rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

Minskukka

Julkaistu : 15 runoa
Tunnus luotu : 26.11.2006

Syntymäpäivä : 25.09.1968


Jokaisessa hetkessä asuu Rakkaus...




Sydämeni lämmin kiitos sinulle,
kun viivähdit hetken runojeni parissa.
>

 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Cello o`solo

Sykkivän, valoisan
savannin
tomuihin, varjoihin
leipäpuuni kasvatin.
Katsoin kaukaisuuteen,
rukoilin, odotin
kuuntelin, kuinka tasanko lauloi
nimeäsi toisti huulillaan, rakas Afrikkani.

Havahduin, pakahduin
sydämeni outoon sykkeeseen.
Tunsin, kuinka kasvoin,
kiinnityin juurillani
keltaiseen hiekkamultaan.
Ja lempeä elämän tuuli
soitteli kellojaan
tummuvan savannin
alkuyössä.

Hehkuivat tulikärpäset
oksieni alla,
tuoksuivat sadekaudenalun ensipisarat,
helmivanoina
pinnassa heinäoraiden,
nupuissa tuhansien kukkien.

Ja minä,
juoksin lailla gasellin
ylitse tuskien kraaterin.
Ja minä,
ikävästä kärsien
ylitse vuorien
huusin rakkauden,
näytin kehoni kaipauksen
savannin kuutamoon.

Ja tulit,
luokseni tuulessa tulit, rakas Afrikkani.
Ajatuksilla,
käsiini tartuit,
teoillasi juuriani kosketit.
Ja kuutamossa kimalsi
punainen helminauha,
kera kauneimpien tähtien.
Soivat savannilla
rakkauden sävelet.

Cello o`solo,
kuolematon on rakkaus,
yksinäisten sielujen konsertti,
ja Sinä olet Afrikkani.
>


19.05.2010

Tykkäsin tavattamosti tämän runon tunnelmasta. Upea runo!>
Arvostelija: vihreä
21.05.2010

Upeaa, kaunista sanoitusta>
Arvostelija: ayla
25.09.2010

Aivan mahtavaa maisemointia, metaforia, juoksevaa, kantavaa ja muuttuvaa kieltä. Runosi yhdisti mielessäni tuhannet kuvat afrikasta tarinaksi.

Hei jee, tykkäsin kovasti - tosi raikasta.>
Arvostelija: poikanen
08.10.2010

Olen palannut aina silloin tällöin tänne runojesi pariin jättämättä askelteni jälkiä, vain sukeltaakseni runojesi tunnelmiin. Nyt jätän kuitenkin merkin ja samalla onnittelut synttärisi johdosta.>
Arvostelija: kyynikko
25.09.2013

Vahvaa tekstiä, hieno tunnelma!>
Arvostelija: Shallow
25.09.2013


Cera

Halusin kirjoittaa
tomusta, valosta
tunteista; vihasta, rakkaudesta.
Vaikenin,
hiljaisuus savannin
vei kielen,
tyhjensi kuivuneen mielen.

Maalasin elämääni,
piirsin sen kulun
savannin pintaan.
Raavin sen
runkoon leipäpuun,
solmin papujen silmuihin.
Työnsin tekoni
noihin sanoihin,
salaa, hiljaisuudessa taivalsin.

Kuten Afrikka,
on elämäni.
Kuivettuvat välillä uomani,
kyynelten virratessa
heinäni kuitenkin kukkivat,
auringossa kypsyy
rakkaus.
Syysviimojen koleuden lailla
tulee toivottomuus,
yöllinen kylmyys
tekee sinertäväksi
sieluni virran.

Afrikan lailla
nostan elämäni
uusiin tuuliin.
Uskon, toivon
ja rakkauden
kirjoitan sydänvereeni,
ja huomaan uuden
päivän savannille saapuneen.

Cera,
elämäni on kuin Afrikka.>


19.05.2010

Upea!>
Arvostelija: Prinssi63
09.08.2010

Vahvaa elämisen tunnetta. Kaunis>
Arvostelija: ayla
25.09.2010


Console

Vaikertava tuuli
navakkana
kiertää ympärillä
tuon verestävän,
voimakkaan leipäpuun.
Suojaa varrellaan
aarrettaan juurillaan.
Kultaisna hehkuvat
hedelmät,
auringon kypsettämät.

Ja savannille
minä huusin pelkoni,
tiivistin tuskani
tuhansiksi pisaroiksi,
kristallinkirkkaiksi,
salamanvalkeiksi
tulisäröiksi.
Ja savannille
minä lauloin,
punoin tunteeni
punaiseen nauhaan,
hehkuvanpunaiseksi
liekkivirraksi
sen viritin.

Aurinkoon
kurkottivat kädet,
nuo osaltaan
lehdistä riisutut
rujot varret.

Kiedo,
kahlitse minut
tuohon
punaiseen helminauhaan.
Yhdistä,
sido sielumme yhteen,
olethan kotini, Afrikkani.
Tomussa, valossa
vihreydessä, kadossa
alati olemme,
rakas Afrikkani.

Kaarnastani
haavaumat
vuotavat verta hedelmilleni.
Puhalla,
juo mahlaani voitokseni,
olethan Afrikkani.

Console,
olet aurinko ihollani,
toivoni vuorten takana.
>


19.05.2010


Caramia

Aurinko sädehtii
aukealla taivaalla,
savannilla vihreät heinät
korkeina huojuvat.
Kosteutta ilmassa,
päällä aavikkohiekan
virtaa elämä,
vesi voimissaan.
Kadonneet
kuivuneet uomat,
hävinneet kuivakot
katkerat.

Rakkauden tuuli
puistattelee
latvuksia leipäpuun,
elämä uusi on alkanut.
Kiertyvät juuret
tiukemmin
multaan sykkivän savannin.
Pavunvarsissa kypsyvät
kukinnot kauneimmat.
Olen juurtunut sinuun
verisitein,
ja kasvan sinussa,
rakas Afrikkani.

Pidä kaulallani
ikuisesti,
se punainen helminauha.
Tuuli pudotti sen
sydämelleni,
sieluuni toi sinut, Afrikan.

Caramia,
miksi kuitenkin
leipäpuuni oksilla
kyynelehtivät
verenpunaiset helmet?>


07.02.2009

Tää on kuin loitsu hyvä sellainen.>
Arvostelija: menninkäi(nen)
10.02.2009

Eittämättä runo maalaa silmien eteen upeaa kuvaa myös 'Minun Afrikkani' elokuvan maisemista.
Tämä on täynnä syvää tunnetta ja eläytymistä maan punaiseen multaan ja sen rakkaudenkaipuun itkuihin. *Kiitos>
Arvostelija: Alppivuokko
15.02.2009

Kiehtova herkkä runo savannin tunnelmista.>
Arvostelija: taivaanlapsi
23.02.2009

Aivan upea tunnelma! <3 Hassua, minulla on juuri afrikka-yöpaita päällä. :D>
Arvostelija: vonderwall
23.02.2009

Miten kaunista! Kiitos, kun pääsin mielikuvamatkalle runosi myötä.>
Arvostelija: Ansa
19.05.2009

Vahva ja hyvin kaunis runo! Mutta, paljon onnea SINULLE!>
Arvostelija: merenaalto
25.09.2009

Myöhäinen onnittelu syntymäpäivästäsi täältä myrskylyhdyn alta:)>
Arvostelija: Prinssi63
27.09.2009

Kaunis minun Afrikkani - elokuvan näyttämien maisemien kuvaava runo, mikä antaa myös viitteen seudun raadollisemmasta puolesta.>
Arvostelija: taivaanlapsi
08.04.2010


Cumbalele

Kajo valjun valon,
seisahtunut, tomuuntunut
nukahtanut aavikkosavanni.
Käppyräinen leipäpuu
kuolemanhiljaisuudessa haavoittuu,
havina
ohdakkeisessa maassa.

Pysähtynyt toinen ääripää,
odottaa.

Taivaalla
pilvimassat mustanpuhuvat
uhkeina nousevat.
Tuntee kosteuden ihollaan
leipäpuu.
Pisarameret laskeutuvat,
kietovat koppuraiset kädet
syleilyyn,
helminä mukuloille liukenevat.

Laske kaulalleni,
se punainen helminauha.
Tuuli toi rakkauden helmoissaan.
Katso, kuinka kukoistan jälleen
olenhan sinussa, Afrikkani.

Cumbalele,
lyö rummut elämälle.
Leipäpuuni alla vihreät pavunvarret
luovat jo uutta hedelmää.
>


18.05.2008

Ihana jatko edelliseen runoosi rakkaudesta Afrikan mustanpuhuviin öihin. Aivan mahtava on tämä runosi ja miten kaunis säkeistö, "Laske kaulalleni se punainen helminauha...." >
Arvostelija: Bluest
18.05.2008

Niin kaunista ja upeaa>
Arvostelija: ayla
19.05.2008

Todella upeita runokuvia tässä.>
Arvostelija: epeli
19.05.2008

Tämä runo sai minun ihoni kananlihalle, niin on kaunis ja mukaansa tempaava, jotain aivan uskomatonta tekstiä. (Kiitos kommentistasi)>
Arvostelija: kotihiiri
19.05.2008

Elämä hedelmällisenä ja kauniina runossasi.>
Arvostelija: Mandella
25.05.2008

Vaikuttava! Yhtä lailla voimattomuuden kuin kiitollisuuden tunteita luonnonvoimien edessä. Elävää tekstiä, hienoa.>
Arvostelija: Riimihärkä
25.05.2008

jatkaisithan vielä tätä samaa teemaa. tätä on ilo lukea ja tuntea ja nähdä maisemat>
Arvostelija: Prinssi63
01.06.2008

Niin täydellinen muodonmuutos voi tapahtua hetkessä, sateiden saapuessa - sisimmän elähdyttävä sade ja kuva suurenmoisesta Afrikan luonnosta elää tässä...>
Arvostelija: Aikio
28.07.2008

Runo täynnä vastakohtien voimaa. Rikkaudessaan eläytyvä, vahvan tunteikas.
Onnellista syntymäpäivää!>
Arvostelija: Alppivuokko
25.09.2008

Hyvää syntymäpäivää.>
Arvostelija: epeli
25.09.2008

Upean runon kirjoitit! HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SINULLE!>
Arvostelija: merenaalto
25.09.2008

Jälleen suosikkeihin!>
Arvostelija: Kalatar-73
06.02.2009

Afrikan eksotiikkaa ja voimakkaita tuokiokuvia herkässä runossasi.
>
Arvostelija: taivaanlapsi
07.02.2009

*Laske kaulalleni,
se punainen helminauha.
Tuuli toi rakkauden helmoissaan.
Katso, kuinka kukoistan jälleen
olenhan sinussa, Afrikkani.*

Taivaallisen upeaa tulkintaa. *huokaus*>
Arvostelija: Vaalea ruusu
08.02.2009


Cumbaya

Kuiva tuuli
keltaisen savannin yllä.
Silmiähivelevä tasanko
aurinkotuuli, armoton tuli.
Mutta pian kylmyys
laskeutuisi,
toisi yön tähtineen
ja huokuvan hiljaisuuden.

Varjossa leipäpuun alla
ruskeat pavunvarret
kuivuvat, katoavat
kuolevat
tuohon keltaiseen pölyyn,
aavikkohiekkaan.

Heitä pois
se punainen helminauha.
Tuuli vei rakkauden mukanaan.
On saapunut
ikuinen ikävä.
Juurimukulatkin kuivettuvat,
etkö näe, kuinka itken sinua,
olithan Afrikkani.

Sillä leipäpuu olin minä,
hedelminäni pavunvarret.
Cumbaya,
onko aika hyvästien?
>


04.05.2008

Kaunista, hyvin kaunista. Saat lukijalle välitettyä runosi kaihon ihanilla kielikuvulla. Upea on runosi.>
Arvostelija: Bluest
04.05.2008

Hieno, kaunis, pihdeissään pitävä on runosi.>
Arvostelija: kyynikko
05.05.2008

todella kaunis herkin sanoin ja kauniilla sävytyksellä kirjoitettu runo, alun keltainen ja sitten ruskea punainen helminauha, upea matka runosi sanoin Afrikassa, hieno ja erittäin taiteellinen, olen lukenut paljon runoilijoista, sanovat että nuo vierasperäiset sanat pelkästään tekevät runon eksotiikan, joskus on vain sana jonka ympärille kasvaa runo, sinun matkasi kyllä kuulostaa kokonaisuudelta koko ajan, hyvä runo>
Arvostelija: unelmanainen
07.05.2008

Todella upeita runokuvia tässä>
Arvostelija: epeli
07.05.2008

Wau, miten upea teos...mitä sanojen taituruutta...suosikkeihin... ja kiitos arvostelusta...>
Arvostelija: angel from heaven
07.05.2008

mielettömän hieno ja herkkä runo.
niinkuin woodoo child jo totesi runo kantaa loppuun asti ja luo hienon kuvan silmien eteen.
>
Arvostelija: miaumai
08.05.2008

Tämä on kyllä aivan upea, pidän etenkin noista punaisista helmistä. En ole ikinä käyny Afrikassa mutta nyt tuntuu että olisin, siirryin sinne <3

(ja kiitos kehuista :> )>
Arvostelija: Tuulihaukka
08.05.2008

vahvaa ja kaunista
koskettava runo
hyvin rakennettu
pidän kovasti>
Arvostelija: Prinssi63
09.05.2008

Tunnen kuivuneen ruohon tuoksun savannilla,
Todella hieno ja tuntuva runo.
Kiitos>
Arvostelija: tatanka
13.05.2008

ihana runo joka osui suoraan sydämeen :) >
Arvostelija: myrkky
17.05.2008

Taivaallisen hyvin kirjoitettu>
Arvostelija: ayla
19.05.2008

Ihan mieletön mestariteos! Menin todellakin sanattomaksi. Niin upeasti olet punonut sanat yhteen. >
Arvostelija: WinterStorm
21.05.2008

Upeasti maalaat maisemia sanoilla.>
Arvostelija: Mandella
25.05.2008

Suosikkeihin!!!!!>
Arvostelija: Kalatar-73
06.02.2009

Koskettavan kaunis surullinen runo rakkauden aavikosta.>
Arvostelija: taivaanlapsi
19.04.2010

Hienoja oivalluksia ja mukavaa rytmiä, Afrikkaa...>
Arvostelija: Tyhjä Arkku
21.04.2010

Hienoa, kaunista symboliikkaa, upeaa kielitaituruutta runossasi!>
Arvostelija: Aleksandra S
23.04.2010

Kaunista>
Arvostelija: Kuuhukka
26.04.2010

Selvästi punainen lanka näissä teksteissä. Aluksi toistuvuus hieman puudutti, mutta teokset kollaasioituivat ja muodostivat melkoisen animatismisen kokemuksen.>
Arvostelija: poikanen
08.10.2010


Enkeli

Vaikka ilta oli tuulinen,
myrskyä enteilevä,
se pieni, tummahiuksinen nainen
sytytti verannalleen
lyhtyjä, erivärisiä
loistavia, mattapintaisia
valoja.
Majakoita, elämän suuntaa opastavia,
rakkautta odottavia
valoja.

Toivoton, takkuileva tuuli
lannisti alas
useita avuttomia liekkejä.
Viima jäinen,
löi ahnaasti rantakallion
kuperiin pintoihin.
Vaahtoavia, jäänsekaisia
vanoja
lankesi kohmeisille rantakiville.

Taittuvan tuulen alla
hän, urhea nainen
istui ja odotti,
vihasi ja rakasti,
eli elämäänsä ja hukkui
välillä suruihin.

Joka ainainen aamu
hän, tuo hento nainen
laski vielä palavat liekit,
sillä toivo rakkaudesta
säilyi vain,
jos yksikin liekki näytti
elonmerkin.

Aamun ainoa ja ensimmäinen
lintu talven ja pimeän
lensi
hänen valkeiden käsien
editse.
Puhalsi
lämmön uupuneille kasvoille,
painoi käden
sydämeen surevaan.

Älä itke,
älä kaipaa enää,
lapseni.
Lyhtyjen valo toi minut
valvomaan,
toi minut, Enkelin.

Kuljen vierelläsi aamusta aamuun.>


25.12.2007

Koskettava runo joulupäivän aamuhetkeen.>
Arvostelija: epeli
25.12.2007

Kaiken keskellä valonpilkku :) Lohdullista Z*>
Arvostelija: zinnukka
25.12.2007

Ihana,kerronnallinen runo :)>
Arvostelija: Toini
25.12.2007

Kaunista ja herkkää, sanoisin harrasta runoutta näin Jouluaamuun.
*Kiitos myös Sinulle ja Hyvää Joulua!!*>
Arvostelija: Vaari29
25.12.2007

Kiitos tästä ihanasta 'matkakertomuksesta!'>
Arvostelija: Alppivuokko
25.12.2007

Mielettömän kaunis runo, jonka tunnelma imee mukaansa lukijan.>
Arvostelija: merenaalto
27.12.2007

Uskomattoman upea on runosi odotuksesta ja suuresta kaipauksesta.>
Arvostelija: Annakka
30.12.2007

Herkkää kaunista. Enkeletä , enkeleitä.>
Arvostelija: Pierikki
31.12.2007

Tämä oli huikean kaunis runo!
Tämä antaa voimaa minulle näin murheen keskellä. KIITOS !>
Arvostelija: Makarios
31.12.2007

Oi kuinka kaunis ja herkkä runo. Melkein tunnistin itseni tässä runossasi Menee suosikkeihini.********>
Arvostelija: kotihiiri
04.01.2008

Outoa talvihenkistä runoa kesällä arvostellakin, lukea, mutta upea teos sekä toimivainen kesähelteessäkin luettuna toiveiden tuojaksi niille, jotka enkeleihin uskoo, johdantoon korkeampaan.

>
Arvostelija: Kultavirta
02.08.2008

Kaunis,herkkä ja koskettava...
menee suosikeihin...>
Arvostelija: koi
24.05.2010

Ihana runo. Kuin tarina.>
Arvostelija: Ansa
07.04.2012


Nainen

Syvällä sisimmässä
asuvat kaipaus ja rakkaus.
Kuin hento rukous,
ovat ne asettuneet
sydänlehdelle
vieretysten värisemään,
lailla syksyn haavottuvien lehtien.

Voimakkaiden käsien päällä
palaa hehkuen
toivonkipinä,
valo elämälle.
Se kohoaa äärettömyyteen
hiljaisena
luoden lämpöä pimeään.

Vatsan pehmeällä pinnalla
kypsyneiden hedelmien ääriviivat.
Ne tarinoivat
rakkauden voimasta,
iloisista äänistä,
nauravista,
surevistakin kasvoista.

Energisten jalkaterien alla
syntyvät ajatukset,
haaveet ja kertomukset.
Paljasjaloin,
huomiseen luottaen
hän matkaa todellisuutta.

Tässä naisessa näet,
jos katsoa osaat
kaipauksen,
rakkauden,
toivonkipinän
ja hedelmien ääriviivat.>


07.10.2007

Huikaisevan kaunista! Vahvasti tuntien kertova!>
Arvostelija: Erppa
07.10.2007

Upeasti kantaa tämän runon nainen kroppansa ja sielunsa...tulee ihan mieleen vedenkantajanainen saviruukku pään päällä...vaan tuossa ruukussa ovat sielun aarteet: ilo, suru ja rakkaus. Hyvin kaunis on tämä runosi.>
Arvostelija: Mandella
07.10.2007

Huh huh...upea nainen :)! Todella huikean hienosti olet rakentanut runosi kauniista vertauksista..mielettömän kaunista ja herkkää kuvausta!!>
Arvostelija: ilmakitaristi
07.10.2007

Todella Hieno ja Upea runo.
Pidin, Paljon.>
Arvostelija: niiu
07.10.2007

Tässä naisessa näen voiman,elämänkokemuksen ja itsetuntemuksen...naisen joka ei vaihtaisi päivääkään pois!!
Vahvaa kerrontaa!!
Kiittelen myös!!>
Arvostelija: Tellikka
07.10.2007

Kun näkisikin sen metsän puilta...

Mutta vaikeaa on ihmisen nähdä välillä edes omaan nenäänsä pidemmälle.

Kaunis kuvaelma- lämminkin.

Pidin =)>
Arvostelija: J M Stone
07.10.2007

Hiljaa huokaan ihailusta, niin upea on runosi tästä naisesta. Naisesta, jonka jälkeläiset valtaavat maan, rakkauden ja viisautensa ansiosta. Naisesta, jonka kaltainen haluaisin olla ;-) *Kiittää*>
Arvostelija: Marle
07.10.2007

MIten kauniisti kuvaat rakkautta lähes päästä varpaisiin. Runo on täynnä suurta tunnetta ja täydellista rakkautta- Sinä onnellinen nainen<3>
Arvostelija: Bluest
07.10.2007

Miten kaunis ja lämmittävä ylistys jokaiselle naiselle. Näistä sanoista minä kiitän, kauniita olette kaikki kanssasisaret. Otan mielelläni tämän voimarunon itselleni. Kiitos!>
Arvostelija: kermasusi
08.10.2007

Kaunis ja herkkä runo naisesta. Ihania ajtuksia olet kirjoittanut:))) Kiitos, että runo meistä naisista:)>
Arvostelija: Serena
08.10.2007


Elämänkertoja

Harmaansinisen huvilan
porrasaskelmien päälle
oli langennut
syksy.
Ensimmäiset lehmuksen lehdet
poukkoilivat pihatiellä.
Tuulen lempeät kädet
liikuttivat,
sekoittivat värimuunnoksia
pyörivin ottein.
Kirpeän keltainen sää
loi onnellisuuden ilmapiirin.

Asumuksen sisätiloihin
kätkeytyi kiehtova,
haaveellinen hiljaisuus.
Romantiikan tyyssijassa
surullisia kohtaloita,
opettavaisia tarinoita,
veretseisauttavia rakkaudentunnustuksia
vangittiin
kuviokantisten,
pehmeiden lehtien väleihin.

Kapeanhento valojuova
leikkasi hellästi
mahonkisen kirjoituspöydän puupintaa,
sen ääreen on kumartunut
villaneuleeseen kietoutunut,
tummasilmäinen nainen.
Hennonvoimakas,
omanlaisen persoonan ilmentymä
on hän.

Tiukkaan otteeseen luovuudentulvan
joutunut on
unelmien kirjailija tuo.
Värikylläiset sanat
synnyttävät rivejä valtaisan teoksen.
Jälleen kerran
luovuus raottaa kaunista oveaan,
ajatukset tarrautuvat ,
liimautuvat valkoiseen paperiarkkiin.

Tunteesta toiseen
vie kirjaa hän,
tapahtumista toisten
tekee hän elämän.

Loppulauseessa päätöksensä saa
ainutlaatuinen senhetken
elämänkerta.>


30.09.2007

Värikylläiset sanasi maalaavat upeaa kuvaa silmiini, lukiessani hienoa runoasi...>
Arvostelija: Circuit
30.09.2007

Värikylläinen tarinasi kulkee hyvin! Nätti runo>
Arvostelija: JAK55
30.09.2007

Tarinan pituudesta huolimatta,ote säilyy ja mielenkiinto pysyy alusta loppuun saakka.
Kuinka paljon vanhuksilla olisikaan kerrottavaa jälkipolville,jos he vain viitsisivät kuunnella..Jotenkin jää kuitenkin tunne,että huvila itse on se tarinoitten tyyssija..
>
Arvostelija: Tellikka
30.09.2007

Aivan upea runo alusta loppuun , hienoa sanataidetta joka vie lukija mennessään ja sielun silmillä voi aistia tuon tunnelman. Upeaa. ****** >
Arvostelija: kotihiiri
30.09.2007

Jälleen tulvahti mieleen muistoja,heti runosi alussa.
"Harmaansinisen huvilan porrasaskelmien päälle oli langennut syksy".
Sen syksyn kyllä muistan,ehkä joku muukin.>
Arvostelija: kaipaava
30.09.2007

Tätä värikylläistä tarinaasi nautiskellen luen.
Soljuvan kauniisti kerrottu.>
Arvostelija: Annakka
01.10.2007

..niin sana viekin mukaansa, vaik' toisen laina oiskin tuo - on sisin ammon polun ain niin rikkauttaan pullollaan - lie pulppuava lähtein vuo, sen matka kenet kantaa tuo...>
Arvostelija: Ipi
01.10.2007

Lukiessa näin runon sisällön edessäni, valojuovan mahonkisella kirjoituspöysdällä, tummasilmäisen naisen, oh hienoa. Runo vei mukanaan. AIvan upea "tarina".>
Arvostelija: Bluest
02.10.2007

hieno herkästi kuvattu tunnelma runossasi jolla viet lukijan tuonne huoneisiin, tätä voisi lukea vaikka kuinka kauan, aivan hurmaavaa tekstiä...>
Arvostelija: unelmanainen
02.10.2007

Runollinen elämänkertaa kauniina sanoina ja tunnelmina. Hyvin toimii tämä ja kuljettaa lukijaansa mielikuvista toisiin...kuin olisi läsnä ollut. Ihana!!!>
Arvostelija: Mandella
02.10.2007

Taidokasta kerrontaa, nautittava lukukokemus :)! Olet todella taitava kuvaaja, luot silmiini elävän kuvan..ja minä nautin!>
Arvostelija: ilmakitaristi
07.10.2007

Täyteläisen rikasta kerrontaa, koristeellisen perusteellisin sanoin *kiitokseni*>
Arvostelija: Alppivuokko
07.10.2007


Näkymättömiin

En ole kadonnut
elämästäsi,
paennut vain,
etsimään
rakkauden syvintä olemusta.

Olen
aamun kastepisarana,
hentoisena
pinnassa vehreän
koivunlehden,
kukinnossa
pihasyreenin sinen.

Olen
tuulessa valkoisten
poutapilvien,
huomaavaisten ja pulleiden
rakkaudenkertymien.
Hengitän ihollesi
lämmön kosketuksen,
elämän tunteen.

Täällä olen
näkymättömänä
seuralaisena.

Löydät minut,
kun suljet silmäsi,
ja tunnet...

>


15.06.2007

Herkän kaunista rakkautta. Soljuvia sanoja...aitoa tunnetta. Hieno runo.>
Arvostelija: Mandella
15.06.2007

Tunnelmaa on runossasi. Suljen silmät ja annan aistini kuljettaa minua.>
Arvostelija: Pratu
15.06.2007

Tämä on kaunis rakkausruno, upeille vertaukuvilla kirjoitettuna, pidin todella paljon :)>
Arvostelija: korpijätkä
15.06.2007

Kaunis rakkausruno...>
Arvostelija: Circuit
15.06.2007

Rakkauden ihania pisaroita näkymättömyyden maailmasta...kaunista runoutta, jota luen mielelläni!>
Arvostelija: KuruKukka
16.06.2007

Niinhän se on, että rakastettunsa näkee kaikkialla sekä avoimin että suljetuin silmin. Runosi hieno ydin näyttäytyy vahvimmin ensimmäisessä ja viimeisessä säkeistössä.>
Arvostelija: Vladimir Harmaa
16.06.2007

Tässä runossasi säteilee ajaton rakkaus>
Arvostelija: epeli
16.06.2007

Aivan ihanaa rakkautta on runossasi.
Pidin kovasti toisesta säkeistöstä:)
*Lämmin kiitos*>
Arvostelija: Annakka
16.06.2007

Oih,tämä runo on ihanan rakastettavan kesäinen.Totella todella pidän runostasi.>
Arvostelija: Suklaakyynel
17.06.2007

Upean kaunis rakkausruno! Kaikessa sen tosiaan näkee!>
Arvostelija: Erppa
17.06.2007

Kaunis, kaunis rakkausruno.
Pidin, Paljon.>
Arvostelija: niiu
17.06.2007

Noh, noh...

Erittäin herkkää - ja koputtelee hyvinkin, keski-ikäisen naisen kupeita :)>
Arvostelija: ninotska
17.06.2007

Höyhenen kevyt tunnelma. Kesäinen aamukaste....Wauh, tästä oikein aistii rakkauden.>
Arvostelija: Bluest
18.06.2007

kylläpä runon teit, tunteet velloivat ihan mahanpohjassa asti kun luin tätä, WAU!>
Arvostelija: Juan_Ramirez
19.06.2007

Ihanan lämmin ja tunteellinen rakkausruno. Vau!!>
Arvostelija: Demain
21.06.2007

erittäin kaunis, tässä on tunnetta ja ajatusta. välillä kai pitää vaan kadota etsimään itseään tai näitä syvimpiä olemuksia. varsinkin alku vakuutti.
kiitos paljon kommentistasi!>
Arvostelija: Ässä
30.09.2007

Tässä on sitä runon kauneutta. Kuin unelma jostain.>
Arvostelija: menninkäi(nen)
02.10.2008


Simpukka

Rannan ruohikon
vihreä heinä
vapisi,
kuin huurteinen horkka
tuulen tempoessa sitä
levottomilla jaloillaan.
Ei hetken rauhaa.

Kivellä
itkunkirvelemät silmät,
eivät tunteneet
jäätävää,
patoutuneen tuskaista
viimaa
tummilla ripsillään.

Nainen tummissa
pääpainuneena,
rintalasta riuduksissa,
kaipaus
hontelossa sydänkotelossa.
Pienen pieni siemen
versoina
kyynelkanavien suolapinnoissa.

Kesätuuli
tuiverruksena,
aaltoilevina laineina
tummanruskeissa hiushapsuissa.

Haavekuvia,
unelmia,
sydäntekoja,
kädensipaisuja,
järkyttävän koskettavia tunteita
sisätiloissa,
salaisuuksina
vartalonpoimujen.

Hän painoi
perhosenkeveällä otteellaan
kohisevan merenonnen
vasten
merkittyä korvaansa.
Kohinan turruttama,
lamauttava voimavirta.
Kosketuksen kaipuun punaveri,
tuulen salpa.

Simpukan sisin
toi rakkauden sanoman,
läheisyyden iättömyyden ajaksi.>


05.05.2007

..kuiskaa kuori vanhaa sanaa, virtaa voimaks', syömmen avaa...>
Arvostelija: Ipi
05.05.2007

Valtavan kaunista kuvausta, hienoa sanankäyttöä....suomenkielen helmiä on runosi täynnä :)! Vaikka runo on pitkä niin taidolla olet pitänyt sen kasassa ja minä lukijana luin herpaantumatta runosi alusta loppuun...ja taas uudestaan :)! Upeaa...mestariteos!>
Arvostelija: ilmakitaristi
05.05.2007

Jalo helmi tässä simpukkarunossasi.>
Arvostelija: epeli
06.05.2007

herkkää ja kaunista, vahvaa tunnelmaa, hienolla tavalla kerrot, kuin pientä haikean surumielistä novellia, itkua ja luontokuvia, siksiköhän luettuani jään raikkaaseen olotilaan ja tiedän että pian levottomat jalatkin kantavat paremmin että luonto ja tuuli hotavat tunteiden kuohussa taivaltavan mielen, runo on todella ihana ja onnistunut, *oikean runoilijan käsialaa*>
Arvostelija: unelmanainen
06.05.2007

Monisäikeinen, ei ollenkaan yksinkertainen runo tämä. Vaatii lukijaltaan keskittymistä ja se on vain eduksi!>
Arvostelija: MinäAnkanPojat
06.05.2007

Nainen tummissaan kuuntelee simpukan tuomaa meren kohisevaa viestiä. Kaunis ja kaihoisakin ja ah niin ihanasti kerrottu runo.>
Arvostelija: Bluest
07.05.2007

Huikaisevan UPEA RUNOHELMI tämä taidolla tehty teksti. Huomaamatta ei voi jäädä sanojen upea käyttö eikä koskettamatta niiden muodostamat kokonaisuudet. Alusta loppuun saakka pitää lukijansa mukanaan.>
Arvostelija: Mandella
07.05.2007

En vielä kauniinpaa ja koskettavampaa runoa ole tainnut lukea *~¨¨
Suosikkeihin tämän laitan ... säilöön *~¨¨>
Arvostelija: Miina-67
08.05.2007

Kerrassaan ihana...luin tätä moneen kertaan, sillä tässä on upeaa tekstiä, joka ruokkii niin kauniisti ajatuksia!>
Arvostelija: KuruKukka
08.05.2007

Kaunista ja haikeaa! Niin tulee viesti aina yllättävästä paikasta uudestaan!>
Arvostelija: Erppa
09.05.2007

Vaikka runosi onkin pitkä,olet pystynyt pitämään sen otteessasi loppuun asti.
Surullisuudestaan huolimatta,loppuosa antaa lupausta paremmasta.
Pidin tästä!!
Kiitokseni!!!>
Arvostelija: Tellikka
10.05.2007

Valtavan kaunista luettavaa. Sanojen käyttö on upeaa. Tämä on todella runohelmi joka pitää lukijan mukana alusta loppuun.
*Lämmin kiitos sanoistasi.>
Arvostelija: Annakka
10.05.2007

Ensinnäkin taitavaa sanan käyttöä tässä runossa. Koskettavaa tekstiä, useaan kertaan luettavaa, kyyneleethän tämän herkkyys toi silmiin, kiitän tästä lukukokemuksesta!>
Arvostelija: helle
10.05.2007


Häive

Kaarevan loivat
tummanharmaat
portaat,
johtivat ullakkohuoneeseen.
Niitä kapusi
puuvillahousuinen mies.
Tänäänkin,
hän löysi sieltä
etsimänsä,
sisäisen rauhan.

Messinkisen kahvan
luovuudenkäden
kevyt painnallus,
ja tammiovi
taiteilijan paratiisiin
aukeni pehmeästi ääntäen.
Mahtipontisista,
valtavista,
valkoreunuksisista
ikkunoista avautui
karikkorantainen
merenselkä,
kuin sinivihreä,
kelluva havumatto,
se sukelsi huoneeseen.

Ateljen seinillä
sekajärjestyksessä
eli elämänkirjo
vivahtavine väreineen.
Maisemia
kesien ja talvien.
Lapsia, aikuisia
menneen ja nykyhetken.
Ajatuksia,
katkonaisen rikkonaisiakin
tummanpuhuvissa
kehyksissä,
hätähuutoja naulattuna
hirsiseinään.

Pähkinäpuisella pöydällä
värituubirivistö ja paletti,
odottivat helliviä käsiään
työhön.
Telineessä keskilattialla
sivupotretti
kuulaskasvoisen naisen,
kuin vailla tulevaisuuden tuskaa,
levollisena katsoo merelle,
kaipauksen pisaroita silmissään.
Tuulenraikkaus
hiuksilla tummilla,
hulmahduksina helmassa
juhlapuvun pitsien.

Vielä yksi sipaus pensselin,
ja huulten häive on ikuinen.
>


08.04.2007

Luettuani muutamia viimeisiä runojasi, panin merkille, että sinulla on omaperäinen tapa tehdä runoa. Kutsuisin niitä runonovelleiksi tai -lastuiksi.
Tämä ateljeekuvaus on kuin maalau itse, nopeasti kankaale ikuistettu hetki. Merkillepantavaa on myös se, ettei taiteilija halua kuvaan mukaan. Tärkeintä on aihe, kuten eräs Lauri Viidan runon loppu kuuluu:

..."aihe, aihe, ne urkki!
suti on, ja purkki!">
Arvostelija: artojohannes
08.04.2007

Tämä teksti tempaa mukaansa taiteellisuudellaan. Ihana! Yllätyksellistä loppuaan myöten.>
Arvostelija: Mandella
08.04.2007

Kertakaikkiaan upea runo! Ihana ranskalainen tunnelma. Aika joka kulkee taakse ja monessa tasossa. Lempeä tuuli, raikkaus. Lopussa tunsin katseen rauhallisuuden, meren seesteisyyden. Taiteellisuus nivoutuu mestarillisesti runoosi:))) On suosikkini:)

>
Arvostelija: Serena
08.04.2007

Tämä on hieno tarina, tämän voi nähdä silmissään kuin elokuvan ja tuo loppu kruunaa kaiken. Upea lopetus upealle runolle. Mykistävä kokonaisuus, ehdoton suosikki :)))>
Arvostelija: korpijätkä
08.04.2007

Vau, kuvailu on omaa luokkaansa ja se tunnelma... Henkii ulos runosta.>
Arvostelija: Erppa
08.04.2007

Olipa kuin olisit kirjoittanut minusta ja ystävästäni vanhasta taiteilijasta. Kuinka usein me nousemme rappusia pitkin ullakkohuoneeseen josta merenaallot ikkunasta näkyvi ja maalaamme kankaalle kuvia somia minä tyhjiä rantoja ajopuiden temmeltäessä myrskyssä. Ystäväni kauniita muistoja Pariisista jossa kaunis nainen odottaa tulevaisuuden prinssiä. Kaunista ja niin todentuntuinen runo elämästä johon kuuluun.*****>
Arvostelija: kotihiiri
08.04.2007

ihana kauniilla tavalla kerrottu tarina, häive, runossasi ihastuttaa, pienet sanat pienet askareet ja lukija jää koukkuusi...>
Arvostelija: unelmanainen
08.04.2007

Tämä on kuin arvokas taulu. Kerronta on niin kaunista ja viimeiset rivit kruunaa taideteoksen. Kiitos tästä runostasi. Se on ihana.>
Arvostelija: Bluest
09.04.2007

Upeasti kuljetat lukijan runosi myötä taiteilijan ateljeehen, vanhan suuren rakennuksen ullakkohuoneeseen ja levität hänen silmiensä eteen taiteilijan näkemyksen elämän kirjosta.
Askeltensa alla, kuvia ihastellessan lukija tuntee maton painuvan pehmeästi jalan alla.

Kaiken tuon ja enemmänkin voi elävästi tuntea tapahtuvan, muistellessaan silmät kiinni runosi sanomaa.

Upeita runoja sinulla ovat nuo muutkin, mutta tämä vei välittömästi mukanaan.
Kiitoksia myös vierailuista riveilläni.
>
Arvostelija: Carre
09.04.2007

Tämä on kyllä hieno...

sipaus pensselin...>
Arvostelija: iiropoika
09.04.2007

Upeaa tunnelmointia, josta nautin jokaisella rivillä...pieni tarina kauniina pakettina.>
Arvostelija: KuruKukka
15.04.2007

Ajaton runo. Herättää monia mielikuvia>
Arvostelija: epeli
15.04.2007

Tämä runo kuvastaa vaihetta, jossa taiteilija on saamassa työnsä päätöksen ehkä monenkin väännön jälkeen, tai ehkä hän on jo kauan sitten saavuttanut sisäisen rauhan, jota myös ulkoinen ympäristö tässä runossa kuvastaa.
Runo laajenee yksittäisestä ihmisestä ja hetkestä. Herää kysymys: mikä tämä taiteilija on.
Johdattelet pohtimaan kuvien kautta.>
Arvostelija: Vladimir Harmaa
21.05.2007


Menneisyyden ovi

Vahva käsi
nosti kevyesti
koristeellisen keramiikkaruukun
pohjavadin alta
avaimen,
jolla paluu menneisyyteen
olisi mahdollinen.

Punaisen oven vierustalla
uksen ympärillä
kukoisti kerroskukkainen ruusuköynnös.
Se huumasi ehtoopuolen tuoksullaan.
Kullanhohtoinen lukkopesä
odotti avaintaan vaieten.
Sinivihreiden lintujen iltakuoro
aloitti säveltulvan.

Lempeä,
surumielinen käsi
puristi tiukasti
arvokasta metallinpalaa
sydämensä ikkunan alastomuuden edessä.
Ajankultaamat,
ikivihreät muistot
vavisuttivat, lohduttivat.
Lämpöinen,
näkymätön usvaharso
kietoutui painuneille harteille
turvakaareksi.
Liverryksen siivittämänä
ovi aukeni valittaen.
Aika valahti kiviselle porrasaskelmalle
ja katosi.

Huoneessa kaikki kuin ennen.
Tummanruskean pikkupöydän äärellä
punaisella samettikankaalla verhottu
jugend-tyylinen tuoli.
Ikkunaa peittävien
pitsi-ihanuuksien edessä
vaalealla puulattialla
kaiken sen kauneuden keskellä
ylväänä seisoi kaappikello,
pysähtyneenä aikaan,
joka ei askeltaisi takaisin.

Toivorikkaana
pöydällä ruutuliinan päällä
odotti
kultareunuksinen päiväkirja.

Nyt,
lehdet teoksen varovaisesti aukenivat,
toivat rauhan
menneisyyden oven avanneelle.



>


07.03.2007

Upea runo alusta loppuun asti. Tuli mieleen, myös haikea muisto syntymäkodista, joka ennen joulua jouduttiin luovuttamaan. Mahtavia kielikuvia on runosi tulvillaan:) Ihana rauha tuli myös sydämeen:))>
Arvostelija: Serena
07.03.2007

Voisin ainakin kuvitella että nuo yksityiskohtien kuvaukset tulevat suoraan jostain kirjoittajan muistikuvista, mutta koko runon ajatus on kuitenkin jotain muuta. Ilmeisesti tässä kohdataan lopulta menneisyys, jota on jostain syystä paettu jo pidemmän aikaa. Hyvin kuvailevaa tekstiä jossa mielenkiinto säilyy mukavasti loppuun saakka.>
Arvostelija: Riimihärkä
07.03.2007

Herkästi kirjoitit.
Nään aution talon ja"nurmi kukkii aittatiellä"
Näin on minullakin.Kiitos >
Arvostelija: Pierikki
08.03.2007

kuin hieno maalaus-kaiken näkee edessään.kiitos sinulle.>
Arvostelija: annifanni
09.03.2007

Edellä sanottu jo melkein kaikki... yhdellä sanalla sanon... UPEA!>
Arvostelija: Circuit
09.03.2007

Uskomattoman upea kuvaus elämästä...sillä minulle tulee mieleen elämänkertomus. Nämä kuvaamasi tavarat kertovat omaa tarinaansa. Kaunis runosi lopetus. Todella upea kokonaisuus. Jättää lukijalleen kauniin kuvan.>
Arvostelija: Mandella
10.03.2007

Runosi on, kuin kaunis maalaus..aivan silmissään näkee nurmettuneen polun joka vie suljetulle ovelle...kesäisten köynnösruusujen tuoksu ja kauneus joka huumaa aistit.
Upea tämä runosi.>
Arvostelija: Annakka
11.03.2007

Tämä on tarina ja tilanteen näen silmissäni.>
Arvostelija: Pratu
11.03.2007

Lempeä paluu menneisyyden muistoihin kultareunuksisen päiväkirjan avulla.
Muistojen kultaama runo, joka etenee kauniisti alusta loppuun. >
Arvostelija: Bluest
11.03.2007

Tässä runossasi on tuntu ajaton.>
Arvostelija: epeli
13.03.2007


Omenatarha

Puutarha
köynnöskirjailtujen
ikkunaluukkujen takana
aukeni aamuun.
Hentojen käsien
höyhenenkeveällä sipaisulla
verhopoimut kahahtivat,
heräsivät jälleen eloon.

Kosteanviileä,
täyteläinen
omenapuiden tuoksu
täytti sinisävyisen huoneen
kokonaisuudessaan,
pinnalta toiselle
siirtyili
hedelmällinen ihanuus.

Sirokatseinen,
hentoluinen,
gasellimainen nainen
haaveidensa verhoamana,
autereisten aatosten viemänä
hymyili salaperäisesti.
Valkoposliininen sinikukkakuppi
purki aromejaan
vavahtelevaan aamuhetkeen.
Ensisäteet valopallon
sinkoutuivat
ikkunarakenteiden kautta
koskettelemaan kevyesti
naisen rypyläistä kädenpintaa.
Viileys pakkautui hiljalleen.

Ulkona taaempana
omenapuuvartion
ja vihreäksimaalatun lankkuaidan
vierustalla
saattoi jo havaita
syksyn väriloiston ensipiirrot.
Kirjavat vanat
pukkasivat jälkiä maanpintaan.
Näethän myös hänet,
tulijan harmaahapsisen
ilonväreet huulillaan,
hymynsäikeitä silmissään.
Kostea nurmi
ja hiekkatie
tuovat häntä kotiin
omenatarhaan.

Henkäys,
ja porrastasanne liikahti.

>


06.03.2007

Hengästyttävän upeata tunnelmointia. <3>
Arvostelija: vonderwall
07.03.2007

Upea lukuelämys.>
Arvostelija: epeli
07.03.2007

Aivan ihastuttava runo...romantikko minussa suorastaan huokaisi lumoutuneena sanojesi kauneudesta...oi kiitosta!>
Arvostelija: KuruKukka
07.03.2007

Hengästyttävän kaunista kerrontaa ..rakastan tällaisia runoja sillä olen suuri romantiikko:-)
Kaunis kiitos sanoistasi:)>
Arvostelija: Annakka
07.03.2007

Minulla on pinkka Carl Larssonin ihania postikortteja. Heti kun luin runosi, nousi mieleeni tämän kuvataiteilijan työt. Sinun kerrontasi on niin värikylläistä ja taitavaa, kuin maalaus kohoaisi lukijan eteen. Hieno runo, pidän! Lämmin kiitos sanoistasi.>
Arvostelija: Marle
07.03.2007

Kaunis ja herkkä kuvaus vanhan naisen syysaamiusta, kuinka hän nautiskelee valon, tuoksun ja aamun viileyden tunnusta. ja tunnelmaa taitaa täydentää kohti tupaa astelevan "vaarin" saapumisen.
( Kiitos myös vierailusta sivullani)>
Arvostelija: Vaari29
07.03.2007

Kiitos tästä mieleen painuvasta, upeasta lukukokemuksesta, näin tämän silmissäni kauniina kuvina!>
Arvostelija: helle
08.03.2007


Maanantaiaamu

Hetki
ennen auringon
ensimmäistä vanaa
oli tuulinen ja pimeä.
Samea,
musta pilvimassa
vaelsi kaupungin kattojen yllä.
Tiivistyi tiukaksi
massaksi,
keräten sadepäivän saapuvaksi.

Ei päässyt
valonsäie lävitse
paisuvan pilvimassan.
Ei,
vaikka kammeta koetti
käsillään.
Putosi pisara,
maalaten jäljen
asfalttiin suojatien,
valkoisen rivistön puoliväliin.
Toinen putosi
läiskähtäen
kaverinsa rinnalle
kostuttamaan
puistokadun pikistä pintaa.

Kuului kohahdus,
ja loiske taivaalta alkoi.
Vesi sotki alleen
aamunkulkijat,
jotka pakenivat sateensuojiensa alla
juoksujalkaa,
naamat irvessä
massana jonossa.
Pakersivat,
aamussa maanantain.

Hei, katso
tyttösen kasvoilla asuu nauru.
Hän löysi rapakon.
>


28.02.2007

Lapsi näkee enemmän kuin aikuinen.>
Arvostelija: epeli
01.03.2007

Tämä on tosi taidokkaasti tehty teksti! Kuvaus tuosta sateesta on lähes käsin kosketeltava ja tulkinnan vapaus kuin tuuli. Runo huipentuu yllättävään mutta todella kauniiseen huippuun! Upea!!!
ps.*kiitos sanoistasi*>
Arvostelija: Mandella
02.03.2007

Kyllä on hieno runonlukukokemus tämä.
Todella oot saanu nuo pilvimassat näkyviksi ja pisarat tuntuu jopa täällä niinku suoraan niskaan tulisivat.
Ja sitten tuon pikkutytön reaktio joka on ihana yllätys tuossa lopussa, näen punaiset kumisaappaat ja iloisen naurun.
Hyvä;)

Kiittelen sanoistasi ;)>
Arvostelija: Ma-ppi
02.03.2007

Ihana lopetus. Näen silmissäni pikkuisen ilakoivan vesilammikossa.hyppien : ) Hienoa !>
Arvostelija: Bluest
02.03.2007

Hyvin tunnetta tihkuva sadepäivän runo, ilo ja huumori käsi kädessä juoksemassa kohti rapakkoa!:))>
Arvostelija: Alppivuokko
02.03.2007

ihanan lutuinen tunnelmaruno>
Arvostelija: Kukka-Mummo
02.03.2007

Kuin mun perjantaipäivä, paitsi tuota viimeistä kappaletta. Hyvä runo.>
Arvostelija: Pratu
02.03.2007

Aito maanantai-aamun ankeus aikuisille askareilleen kiiruhtaville ja toisaalta aito lapsen ilo kun saa vähän rapakossa roiskutella.
Hyvin aistittava tunnelma.
( Kiitän myös kommenteistasi sivullani )>
Arvostelija: Vaari29
03.03.2007

Runossasi on paljon mistä pidän. Todella mukavasti valonsäie käsillään yrittää kammeta läpi pilvimassan ja pisara maalaa asfalttiin suojatien. Ja sitten lopussa ihana tyttönen löytää ilon ja rapakon:)>
Arvostelija: Serena
03.03.2007

Lapset ovat taitavia löytämään riemun sieltä, missä me aikuiset kärvistelemme ja manailemme, säilyisipä tuo optimismi läpi elämän! Oivallista, kiitos tästä! :)>
Arvostelija: helle
04.03.2007

..kesästä terveiset naamalleen räpsähti..! :)>
Arvostelija: Ipi
04.03.2007



9373 runoilijaa on lähettänyt jo
567530 runoa!
 
 
 
 
|02.08|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

KuollutRunoilija 15v.
luonnonlapsonen 16v.
lumitaivas 21v.
TheRaven 22v.
tyttötuommoinen 25v.
*Siivetön Enkeli* 25v.
sell 25v.
C0ma 25v.
Zennn 26v.
Irmeli 47v.
Square Nothing
Saskiia

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén