Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
Nimettyjä aamuja aamun polttava aurinko
jonka säteet
porasivat jälkiä suvimaan sydämelle
se ajoi pilvimeret pois
työnsi varjot vaarojen kanjoneihin
nosti huippuihin tuoksut
ja kuljetti minut muistoihin
silloinkin oli kesäaamu
kun isäni hitaasti varisten nukkui pois
luovutti kipunsa
sulki silmänsä tuskalle täällä
isä
minulla on ikävä
yhäkin ikävä
korvissani äänesi kaipaus
usein viipyilevä kosketuksesi kämmenilläin
mutta tiedän
Sinulla on hyvä olla
ja täällä
horisontti haipuu, haipuu …
>
16.06.2010
rakkaalleni ...kuvittelin aina nuorempana
olevani yhden elämän mittainen laulu
että hopeisten hapsien aaltoillessa ohimoille
niiden liike kävisi vain verkkaisemmaksi
että askelen lyhetessä
olisin avoimemmin silmin tässä
että kaiken ääriviivat
olisivat muuttuneet vahvemmiksi
veri
kulkisi suonissa jo raskaammin
vuosien virrat painonaan
mutta ei
tapahtuu niin paljon muuta
ja ajattelen nyt enkelten rauhaisaa maata
vuorien jäänsinistä jykevyyttä
ja kaipaan
kaipaan niin että hajoan !
lurjusta, armasta
rakkauden mystistä maahistani
tuolla jossain vaahteroiden
ja kukkivien sireenien alla
>
Kummallinen haamumainen tunnelma synnyttää ihmisessä arvaamattomia mielikuvia ja kaipausta.
01.06.2010
ikuisuuden ihmeitäkun ilta kelluu vielä
päivän pehmeässä kohdussaan
se synnyttää sykettä
ja kultaista, uniikkia viljaa
miljoonasadetta
joka ei milloinkaan sada maahan asti
vaan sinnittelee ikuisella sametillaan
välkkyy ja näkyy kaikkialla
kaikille, Sinullekin
ummistunein luominkin
ne piirtyvät silmiin
ja jos joskus olet onneton
mene ja valvo vain tähtiyötä
rauha
syvä rauha laskeutuu Sinuun
ei tarvitse luopua mistään
antaa vain sydämen rakastaa
>
24.05.2010
kuvaasi kannan
iho on vaalea
kuitenkin toisenlainen kuin ennen
sylissä
jo jälkiä vauvan vartalosta
miehen käsienkin kaartelusta
mutta aika
on ollut kuin suuri ja ahnas kita
eikä se ole palauttanut minulle mitään
vaan vienyt jokaisena vuotena jotain pois
kaikki on niin hämmentävää
tuomet
painavassa valkoisessa vaahdossaan
perhoset piirtämässä ilmaan
entä minä sitten ?
tule
tule tuulena, sateena, myrskynäkin
tule tanssin askelin
ja kirjoita kuun vaaleassa maidossa itsesi minuun >
21.05.2010
vielä piilossa oleva elämä
nimettömiä ne ovat kaikki
kivet, kuohut ja rantojen otsat
niin kuin jokainen syntymättä jäänyt lapsenikin
silti
tunnen poltetta
uuden elämän halua nousta
sielu siivittä
sydän puristuneena
antaisitko minulle uuden ihmisen riemun
istuttaisitko hiuksilleni niityn
hyväilisitkö hipiääni
huudan apua
ja kompuroin kuitenkin luoksesi
silmissäni kostea sini
käsissä
kannan kaipaustani Sinuun
>
irrallisuudesta se syntyi
15.05.2010
usvassa
mistä se alkoi
sammaloituminen, unohtuminen
pysähtyminen
elämän sulkeminen silmissäni
miten voin riisuutua aseista
kun ei ole mitä kantaa
antautua
kun kerran en ole noussut sotaan
kuvittelin
että tähdet halusivat syliin
enkelit piirittivät vuodettani
ja kuulin suloista kuiskintaa
kuin orastavassa rakkaudessa
kaikki oli niin pehmeää
ei kyyneliä
ja aika oli seisahtunut
kesä, aurinko
ottakaa minut ja mieleni
>
10.05.2010
kiitos
meillä on vain tämä nykyhetki
eilinen
on himmenneiden päivien pintaa
tuleva vielä taivaantakainen
näiden keväisten iltojen hämärissä
on kosmista, tavoittamatonta kimmellystä
mustarastaan kaihertava laulu
ja veden vallaton
riemullinen kuohujen liike
öisin
laskeutuu nurmelle tähtien verkko
Luoja pukee kylmään
aamu avaa päivää lämpimään nuttuun
olisi kirjoitettava rakkaudesta
niin kuin se olisi tuore
nuoruuden ensisuudelmasta
hapuilevien huulien harhailusta
kaikesta kauniisti
koska taivas antoi herätä tähänkin aamuun
>
Liian harvoin osaamme antaa kiitoksen siitä, että silmät avautuvat uuteen aamuun.
06.05.2010
kuin kiveen kirjoitettu jokaisella sivullani
on jälkiä Sinusta
hiljaisista illoista
vaienneista, sadoista öistäkin
merkkejä minusta
vapisevin sormin piirrettyä surua
kaikuja ja kaipausta
siihen, mitä oli vielä eilen
synnytä minut uudelleen
tuhkasta
tai merestä
niin kuin tarujen Afrodite
ehyellä sielulla
ohjaa minut varjoista valoon
>
01.05.2010
missä minä
kaukana
salattu hiljainen maailmani
olen elänyt sen vierellä
katsonut sitä sadasti silmittäin
en ole aina samaa mieltä
mutta en halua luovuttaakaan
sinnittelen, sillä tiedän
että se vinkkaa minulle silmää huomennakin
voi minua
olen jo kuin muinaisuus
silti tulevan toivoa täynnä
ja kannan kaipausta kämmenissäin
>
25.04.2010
asioiden äärellä älä edes yritä katsoa kuoreni alle
se on kuitenkin mahdotonta
älä kanna minusta huolta äläkä sure
sillä siinä on kylliksi yhdellekin
kuuntele
kuinka kevät kipittää oksistossa
pian heinikko hyrisee salaisuuksiaan
ja aurinko asettuu seiniisi
pidä sylisi auki
sillä elämä on varannut Sinulle paljon
Luoja on tehnyt työtä
ja Sinä olet lahjan saaja
älä pidä rakkautta itsestäänselvyytenä
sillä se ei tule koskaan pyytäen
se tarvitsee miehen, naisen
sekä jotain erityistä energiaa suonissamme
>
20.04.2010
kuiskauksia niin paljon unohtuneita
horjuvia
epävarmoja sanoja ja lauseita
jotka sormenpääni kirjoittivat joskus
menneisyyden varjoja
tulevaisuuden utuisia unia
askeleettomia
painuneita pihoja maisemassa
ota ja rutista
rutista patinoituneet sanani säpäleiksi
luovuta autereen usvaan
tuhansien tuulten vietäviksi
rauhoita mieleni
hyväile kasvoilleni kauneus
se
jonka ravitsit rakkaudellasi
en minä muuta pyydä …
>
10.04.2010
Sitten joskus ...
miksi minun
on pitänyt vihata maailmaa
olla haluamatta sitä
mitä sisimpäni eniten kuitenkin huutaa
hellyyden täyteläisiä
helmeileviä hetkiä kaksin
Luoja
anna anteeksi vajavaisuuteni
tiedän olevani armoillasi
ja kuitenkin
synnillisten unelmieni vietävänä
uskon anteeksiantoosi
sen viimeisen matkani päässä
silloin
kun avaat portin
ikuisille niityillesi >
05.04.2010
Unta ja unelmaasano
miksi minusta ei ole koskaan enää siihen
sanomaan ääneen
että tarvitsen Sinut
ettet koskaan lopettaisi kaipaustasi minuun
hiusteni hellimistä
ihoni ilmaisemista kosketuksin
nukahtanutta naiseuttani
kuinka usein käänsin kylkeni
suljin surutta silmäni
silti sielu itkien
ja mykkänä huusin
’ olen täällä ’
ei elämä ole tarkoitettu tällaiseksi
ei liitto
ei parisuhde painaumille
miksi se sitten on kirjoitettu ?
muistan vielä
miltä suudelma maistuu
mitä on hurmos haavojen alla
mutta missä ME olemme rakas ?
>
31.03.2010
Kun kukaan ei näeodotin
odotin yön ja päivän
odotin illan viipyvät veet
kuiskasin ’ hyvää yötä ’
antauduin uneen
sukelsin
salaiseen, suojattuun maailmaani
jokaisen hengenvedon jälkeen
hämmentävää huokausta
minuus
oli levotonta liikehdintää
>
29.03.2010
Ohikiitävää kuka kiittäisi sitkeydestä
surullisten sormien soperruksesta
auringonlaskujen vartijasta
valvomisesta raskain luomin
en kuvitellutkaan vuorien siirtyvän
silti odotin
jotain maagista jalkapohjien alle
käsien kilpajuoksua vartalolle
katson, käännyn ja putoan
valo, valo
välähdä
liiku
siivilöidy seinämiini
>
23.03.2010
aina on enkeleitä jos enkelit puhuisivat ihmisen kieltä
ne paljastaisivat kuohuni
kipeiden eilisteni menneisyyden
kyynelten
niin hiljaa, hiljaa virtaavat vuot
mutta he eivät puhu
vaan laskeutuvat levittäen siipensä
ja kätensä päämme päälle
kuuntelevat
enkä koskaan tiedä milloin
mutta aina jää jälkiä ilmaan
pehmeää pölyä
painanteita pilvien reunaan
minäkin olen joskus
valkea, vaitelias
leijuva taivaiden lähettiläs
ja kuuntelen Sinua silloinkin
>
Ei synkistelyä, tuli mieleen tv:ssä nähdystä enkelipatsaasta, mutta tietysti myös omia ajatuksia mielen syövereistä.
20.03.2010
Kaukana minäjuuri nyt tuntuu
että voisin naksahtaa kahtia
niin kuin kuiva oksa
mutta jonkun toisen siivillä
silmillä kirkkaimmilla
vakaammilla askelilla ja käsillä
saattaisin ehkä olla
edes yhden vaeltavan tähden alla
ihmisen himmeä kuva
>
Oikeasti, olen kaukana itsestäni - kaukana muista. Harhailen, etsien vakaata maata ...
16.03.2010
Käsilläsi kanna ei
en se minä ollut vaan elämä
se kirjoitti itse itsensä
ja Kohtalo koversi kilpeni
Ilotar
pehmensi huuleni hymyyn
meri huuhtoi hiekkani
niin
ettei ollut enää piirrospintaa
oli vain karheat kasvot
pölyttömiä
lähes kuulumattomia askeleita
polkuja
joihin rakkauteni kiertyi
tule luokse, lähelle, lähemmäksi
ota
ota suojaan
syliisi meretön saari
>
Aina vain löydän itseni,
yksinäisen itseni runoissani.
Minussa on varmaan joku vika.
11.03.2010
Jossain minäpuhun puheeni pilviksi
kirjoitan kaipaukseni kuuraisiin kiviin
tuhannet unelmani untuvaksi
hiljaiset itkuni
piirrän veden vapisevaan viivaan
pieluksille pudotan
muutamia kuumia kyyneleitä
niitä
jotka unohtuivat kaukaisessa maassa
ja Sinun nimesi
joka olet vielä sieluuni syntymätön
muukalainen
sen luovutan
vielä uinuvaan rakkauteeni
>
Harhailua, odotusta, unelmia
10.03.2010
ei armoa ! aika repii niin paljon
ottaa osia minusta ja sielustani
pakottaa astumaan, kulkemaan läpi huoneen
pysähtymään
kuuntelemaan
kuinka lumi hiertää katon pintaa
raahautuu, syöksyy alas
radio pauhaa
tämä voisi tapahtua missä vain
mutta tähän se haluaa
särkevän nilkkani ympärille
läpi koko kehoni se minulle puhuu
kellon viisareiden ääni
aika
ihan helvetillinen aika !
ajatus on niin viileä ja hidas
hitaampi sekunnin lyömää
auringon läikän muodostumista maahan
kyynelen kirpoamista
>
Niitä elämän harmaita hetkiä taas kerran, aika on armoton ja oikeastaan rakkauskin. Olen kuin muukalainen omalla maallani.
02.03.2010
| 0 | 20 | 40 | 60 | 80 | 100 | 120 | 140| 160 | 180 | 200 |
|
lindalinda 
