Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
Nyt, aina ja ikuisestiEi kyse ole siitä, kuka voittaa,
tai siitä, kuka on paras.
Kyse on siitä, mitä tuntee
mitä rakastaa vuodesta toiseen.
Minun sydämeni on punainen
>
06.04.2011Runo rimmasi rakkauden sanoja. Tykkäsin ^^ >Arvostelija: loistis22.07.2011 Rakkaudesta sinuunMinun sydämeni
on tehty vahvaksi,
kestäään,
sinun vuoksesi
sillä rakkautemme
on tehnyt ehjäksi,
tehnyt minut,
sinua varten.>
12.02.2011Runoilijalle tiedoksi: Sydämesi on sairas. Sydän ei sanele vaan kuuntelee lyömättä kertaakaan hetkensä aikana. Tosi ontuvaa. >Arvostelija: Tom Sawyer12.02.2011 positiivinen eli hyvä >Arvostelija: seba12.02.2011 Vahvaa yhteenkuuluvuutta. >Arvostelija: epeli13.02.2011 hieno ja kaunistunnelmainen runo! >Arvostelija: loveaholic27.03.2011 Ilman parempaa tietoa.Sinä sanoit,
etten tiedä mitään elämästä
anna minun nauraa.
Väitit prinsessaksi,
joka on saanut paratiisinsa
syntymälahjana.
Sinä sanoit,
etten voi ymmärtää
koska en ole tuntenut tuskaa.
Väitit lellikiksi,
joka on saanut kaiken
sormeaan koukistamalla.
Sinä sanoit,
etten voi tietää
miltä tuntuu surra.
Kuinka väärässä olitkaan.>
10.08.2010Tykkäsin! Ei voi arvoida toisen elämää ennenkuin on tämän kengissä kävellyt. :) >Arvostelija: coram Deo31.08.2010 Niinpä. Hieno runo siitä, miten toinen ihminen on kuitenkin salaisuus. >Arvostelija: Tupasvilla27.09.2010 en oo huomannu tätä ollenkaan :O hienoa runoa taas :) Hieno ajatus ja toteutus. Niin sitä luulee kun ei ymmärrä eikä halua kuulla. >Arvostelija: Dionysousz22.12.2010 pidin paljon runon minän asenteesta ja sen kuvailusta >Arvostelija: seba13.02.2011 Jos jään ilman sinuaJos jään joskus yksin
ilman sinua
en tiedä
saako kukaan minua hymyilemään
kuten nyt hymyilen
enää koskaan. >
29.04.2010onpa hieno! =) >Arvostelija: Marionetti29.04.2010 Kauniita sanoja, joilla on merkitys. >Arvostelija: Lällykkä29.04.2010 Surullinen,kaunis...Kyl se hymy sieltä,silti esiin tulisi. >Arvostelija: koi29.04.2010 Menettää rakas, vie aikaa uuteen hymyyn, Kaunis kaihoisa runo. >Arvostelija: Bluest29.04.2010 Karuja totuuksia rakkaudesta. Se jättää haavansa - ainakin joksikin aikaa. Hieno runo. >Arvostelija: thelostnumber29.04.2010 hyvä tunnelma >Arvostelija: seba14.02.2011 Suhteessa kuuluukin olla onnellinen ja rakastunut. Sinulla on elämä mallillaan. >Arvostelija: loistis22.07.2011 Viisi tähteä, viisi hymyäÄäni kaikuu hiljaisena
kertoen ohjeita
siitä miten kuuluu olla
mitä kuuluu tehdä.
Minä hymyilen ihmisille
hymyä raiskattua
ja he luulevat
sen olevan viiden tähden
asiakaspalvelua.
He hymyilevät kohteliaasti takaisin
ja kiittävät.
Minä en ole osana hauskuutta
olen järjestämässä sitä
hymy liimattuna kasvoille
kuin mikäkin maalipinta
ilman säröjä
vaikka kuori mätänee koko ajan.
Minä kuuntelen valitukset
lohdutan itkeviä lapsia
minä hymyilen
ja minä palvelen
koko sydämestäni.
Ääni hiljenee kaiuttimista
ei enää ohjeita
mutta palvelu on edelleen
yläluokkaista
viiden tähden arvoista.>
15.07.2008Aika rajuu! (pakollinen aloitus vaikka vihaan tota lausetta) Tässä kuvattuna aika kaunistelematta kaksi puolta aiheesta, ja tykkään nimestä ja kursiivista. Ja viimeinen säe on hieno! Ja tuo lopun viimeinen rivi! Upia! :) >Arvostelija: Dionysousz16.07.2008 Tää runo saa nyt multa sen viis tähtee en osaa sanoo muuta sä oot tyttö niin loistava susta pitäs tulla uudestaan viikon runoilija! Suosikit ---> <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu20.07.2008 Niin ikävää ku se onkin, niin elämässä on pakko välillä teeskennellä olevansa jotaa, mitä ei oo :o tai no ei tietty pakko, mut sanotaan näin, et silki voi päästä eteepäin.. Ei se kivaa aina oo tosiaankaa. Hyvä runo. :) >Arvostelija: Lazzuu24.08.2008 Hei hei rakastan tätä!!! <3 >Arvostelija: Jena21.09.2008 Tää on niin suosikki kuin olla voi <3 >Arvostelija: surukukkanen14.11.2008 Sä olet ihan uskomaton :) >Arvostelija: *Zanttia*16.07.2009 Hieno runosi. Tuo aivan mieleen omatkin päiväni asiakaspalvelijana ; ) >Arvostelija: Thickney10.08.2010 Ole vieressäni. Minä yksin
tämän huoneen hämärässä
kyyhöttäen nurkassa
minä toistan sinun nimeäsi
ilman vastausta.
Minä tiedän
en mihinkään mennä voisi
en mitenkään
ainakaan luotasi pois
enää koskaan.
Minä yksin
huoneen pimeimmässä kolkassa
ei toivoa näy
ei valonhäivääkään
ilman sinua.
Ja silti tiedän
voit olla aivan missä tahansa
tehdä mitä tahansa
ja minä odotan sinua luokseni
vaikka ilman vastausta.
Ethän kulje
koskaan enää yksin pimeässä
vaan auringossa
minun kanssani kahdestaan
tästä eteenpäin.>
22.02.2008hieno runo! :) >Arvostelija: mirdzu22.02.2008 Toi loppu on erityisen hieno, kun se kääntää tätä jotenki positiivisemman oloseks. :) Odottaminen osaa olla perseestä, mut hyvää kannattaa odottaa. Ei sekää tieto odottamisesta aina helppoa tee. Tää on tosi nätti runo... :o Kannattaa vaan yrittää uskoa, että asiat järjestyy. Ain ei oo iisiä eikä voikkaa olla, mutta usko hyvää vaikuttaa paljon. Kun maailma potkii päähän, potkitaan takaisin - lujempaa. Me voidaa tehä elämästä unelmaa, jos me vaan halutaan. Tehdään näin. :) Ei koskaan anneta periks. >Arvostelija: Lazzuu22.02.2008 Kovin nätti :o Suosikki <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu22.02.2008 Hieno. Ensin alakuloisuutta, mutta iloakin löytyy loppua kohti. Pidin. >Arvostelija: niiu22.02.2008 Upea! Hieno toi loppu. >Arvostelija: Tuskanlintu22.02.2008 Ihana <3 Tosi nätti ja upea <3 Suosikit...>>> >Arvostelija: SärkynytUnelma23.02.2008 Oi, kaunis, täynnä tunnetta.. >Arvostelija: Lauraliina27.02.2008 Upeeta, tykkäsin tooosi paljon =)) >Arvostelija: KuihtunutSydän02.05.2008 Oi runosydän.Kerro minulle, miksi pelkosi seuraa aina sinua
ollen ensimmäinen tunne jonka sydämesi tuntee.
Kerro minulle, miksi maailmasi on värjäytynyt
väriin kaikkein surullisimman sinisen.
Kerro minulle, miksi sinun tuskasi sattuu sinuun
saaden silmäsi huutamaan apua epätoivoisesti.
Kerro minulle, miksi jokainen sekunti lisää ikävääsi
sinne minne et vielä päästä voisi mitenkään.
Näytä minulle, mikä kohta sinusta hajosi
niin ettet sitä enää ehjäksi saa korjattua.
Näytä minulle, miten suruasi voisin helpottaa,
jotta saisin sen katoamaan kauniista silmistäsi.
Näytä minulle, mikä tie vie kadonneen ilosi luokse,
johdattaen sydämesi takaisin lämpimään.
Näytä minulle, miksi et tunne enää mitään
vaan hukutat itseäsi tunteettomaan pimeään.
Ja kun tämä sininen taivas on surua täynnä,
lyö minun sydämeni koittaen parantaa omasi.
Ja kun tämä sininen taivas on surua täynnä,
runon kauniin kirjoitan sieluusi lohduttaen.
Ja kun tämä sininen taivas on surua täynnä,
sinun ilosi eksynyt itkee häpeissään.
Ja kun tämä sininen taivas on surua täynnä,
ja nyt kun ilosi on poissa, onko täällä enempää?
Ja kun tämä sininen taivas on surua täynnä,
me yhdessä jaamme katkeran kohtalomme,
oi runosydämeni.
Tiedä se, että kanssasi loppuun asti kuljen
enkä irti päästä ennen kuin on myöhäistä pitää kiinni.
Tiedä se, että lopun sinulle helpoksi teen,
tuon sinulle kadottamasi ilon takaisin, seppeleenä.
Tiedä se, että sinun tuskasi koskettaa myös minua,
jättäen liekin omaa tuskaani korventamaan.
Tiedä se, että tämä tuska on surua täynnä,
sillä oi runosydän, höyhenraja on poltettuna. >
29.11.2007Ihan jumalattoman hieno runo! Miten sä kehtaat kirjottaa näin hienoja?! xD Kuinka sä kuvittelet et mun kirjotukset mitenkää voi nyt kilpailla sun runojen kanssa??? no ei vaiskaa ;D mut oikeesti, tää on hieno ja ajatuksia herättävä. Ihan ekana heräs mielee kysymys siitä, että kelle sä oot tän runon kirjottanu tai että ootko sä kenties kirjottanu tän itelles tai jopa muuten vaa - tosin mä en menisi veikkaamaa ton viimosen vaihtoehdon puolesta... :D Jos tää on tosissaa kirjotettu, ni tää ihan varmasti lohduttaa sitä kurjas jamassa olevaa henkilöö, jolle tää on kirjoitettu. 8) Lupaan nuolla sun varpaat puhtaaks, jos ei lohduta xP (Tota varvasheittoa ei kannata huomioida 8D) Hieno runo! >Arvostelija: Lazzuu29.11.2007 ihan mahottoman kaunis <3 tuli mielee sellane monologi, ihan mahottoman kaunis sellanen.. :) tai no et täs olis sellasii kaks. täs toimii toisto hyvin ja tää on niin surullinen mut niin kaunis, et ei voi muuta ku pysähtyy hetkeks tän jälkee. kiitos lukuelämyksestä <3 >Arvostelija: minzzu29.11.2007 Oi kaunis<3 Sä se täs runoilija oot! Suosikki >>>> >Arvostelija: ÖidenKruunu29.11.2007 Mä ihan tosi tosi tosi rakastan tätä... Varsinkin tuota loppua!! <3 AWWWWW <3 Ja mä en ala selittään mitään enempää, ei pidä antaa turhien sanojen pilata tätä.. >Arvostelija: Dionysousz30.11.2007 Rinnakkain kulkien, aina yhdessä runosydämen kanssa.. Kuin puhuisi täysin toiselle henkilölle. Vaikka kyseessä on oma sydän, tarkemmin sanottuna se runosydän, tämä antaa kuvan, että se ei kuitenkaan ole osana runoilijaa. Vaikka sitä kuvastetaan tässä niin läheisenä kuin vain sanoilla sen voi onnistua tehdä, se silti kuulostaa runossa vieraalta. Ristiriitaista? Ehkä. Sympatiaa runoilija osoittaa runosydämelleen, siitä tuskin tarvitsee pahemmin alkaa tarinoida. Lisäksi runosydän on tässä se haavoittunut, särkynyt, joka pitäisi korjata, ettei se enää kärsisi. Kuitenkin, jos sen 'korjaisi', ei olisi enää mitään, mikä vuodattaisi tunteitaan sisältään näkyville, luoden sanoilla runoja tunteistaan. Ei olisi enää 'runosydäntä'. Olisi vain iloinen, korjattu sydän, joka ei enää vuoda, kahlitsee tunteensa sisälleen. Näin sen sitten näin. Runo on täynnä monia ristiriitaisuuksia, jotka kuitenkin täydentävät ja yhdistävät toisiaan. Runo olisi selvästi vajaa, jos jokaisen asian 'se toinen puolisko' puuttuisi. Sitä saa kuitenkin miettiä, kannattaisiko se 'runosydän' joskus korjata. Säästyisi paljolta, pelastuisi elämän pilaamiselta. Mutta samalla, menettäisi jotain todella läheistä. >Arvostelija: Gradevor30.11.2007 Kauniit, särkyneet haaveemme.
Me muovasimme varjoja pimeydessä
tehden niistä jotain
mitä emme ymmärtäneet.
Sinä muovasit pahoja henkiä,
itse Saatanan keskuuteemme
ja minä muovasin mahdollisuuksia,
toiveita nyt jo särkyneitä.
Me muovasimme varjoista itsemme kaltaisia,
sinä vahvoja ja ylpeitä muotoja,
minä hauraita, jo särkyneitä haaveita.
Ja sinä muovasit omat painajaisesi
saaden ne kasvamaan,
ja minä muovasin oman elämäni
tuskasta tuskaan kulkemaan.
Vaikka me kävelimme hetken yhdessä
Saatanan kanssa käsikkäin,
me uhmasimme pahoja voimia,
jotka tulivat meidän elämämme tuhoamaan.
Ja me molemmat kohtaamme
muovaamani särkyneet haaveet edessämme
ja me saamme kipeitä säröjä
yhteiseen sydämeemme.
Sillä me istuimme öisin pimeässä
muovaten toiveemme varjoista
ettemme olisi Helvetissämme niin yksinäisiä.
Eikä kauniita muistoja ollut,
sillä oli vain tulevaisuus,
jos sitäkään.
Ehkä me muovasimme varjoista kaltaisiamme
kovia ja särkyneitä Helvetin lapsia,
ja me istuimme käsikädessä pimeässä
me Saatanan lapset turmeltuneet,
me Saatanan kaksoset, toivomassa.
Me pimeässä varjoja muovaten
ilman kauniita muistoja eilisestä
koitimme itsemme pelastaa toiveilla,
jotka vain särkivät meidät uudestaan.
Ja meidän muovatessa varjoja
meidän satumme hukkui kyyneliin,
sillä ihmisten sulkiessa silmänsä
me sulauduimme varjoihin.
Ja sinä muovasit itsellesi painajaisia,
joita edes minä en pystynyt karkoittamaan
ja minä muovasin itselleni sellaisen tuskan,
jota edes sinä et pystynyt helpottamaan.
>
Mulla on sut ja sulla on mut. Tässä Helvetissä, jonka rakensimme itsellemme. 12.05.2007Tämä on jotain niin mahdottoman mahtavaa! Tämä todellakin on paras uusista, ja ehkä jopa paras, mitä olen sinulta lukenut. Hienoa riimittelyä monissa kohdissa, pystyin jopa kuvittelemaan tämän todella helposti, mutta upeaksi kirjan takakannessa luettavaksi kokonaisuuden selitelmäksi. Voisin miltei koittaa tarinaa tästä vääntää, aivan upea. Suosikit -> >Arvostelija: Gradevor12.05.2007 Voi saakeli, niin pirun hieno!Alusta ja lopusta pidin, pidän paljon! Ootas, ootas, nyt koitan kirjata pidempää sepostusta J Eikä nyt ole edes kovin vaikeaa!!! 1-5 säkeistöihin rakastuin. Ihanan toivoton alku, teksti, sisältäen kuitenkin jonkinlaista toivoa. Toivo ei vain ole kaikille samanlaista, samassa merkityksessä. Tuskakin voi olla toisinaan kaunista ja tässä se totta vie on!Olet osannut vangita tähän sen melankolisuuden kauneuden. Parhainta on, kun joku vierellä matkaa samaa taivaltaa ja vaikka miten sattuu. Toisinaan voisi ja voi jopa samaan yhtyä kuin runossasi. Haurasta ja kaunista. Aivan upeaa, en pysty nyt tämän enempää heränneiltä mielikuviltani kertomaan. Sopii rakkaalle tai ystävälle, on siis monimuotoinen. Epätoivossakin on elämää, sitä elämää jota on kuljettu pitkään, eikä ole enää muita vaihtoehtoja kuin ehkä kaukaisia haaveita, jotka nekin ajan kalsea käsi on turruttanut. Kaikki on vain tottumuskysymystä. Paljon Saatanaa, johon en kaikissa kohdissa niin kiinnitä tässä nyt huomiota, ei ole minun tulkinnoilleni ja mielikuvilleni oleellista. Ymmärrät varmasti etten loukata sanomallani aio. Voimakasta tunnetta, tuskaa, joka on juurtunut tai juurruttanut itsensä sydämeen. Muistuttaen olevansa ainut oikea, ainut oikea vaihtoehto. Kuin jumala (pienellä), jota joskus tai jo nyt kumarrat. Kaikessa tyhjyydessään ei koskaan ole totaalisen yksin. Pahan käsi silittää aina lyöden, satuttaen. Pahan käsi taputtaa, lohduttaa aina kuristaen, vetäen talutushihnan kireälle, kireälle. Henki pihisee, ei se pois lähde, helvetti jatkaa elämistään. Uskollisesti totellaan, sokeana johtajaa, joka joskus entisen vallan syöksi. Nyt ja aina, ikuisuuskysymystä tässä. Suruam toivottomuus satuttaa ja silti jokin kumma on potkinut eteenpäin. Ruumis ruvilla, onneksi pimeyden lapsi ei ole koskaan yksin. En todellakaan tiedä mitä hittoa jo rupesin selostamaan, ehkä kuitenkin jaksat joskus lukea. En ole ateisti saati uskovainen, vaan jotain siltä väliltä, joten kertomani ei kerro siitä mitenkään! Mutta tuskin yhdistät väärin mietteitäni :) >Arvostelija: LangennutEnkeli12.05.2007 Soljuva ja taitava runo. >Arvostelija: minttumarmeladi12.05.2007 Hieno runo. Synkkä ja kaunis ja täst näkee selkeesti mist tää kertoo. Tykkään. ^^ Tää on sun parhaita. >Arvostelija: Lazzuu13.05.2007 Oi juma cape.. tää on upea.. :) Kaunis ja niin totta.. saa hiljaseksi ja tuijottamaan sanoja ja köhähtämään "woooow!" sä oot vaan niin hyvä :o >Arvostelija: Dionysousz16.05.2007 tää on niin kaunis.. <3 kerrot täs hyvin menneestä =) ihana >Arvostelija: minzzu17.05.2007 |
|