rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

Kirsikkasade

Julkaistu : 65 runoa
Tunnus luotu : 17.08.2007

Asuinpaikka : Helsinki
Syntymäpäivä : 22.11.1989
Omat kotisivuni : http://kirsikkasade.livejournal.com



Ja sä oot onnellinen.

( kunhan joku vieressäs huutaa korvaan ja kertoo milloin sun täytyy hengittää. )
>

 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Tyhjyyttä paremmat vaihtoehdot

Me ei olla vuoristorataa tai sydänkäyrän nimikirjoitusta,
me ollaan harmaa maantie,
vakaana horisontin viimeisessä vaunussa kulkeva

Mikään ei ole vikana,
ja samalla kaikki

Minun mieleni on sinulle merkityksetöntä mosaiikkia,
mutta rakennustarpeet olisi kerätty jo haikaranpesiin ja marjapuskiin asti


en vain millään jaksaisi enää alkaa opettelemaan ketään päästä varpaisiin.>


20.02.2010


Hitaasti vuotava ilmapalloko räjähtävää parempi

Kuuntelen lattialautojen väleistä ja tuuletuskanavasta,
ovisilmästä ja parvekkeelta:

naapurissa riidellään ja rakastellaan.

Meillä syödään vaitonaisina haaleaa kaurapuuroa ja katsellaan elokuvia.>

mummo nauraisi jos tietäisi, kaksikymppinen ja olemassaoloonsa turtunut, pah

20.02.2010


Ole minulle hurrikaani turvaverkolla

Lojutaan
toistemme ruumiinosien liikkumattomassa lammessa
kuin palapelin palat
jotka eivät ole vielä halunneet päättää
lopullista muotoaan

Mieleltäni olen kuin
nuorallatanssija,
epävarmuuden ompeleilla suljetuin silmin
minuuden ja muiden oletettujen toiveiden narulla
jatkuvassa tippumis tilanteessa

Vaikka sinun pitäisi jo olla minulle Itse Varmuus,
en kykene ymmärtämään heittäytyjiä ilman itsetuhon motiivia

Uskon olevani
nokkela peittämään kehonkieleni tekstitulvaa
ja kammoan silti
paljastavani liikaa vereslihaa,
yksipuolista kiinnikasvamista

Harmillista, että
ei-mitään-rikottavaa
tarkoittaa usein myös
ei-mitään-rakastettavaa. >

oma teksti ei sovi eikä mahdu runnomallakaan mihinkään muottiin. olen edelleen se alaston sikiö joka yrittää yskiä elämää loitommas, itseään takaisin kohtuun, äh.

12.11.2009

Hei! Sinä olit ihanasti käynyt kommentoimassa minun runoja ja minä tulen nyt kovin myöhässä vastavierailulle!
Olen lukenut sinun runojasi ennenkin, ja ihailen kovasti tapaasi löytää kielikuvia. Osaat käyttää kieltä niin hienosti!
Tämä runo oli minulle vähän vaikeatulkintainen, mutta pidin siitä, että tässä oli niin monta elementtiä.
Tuo "ruumiinosien lampi" on aivan upea! Ja nuorallatanssiminen, ihanaa! Siis hienosti keksitty. "Kehonkielen teksitulva" on myös yksi ihailemistani kohdista.
Loppu on pysäyttävä, hieno pohdinta.>
Arvostelija: MariaMagdalena
10.12.2009


Henkistä nahkan luomista

Yritän hioa
omia teräviä kulmiani pehmeämmiksi,
ettei kukaan enää
satuttaisi niissä itseään.>

olen kamalan kliseinen mutta, yritän opetella.

06.11.2009

joskus kliseinenkin toimii:) tykkäsin runostasi, pienessä runossa suuri asia.

p.s. onnea!;D>
Arvostelija: hyvä jätkä
22.11.2009

hyvä idea, hyvä runo (; >
Arvostelija: kebabmyyjä
26.11.2009

vau. tämä on hieno. ja kaunis. >
Arvostelija: saudoso
07.01.2010

Itse yrittänyt samaa, vaihtelevin tuloksin. Vaihtoehtoisesti toivonut muiden kovettavan itseään.

Hieno runo, sait ajattelemaan, ja runosi kesti useamman lukukerran. Minä tykkään :)>
Arvostelija: lipsahdus
20.02.2010


Ei kahdesta säröilevästä puolikkaasta saa yhtä ehjää

Säilön negatiiviset tunteet etiketteineen hillopurkkeihin
kuin ohimenneiden kokemusten kirjastot

Puhun ajatuskuplat ääneen vasta kun uskaltaisin taas opetella kävelemään ilman ankkuria,
hillopurkit sirpaloituu seinääsi kun olen vanhasta tottumuksesta ensin venytellyt kohmeiset kotkan siipeni laukauksesta lähtövalmiiksi

Syön vuodenajat sisälleni, mielen itseni ohitse

Haluan jäädä muistijälkiin vain muutamina lojumaan unohtuneina sulkina huoneidesi nurkissa,
suudelman jälkenä huurustuneessa ikkunassa,
jonka ääriviivat erottaisit vain oikeasta kulmasta katsomalla
etkä väärässä mielentilassa kai silloinkaan >

ajatusoksennus, kaamos tekee minusta kamalan. (mutta minusta tuntuu ihan hyvältä olla räiskähtelevä, tahditon ja typerä)

10.10.2009

suosikeihin>
Arvostelija: goottiruusu
27.11.2009

Ei runosta, muuta oma kommentisi ajatusoksennus. hauska kuvaus ajatuksista>
Arvostelija: tiberius
17.01.2010


Nykyään pilvilinnoissa huomaan pelkääväni painovoimaa

Olen verhoutunut tarinoiden keskivaiheilla itseeni,
repinyt tekosyitä labyrinttien muureiksi

Uloshengittämäni ilma tihkui vielä joskus
jaettavaksi mahdollistettua säveltä

Haluan että muutat kaiken
että maalaat minuun
sulkakynillä ja partaterillä
kestäviä ikuisuuksia

Sirottele tarinaani juonenkäänteitä,
osoita aistittomalle suora tie mielen spiraalien takaa, takaisin realistisuuden kiertoradalle>

mikäpä minut vakuuttaisi

29.06.2009

Suora tie on niin vääristynyt ilman oikeaa näkemystä! Tie alkaa siitä, mistä sen haluaa löytää! Hieno ajatuksia herättävä runo...>
Arvostelija: Revolverimies
19.09.2009

Paljon sanakuvia,upeita sellaisia.>
Arvostelija: nunju
03.01.2010


Aloittamatonta peliä ei voi hävitä

Tuntoaisti huhuilee
itsepintaista ihon kaipuuta,
Kyynisyyden itsestään kuorinut Neiti Kevät kehrää vailla suuntaa!

Tule,
raivataan tie solmujeni läpi,
voisin olla sinun
aurinkosilmäinen tyttö
oranssilla auralla

Kunpa heittäytyisit jo,
nostaisit lanteista pilviin
ja tämän uhkapelin riskit
sanoista tekoihin.
>

puno sinä henkinen välimatka umpeen, minä en kestäisi kompastella. (en tiedä itsekään inhoanko tätä vai tykkäänkö)

29.06.2009

Täynnä kaunista kesärakkautta on runosi. Niin hienosti, jopa kärsivällisesti "raivaat tien solmujen läpi" ja löydät rakkautesi. Kaunista luettavaa ja hienosti runoiltu. Pidin paljon!
>
Arvostelija: Revolverimies
22.07.2009

ihanan pirteä runo keltaisine korostuksineen. epävarmuutta, kaipuuta toisen läheisyydestä. mukava runonen :)>
Arvostelija: sleepwalker
05.08.2009


Ei merivirtoihinkaan kannattaisi mennä suinpäin rakastumaan

Kesätuuli rakastelee
raukeita jäseniä,
taivaankappaleita pysähdyksiin

Minulla on keho täynnä muistoja,
elämännälän heikentämät vaistot
ja merimiehen mielenmaisema

Olen sinulle avoin kirja
vailla ainuttakaan ymmärrettävää tavua>

lehtiö täynnä muistiinpanoja, pakosuunnitelmia ja varavaihtoehtoja

01.06.2009

~ Nuorena kannattaa elää ja kokea
eikä suinpäin rynnätä rakastuman, hieno ~>
Arvostelija: JAK55
03.06.2009

Hitaasti ajelehtiva, pohtiva ja silti niin kesäisen lämmin on runosi! Loistavasti ilmaistu "merimiehen mielenmaisema", sitähän se elämänkokemus on! Toivottavasti ulapalla näkyy jo maata! =) Toinen toistaan hienompia vertauskuvia tässä kauniissa runossasi!>
Arvostelija: Revolverimies
10.06.2009

voi vitsi, rakastuin tän runon loppuun! miten hienosti sanottu! monesti tuntuu tuolta. loistavaa>
Arvostelija: saudoso
07.01.2010

Minulla on keho täynnä muistoja,
elämännälän heikentämät vaistot < Teki vaikutuksen! Tykkään paljon! :)>
Arvostelija: FairytalePrincess
21.01.2010


Ollaan olemassa muttei eletä

Ja niin me tässä maataan
toisissamme kiinni,
mielet kilometrien päässä

Suodatetaan tätä samaa ilmaa ja sanoja aaltoliikkeenä unissa ja valveilla

Eikä kumpikaan aio olla se johon koskee,
vaikkei osata vielä edes toisiamme ulkoa.>

en jaksaisi muuta kuin siteerata suurempia.

23.03.2009

Viisauksia sisältävä hyvä runo!>
Arvostelija: Puuhevonen
24.03.2009

Tämä toimii. Myös siteeraaminen toimii, mutta kun antaa itsestään jotain, ei ole pelkästään vastaanottavana osapuolena. Samaistun. >
Arvostelija: Ässä
23.04.2009

Huima. Aivan valtavan upea runokokonaisuus. Syvän koskettava, viisaasti ajatteleva, totuutta etsivä ja äärettömän rehellinen. >
Arvostelija: Mandella
27.04.2009

Sanasi souti suoraan sydämeen.>
Arvostelija: ÖidenKruunu
01.06.2009

tämä on hyvä>
Arvostelija: putte-tyttö
03.06.2009

syvällisii oot mietinyt:)
hyvä runo on syntynyt:)>
Arvostelija: liinukkavarsa
11.07.2009

joskus käy näin itsellekin eikä se kovin mukavaa ole. lähellä mutta niin kaukana.>
Arvostelija: Everything Ends
15.08.2009


Vaikka olisin vapaa lentämään

Minä en tarvitse sinua enkä typeriä työkalujasi,
huudan ja hakkaan harjalla naulan seinään,

ajatuksissani katan pöydän kahdelle.>

yksikön ja monikon ensimmäisiä persoonia

07.01.2009

Todellakin
todella hieno!

Alun ja lopun
ristiriita on hurjan
kiehtovaa.
>
Arvostelija: surukukkanen
16.01.2009

kyllä, hieno ristiriita!>
Arvostelija: mintunoksa
23.03.2009

Kiehtova ristiriita hienossa runossasi on juuri sitä suhteen arkipäivää.>
Arvostelija: taivaanlapsi
23.03.2009

Tämä on ihana, alussa hauska ja lopussa koskettava, vaikka onkin niin lyhyt!
"hakkaan harjalla naulan seinään", ihanan persoonallista ja jotenkin sellaista, mitä voisi oikeasti kuvitella runon kertojan tekevän. Loppu on surullinen.>
Arvostelija: MariaMagdalena
25.03.2009

Siulla se näyttää olevan taito tutkiskella asioita syvältä ja olla rehellinen. Upeinta tietysti on se, että kiteytät ne meille luettavaksi mahtavina lukukokemuksina.>
Arvostelija: Mandella
27.04.2009

nomutta! tässähän on suuri oivallus, todella hienosti kerrottu lyhyessä muodossa koko totuus tämän asian tiimoilta. tykkään kovasti :o>
Arvostelija: sleepwalker
05.08.2009

Ensin nauratti, sitten tuli itku kurkkuun. Upea oivallus, voi sanoa että liikutti..>
Arvostelija: Ri
25.09.2009

tämä kolahti muhun ihan täysillä. suosikkeihin asti pääsee runosi :) yhdyn aikaisempiin kommentteihin siitä, että alun ja lopun välillä on kiehtovaa ristiriitaisuutta. musta on loistavaa, miten näin lyhyessä runossa, jossa on omalla tavallaan arkinen kieli, voi olla näin oivaltava ajatus ja lopputulos ei ole mitenkään tylsän arkinen vaan päin vastoin, tuore, persoonallinen ja aivan upee.>
Arvostelija: monet-mun-kasvot
06.11.2009


Mutta vielä en pelkää

Minä myötäelän tämän kaupungin kanssa
esileikkiä
alkuhuumaa
nousuhumalaa

Enkä uskalla kysyä alamäen kaltevuutta
jos yksin tämä hetki tuntuu niin katkeamattomalta>

maailmaan ihastuneelle metrotkin iskee silmää

07.01.2009

Vahvahenkinen, kaunis runo.

Pidin. >
Arvostelija: lindalinda
22.11.2009


Ilman sydänlankaa ei pala kynttiläkään

Niinkuin tähdenlennot pakenevat pyrstöjään,
itseäni minäkin vain aristan.

Edelleen kaikkea sinussa rakastan,
vaikken taipua tahtoisikaan.>


07.01.2009

Runosi ovat kauniita ja omaperäisiä. Ajatuksia täynnä.>
Arvostelija: Lula Mae
08.01.2009

Otsake jo imee lukijan mukaan - loppusäkeeseesi sopii se ajatus, etteivät vahvat taitu vaan taipuvat.>
Arvostelija: pörrykkä
10.04.2009

Koskettava, lukiessa kiipeää kyynel silmäkulmaan.>
Arvostelija: Mandella
27.04.2009

Liekehtivää runoilua<3>
Arvostelija: ÖidenKruunu
19.06.2009

kirjoitatpa kauniisti....
tykkään runoistas
mutta tähän rakastuin>
Arvostelija: brokenangel
30.08.2009


Ja me jatkamme kuin varkain

Kaiverran kysymysmerkin keittiönpöytään,
vältän puheenaiheissa yhteistä avohaavaamme

Enkä minä koskaan uskonut
tunteiden olevan aitoja
ennenkuin aloit signeerata minua mustelmilla


Minä osaan tämmöiset tarinat ulkoa. >


27.11.2008

Pidin runosta ja toteavasta tyylistäsi, joka antaa luonnetta runolle. Ainoastaan toisen säkeistön viimeinen säe minu jäi mietityttämään; se tuntuu jotenkin kankealta sanan signeerata kanssa ja mustelmakin on jotenkin ihan liian helppo ratkaisu. Mutta kokonaisuudessa kuitenkin onneistunut. Otsikko erityisesti on hieno.

Ja kiitos arvostelustasi!>
Arvostelija: Hiekkakakku
27.11.2008

tää teksti on kauheen koskettava ja kipeä,
jotenki tosi visuaalinen ja vau kun pysäytti.

miten väärää rakkaus voikaan olla.
>
Arvostelija: värivalot
15.12.2008

Tykkääntykkääntykkään! Mitä siihen enempää lisäämään. Tosin, pisteen aivan viimeisen lauseen lopusta voisi ottaa pois.
>
Arvostelija: pannari
06.01.2009

Huikeaa.
Hurjan koskettavaa.
Kauniin herkkää. <3>
Arvostelija: surukukkanen
06.01.2009

Otsikko hämää, saa pohtimaan. Se muuttaa tekstin sisältöä, minun mielestä. Ja sitä sisältöä riittää, tämä on todella kipeä, se tuntuu.>
Arvostelija: Mika Broman
23.04.2009

Huh, miten pysähdyttävä on runosi! Todellakin erilainen tapa ilmaista huutavaa haavaa... Runosi otsikko toimii kuin "loopin" tavoin runossa ja herättää lukijan lukemaan uudelleen. Erikoista, erilaista, surullisen kaunista ja samalla jäätävän kylmää lyhykäisyydessään.>
Arvostelija: Revolverimies
10.06.2009

"signeerata minua mustelmilla" on ehdottomasti yksi hienoimmista kielikuvista, mitä olen kuullut! tämä sai muutenkin kylmät väreet kylkemaan; johtuuko se ihmisen oppimattomuudesta vai julmuudesta, en osaa sanoa.

Kiitoksia arvostelustasi:)>
Arvostelija: ^^aidan^^
16.06.2009


Kourallinen negatiivisuutta hyvien päivien varalle

Minä olen kuin
lihava hamsteri
poskipussit vanhoja pettymyksiä täynnä.

Pureskelemattomia.
>


04.10.2008

Hauskasti surumielinen asia ilmaistu. Tykkään kovasti vertauksesta hamsteriin.
Omaperäinen ja erottuva. Lyhyestä virsi kaunis.>
Arvostelija: stani
04.10.2008

Ihasti kiepsautettu negatiivisuus hyville päiville :D ja hamsteri on kiva kans.>
Arvostelija: Vilp
04.10.2008

Tämä on suorastaan nerokas!! :-)>
Arvostelija: Wyrd
10.11.2008

Tämä on ihan helvetin hyvä. :O Anteeksi kielenkäyttöni, en osaa nyt itseäni paremmin ilmaista! Siis mitä kielikuvia, olen mykistynyt!>
Arvostelija: jennimary
27.11.2008

kiitos, niinhän se menee. tämä on hauska runo, mutta silti niin täynnä totuuksia :)>
Arvostelija: sande
08.01.2009

Hah! Tämä on upea!
Mutta niin ristiriitainen: hamsterithan oikein varastoivat poskensa täyteen kaikkea mielellään. Eihän kukaan kuitenkaan pidä pettymyksistä.
Nyt kuitenkin kun pohdin otsikkoa, näin ehkä selityksen sillekin.
Tämän runon kertoja on jo niin väsynyt ja pettynyt maailmaan, että oikein keräilee kaikkea pahaa, "hyvien päivien varalle".
Hieno idea runossa. Ja vaikka tämä on ikävästä aiheesta, tämä jollakin kummallisella tavalla huvitti.>
Arvostelija: MariaMagdalena
25.03.2009

Mie hiljennyn...istahdan tähän ihailemaan kättesi jälkeä ja sydämesi avoimmuutta. Huikea tämäkin.>
Arvostelija: Mandella
27.04.2009


Juureton puu ei huoju tuulessa, se kaatuu

Ole sinä minun
moraalinen selkärankani
kun ristin lailla
en minuuttani kykene kantamaan.>


27.09.2008

Hieno,lyhyt ja upea... >
Arvostelija: LonelyWalker
27.09.2008

osaan samaistua tähän runoon. olet niin taitavasti kirjoittanut tän tunteen. ei haittaa vaikka on lyhyt runo. mää tykkää :)>
Arvostelija: willie`
26.11.2009


Rikki sinä minut rakastitkin

Lyö minua liattomammaksi
todista tekoni turhiksi

Silppua sanani sisällöttömiksi
rakasta repaleiseksi

Upotan monikkomme umpikujaan,
unohdan hengittää

Kertaat taas
kuinka mätä todella olenkaan

Mutten koskaan sinun.>

en halua enkä jaksa eikä minua kiinnosta. koskettaminen koskee

27.09.2008

aivan käsittämättömän hienosti kuvattu tuota epätoivoisuuden, vihan ja rakkauden yhteiseloa tässä runossa! otsikosta isot plussat! :) niin ja kiitos mahtavasta kommentistasi!!>
Arvostelija: Lizabeth
29.10.2008

"Upotan monikkomme umpikujaan,
unohdan hengittää"

Vau! Olen sanaton. :o

Mikä upea runo ja
varsinkin kyseinen kohta!! >
Arvostelija: surukukkanen
22.11.2008

Tässä on valtavasti asennetta! Hyvä, hyvä! Jänniä kielikuvia myös.>
Arvostelija: jennimary
08.12.2008


Ohikulkijoista kipua

Minä muistan ulkoa
tämän kaupungin notkot ja vivahteet,

nyrkkiin puristuvat kädet
ja kipeästi selkään tatuoituvat katseet,

sanat jotka kahlitaan kitalakeen.
>

elämä vuokrattavana.

27.09.2008

kiitos..
tää on hyvä. kiteyttää niin hyvin vihan ja turhautuneisuuden>
Arvostelija: elohssa
27.11.2008


Viikoista kuukausiksi

Jos kykenee kääntämään selkänsä
kokonaiselle kaupungille,

mitä pystyisikään aiheuttamaan
yksittäiselle ihmiselle.>


13.08.2008

Mielenkiintoinen ajatus :)>
Arvostelija: Diomedea
13.08.2008

totta ja pelottavaa ja perkeleen ahdistavaa.>
Arvostelija: hinpok
16.08.2008

Perkeleen upee.

>
Arvostelija: ÖidenKruunu
23.08.2008

hmm.. pistipä muuten miettimään.

toisaalta, kasvottomalle väkijoukolle on aina helepompi olla tylympi kuin yksittäiselle rakkaalle.>
Arvostelija: Blanco
23.08.2008

oh, hämmensit runollasi! nimestä loppuun asti hienoa sanailua ja ajatuksenjuoksua. pitää laittaa tämä muistiin.
kiitos sulle kommentista!>
Arvostelija: Ässä
25.08.2008

Todella pelottavaa.

Hirmu upeasti sanailtu! >
Arvostelija: surukukkanen
26.08.2008

lueskelin runojasi useammankin ja tähän kiinnyin eniten.

mahtavaa tunnetta noin pienessä määrässä sanoja, ettei jopa loistava teksti.

ehkä kipuilen jotenkin runoista mutta koin tän tosi omakohtaiseksi. wau.>
Arvostelija: värivalot
16.11.2008


Harmaan eri sävyt

Opeta minulle
ihmissuhteiden rakennustarpeita
ja sosiaalisuuden ylläpitoa.

Kerätään sydämen hutilyöntejä lasipurkkiin,
opetellaan toistemme neliösentit ulkoa.

Kuori minusta
nyrkit pystyssä itseinhonsa kipeästi kehystävä yksilö itselleenkin ymmärtäväiseksi. >


11.08.2008

kipeää rakkautta, kieroutunutta riippuvuutta.

se minulle tuli tästä mieleen.>
Arvostelija: Blanco
23.08.2008


Tulevaisuudettomuuden kartoilla

Me olemme tietoisesti tukehtumaisillamme arjettomuuden huumaan

Sokeudumme säännöttömyydestä
väittäen tunnetta henkilöhahmoksi

Tämänhetkisten tarpeideni ruumiillistuma
kurottautuu pöydän yli,
näykkii korvalehteeni elämäntarinaansa ja polttomerkkiään

Käännän katseeni hymyillen kahvikupille
jonka helmat ovat kai yhtä pahoin säröillä kuin yhdessä muodostamamme monikkommekin>

anteeksi mutten osaa enää, kerro mitä tarvitsen.

11.08.2008


| 0| 20 | 40 | 60

16515 runoilijaa on lähettänyt jo
670706 runoa!
 
 
 
 

Tänään syntymäpäiviään viettää:

Bastet 18v.
Sharpay 19v.
Peltiunelmia. 19v.
ongelma 19v.
kuihtunut_ruusu 20v.
lostboi 20v.
Mariage 21v.
CookieDust 22v.
Tonppa 22v.
petit muffindoll 22v.
Sanojensaattaja 23v.
suzanna871 23v.
invisibleboy 29v.
Lion80 30v.
ayla 61v.
rakasruno 61v.
breakable

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén