tykkään kovasti :o >Arvostelija: sleepwalker05.08.2009 Ensin nauratti, sitten tuli itku kurkkuun. Upea oivallus, voi sanoa että liikutti.. >Arvostelija: Ri25.09.2009 tämä kolahti muhun ihan täysillä. suosikkeihin asti pääsee runosi :) yhdyn aikaisempiin kommentteihin siitä, että alun ja lopun välillä on kiehtovaa ristiriitaisuutta. musta on loistavaa, miten näin lyhyessä runossa, jossa on omalla tavallaan arkinen kieli, voi olla näin oivaltava ajatus ja lopputulos ei ole mitenkään tylsän arkinen vaan päin vastoin, tuore, persoonallinen ja aivan upee. >Arvostelija: monet-mun-kasvot06.11.2009 Mutta vielä en pelkääMinä myötäelän tämän kaupungin kanssa
esileikkiä
alkuhuumaa
nousuhumalaa
Enkä uskalla kysyä alamäen kaltevuutta
jos yksin tämä hetki tuntuu niin katkeamattomalta>
maailmaan ihastuneelle metrotkin iskee silmää 07.01.2009Vahvahenkinen, kaunis runo. Pidin. >Arvostelija: lindalinda22.11.2009 Ilman sydänlankaa ei pala kynttiläkäänNiinkuin tähdenlennot pakenevat pyrstöjään,
itseäni minäkin vain aristan.
Edelleen kaikkea sinussa rakastan,
vaikken taipua tahtoisikaan.>
07.01.2009Runosi ovat kauniita ja omaperäisiä. Ajatuksia täynnä. >Arvostelija: Lula Mae08.01.2009 Otsake jo imee lukijan mukaan - loppusäkeeseesi sopii se ajatus, etteivät vahvat taitu vaan taipuvat. >Arvostelija: pörrykkä10.04.2009 Koskettava, lukiessa kiipeää kyynel silmäkulmaan. >Arvostelija: Mandella27.04.2009 Liekehtivää runoilua<3 >Arvostelija: ÖidenKruunu19.06.2009 kirjoitatpa kauniisti.... tykkään runoistas mutta tähän rakastuin >Arvostelija: brokenangel30.08.2009 Ja me jatkamme kuin varkainKaiverran kysymysmerkin keittiönpöytään,
vältän puheenaiheissa yhteistä avohaavaamme
Enkä minä koskaan uskonut
tunteiden olevan aitoja
ennenkuin aloit signeerata minua mustelmilla
Minä osaan tämmöiset tarinat ulkoa. >
27.11.2008Pidin runosta ja toteavasta tyylistäsi, joka antaa luonnetta runolle. Ainoastaan toisen säkeistön viimeinen säe minu jäi mietityttämään; se tuntuu jotenkin kankealta sanan signeerata kanssa ja mustelmakin on jotenkin ihan liian helppo ratkaisu. Mutta kokonaisuudessa kuitenkin onneistunut. Otsikko erityisesti on hieno. Ja kiitos arvostelustasi! >Arvostelija: Hiekkakakku27.11.2008 tää teksti on kauheen koskettava ja kipeä, jotenki tosi visuaalinen ja vau kun pysäytti. miten väärää rakkaus voikaan olla. >Arvostelija: värivalot15.12.2008 Tykkääntykkääntykkään! Mitä siihen enempää lisäämään. Tosin, pisteen aivan viimeisen lauseen lopusta voisi ottaa pois. >Arvostelija: pannari06.01.2009 Huikeaa. Hurjan koskettavaa. Kauniin herkkää. <3 >Arvostelija: surukukkanen06.01.2009 Otsikko hämää, saa pohtimaan. Se muuttaa tekstin sisältöä, minun mielestä. Ja sitä sisältöä riittää, tämä on todella kipeä, se tuntuu. >Arvostelija: Mika Broman23.04.2009 Huh, miten pysähdyttävä on runosi! Todellakin erilainen tapa ilmaista huutavaa haavaa... Runosi otsikko toimii kuin "loopin" tavoin runossa ja herättää lukijan lukemaan uudelleen. Erikoista, erilaista, surullisen kaunista ja samalla jäätävän kylmää lyhykäisyydessään. >Arvostelija: Revolverimies10.06.2009 "signeerata minua mustelmilla" on ehdottomasti yksi hienoimmista kielikuvista, mitä olen kuullut! tämä sai muutenkin kylmät väreet kylkemaan; johtuuko se ihmisen oppimattomuudesta vai julmuudesta, en osaa sanoa. Kiitoksia arvostelustasi:) >Arvostelija: ^^aidan^^16.06.2009 Kourallinen negatiivisuutta hyvien päivien varalleMinä olen kuin
lihava hamsteri
poskipussit vanhoja pettymyksiä täynnä.
Pureskelemattomia.
>
04.10.2008Hauskasti surumielinen asia ilmaistu. Tykkään kovasti vertauksesta hamsteriin. Omaperäinen ja erottuva. Lyhyestä virsi kaunis. >Arvostelija: stani04.10.2008 Ihasti kiepsautettu negatiivisuus hyville päiville :D ja hamsteri on kiva kans. >Arvostelija: Vilp04.10.2008 Tämä on suorastaan nerokas!! :-) >Arvostelija: Wyrd10.11.2008 Tämä on ihan helvetin hyvä. :O Anteeksi kielenkäyttöni, en osaa nyt itseäni paremmin ilmaista! Siis mitä kielikuvia, olen mykistynyt! >Arvostelija: jennimary27.11.2008 kiitos, niinhän se menee. tämä on hauska runo, mutta silti niin täynnä totuuksia :) >Arvostelija: sande08.01.2009 Hah! Tämä on upea! Mutta niin ristiriitainen: hamsterithan oikein varastoivat poskensa täyteen kaikkea mielellään. Eihän kukaan kuitenkaan pidä pettymyksistä. Nyt kuitenkin kun pohdin otsikkoa, näin ehkä selityksen sillekin. Tämän runon kertoja on jo niin väsynyt ja pettynyt maailmaan, että oikein keräilee kaikkea pahaa, "hyvien päivien varalle". Hieno idea runossa. Ja vaikka tämä on ikävästä aiheesta, tämä jollakin kummallisella tavalla huvitti. >Arvostelija: MariaMagdalena25.03.2009 Mie hiljennyn...istahdan tähän ihailemaan kättesi jälkeä ja sydämesi avoimmuutta. Huikea tämäkin. >Arvostelija: Mandella27.04.2009 Juureton puu ei huoju tuulessa, se kaatuuOle sinä minun
moraalinen selkärankani
kun ristin lailla
en minuuttani kykene kantamaan.>
27.09.2008Hieno,lyhyt ja upea... >Arvostelija: LonelyWalker27.09.2008 osaan samaistua tähän runoon. olet niin taitavasti kirjoittanut tän tunteen. ei haittaa vaikka on lyhyt runo. mää tykkää :) >Arvostelija: willie`26.11.2009 Rikki sinä minut rakastitkinLyö minua liattomammaksi
todista tekoni turhiksi
Silppua sanani sisällöttömiksi
rakasta repaleiseksi
Upotan monikkomme umpikujaan,
unohdan hengittää
Kertaat taas
kuinka mätä todella olenkaan
Mutten koskaan sinun.>
en halua enkä jaksa eikä minua kiinnosta.
koskettaminen koskee 27.09.2008aivan käsittämättömän hienosti kuvattu tuota epätoivoisuuden, vihan ja rakkauden yhteiseloa tässä runossa! otsikosta isot plussat! :) niin ja kiitos mahtavasta kommentistasi!! >Arvostelija: Lizabeth29.10.2008 "Upotan monikkomme umpikujaan, unohdan hengittää" Vau! Olen sanaton. :o Mikä upea runo ja varsinkin kyseinen kohta!! >Arvostelija: surukukkanen22.11.2008 Tässä on valtavasti asennetta! Hyvä, hyvä! Jänniä kielikuvia myös. >Arvostelija: jennimary08.12.2008 Ohikulkijoista kipuaMinä muistan ulkoa
tämän kaupungin notkot ja vivahteet,
nyrkkiin puristuvat kädet
ja kipeästi selkään tatuoituvat katseet,
sanat jotka kahlitaan kitalakeen.
>
elämä vuokrattavana. 27.09.2008kiitos.. tää on hyvä. kiteyttää niin hyvin vihan ja turhautuneisuuden >Arvostelija: elohssa27.11.2008 Viikoista kuukausiksiJos kykenee kääntämään selkänsä
kokonaiselle kaupungille,
mitä pystyisikään aiheuttamaan
yksittäiselle ihmiselle.>
13.08.2008Mielenkiintoinen ajatus :) >Arvostelija: Diomedea13.08.2008 totta ja pelottavaa ja perkeleen ahdistavaa. >Arvostelija: hinpok16.08.2008 Perkeleen upee. >Arvostelija: ÖidenKruunu23.08.2008 hmm.. pistipä muuten miettimään. toisaalta, kasvottomalle väkijoukolle on aina helepompi olla tylympi kuin yksittäiselle rakkaalle. >Arvostelija: Blanco23.08.2008 oh, hämmensit runollasi! nimestä loppuun asti hienoa sanailua ja ajatuksenjuoksua. pitää laittaa tämä muistiin. kiitos sulle kommentista! >Arvostelija: Ässä25.08.2008 Todella pelottavaa. Hirmu upeasti sanailtu! >Arvostelija: surukukkanen26.08.2008 lueskelin runojasi useammankin ja tähän kiinnyin eniten. mahtavaa tunnetta noin pienessä määrässä sanoja, ettei jopa loistava teksti. ehkä kipuilen jotenkin runoista mutta koin tän tosi omakohtaiseksi. wau. >Arvostelija: värivalot16.11.2008 Harmaan eri sävytOpeta minulle
ihmissuhteiden rakennustarpeita
ja sosiaalisuuden ylläpitoa.
Kerätään sydämen hutilyöntejä lasipurkkiin,
opetellaan toistemme neliösentit ulkoa.
Kuori minusta
nyrkit pystyssä itseinhonsa kipeästi kehystävä yksilö itselleenkin ymmärtäväiseksi. >
11.08.2008kipeää rakkautta, kieroutunutta riippuvuutta. se minulle tuli tästä mieleen. >Arvostelija: Blanco23.08.2008 Tulevaisuudettomuuden kartoillaMe olemme tietoisesti tukehtumaisillamme arjettomuuden huumaan
Sokeudumme säännöttömyydestä
väittäen tunnetta henkilöhahmoksi
Tämänhetkisten tarpeideni ruumiillistuma
kurottautuu pöydän yli,
näykkii korvalehteeni elämäntarinaansa ja polttomerkkiään
Käännän katseeni hymyillen kahvikupille
jonka helmat ovat kai yhtä pahoin säröillä kuin yhdessä muodostamamme monikkommekin>
anteeksi mutten osaa enää,
kerro mitä tarvitsen. 11.08.2008
| 0| 20 | 40 | 60 |