rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

KigaWeirdo

Julkaistu : 61 runoa
Tunnus luotu : 18.05.2007

Asuinpaikka : Turku
Syntymäpäivä : 05.07.1993


Yritän ymmärtää maailmaa ja ihmisiä parhaani mukaan. Joskus liiaksikin, luulisin.

Jos olet kiitollinen kommentoinnistani, kommentoi jotain minun runoani. Silmä silmästä, tässä yhteydessä positiivisessa mielessä ^^
>

Laulujen sanoitukset (Uusin 07.12.2009)
Sanonnat, sananlaskut (Uusin 11.09.2007)
 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Edna

Tunsin sen
tunsin sen
lämmön suuren, iloisen


Tuolla puolen vallihautaa
yhdentoista elämän takaa

Kurkotit luoksein, sydäntä syleilit
tavatonta tuntemusrataa
kuplivaa sielussain keittelit


Seitsemän kiertoa
vailla tietoa
vaan luona neidonkielen
ei voi enää mikään mennä pieleen


Luokseni tulit
sielua suukotit

Sielusi kaunis, se Hengessä leijui
annoit viitteen tulevaan

Missä liet, rakkahain?
Toivon, sut mä luoksein vielä saan>

Koin Viron Rakveressä tunnelataukseltaan voimakkaan kohtaamisen kaukaisen menneisyyden kanssa. Runo itsessään voisi olla paljon taidokkaampi enkä ole siihen juurikaan tyytyväinen, mutta tuo elämys oli yksi voimakkaimmista, joita olen koskaan kokenut. Mikäli "Edna" on täällä jossain, tahdon löytää hänet.

29.07.2010

Kiitos arvostelustasi, näin alkuun, sekä kauniista sanoistasi, että olisin kehittynyt.

Tästä pidän. Tuo toinenkin uusi runo on melko hieno, mutta pidän enemmän tästä. Sen rivityksestä, lauseista ja tarinasta. Tunnelma on jollain tapaa fantasiamainen ja täynnä toivoa. Toivoa, sitä juuri.
Ja usko pois, vielä joskus löydät sen Ednasi, joka pysyy vierelläsi ja hyväksyy sinut juuri tuollaisenaan. Lämmittää sydämesi ja kätesi, antaa syytä hymyillä ja itkeäkin, riidellä mutta sopia heti asiat lämpimällä halauksella ja hymyllä.>
Arvostelija: Kianga Yatima
30.07.2010

Mystinen koskettava kokemus hienoksi runoksi kuvattuna.>
Arvostelija: taivaanlapsi
05.08.2010


Hiljainen puhdistus

Olen itse taas oppinut
selkäni pesemään
jokunen tovi sitten

Sytytin sinut tuleen
feeniks paloi
ja tuhkista nousi itsenäinen haukka

Jäi varpunen
lammelle kylpemään
muttei valita

Hyvä oli aikansa olla
mutta se aika jo mennyttä on

Siispä itse pesen selkäni
siihen kyllä pystyn
mutta kuka nyt
tuo lämmön sydämeeni?

Tuhka jo lentänyt pesästä on>

Eivät muistot ole tahroja, vaan helmiä elämän nauhassa. Joskus ne on silti hyvä puhdistaa, jotta näkee niitten todelliset värit, jotta pystyy suhtautumaan niihin niin kuin pitäisikin.

29.07.2010


Lennä jälleen

Mitä teen?
Kestä en
Oot kuin elämäs'
ois vaan kaamos talvinen

Maailman joka tuskanlaulu
tuntuu susta kertovan

Voitko olla, yrittää?
Älä pääsi vangiks' jää
Sillä tiellä on vain tuskaa
pikimustaa kivituhkaa

Etkö nää?
Läpi mieles' ikijään
Sieltä voisi kevät elämääs' hohtaa
kunhan jaksat selkäs suoristaa

On siihen piiskaa piikikästä lyöty
tulta, tappuraa taottu
mutta siinä yhä ranka on
heikko, sangen voimaton

Mutta senpä varaan voisit luottaa
turha muihin on katsahtaa
itse on elämänsä elettävä
tiesi pitkä kuljettava

Siispä, kiltti, tee se
älä jätä kesken>


12.06.2010


Suudelma III

Toinen paahtaa, korventaa
toinen ei elä ollenkaan
sinä elät, minä elän
suudellaan>

Runokurssin satoa parin vuoden takaa

12.06.2010

Tämä on lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis. Simppeliä, mutkatonta mutta oivaltavaa.>
Arvostelija: Painajaispoika
05.07.2010

Tämähän on aivan mielettömän ihana.
Tässä on elämän perusasiat kiteytettynä.

Ja hyvää syntymäpäivää. >
Arvostelija: Ruoste
05.07.2010


Suudelma II

Piikkejä, lepareita
loputonta holhoomista
anna mulle jotain
tasa-arvoista
suudelma vain>

Runokurssin satoa parin vuoden takaa

12.06.2010


Suudelma I

Poran ääni käytävällä kaikuu
en tarvitse juurihoitoa
vain huulesi huulillain>

Runokurssin satoa parin vuoden takaa

12.06.2010


Satakieli

Satakieli, satakieli, varo, kelle laulat
varo, kenen seuras' sulla taipuu kaula

Älä ota toisen omaa
älä, älä ota toisen omaa

Feeniks loistaa, koukuttaa
sut lämmöllänsä houkuttaa

Mutta sun se ei oo
ei, sun se ei oo

Satakieli, satakieli, laula vaan
mutta mun feenikselleni et laulaa saa

Et saa
ei, et saa

Sillä vaikka sen tuli mua kovastikin polttaa
ei se mun nahkaani suinkaan kalttaa

Kyllä varpunenkin rakkautta tarvitsee
niin tarvitsee>

Pelko hiipii sydämeen

09.04.2010

oletetaan, et
mä oon satakieli,
ei riitä..

moon vähintään tuhatkieli>
Arvostelija: ruMoilija
09.04.2010

Mukavasti vie runo! Olen samaa mieltä runon kanssa, älä ota toisen omaa. Feeniks-lintu ja satakieli sekä varpunen ovat aika metkoja vertauksia tässä runossa. Hyvä!>
Arvostelija: KuruKukka
10.04.2010

Kaunista ja omaperäistä runon
kuljetusta sanoin ja ajatuksin,
viehkon tarinan ja hetkien kautta
luonnon läheisesti likeltä kulkien,
upea aloitus ja vertauksen hyvin
runollisia, taidokas ja nautittava on
runosi iloinen.>
Arvostelija: Puuhevonen
11.04.2010

Wow, tää oli aika jännä runo - tykkään aivan helvatasti tästä. Omasi omanlaisensa kylmän tunnelman mutta samalla tää oli sellainen hiukan vihjaileva ja omalla tavallaan myös pyytävä sekä käskevä. Tavallaan omasi sen kylmyyden lisäksi oman lämpönsä. Mutta tosiaan, toisen omaan ei parane koskea. Hurrr, tästä runosta kyllä tykkäsin suuresti. Tahtoisin tietää tämän runon lähtöidean tai mihin tämä pohjautuu.>
Arvostelija: Kianga Yatima
13.04.2010

Kiehtova runo, herättää paljon mielikuvia.>
Arvostelija: Painajaispoika
15.04.2010


Eroahdistus

Tiedän
olette eri mieltä

Luulette
ettette olekaan,
että muutin mä mieltä

Sillä suostun
enhän uskalla
totuutta esiin tuoda

Kuristun

Ette te ole eri mieltä
minä olen
sillä olen ainoa

Saisinpa ollakin
ihan rauhassa vain>

En saa henkeä enää

24.12.2009


Tuulisolassa

Pimeys on pitempi seinänviertä pitkin
pimeys on pitempi seinänviertä pitkin

Mutta ilman sen tukea
uskalla en liikkua
Ilman sen tukea uskalla en liikkua
Tässä tuulisolassa

..Jonka viima kylmä on
se kai elämänä pitäis tuntea
Mutta mä vain palelen ja kohmetun

Tätä pikku varpusta ei maailmalle tehty
puhuri sen jäseniä julmasti kalvaa

Ei jätä rauhaan
ei jätä rauhaan
ei, ei pientä varpusta

Sen liha taitaa olla mureinta>

Taas vaihteeksi...

10.11.2009

Kyllä, seinänviertä kulkiessa riittää enemmän varjoa ja turvaa...
Pidän tästä. Olet kirjoittanut hyvin tyypillisestä aiheesta ei-niin-tyypillisellä tavalla. Se herättää mielenkiinnon. En aivan osaa pukea ajatuksiani sanoiksi, joten en saa sanottua ihan sitä mitä tahtoisin.>
Arvostelija: Painajaispoika
15.04.2010


Henkeäsalpaavaa

Rakastan bussin tuoksua
sitä juuri tietynlaista,
joka leijuu utuna ilmassa
lähinnä pitkän matkan autoissa

Ja muistuttaa minua matkoistani
pitkin Suomenmaata
kaikista niistä retkistä
ystäviäni tapaamaan

Joiltakin on huonojakin muistoja
mutta yhtään en kadu tai harmittele
kokemuksia yhtä kaikki

Ja kokonaisuus
se on raikas, mahtava ja kaunis
ylitsevuotavaa elämää>

Tuskin monikaan tätä aivan käsittää, mutta itselleni tuli ihana mieli tätä kirjoittaessa... Teksti pulppusi mielestä ylpeänä, rikkaana ja kypsänä, juuri sellaisena, kuin se on. Tämän tekstin räjähtäminen tajuntaan tuntui siltä, kuin olisin lentänyt maan päästä päähän omin siivin.

29.08.2009

Ihanan positiivista ajattelua :)>
Arvostelija: mutukka
29.08.2009


R a a h e

Kaipaan sinua
herätät minut eloon
ja saat elämään uskomaan

Olet niin kaunis,
niin rauhallinen
ja pehmeä

Rakastan raikasta tuultasi, joka jäädyttää korvani
Pehmeitä nurmiasi,
suloista kanavaasi

Aurinkoasi, Kuutasi ja tähtiäsi
Revontuliasi, taivastasi
Puutalojasi

Kaikkea tilaasi, kirkasta ilmaasi

Kaipaan sinua niin, rakas Raaheni>

En tiedä miksi, mutta se paikka on se, joka tähän mennessä on eniten tuntunut kodilta. Siellä tahtoisin olla ja elää, mutten ainakaan vielä voi. Toivottavasti joskus, sillä muuten ikäväni on loputon.

29.08.2009

Kyllä sitä varmaan elämä kuljettaa kerran siihen paikkaan, jota rakastaa, kunhan ei luovu toivosta, vaan säilyttää haaveensa.>
Arvostelija: KuruKukka
26.03.2010


Kaipaan sua, maailma

Tahtoisin mennä
mihin tahansa

Helsinki
Vantaa
Tampere
Forssa
Pukkila
Lahti
Heinola... mihin vaan

muualle kuin tänne
hukun tämän kaupungin betonisumuun
en jaksa enää hengittää

intoni elämään
valuu silmistäni ulos
ja karkeat raidat jälkeensä jättää

sieluni kytee ja savuttaa
kun sitä poltetaan
muitten roskien joukossa

se sattuu,
mutten jaksa huutaa
tuskin pyristelläkään
ei minun annettaisikaan

tahtoisin käpertyä rauhaan
ja näivettyä siihen
ilman tuntoa, ilman tuskaa

voisinpa hypätä bussiin,
sen penkille rojahtaa
ja läpi yön siinä horrostaa
nukkumatta kuitenkaan>

Ahdistaa olla ja junnata samassa paikassa aina vaan... Kaipaan niitä aikoja, kun seikkailin pitkin maata lähes täysin vapaasti.

29.08.2009

Kylläpäs kolahti, erittäin kuvaavaa tekstiä omasta haaveestasi, melkein tekee itsellänikin mieli pois! 10 pistettä ja papukaijamerkki!>
Arvostelija: Titanica
29.08.2009


Kulottunut

Vihdoin alan rauhaa saada
mutta sieluun pinttynyttä melankoliaa
ei niin vain poistetakaan

Se ei ole mustaa
se on kauhtunutta harmaata
omalla tavallaan
lohdullistakin>


17.09.2008

Keskiharmaa voi olla kauneinta, elävintä, kaiken sisäänsäsulkevaa>
Arvostelija: Tuma
21.10.2008

Juuri sellaiselta se usein näyttää. Olet onnistunut kuvaamaan melankoliaa hyvin.>
Arvostelija: amo te
11.01.2009

Rauhallinen tunnelma. Tykkäsin. Sopii omaan elämäntilanteeseeni erittäin hyvin. Ja uskon, että rauha tulee aikanaan myös harmauden keskelle.>
Arvostelija: Kaasila
11.01.2009

Tämä on upea!
Pidän paljon muistakin runoistasi (:>
Arvostelija: Lavina
05.07.2009


Misantropia

Säikyn kaikkea
pientä ja lentävää


Stressi suonissani särkee
ahdistus aortan kasaan painaa

Massaa, massaa, massaa
teidät voisi mössöksi jauhaa
enkä huomaisi eroa

Yhtä harmaata, yhtä kuvottavaa
ettekä ymmärtäisi
yhtään enempää
kuin nytkään

Ja älköön kukaan ottako
tätä henkilökohtaisesti
sillä inhoan teitä kaikkia
aivan tasapuolisesti

Harvaa jaksan
aivan oikeasti vihata
ja nekin ovat melkein liikaa

Antakaa siis minun paeta piilooni.>

Tältä se minusta tuntuu kun en vain pidä suurimmasta osasta ihmisiä...

28.08.2008

Musta tuntuu ihan samalta. just hieno runo.>
Arvostelija: SärkynytUnelma
10.03.2009


Ahdistusvirtaa

Jään ajatustaakan alle
puserrun


Ympäristön äänet
samaa arkista puuroa
kuin aina ennenkin
sieluni siihen tukehtuu

On kuin leijuisin
paksussa savussa
kun mikään ei merkitse mitään
tuntuu pahalta vain

Siinä sakassa lillun
sitä henkeen vedän
ja siitä saa sieluni
keuhkosyövän

Kirkkaus ja raikkaus,
ne luoksesi jäivät
kun luotasi lähdin
>

Voisinpa olla aina luonasi, rakkaani...

28.08.2008

uskomattoman kaunista! *Kirkkaus ja raikkaus,
ne luoksesi jäivät
kun luotasi lähdin* aivan mahtavia kielikuvia ja mitä runosi tulee Täys 10! todella hienosti kirjoitat.>
Arvostelija: sudenvuosi
11.01.2009


Utusiipi

Sinuun sattuu,
tiedän sen
koita kestää
vielä päättyy aika vanhusten

Siihen asti sinnittele
toivonlankaa pyörittele
vierelläsi vaellan
yhdessä tuska suohon syöstään

Kun voimas' ehtyy
olen luonas'
aina tukena, iäti turvana
suljen syleilyyni sut

Enkä siihen rauhankehtoon
ahdistusta päästä koskaan
on varpusesta tullut feeniks,
joka leimullaan ahdinkoa polttaa

Sua suojellakseen tekis'
aivan mitä vaan
sut kantaa tahtois'
yli kärsimyksen maan

Nyt, tule kanssani
niin lennetään
sumuisten siipien kantamina
läpi pimeän livutaan

Unelmiimme sukelletaan
ja niitä pintaan nostetaan
todellisuus udulla kastetaan
niin on hyvä olla siinäkin>

Mikään ei jatku ikuisesti, joten ei voi ahdistuskaan jatkua. Koita kestää, rakkaani, olen tukenasi nyt ja aina.

27.07.2008


Auringon varjo

Pitäisi mennä nukkumaan
mutta valo ikkunastain kajastaa
tiedän, etten unta saa
mutta väsy vähän painaa

Voisin silti valvoo koko yön
kun ei pimeyttä suo kierto Auringon
katson taivasta kalvakkaa
ja kuulen, kun se hönkii utuaan

Annan udun kantaa sieluain
viedä yötuuliin mukanaan
hengittelen ilmaa kosteaa
latvoissa lehmusten

Niin makeaa ilmaa
kantaa yö hunnussaan
lähes humalluttavaa
paksua, sakeaa euforiaa

Ja siihen viimein nukahdan>

Kirjoitettu siinä yhdentoista jälkeen kesäyönä, kesäyölle.

23.06.2008

kaunista>
Arvostelija: Aniano
24.06.2008

On se hieno.>
Arvostelija: KäpyLehmä
05.07.2008


Jäljettömät

Jäljettömät
heihin kadotaan
keitä he ovat?

Jäljettömät
hukkuneita sieluja
varjoina entisestään

Katsovat nurkistaan
elämän kulkua, josta silmänsä
ovat värin pois suodattaneet

Huokailevat
seiniin nojaillen
kadottaneet niin paljon

Kadottaneet
sen suurimman
ainoan lämpimän rakkautensa

Jäljettömät
eivät jaksa enää
eivät itkeä, huutaa, välittääkään

Tietävät
oma oli virheensä
kun tahtomattaan
rakkaansa hukuttivat

Jäljettömiin

Ja usko pois;
he tietävät, mitä on syyllisyydentunto
>

Tiedätkö sinä, keitä he ovat, jäljettömät? Minä tiedän.

20.05.2008

lyhyesti sanottuna, rakastuin. loppu sai itkemään. en tiedä, tässä on jotain mistä pidän ja jotain mikä saa pelkäämään. olet saanut "jäljettömät" kuvailtua niin taitavasti, varovasti, ja samalla erittäin ovelasti. kerrot mutta et kerro, ja jätät tunnelman ihmisten omien päätösten varaan.

"eivät jaksa enää
eivät itkeä, huutaa, välittääkään"


täydellistä. kiitos. runosi pääsi suosikkeihini.>
Arvostelija: sauli
20.05.2008

Kaunis ja haikeansurullinen runo, joka herättää ajatuksia ja tunteita. Loppu on raa'an osuva.>
Arvostelija: Shira
11.06.2008

Hieno, ajatuksia herättävä runo!>
Arvostelija: Soturinsydän
02.09.2008


Kissan asenteella

Tässä olen
en mene mihinkään
raukeasti kaaoksen keskellä
hurisen

Ota minut kiinni
ettet itse kaadu
kun syliisi hyppään
kuitenkin

Jos puret, pure kunnolla
me ollaan olemassa
enemmän elossa
kuin moni muu

Ollaan vain
tässä näin
miten päin?
Juuri näin

Et sinäkään
tullut mistään
pitkään olit kulmillani
luulisin

Miten vaan
hyvä niin
tai näin

Maailma ei meitä satuta
antaa niiden katsoa
eikä sanoistakaan
haavaa saa>

Jotenkin sekavahko ja osat ovat suurelta osin irtonaisia, mutta kun sain tästä kehuja niin ajattelin laittaa näytteille.

08.05.2008

Tässä on kyllä kissamaista elämänfilosofiaa.. "jos puret, pure kunnolla" :D niinhän se on. Tulee mieleen sellainen ihminen joka on rohkeasti oma itsensä eikä välitä muiden mielipiteistä. se meistä, jota jotkut katsoo vähän vinoon, mutta jota kaikki kuitenkin salaa kadehtii.

Kunnon asennetta!

Ja kiitos arvostelustasi :)>
Arvostelija: ShadowofDeath
09.05.2008

Anteeksi mutta pakko hieman kiroilla... Helvetin hieno runo, tykkäsin erityisesti tuosta " Ota minut kiinni
ettet itse kaadu" , todella hienosti sanottu ^^ . >
Arvostelija: HollowMind
10.05.2008

Pidin tästä juurikin paljon!

Epämääräinen, kyselevä
kuitenkin samalla varma
ja määrätietoinen ja muutenkin

kolmas ja viimeinen säkeistö
erityisesti saivat hengityksen
hieman loppumaan. :o

Suosikki.>
Arvostelija: Illuminated
03.06.2008

Voin helposti kuvitella kissan ajattelevan juuri näin :)>
Arvostelija: Harmaavillasukka
05.07.2009


Pyyntö

Osaan olla syyllistämättä
osaan olla tuomitsematta
mutta uskotko sen
kaiken sen jälkeen
mitä olen väärin tehnyt?

Myönnän,
olen sanonut paljon sellaista
jonka olisin voinut sanoa viisaammin
myönnän,
olen mokannut monesti
mutta olen oppinut virheistäni

Olen oppinut,
mikä siinä, miten ennen tein
oli hyvin tai paremmin
ja minkä voin muuttaa
ja mihin suuntaan

Usko pois, jos pystyt vain
olen muuttunut,
jälleen kokenut
henkisen kasvamisen

Olen kärsivällinen,
armollinen ja joustava
en enää ota asioita
liian vakavasti
mutten edelleenkään lyö tuskaasi leikiksi

En valita,
voit tuskasi purkaa minulle
enkä ota sitä taakakseni
en sydäntäni enää käytä kaatopaikkana
muistan murheesi kyllä
mutten enää märehdi
ja aina pelkää pahinta

Mitä sanot,
luodaanko nahkamme,
yritetäänkö uudestaan?

Sillä minulla on ikävä
niitä aikoja
kun olimme toinen toisillemme
kuin haljenneen korun puolikkaat
eikä niitä ole mahdotonta saada takaisin

Tiedän sen, luotatko tietooni, ystäväni?>

Jos vaan yritettäis unohtaa kaikki se kipuilu, mitä tämän hetken ja ystävyytemme heräämisen välillä oli, ja lakattaisiin epäilemästä toisiamme. Täytetään se meidän välille muodostunut railo uudella maalla. Ei yritettäis olla sitä aivan samaa mitä ennen, vaan avata molemmat silmämme ja nähdä, ettei takaiskut tarkoita sitä, että jotain olisi menetetty. Pikemminkin päin vastoin. Tä ystävyys on vasta nupullaan, ja mä haluaisin nähdä, miltä se näyttää kukkiessaan.

09.04.2008

aika harvoin törmää tekstiin, joka tuntuu sille kuin se olisi kirjoitettu lukijasta itsestään. Mutta kyllä vain, juuri törmäsin semmoiseen. Wau!>
Arvostelija: Hilu1985
09.04.2008

Upea runo, kauniisti ja tyhjentävästi tuot asian esille. Tässä runossa tuli kaikki selväksi:)>
Arvostelija: Lumikki64
09.04.2008

Näin se menee, ajattelin runoasi lukiessani ystävätärtäni vuosien takaa. Ystävyyden katkeamisen syytä on vaikea ymmärtää. Kirjoitat jouhevasti aiheesta.>
Arvostelija: Daaria
09.04.2008

Juku..

Mie kirjotan toisinaa muutoksista futuurissa. Sie kirjotit tän menneessä muodossa. :)>
Arvostelija: Draconia
21.04.2008

Tämä on todella hieno, niin riipaisevaa katumusta, mutta kuitenkin jotenkin niin hurjan lohdullista.
Pidin hurjasti.>
Arvostelija: neiti_yö
24.04.2008

Pidän tästä.
Hienoa ja rehellistä tunteen purkausta.
Ihastuin etenkin loppuosaan.

Kiitoksia paljon myös arvostelustasi.>
Arvostelija: Shannen
19.06.2008


| 0| 20 | 40

16676 runoilijaa on lähettänyt jo
673510 runoa!
 
 
 
 

Tänään syntymäpäiviään viettää:

nohuoh 14v.
PällI 14v.
ImSoSad 15v.
Ice Breeth 16v.
rosalie 16v.
lauraemily 17v.
jerekalle 17v.
mirax 17v.
Kaamos 18v.
ToDieFor 18v.
Ma-k3 18v.
Heartbreak Lullaby 19v.
poet 19v.
Vihkopinonpinnari 20v.
annius 21v.
Limoviikuna 22v.
freezo 22v.
larysa123 23v.
Kromi 24v.
massukkainc 25v.
marianne 26v.
Kolmenmetrinkot
imatka
28v.
kuu-ukko 30v.
Tanitasi 34v.
Tillenberg 36v.
Aldarion 38v.
ZetanDuke 39v.
Pasi 41v.
PUNK IS DEAD 41v.
juliette01 41v.
Wednesday
andine

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén