|
 |
 Pikkulintu 
Julkaistu : 248 runoa
Tunnus luotu : 12.04.2007
Syntymäpäivä : 13.10.1993
Hienompaa on osata liitää kuin lentää, silloin ei tarvitse tehdä niin paljoa liikkumisen eteen. Harmi, että minä osaan vain leijua.
Niin, ja en syö matoja vaan juuria. Parempia ja löytyykin helpommin.>
Sadut, tarinat (Uusin 31.08.2009)
Sanonnat, sananlaskut (Uusin 15.07.2009)
|
|
|
|
|
|
|
|
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
ManikyyriSokeasti etsiminen
on enemmänkin tuntemista.
Ja tämä tyttö etsii sokeasti vain kynsiviilaansa
mutta eikö ole totta
että on kovin hankala saada aikaan taidetta
ilman katsetta?
Rakkaus työhönsä
"Rakkaus tekee sokeaksi, rakkaus tuntuu,
suutelemisessa on enemmän kyse halusta kuin rakkaudesta,
halu on suurempi asia", kuiskaa tyttö, viilaa.
Hän yskäisee, viilaa.
"Voi toki olla", kauniille vastataan
"Vaan onko tosiaankin mahdollista vihata rakkautta?"
Tyttö on hiljaa, viilaa.
Äkisti viilaaja suutelee viilattavaa.
"Tämä on halua", sanoo tyttö, virnistää,
"Halu on kauniimpi asia
todella halu on se vastakohta vihalle."
"Parka, sinähän taidat olla rakastettu pilalle!"
Vaan tyttö tuohon vastaa:
"Ei suinkaan, ei minua rakasteta,
sillä minä en halua halua halua (haluan)
rakkautta."
viilattava suutelee viilaajaa.
"Tämä on halua, tämä ei ole kaunis asia."
Tyttö itkee, hiljaa, viilaa.
mutta lopputulos oli rumaa>
04.11.2008Mielestäni kaunis runonen (: mahtava, pidän tästä ^^ >Arvostelija: Matkijalintu04.11.2008 Maasta maahan, puusta puuhunSyksy on kiirehtinyt jo siihen pisteeseen
jolloin puutkin ovat latvoja myöten harmaita
ja metsäpolut mutaisia
kun ne lehdet toivoisivat
jo voivansa kadota
maasta maahan.
Ja ehkä
jos yksi vanhemmista uskonnoista onkin oikeassa,
että kaikella on sielu, myös puilla ja kivillä,
niin lehdilläkin,
myös puusta puuhun - keväällä.>
29.10.2008Hieno Ajatus Hienossa runossasi. Pidin. >Arvostelija: niiu30.10.2008 KylmässäJos nukahtaa taivasalle
voi herätä siihen kun auringon ensi säteet
kirkastavat silmät.
Mutta vuodessa on myös se aika
kun taivas ei täyty kuin pilvistä
ja vain sateeseen enää
voi herätä.
Jos kuuntelee tarkasti sen ropinaa
voi sotkun seasta erottaa sanoja
Ne kertovat:
Älä mene yksin metsälle
Alä mene yksin polulle
Alä mene yksin ovelle
Älä mene yksin talolle
Älä jää yksin nukkumaan.
Auringonsäteillä olisi se voima
nostaa nukkuja ylös
mutta harmaus on sinistä
ja sininen on rauhallinen väri
Eikä ole enää kiire minnekään.>
28.10.2008
IltatokkuraSähkökatkos
mitäs turhaan kiroamaan
se on kai taas vain se mielivaltaisesti valittu vika
joka laittaa mielesi likoamaan
tottumuksesta
painat katkaisjaa yhä uudestaan ja uudestaan
huudat
et voi tätä muuttaa.
Voi, turhaan huolit
lopulta voit pimeyttäkin rakastaa.>
26.10.2008
Sailaista salailuaKukaan ei näe
jos suljen verhot.
mutta jos suljen verhot
minua epäillään
Kukaan ei luule
jos kukaan ei kuule
kukaan ei kuule
jos olen hiljaa.
mutta jos olen hiljaa
minua vain kuulustellaan
Kukaan ei tiedä
jos en kerro,
en, olen hiljaa kuin tammenterho,
kunnes puusta putoan.
en huuda silloinkaan>
25.10.2008Olipa hienosti sanottu. >Arvostelija: Pieni Siipi25.10.2008 Ihailtavaa sanailua :) >Arvostelija: vanillamix25.10.2008 Pidin tosi paljon. Tässä oli paljon piilotettua sanojen takana ja tykkäsin, myös asioista joita löysin sanojen takaa. Olivatpa ne siellä tai ei. Mutta se teke runoudesta niin kaunista, että jokainen lukija voi löytää haluamansa..ja tästä sitä löytyy! >Arvostelija: 4you30.10.2008 Toinen kuiskaaSeitsemän vuotta
lapsi on jo valehdeltu täyteen, lopettakaa.
Hän näkee elämästään vielä kymmenen
ja kaksi.
Kunnes rakkaansa täytyy ääneen nauraa
jotta hän ymmärtää: toinen hymyilee.
Kaksikymmentä lahjaa vuodessa
- mitä hän niilläkään tekee?
Ja jollain toisella tavalla
joku toinen irrottautui materiasta
koska ei voinut sitä enää koskettaa.
linnut ovat vapaita, niin,
miksei kaikki voisi olla lintuja>
23.10.2008luin tämän monta kertaa koska tämä on koukuttava. hieno tarinanomainen teksti. >Arvostelija: grreee25.10.2008 Hiljaa muuttuu maailmaSinä olet juossut ilman halki
ilmassa, olen nähnyt
siivet kenkiesi alalaidassa.
Mutta otteessasi on jotain muuta
jotain uutta
jotain kuumaa
joka polttaa
olen nähnyt kuinka hypistelet tulta sormenpäissäsi.
Joka kerta uutta tulta.
Viet sen kauas vuorille,
niin kauas, niin korkealle
missä hupuilla sataa lunta
ja luot sinne tulivuoren.
Pala tulta kerrallaan,
olet salainen.>
23.10.2008Tätä lukiessa, jännittää väkisinkin "loppuratkaisua". Loistavaa >Arvostelija: Jonkun muun23.10.2008 Pienin lapsiPuhuin taas yli suuni
kun tavoittelin ajattelematta
minä kaipaan sitä tietoa jota vain sinulta voin saada
jotta voisin muuttaa oman kamalan maailmani
jotta voisin tepastella kuin pienin lapsi,
haalareissa,
ihmeissään siitä uudesta maailmasta.>
12.10.2008Ihana runo, tykkäsin :) >Arvostelija: Fantzu13.10.2008 Kamalalla kiireelläEilen aamulla
Hiukset kampaamatta
hän juoksi portaat vauhdilla
rakensi piilonsa patjoista.
Eihän missään muualla
olisi yhtä pehmeä asua.
ja tänään
He löysivät hänet hymyilemästä
nuollen suolaa sormiltaan
kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.>
12.10.2008"He löysivät hänet hymyilemästä nuollen suolaa sormiltaan" ihanasti kirjoitettu. Koko runo niin ihanan vapauttava, jotenkin.. Hetkeksi karkuun kaikkea maailman pahaa, rauhoittumaan.. Pidin kovasti. Tosi kiva. >Arvostelija: Todellinen Minä12.10.2008 whou jokainen sun runo on isopieni pakokeino maailmasta, upeaa, juuri sitä mitä runous on parhaimmillaan lisään sinut suosikkirunoilijaksi. (Ja ps. myös hyvää syntymäpäivää :>) >Arvostelija: Illuminated13.10.2008 MaanvaivaPäivä on ollut hiljainen,
sillä yleensä mieleni pyörii ruumiini kanssa samaa tahtia
Mutta nyt on ollut hiljaista.
Ja kerron; jos jaksaisin,
niin kyllä minä lupaukseni toteuttaisin
mutta nyt on ollut hiljaista
mitä siitä voi odottaa?
Ja kerron; jos saisin
vain itselleni kaksi toivomusta
toivoisin itseni irti unesta
sekä puun jota kautta
voisin turhamaisuuteni sen juuriin siirtää
jotta suruistani tulisikin maanvaiva
ja minä itse voisin taas liikkua.>
26.09.2008
Harmillinen maailmaSeitsemän meren takaa
löytyy vielä kahdeksas
ja kahdeksannen reunoilla
joilla rantahiekka on soraa
on luola.
Ja luolan perällä,
piilossa,
hiljainen makaa
tappamassa aikaa
kuittaillen univelkojaan.
(joita melkoisesti oli kertynyt edellisten vuosien varrella)
Eikä nouse
Ei varmasti nouse. vaikka häntä nyt tarvitaan>
13.09.2008Tämä runo on aika mukava ja sai hymyilemään. Ihanaa itsepäisyyttä lopussa. Tykkäsin kovasti :) >Arvostelija: Lula Mae13.09.2008 Demoni kiittää kommentista 8D Ja kommentoi tätä, erittäin rakastavasti. Eli minä pidän. Kirjoittaisin itse Hiljaisen isolla, koska minä oletin hänet ikäänkuin henkilöksi, mutta se ei tietenkään pakota sinua tekemään niin (en halua manipuloida ihmisiä, ja luoda tästä maailmasta sellaista, kuin itse haluan, en), sillä se on sinun mielipiteesi. Tykkään tuosta sulkeissa olevasta rivistä, koska se luo tiettyä "vitsikkyyttä" tähän. Kiitos n___n >Arvostelija: tahikun13.10.2008 PikkuasioihinVapisevin silmin
kosketat toisen katsetta
tiellä on yhteinen unelma.
Jossain muussa maailmassa
sinä purstaisit jo rattia lujaa
ja antaisit mennä.
Mutta tässä maailmassa kiinnität huomiosi pikkuasioihin,
kuten siihen,
kuinka sanat saavat minkä vain kuvan
kauneuden katoamaan.
Joten jos sinä ajaisit ylitse
se vain kuihduttaisi sinut.
Se kuihduttaisi teidät molemmat.>
03.09.2008-kiitos arvostelusta- ihanasti kirjoitettu. "vapisevin silmin kosketan toisen katsetta".<3 >Arvostelija: Myrtteli13.10.2008 Maanalaiset tunnelitKylmä betonilattia
lämpenee meidän alla
kun rikkinäinen kello
valehtelee meille aikaa.
Ja sinä hupsu kuvittelet
että siinä hetkessä on jotain taikaa,
mutta ei,
pian pilaavasti kuulet nimesi hiljaa
keskusradiossa.
sinun vuoro>
03.09.2008Salaperäisyyttä tihkuva, tunnelmallinen, oikein runo miun maun mukkaan! >Arvostelija: kahlekuningatar03.09.2008 Lintu vai kalaKaipaavan katseesi vuoksi
sinulta kysytään;
Oletko lintu vai kala?
Kaipaatko merta vai ilmaa?
Suolaa vai tuulta?
mutta et vastaa,
sinä maassa matelija,
käärme, hyökkäät takaa.
Minä näin kerran
kuinka käärme söi rotan,
pahaa-aavistamattoman
sitäkö sinä kaipaat?>
27.08.2008oi, ihanat oivallukset! Rakastan tapaa miten paino siirtyy runon loppuun. Taisin juuri ihastua tähän runoon.~ >Arvostelija: Penny27.08.2008 tää on todella hieno runo :O :D >Arvostelija: siipien kiinnittäjä01.09.2008 Suorastaan herkullisen ovela runo. Oo :) >Arvostelija: Lula Mae02.09.2008 Kerran elämässäPienenpieni nuorukainen
kuorestansa kuoriutuu,
heilahtaa oksa,
Sen silmät avautuu.
Niin herkkä nahka,
joka pitkästä aikaa saa raikasta ilmaa maistaa
kärsisi tavattomasti,
ellei se olisi juuri nyt niin turta.
Ja nuorukainen miettii
tietääköhän kukaan muu, miltä tuntuu
kun ei mitään tunne.
Se leijuvuus,
vain katseita, ei liikettä, ei halua
yrittäen napata
sisälleen hengen.>
24.08.2008
Kamalissa tapauksissaSiipirikko
juoksee minkä kintuistansa pääsee,
lujaa,
ja oksiin kompastuu.
Odottaa sitä tikkua joka seuraavaksi tökkii silmää
ja kättä joka repii irti sulkia siivistä
joilla ei voi lentää, ei liitää,
kovalla vauhdilla kiitää.
Yö saapuu, yökin oksiin kompastuu, laskeutuu
pienen lokin painollaan peittelee.>
04.08.2008Surullisia vertauskuvia. >Arvostelija: Kallesdottir04.08.2008 voih.. niin surullista, niin totta.. >Arvostelija: pieni tähti04.08.2008 Niissä maailmoissaHän oli kai suuri ja mahtava,
vanhempi, vahvempi,
kaunein.
Iltaisin itsensä mitätöiden,
kun hän päänsä painoi nukkuakseen
unelmoi itsensä unelmissa
kun ei siitä tietoa saanut omakseen.
Rakastellen salaisesti mielikuvan kanssa,
se mielikuva voitti todellisuuden!
Ja yrittäen muistaa isäänsä
joka veti henkeensä viimeiset hetket,
se vei tältä hengen.
Nyt huone savuaa, ajatuksista,
mieli on rikki, se vuotaa
ja tyyny on huono;
Hän niin harvoin untakaan saa.>
31.07.2008Tämä kosketti syvästi omaa elämääni ja muistojani. Hieno. >Arvostelija: pieni tähti05.08.2008 Kaiketi kuutamotanssiYö kietoo kirkkaat värit
ja puhaltaa niistä pois sen hohdon,
sen valon, loisteen jonka aurinko toi.
Yksi siveli ruumiinsa
kaksi tuntia ennen auringonlaskua
aineella, pimeässähohtavalla
riisui pois kirkkautensa ja loisti enemmän.
Ja suuressa puussa, jossain siellä takana
yhdellä isoimmista oksista istuu,
itsensä niin mitättömäksi tuntien, pieni ja nuori
ihminen,
se vahvasti toivoen
itsensä samankaltaiseksi kuvittelee
lumoutuu ja oksalta alas tippuu
rytinällä. Nukahtaa. Uneksii.
Aurinko lämmöllään aamulla
saa lapsen havahtamaan,
on kaukana, poissa nyt yön taika
joka ei vielä tunteihin takaisin palaa.>
30.07.2008Voi,Luoja, miten upeaa sanojen taituruutta...*HUOH* Aivan mahtava...niin kaunis, niin koskettava, niin suloisenherkkä! >Arvostelija: angel from heaven30.07.2008 Sumuinen katumaalausKyyristelet hampainesi
nurkan takana vaanien
ja minä vain tahdon nähdä silmäsi,
sen kirkkauden mistä puhutaan,
silmäsi,
jotka saavat varmimmatkin hukkumaan.
Puristuksissa kahden nyrkin väliin
pitelet rakkauttasi
ja äänekkäästi itket -
toiset
haluavat vain varastaa.
Antaisin pois itseni
jos voisin katulampun ympärillä pyörimiseni lakkauttaa,
tulla luoksesi ja anella.
Sinä kai siskoani jo puraisit,
katsomatta haukkasit. Hän nyt nukkena käsissäsi makaa.>
22.07.2008Kiitos kommentista! Niillä tummennetuilla sanoilla on merkityksensä runossa :) Pidän tästä, hieno ja ajatuksia herättävä. >Arvostelija: Blaizer23.07.2008 Rikkinäisillä siivilläRingissä
kaikkien katse suuntautuu kohti keskustaa
kukaan ei silmiään
uskalla edes räpäyttää
katsoen sitä kyyristelevää
lintua joka ei aio laulaa.
Ja joku kehtaa kuiskata:
Olemme kaikki ihmisiä
mutta kovin pahoja.>
22.07.2008Pahoina myös katuvia. Kaunis ja ajatusrikas. Kiitos arvostelustasi. >Arvostelija: LostDelusion22.07.2008 Tämä on hieno, pidän kovin. >Arvostelija: Neulatyyny23.07.2008 Tunnelma, jonka olet runoosi luonnut on lumoava, taikamainen. Tykkäsin rinkisi otteesta, sanoistasi. >Arvostelija: Kultavirta27.07.2008 Lumoavaa tekstiä...jotenkin tuo rinki tuo mieleen oman lapsuuden...siinä katsottii vain köyhän lasta, joka kulki toisten vanhoissa vaatteissa ja jolla ei ollut isää, koska tämä oli kuollut... >Arvostelija: angel from heaven30.07.2008 |
|
|
