rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

Ipi

Julkaistu : 516 runoa
Tunnus luotu : 22.11.2006

Syntymäpäivä : 27.04.1962



Kiittää äänestäjiä viikon 15/2010 valinnasta.. :)


~i~...Katso ja kuuntele... ~i~


Runosoitin & Laulut

Ipin juttuja youtubessa

Djangon uusin biisi "Elon käntty"

Djangon uusia ja vanhempiakin biisejä Fandalismissä

RR:n juttuja youtubessa

>

Laulujen sanoitukset (Uusin 27.02.2010)
Sadut, tarinat (Uusin 27.02.2009)
Sanonnat, sananlaskut (Uusin 30.10.2007)
Näytelmät (Uusin 16.01.2007)
 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Viimaa

Sun sanaa vuotan - kuulostan,
sen häivän korvain kuuli vain –

sit’ arvelin ens' viimaks' niin,
mut sanat oli mukain' siin –

ne kertoi valost' aamun koin,
sun unes' kaukaa nekin loi –

nyt yötä kohtaa sieluin ei,
kun valos multa murhein vei –

Nuo sanat syömmeen piilotan,
ne aamuin polul’ ripotan –

ja seuraan tavui’ perille,
kun sanoiks’ kutsun muuttuu ne –

Niist’ lauseet vuoren rakentaa,
tuo korkee on kuin Taivas vaan –

On askel tää mun ensi niin,
kun kiipeen Toivon korkeuksiin.
>


09.11.2007

Siis oikeesti lukihäriöiselle taaviankalle nää sun jutut on f.....g vaikeita.
Vasen jalka pitää laittaa pedalille, ja ruvettava polkee tahtia.
No sit nää löytää rytmin.
Ja sit kolisee.
(nimimerkki ääneen piti lukea)>
Arvostelija: tatanka
09.11.2007

Lämmintä toivoa huokuu runo! Juuri nyt niin sopivasti lohdullinen.>
Arvostelija: Alppivuokko
09.11.2007

Kauniin lohdullinen ja toiveikas on runosi tämä,jota lukiessa tuli toiveikas olo itsellekin....kaunista...<3>
Arvostelija: angel from heaven
09.11.2007

Runosi täynnä kauniita sanoja
mieleen nostaa uutta toivoa...>
Arvostelija: menley
09.11.2007

Runosi nimen tuomasta viimasta huolimatta mie tunnen tämän runon kauniina. Ja toisaalta...ajatuksethan ovat kuin henkäyksiä. Joskus toisen sanat saavat avautumaan ajatuksen auran ja uuden toivon heräämään...siitä syystä läheiset ihmiset ja ystävät ovat.>
Arvostelija: Mandella
10.11.2007

Valo murheen poistaa...sanat saarelle saattaa...toivo tietä näyttää...tykkäsin tästä runostasi!>
Arvostelija: KuruKukka
10.11.2007


Yössä

Ken pimeyttä levittää,
sen myrkky sielust’ sikiää –

tuo toivoo toiselt’ halajaa,
kun sisin pelkää valoaan –

mit’ ei voi kurja tunnistaa,
kosk’ unho sielun kasvaa vaan –

Nyt yötään kylmää kohti käy,
tuon kulku nääntyy nähdä näyt –

mist’ valon viitat kertoo tien,
et perille ne aina vie –

Vaan suurin lempee halaa ain,
vaik’ suru isoin maas on vain –

Ei lennä siipi enkelin,
kun toimi on nyt suurinkin.
>


09.11.2007


Merihevonen

Rantaan aamun kahlasin,
siel’ toivon nokkaan istahdin –

nyt ikävä tuo keinuttaa,
luot’ aallon merihevost' vaan –

mun jalkain juureen onneton,
sil’ surukin ja väsy on –

tuon yksinäisyys liikutti,
mua kaipuullaankin herätti –

”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa”

se sanoi hiljaa – uinahti,
koht’ sisin sen vain karahti –

ja valoks nous’ pien’ lehahti,
nyt kauneus sisält’ aukesi -

koht’ kultahiekkaa hepo käy,
siel’ missä murhetta ei näy -

eik' aallot sit lyö ikinä,
tuot’ pient’ mik’ nyt on tähtenä.
>


05.11.2007

Surullista ja kaunista...
>
Arvostelija: menley
05.11.2007

Herkkä kosketus.>
Arvostelija: Pratu
05.11.2007

haikeansuloinen, kauniilla sanolla kirjoitettu>
Arvostelija: unelmanainen
05.11.2007

Sydänjuuria myöten liikuttava runo.
Niin surullisen kaunis, varsinkin tuo:
"koht´kultahiekkaa hepo käy,
sielt´missä murhetta ei näy -"
>
Arvostelija: Marle
07.11.2007

Suorastaan herttainen runo, hellyyttävä, herkkä ja myöskin hyvin sointuva.>
Arvostelija: merenaalto
08.11.2007

huokaus....kauniisti kerrottu....>
Arvostelija: kaisa-66
08.11.2007

Kaunista, unenomaista kuvakieltä, kuin satua joka kuitenkin voi muuttua todeksi. Pidin tästä paljon.>
Arvostelija: Alppivuokko
08.11.2007

"”En jaksa enää kurottaa,
kun syvyys mua janoaa"
Jatti miettimisen aihetta, kiitos;>
Arvostelija: HairsprayQueen
17.11.2007

Hyvin kauniisti ja surun sävelin nousi runo lentoon!>
Arvostelija: Erppa
10.12.2007


Syöksystä nousupyörteeseen

Ei koskenut myrkkyä
huuleni sanojesi hunajasta -

ei murskannut luitani
laulusikaan paatos.

Kultaisia muureja
unesi pystytti kuitenkin

askelteni viereen.

Kaiken mihin koskit minussa,
muutit kimalteleviksi sapeleiksi

vedettömän aavikon yöhön
katkomaan liekkejä

katalilta lampunhengiltä.

Sinulle annettiin valta
synnyttää minun liitoni

syöksystä nousupyörteeseen

eikä kaipuuni kohtaa
koskaan teräviä kiviä.
>


05.11.2007

Kauniita kiitoksen sanoja
lausut rakkaallesi tuesta
onnellinen saa hän olla :)>
Arvostelija: menley
05.11.2007

"Sinulle annettiin valta
synnyttää minun liitoni
syöksystä nousupyörteeseen"

Kauniisti kiität upealla runollasi.>
Arvostelija: Circuit
05.11.2007

Miä oon sanaton.>
Arvostelija: Mimosa
05.11.2007

Tämä on niin koskettavan kaunis että kantaa äärettömyyksiin. Miusta tämä on rakkausruno.>
Arvostelija: Mandella
06.11.2007

Upea teos, vahvuutta ja voimaa uhkuva...tykkäsin valtavasti...taidan lisätä suosikkeihin tämän, tässä oln jotain maagisen hienoa...>
Arvostelija: angel from heaven
08.11.2007


Kuuran tuoksu

Sen puun juurelle

                        sydämeni haudatkaa,

mistä se ensikerran

                        oli löytynyt

vaeltavan linnun laulusta


                        pudonneena

kevättä etsiessään.



Ehkä voi versoa se vielä
kytevästä ytimestään

sanan,


mikä kuiskaa väsyneelle matkalaiselle
tien hiipuneesta unestaan –

vaikka se olisi viimeinen syksy.
>


05.11.2007

*sanaton*>
Arvostelija: menley
05.11.2007

Ihanaa paluuta alkuun! Sana vie ja tuo!>
Arvostelija: Alppivuokko
08.11.2007


Avain X

Sun sanaasi kaipaan nyt yössäni ain,
sen muistonkin kajoa kuulostan vain –

tuo kaukana kaartelee himmeää tulta,
vie kipinälaahustain sisimmäst’ multa –

en laulustas’ eroita valoisaa päivää,
mun sisin on tuskaista, sielu vain häivää -

nyt kirjaimet raatelee - runoni raastaa,
mut kaiken siin’ polttaa, pois sisältä saastaa –

kun unho nyt peittelee sieluni kehdon
ja pääsee mun sisimpäin valoisaan lehtoon –

siel’ hahmos’ taas valoisan lempeen nyt kohtaan,
ja onneni pesään tää portti nyt johtaa. –

on auennut toivossa kuitenkin valo,
se rauhoittaa sisimpäin, sammuttaa palon.
>


03.11.2007

Elämän tuomaa elämää, tunnetta aistien.>
Arvostelija: Pratu
03.11.2007

Mistähän sie ammennat kaiken tämän elämänviisauden ja valon pimeimmälläkin hetkellä...joka nostaa aina päällimmäiseksi sen ajatuksen, että tyynenä kaikki on otettava vastaan sillä tarkoituksensa on jokaisella asialla. Tämä on kaunis, ei voi muuta sanoa.>
Arvostelija: Mandella
03.11.2007

Tämä kosketti syvälle sydämeeni
sai elämän siivet lentoon uudelleen
*Minä nousen, minä nousen
valo voimalla virratkoon...*>
Arvostelija: menley
03.11.2007

Tämä on viitoitettu rauhaan, valoon ja sielun vapauteen! Kiitos.>
Arvostelija: Alppivuokko
06.11.2007


Toivon kajastus

Sä ällös eloos kahlehdi,
siih' missä unes kompasti -

vaik' toivokin jo nuupahti,
voi ain tuo nousta heloksi -

kun sisin sun sen ymmärtää,
koht' laulus taas toivos liitää -

siel' missä ilo laulelee
ja tanssii kohta päällä veen.>


03.11.2007

Kun uuden aamun säteet nään
niin uskon jälleen elämään...>
Arvostelija: menley
03.11.2007

Sisin sen ymmärtää, toivo kajastaa. :)>
Arvostelija: Pratu
03.11.2007

Vapaana kahleista venhosen mieli..!>
Arvostelija: Alppivuokko
03.11.2007

toiveikas....minäkin....>
Arvostelija: kaisa-66
03.11.2007


Säde

Mä kalvaan’ lehtein kehdossa,
taas väsyin makaamaan –

Jo marto syisen kaamoksen,
tuo suuteloikin vaan -

Sit’ siinsi sätein vihervuo,
tuo läpi lehväin näin –

kuin keiju viestin tuoden luo,
mul' synkän sisimpäin -

Siin' heräs toivoin elohon,
kuin lähde pulppus ain -

Koht' sammalkehdon pehmohon,
jo kantoi unein main -

siel' pelkoin karkas tuulihin
ja Valoin takas sain –

Nyt aamuin säteen nosteeseen,
taas siivin liitää sain.>


21.10.2007

kaunis on runosi.. tuo tapasi kirjoittaa.. koristaa sitä.. >
Arvostelija: henrik j toloppanen
21.10.2007

Säteessä uuden mahdollisuus.>
Arvostelija: Pratu
21.10.2007

Tässä on valovoimaa>
Arvostelija: epeli
22.10.2007

Kaunista paluuta valoon ja sen uutta elämää luovaan vaikutuspiiriin! Pidin tämän rauhallisesta toiveikkuudesta.>
Arvostelija: Alppivuokko
22.10.2007

Valo kantaa ja yksikin säde riittää.>
Arvostelija: kermasusi
23.10.2007


Komppaan Kermistä. Valo ON. Aina, ja juuri silloin kun sitä ei näe, se yhä ON. Yksi ainoa säde, se riittää.>
Arvostelija: kizzi
23.10.2007

Joskus riittää se säde yksikin tuomaan toivon , lohdunkin ja kauneinta on liitää aamuruskon siivillä kohden taivaan tähtiketjua...runosi säteilee niin kauniisti halki päivän uneen asti.>
Arvostelija: KuruKukka
29.10.2007

Erittäin kaunis runo :)>
Arvostelija: Fantzu
29.10.2007

Valon säteessä on aina uusi mahdollisuus.>
Arvostelija: Annakka
30.10.2007

Sadunhohtoinen runosi on kaunis, valon säteiden siivittämää ymmärrystä, toivoa ja kauneutta.>
Arvostelija: Mandella
30.10.2007

Oikein kauniisti säteilee tämä runo ja riimitelty hyvin!!>
Arvostelija: vihreä
31.10.2007

Aivan ihana, varsinkin tämä runokieli.
Tipahdin keskelle keskiaikaa, missä soittajat kertovat tarinoita kuninkaallisten iloksi.>
Arvostelija: Silkki
31.10.2007

nätti runo- kiitos>
Arvostelija: merenneidolle
31.10.2007

Valo sädehtii sieluus sun,
saa mielen herkän riemuhun,
lentää keveästi mieli taas,
tuskin jalkas käväis maas!
>
Arvostelija: Marle
01.11.2007

Yksi säde auringon ja rakkauden riittää kantamaan elämää eteenpäin, näin mie uskon ja tiedän. Kaunista jälleen ja niin herkkää kuin niittyvillan tuoksu syysaamussa.>
Arvostelija: kotihiiri
02.11.2007


Löydetty

Se sisin mik’ on sydämen,
tuo valoins’ harvoin mielehen –

on ymmärrys niin taipunut,
et täky elon polun nyt –

vie tahdon opin syöveriin,
mist’ kaivaa täytyy valo esiin –

tuo vahvistaa taas sieluukin,
sen laulun uusiin maisemiin –

kun löytää oman itsensä,
ei eksy pimeyteen enää –

sit’ rakkaus sisält’ löytäjän,
tuo antaa muille majakan –

jot’ auvo lempee johdattaa,
luo kutsuu valonkantajaa –

taas vahvuus siinä leviää,
kun toinen iloonkin törmää –

ja sitten kaivaa sisintään,
tuon nyt sit löytää sisältään.
>

(runotehtävä - "itsensärakastamisen vaikeudesta")

14.10.2007

Lämminsydäminen. Sisin kultaa pullollaan.>
Arvostelija: OnnenEnkeli
17.10.2007

Tämä runo on varsinainen 'valonkantaja.' Majakkana säteilee lukijoilleen ja levittää iloa!>
Arvostelija: Alppivuokko
17.10.2007

Lempeä ja kaunis on runosi :)>
Arvostelija: Kiisu-miisu
19.10.2007

Lempeän kaunista luettavaa.>
Arvostelija: Annakka
19.10.2007

Se on kyllä melkoinen pämäys, kun täysillä iloon törmää. Surujen taakka saattaa siinä rytäkässä lentää suolle saakka.>
Arvostelija: epeli
19.10.2007

Se on joskus niin vaikeaa oikealla tavalla itseään rakastaa. Paljon viisaudenjyviä löysin tämän runon sisältä!>
Arvostelija: KuruKukka
20.10.2007

Kaunista ja herkkää on runo sisältö ja se mistä se tulee, tulee suoraan sydämestä, missä tuo hellyys ja valo asuu, ja kun kaiken tuon on itsestään löytänyt tietää mitä onni on olla oma-itsensä juuri sellaisen kuin toiset ovat jo vuosia sen nähneet.>
Arvostelija: kotihiiri
20.10.2007


Kutsu

Harva näki
sitä polkua

minkä elämä
antoi kaikille
kulkea –

Kylmää kiveä
vain hehkui

sysimustien sielujen
jalkojen alla,

kun sanojesi
siemenet yrittivät

pystyttää sisimmän
viittoja nähdä

valoisampia unia -

toivolle pehmeämpää
maata

versoa uusi
tietoisuuden puu

pesiä lentäville
sielunlauluille -

herättääkseen
kevään valo

pimeästä takaisin.
>

(runotehtävä - "oodi")

14.10.2007

Kutsun kuulee,
mutta usein luulee,
ettei ilman mammonaa
onnea ja iloa saa.
Vaan rauhan antaa,
tietoisuudenpuu kantaa,
hedelmänsä meille nää,
kun sen vain löytää!>
Arvostelija: Marle
15.10.2007

Tässä tekstissäsi on jotain mikä miun sisintäni koskettaa suuresti. ...ja kun hetken mietin, mieleeni tulee ajatus: Meillä kaikilla on oma polkumme vaikka joskus niin toivoisikin voivansa näyttää puiden kauneus, voikin vain istuttaa siemeniä.>
Arvostelija: Mandella
16.10.2007

Taidokasta ja myös perimmäisiä kysymyksiä kauniisti kantava runo. Pidin tämän rikkaista sanoista- ja tulkinnasta! >
Arvostelija: Alppivuokko
16.10.2007

Tässä runossa paljon niin kauniita sanoja...
Meillä jokaisella on omat polkumme...>
Arvostelija: Miina-67
16.10.2007

Kaunis, paljon henkistä tunnetta>
Arvostelija: ayla
19.10.2007

Sanojen siemenillä on oma aikansa kasvaa varjojen maan reunalla, versoa pieniksi toivon taimeniksi, vahvistua hiljalleen vankaksi puuksi, jossa sieluista kumpuavat laulut voivat levähtää aikansa ja odottaa valon aukeavan poluksi, jota pitkin saa käydä lähemmäksi taivasta...kiitos tämän runon sanomasta!>
Arvostelija: KuruKukka
20.10.2007


Lyhty

Oliko se kokemusteni
pato,
mikä minun askeleitani

lamautti -

Peili sisälläni,
jonka kasvot olivat

tummat

kuin eebenpuun sisus.

Silloin sen sain
kirkkaimpana
valona sinulta,

ainoana avaimena ulos
oveani raottaa -

kun sain piirtää
kartaksi tieni

ääriviivojasi
vasten –

ja vain sanoit:

Tule - Sinä Osaat.

Ja polkuni heräsi
uudeksi tieksi

valkenevaan aamuun.
>

(runotehtävä)

14.10.2007

Tässä tekstissä piilee viisaus: "Tule - Sinä Osaat."
Aina on joku, joka meille on annettu henkioppaaksemme.>
Arvostelija: Mandella
16.10.2007

Lyhtynä valaisee myös tämä runo lukijan matkaa. Kokee tummuuden kaikkoavan valon tieltä kauniisti ja lämpimästi!>
Arvostelija: Alppivuokko
17.10.2007

Hienoa työskentelyä tässä..
Kaunis :)

" Tule - Sinä Osaat ">
Arvostelija: Miina-67
28.10.2007


Kohtu II

Kun palosi oli jo
hiipunut sisälläni,

tunsin uuden
elämän heräävän

kuitenkin harmaaseen
aamuuni.

Ensi askeleesi heiveröiset
kaiut koettelivat
tietoisuuteni

reunoja.

Kuinka voisinkaan
luopua sinun

rakkautesi muovaamasta
korusta, jonka

jätit jälkeesi.
>

(runotehtävä "kohtu")

14.10.2007

Koskettavan kaunis runo.>
Arvostelija: Mandella
16.10.2007

Herkän kauniisti tässä elämän suurimmasta ihmeestä.>
Arvostelija: Aaltonen
27.11.2007


Kohtu I

Siinä hetkessä
silmieni valo kuroi
sinut lähelleni –

korvieni kuulo herkistyi
sydämesi lyönteihin –

olin sinun sisälläsi
kun sieluni laskeutui
kohtuusi

ja sain sinun
valosi.
>

(runotehtävä "kohtu")

14.10.2007

harvoin tykkään toistoista, mut tuo valo toimii tosi hienosti, kenties kirjoittajalle sanan merkitys on eri kuin minulla, mut sen korostus tuohon kuvaan
ja runoon tuo oman hienon ulottuvuuden!>
Arvostelija: mika77-62
18.10.2007


Susi syntyessään

Sutena jolkottaa
savuisa mieleni,

metsiä mantuja
mittaillen maan -

Vuorilta kuulailta
kutsuuko kotkani,

sieltäkö siipeni
sieluuni saan -

Hämärä peittää
taas polkua poloista

jäljetkin himmenee
palata taa –

Vainua sisintä syömmeni
seuraan vain,

urkenee usvasta
aamuni maa –

Kohta vain kipu
tuot’ kulkuain kiivastaa,

laukkaankin sinnittää
pimeäst’ vaan –

Sisulla rantaan nyt
mereeni sukellan,

kasteeni toivosta
huomeneen saan –

Matka on antanut
sisimmät siipeni,

ei hukassa eloni
päättynytkään.

>


10.10.2007

Tässä oli jotain Eino Leino maista, muutenkin hyvä runö.>
Arvostelija: Rosala
10.10.2007

Runosi sanoissa näen kuvia.>
Arvostelija: Pratu
10.10.2007

niin, ihanasti viiletät ja viet runossasi, *suden vapaus* sitä rakastan omassa elämässäni, siksipä runosikin uppoaa, kauniita sanoja ja tätä elämänmatkaa kuljet runollasi, sisimmät siivet olet matkallasi saanut jo kasvamaan, ei hukassa tämä kertomasi alkumatka täällä, taipaleella, kun vaeltaa valossa tämän maanpäälisen taipaleen, tuolle puolelleenkin saa matkaan samanväriset maisemat, pidin paljon ;)>
Arvostelija: unelmanainen
10.10.2007

Mielenkiintoisesti 'suden' matkassa taittamassa taivalta. Syvää, hienoa sanomaa sisältävä runo. Pidin tämän rikkaudesta! >
Arvostelija: Alppivuokko
10.10.2007

Upea voima runo. Miten mulle nousee tästä vaan niin vahvasti mieleen preeriat ja intiaanit. Nuo oman tienkulkijat, luonnon ja ihmismielen ymmärtäjät. Ja vastaus kaikkeen on ihmisessä itsessään, kunhan kuulee sisintään. Se on se suurin ongelma tänä päivänä, kun melusaastetta on joka paikassa. Viimeisestä säkeestä löydän huumoria.>
Arvostelija: Mimosa
10.10.2007

Lämmin, hyvin tunteikas rauhan runo :)
Tästä tykkäsin jälleen <3 :)>
Arvostelija: Miina-67
10.10.2007

Jos tämä runo on jo upea kokonaisuudessaan niin löydän tästä kaksi vielä ylitse muiden:
Tuo runon nimihän on melkoista huumoria yhdessä sisällön kanssa :D ja lause: "Matka on antanut
sisimmät siipeni" -jotain suunnattoman syvää ja kaunista elämänviisautta.
>
Arvostelija: Mandella
11.10.2007

Tämä runo ei ainakaan ollut susi syntyessään! Jotenkin niin kiehtova ja kirjoitustyyliltään mielenkiintoinen..Tykkäsin paljon!>
Arvostelija: vihreä
11.10.2007

Levoton mieli halajaa,
etsii, takaisin palajaa,
löytää tarkoituksen,
elämän kilvoituksen...
kirkkaan mielen, uuden,
sieluunsa rauhallisuuden!

>
Arvostelija: Marle
11.10.2007

Lämpimän kaunis tunteikas runo jossa itsetutkiskelua parhaimmillaan.>
Arvostelija: Annakka
12.10.2007

Suden ajatus>
Arvostelija: ayla
21.10.2007


Kylmää viljaa

Jäin katselemaan
kaukaista selkääsi -

huurteisen maan
kylmää viljaa -

lakosi askeliesi
alla –

enkä saanut enää
halata sanojesi
kaikua -

sillä sitä laulua
en enää
saanut lentoon -

mikä lepäsi
haudattujen
unelmien

mullassa
kaukana valveesta -


kaukana -

nousi kuitenkin

uusi verso.
>


10.10.2007

Toivoa täynnä on tämä runo, vahvaa tulkintaa lähdöistä, surusta ja uuden alusta. Kaunista, hyvin kaunista ja koskettavaa.>
Arvostelija: Mandella
10.10.2007

Uusi mahdollisuus on aina olemassa. Aamun sarastusta kastepisaroissa, arvokasta.>
Arvostelija: Pratu
10.10.2007

Lämpö pulppusi kylmän tilalle. Uutta elämää aamun koitteessa.>
Arvostelija: OnnenEnkeli
10.10.2007

Vahvasti nousee tämä laulu toivona korkeuksiin. Kuvina kulkee unelmat uudesta.
Erityisesti tuo; 'Enkä saanut enää halata sanojesi kaikua.' Syvää tunnetta huokuvaa tekstiä. Kiitos tästä.>
Arvostelija: Alppivuokko
10.10.2007

Toivon sävyttämä runo tämä, Hieno!!>
Arvostelija: JAK55
11.10.2007

Kaunista, surumielistä, kauniita sanoja>
Arvostelija: ayla
21.10.2007


Risteyskohtia

Se matka mikä kaikki vie,
on sama siinä sala lie -

ei muista aina kerralla,
kuin moni polkuin varrelta -

ain vastaan tulee uudestaan,
mut sit kun siinä kohdataan,

Voi riemu - sisäl' halataan -
kun täällä taas me tavataan -

taas sunkin sielus kohtasin,
tää päivä taas ol' ihanin -

ei konsaan yksin olla voi,
kun tie tää pääty koskaan - oi.
>


06.10.2007

Elämässä kohtaamme ihmisiä, -osa jää mieleen...toisten on tarkoitettukin poistuvan, pienestä osasta jää meille rakkaita. Miten onkaan ihana heitä tavata. Jokaisella jotakin annettavaa. Iloa ja rakkautta sisältää tämä runo.>
Arvostelija: Mandella
06.10.2007

Elämässä on risteyksiä, eikä aina tiedä minne lähteä.>
Arvostelija: Pratu
06.10.2007

Monet on mutkat ja risteykset elämän varrella,kaikki pitää ylittää,yksin ei aina
hyvä olla(joskus)..hienolla tavalla kirjoitat runon!!>
Arvostelija: elisa_swe
06.10.2007

Riemukas runo. Ystäviä, matkakumppaneita, sielunveljiä ja -siskoja tarvitaan, että matka sujuisi. Pidin tämän lämmöstä ja toiveikkuudesta!>
Arvostelija: Alppivuokko
07.10.2007

Ihanan mutkikas risteys.Pidän varsinkin tuo, taas sunkin sielus...>
Arvostelija: Orvokki46
08.10.2007

hienoa hienoa. pidän tyylistäsi kirjoittaa>
Arvostelija: KannusKäsi
08.10.2007

Ihana on runossasi sävel ja sanoma risteyskohtia, monta kohtaa tiellä kulkijaa, mutta suuntaan samaa me kaikki joskus kuljetaan. Hymyillään kun tavataan.*****>
Arvostelija: kotihiiri
09.10.2007


Aamutähti

Kun ikäväin on kylmä jää,
ei polkuin enää unta nää –

tuolt’ kaukaa Taivaan rannasta,
jo nousee kultaa savuna –

nyt kuloin lämmöks’ sytytän
ja leijun perään elämän –

jok’ himertää lail’ aamutähden,
sinessä tuol’ minne lähden –

sumuun nousen ylös vuos’
tuon’ kuulaan kutsun valon luo –

Ei enää kylmää sisintäin,
kun tänne pääsin – luokses vain.
>


05.10.2007

Aamutähti eteenpäin johtaa, silloin onnen kohtaa.>
Arvostelija: Pratu
05.10.2007

Tähtesi lämmittää ja valaisee, olkoon se johtotähtesi edelleen elämään! Kaunista.>
Arvostelija: Alppivuokko
05.10.2007

Upea rakkausruno!>
Arvostelija: Erppa
07.10.2007


Ystäviä

Mä kutsun polkuis’
iloin luo –
kun tiedän et’
sen muas tuot –

ain kohtaa
lämmön halaukset -
siel’ mis’ on
tiemme risteykset -

taas tuolla
hymyin kajastaa -
kun nään mä sut
siit’ riemuin saan
>


30.09.2007

Hyvin kaunista ja mieltä kohottavaa runoa tähän aamuun. Mitä me olisimme ilman ystäviä!>
Arvostelija: Alppivuokko
30.09.2007

Ystävyys on aarre. >
Arvostelija: Pratu
30.09.2007

Aarteita ystävät on,
rikkaus mittaamaton.
Runosi hymyn saa,
ihanasti naurattaa!!
>
Arvostelija: Marle
01.10.2007

Hymyssä on aina hitunen hyvettä>
Arvostelija: epeli
01.10.2007

Aivan ihana runo ystävyyden. Hymyssä on voimaa!>
Arvostelija: Minskukka
01.10.2007

Ystävyys on suuri aarre.>
Arvostelija: Annakka
01.10.2007

Kaunis runo ystävyydestä, niin se on, että ystävyys on suuri voima elämässämme. Ehkä suurin ja kantavin.>
Arvostelija: Mimosa
01.10.2007

Ytävyys on ihanaa ja kun löytän vielä oikean, se paranee viel siitäkin *~
>
Arvostelija: Miina-67
02.10.2007

Suuria sanoja runoilet ystävyydestä, niin ovat vahvoja nuo vitjat...kantavat suurta lämpöä ja läheisyyttä.>
Arvostelija: Mandella
02.10.2007

ystävyyttä monenmoista
ei kahta samanlaista....>
Arvostelija: kaisa-66
03.10.2007

Näetkös miten hymyni loistaa tähtien lomassa juuri nyt kun tätä luen? =o)
Ystävät ovat todellakin taivaan lahja, elämän suola ja sokeri... niin rakkaita, niin rakkaita!>
Arvostelija: kermasusi
04.10.2007

Hienoa lämpöä täynnä! Upea!>
Arvostelija: Erppa
07.10.2007

näkeminen antaa paljon, iloa tuo, lähelle luo>
Arvostelija: OnnenEnkeli
08.10.2007

tämä kertoo et ystävät ovat tärkeitä, hino runo>
Arvostelija: Ikkunaprinsessa
11.10.2007

Ystäviä armaita on ilo tavata ja hymy lähtee sydämestä saakka kiirimään, kun toisen se nähdä saa. Hieno runo ja minä pidin siitä kuvasta, jossa sateinen päivä verhosi ystävyksiä.>
Arvostelija: Aaltonen
24.02.2008


Aakkosia

Oppia elo vain kaiken - niin lie,
se matkaansa mukaan siin alati vie –

onk' järkeä ottaa siin' haltuinsa uus’ -
Sen huomenet kertoo, sen tunnenkin luis.

Kun tänään mä törmäsin katseesees’ uuteen,
se kertoikin vanhast’, kuin kaiut vain huutaa -

tuo herätti mielessäin - voik’ ikuna aatos,
se muuttua toiseks’ vai onko se paatos -

mik’ tuulia himmeitä vanhoja jahtaa
ja unia sameita syömmeeni ahtaa –

Sen tiedän, mih’ tänäisen askelein laitan,
koht’ polkuin on kuitenkin silti niin kaitain’ –

kun sydämmein tietäin vain seuraankin siin,
mis’ elämän jäljet on valkeena niin –

vain sillä mä perille purteni saatan,
kun puhtaana sisimmän lauluni laulan.
>


30.09.2007

Aakkoset ovat hienot tässä ja jo ohitettu ja opittu. Todella, elämän valkoisten jälkien seuraaminen kannattaa ja tuottaa hedelmää
ajallaan. Hienoja ajatuksia!>
Arvostelija: Alppivuokko
30.09.2007

Joskus tuntuu, että sitä on vielä lähtökuopissa.>
Arvostelija: epeli
01.10.2007

Seikkailua jokainen askel, oppia jokainen hetki ja viisas on se joka osaa punoa menneistä tulevaisuutta.>
Arvostelija: kermasusi
04.10.2007

Runoihisi sukeltaessa uppoaa kuin toiseen maailmaan. Sinulla on jotenkin hyvin persoonallinen, omanlaisesi runokieli ja kaunis rytmi jolla kirjoitat, pidä niistä kiinni. Ehyt kokonaisuus. Kahdessa viimeisessä säkeessä asuu suuri viisaus. >
Arvostelija: Muukalainen
14.10.2007


Syömmenviljaa

Sä syvimmät tuntoni
                        kukitat
päilläs’ sormein ne sieluuni
                        niputat

kedoks’ sylini kevääksi
                        kylvätkin
satoin’ unistais’ kerään niist’
                        mieluin niin

kohta mantujen ääret niin
                        sanat nuo,
peittää onttouden kuilut ja
                        valon luo.
>


26.09.2007

Lämmintä viljaa kasvamassa! Hieno!>
Arvostelija: Alppivuokko
26.09.2007

Voi miten kaunis sana on tuo "syömmenviljaa". Suurta kauneutta kantaa runosi elämänkokoisena ja ihmisenkin... :))>
Arvostelija: Mandella
27.09.2007

Mitä kylvää sitä niittää. Pidin...
ja kuuntelin tuon " Kaipaus" Iki-ihana. ...:9>
Arvostelija: Orvokki46
27.09.2007

Ravitsevaa valonviljaa,
sydämeis saa niittää hiljaa,
runostasi kauniista kiittää
lukija ja hymyäkin riittää!


>
Arvostelija: Marle
27.09.2007

Syömmenviljaa on ravittu hyvästi ja hartain haluin.

Kukkia ja keijukaisia on mielikuvissa tässä - mitä lukija nyt imaisee itseensä runon riveiltä.

Vertaisin tunnelmaa rakastumiseen tai jo vahvempiin siteisiin rakkauden kera.>
Arvostelija: ninotska
27.09.2007

Niin keveän kaunis on runosi sointi..
Ihana syömmenvilja.>
Arvostelija: Minskukka
28.09.2007

Kukkaiskieltä tässä runossa>
Arvostelija: epeli
29.09.2007

Sujuvasti soiva ja uutta kasvattava!>
Arvostelija: Erppa
07.10.2007


| 0 | 20 | 40 | 60 | 80 | 100 | 120 | 140 | 160| 180 | 200 | 220 | 240 | 260 | 280 | 300 | 320 | 340 | 360 | 380 | 400 | 420 | 440 | 460

9463 runoilijaa on lähettänyt jo
570612 runoa!
 
 
 
 
|24.10|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

Minttunappi 18v.
KaukainenMatkustaja 21v.
lillflicka 22v.
BlueRose 23v.
Tibbs 24v.
Silppuri 26v.
MasokistMary 27v.
SokeriHumalassa 32v.
saattaja 32v.
Daisy Kurki 35v.
äitiliini 46v.
vanaha mies 64v.
Juulia Salo

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén