Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
DreamerEvery day I hope today is the day.
The day when I will find myself again.
Every day I hope today is the day.
The day when I could reach up my dreams.
Every day I hope today is the day.
The day when this loneliness could end.
The day when someone could come to dry my eyes.
Every day I hope today is the day.
The day when I could feel happy again.
When the rain could stop.
Tear drop by tear drop.
Dreaming every day away.
Still waiting.
Today is the day.
The day when all my dreams came true.
In Your life.
The day when someone came to dry Your eyes.
The day is today. For what I was so afraid of.
Today the rain overthrows my mind.
Today all my dreams came empty.
Tear drop by tear drop.
Dreaming my life away.
Still waiting the day to come.
Because there is no tomorrow.
>
Eka runo enkuks. Jea.
13.08.2007Yleisestikin teet hyvin monipuolisia runoja. Tämäkin oli hyvä, niinkuin monet muutkin runosi. >Arvostelija: Shock02.10.2007 UtopiaNäkymättömyyden sisässä kieppui asioita,
joita ihmiset eivät tulisi koskaan tietämään.
Oli maailma täynnä ukkospilviä.
Ne peittosivat alleen kaiken.
Jättäen pimeitä varjoja.
Tummavetisen joen täynnä uomia,
jotka olivat valmiit nielaisemaan mitä vain.
Oli pahoja asioita.
Asioita, jotka aiheuttivat paljon vääryyttä.
Tuskaa,
kärsimystä.
Oli myös ihmisiä.
Heitä, jotka halusivat aiheuttaa tuhon maailmalle.
Saadakseen käsiinsä asiat näkymättömyyden takaa.
Olemattomuuden kaikkeudesta.
Päästääkseen piemyden valloilleen.
Ihmiset olivat vaurioituneita.
Heidän näkemyksensä olivat niin vääristyneet,
etteivät he enää erottaneet hyvää pahasta.
Heidän silmänsä olivat sokaistuneet.
Mielensä sumentunut.
He halusivat järkyttää.
Jotta maailma kärsisi.
Tuska kietoisi viittansa ihmisten ympärille.
Että koittaisi pimeys.
Kuolema.
Ja he tekisivät kaikkensa.
Ja oli mitättömyys.
Kaivo, jonka pohjalta kuuluvia vaimentuvia huutoja ei huomioitu.
Oli siekailematon kovuus.
Välinpitämättömyys vailla vertaa.
Maailma täynnä täyttymättömiä toiveita.
Kahvikuppi, jonka sisään kaadetulla nesteellä ei ollut väliä oliko se kahvia vai teetä.
Suolaa vai sokeria.
Se oli paikka asioille,
joita ei tarvinnyt lokeroida.
Joiden nimeä ei kysytty.
Oli ihmisiä.
Tyhjiä ruumiita, vailla sielua.
Vailla tahtoa.
He eivät katsoneet toisiaan silmiin.
Heidän silmistään paistoi tyhjyys.
He eivät haluneet tehdä yhteistyötä.
He mieluummin sulkivat kaiken ulkopuolelle.
Heidän teioillaan ei ollut väliä heille itselleen.
Eikä toisille ihmisille.
Heidän tuskansa tulvivat suurina,
mutta kuten kaikki muutkin tunteet,
se tukahdutettiin.
Oli siis vain maailma vailla pelastajaa.
Paikka vailla tulevaisuutta.
Ihmiset vailla tunteita.
Olemassaolon olemattomuus.
Mutta salaperäisyyden verho suojasi myös hyviä asioita.
Ettei päivänvalo niitä vahingoittaisi.
Sen sisälle kätkeytyi onnellisuus,
Ilo ja nauru.
Sen alta saattoi löytää mitä ihmeellisimpiä asioita.
Vesiputouksia, vaaleanpunaisia sadepilviä.
Sieltä saattoi löytää kadotetun itsensä.
Ihmisen, jota rakastaa.
Se oli ulottuvuus,
jossa kaikki oli hyvin.
Se oli sateenkaaren loppu,
auringon takainen paikka.
Paikka, jossa kaikki elivät sovussa.
Ja oli rakkaus.
Sekä ihmisiä.
Lähimmäisenrakkautta.
Tunteita, jotka lämmittivät.
Antoivat turvaa.
Heitä, jotka uskoivat tulevaisuuteen.
Heitä, joiden haavat parantuivat.
Ihmiset olivat lempeitä,
He iloitsivat toisistaan.
He sanoivat kaiken,
eivät yhtään vähempää. Eivät enempää.
Ja he rakastivat.
Ja lisäksi oli sota.
>
06.03.2007
Rakastan sinuaKesän paahde oli jo loppunut,
kääntynyt syksyn tuuleksi.
Sateeksi ja myrskyksi.
Syksykin on ohi jo.
Lumet tulivat,
ja ne menivät.
Vaikka vuosi on kohta mennyt.
Olen kulkenut sen yksin.
Yrittänyt unohtaa kipeitä muistoja.
Sinä jäit unholaan.
Jo hetkeksi nukkumaan.
Mutta joskus iltaisin
kuvasi nousee mieleeni.
Uudelleen,
ja uudelleen.
Rakastin sinua.
Rakastan vieläkin.
Ja vaikka kohtelit minua huonosti,
valitsit toisen.
Rakastan yhä.
Sinä sait onnen toisen kanssa.
Ajoittain pystyn jopa iloitsemaan puolestasi.
Rakkaus sinuun kasvaa.
Se kasvaa,
vaikken ole kuullut sinusta mitään.
En puoleen vuoteen.
Ja nyt kauemmin.
Haluan vain kertoa.
En oleta mitään.
En pyytele.
Mutta haluan, että tiedät.
Eivät kesän paahteet.
Eivät syksyn sateet.
Myrskykään.
Lumet eivät sitä mukanaan vieneet.
Eikä se koskaan sammuisi.
Olet aamunkoite,
joka silmäni aukaisee.
Olet maailma, jossa elän.
Ilma,
jota hengitän.
Luulin,
että aikanaan sinäkin unohdut.
Mutta aika olikin juuri se,
mikä sinut mielessäni pitää.
En koskaan unohda sinua.
Enkä sitä rakkautta.
Joka aamu se syttyy uudelleen.
En anna sen sammua.
>
Sille yhdelle. Mä vaan rakastan sua.
10.02.2007Syksyinen rakkaus. Kaunista ja toimivaa. kylläKyllä. >Arvostelija: Cere02.08.2007 KaipausKaipaan sinua.
Kaipaan keskusteluja kanssasi.
Kaipaan kaikkea sitä,
mitäs olisi voinut tapahtua.
Kaipaan sitä,
mitä en koskaan saanut kokonaan.
Kaipaan sinua.>
10.02.2007
AlastomuudestaYksinäinen liekki leikki ihoa vasten.
Kuka sen siihen sytytti?
Kukaan ei kertonut.
Alaston vartalo.
Silkkiä, samettia.
Lämmitettyä kuparia.
Eikä vielä ollut edes ilta.
Olit polttanut sormesi siinä liekissä.
Tuijottanut tuleen liian kauan.
Menettänyt näkösi.
Ja minä olin sinulle alaston.
Alaston vartalo.
Vain alaston vartalo.
Liekki leikki iholla.
Polttaen.
Sinä poltit sormesi liekissä.
Silti sinun silmäsi janosivat lisää.
Sinun palaneet sormesi olivat tunnottomat.
Kaikki oli sinulle vain alastomuutta.
Liekkin polte sokaisi silmiäsi.
Ja aitous oli vain tavoiteltua.
Ei saavutettua.
Sinunlaisiesi edessä ihminen on alaston.
Vain alaston vartalo.
Sinun jälkeesi ihminen on tätä muillekin.
Arvoton.
Kynttilän liekki väpätti.
Se lojui unohdettuna.
Alastomana lattialla.
>
05.12.2006Hienoja rinnastuksia tässä, etenkin tuo kynttilän liekki ja alaston vartalo . Mielenkiintoinen itseasiassa . Paljon hienoja ajatuksia tiivistettynä yhteen . Hienoa . >Arvostelija: Feia08.01.2007
Uskallanko ollenkaan.
Mutta sydämeni huutaa.
Eihän ketään voi pakottaa rakastamaan.
Ei sydäntä pamppaamaan.
Mutta rakas ymmärrä,
minun sydämeni osaa ainoastaan,
rakastaa.
Ehkä haluaisit olla sen oma,
joka sydämesi vei ensimmäisen kerran.
En tiedä, mikä meni vikaan.
Mutta en voi auttaa sinua.
Pakenen kauemmas.
Sillä sinut sydämeni haluaa.
Kerrothan minulle,
jos sydämeni kutsuu sinua turhaan.
Jos sydämesi toisen on.
Enkä voi sitä valloittaa.
En vielä.
Sillä minä todellakin pakenen.
Pakenen sinun sydämesi harmoniaa
toisen sydämen kanssa.
Sillä sen kuuluisi pamppailla minun omani rinnalla.
Kerro pian,
miten asia on.
Että minun olisi helpompi päästää irti.
Ehkä minun sydämenikin olisi korjattavissa.
>
Sinulle.
01.10.2006
MitättömyysJoskus iltaisin toivon, että voisin kasvaa mittättömyydestäni ulos.
Voisin olla niinkuin muutkin.
Ne, joille juttelet.
Ne, joita ajattelet.
Mutta mitätön minä olen.
Olen sen huomannut.
Mitättömäksi minut tekee se kaipuu, joka vie minua aina vaan kauemmaksi sinusta.
Vaikka sen pitäisi tuoda minua lähellesi.
Kaipaan sinua joka päivä enemmän.
Toivon, että huomaisit.
Jokainen pieninkin huomionripe saa minun sydämeni pamppailemaan.
Ja minä itken. Koska se ei kuitenkaan riitä.
Et koskaan tule käsittämään,
kuinka minä kaipaan sinua.
Et varmasti käsitä sitä, että sinun pitäisi olla minun.
Jutella minulle, ihailla minun silmiäni.
Nauraa minun kanssani ja itkeä minun tähteni.
Haluaisin vain, että huomaisit minut mitättömyydestäni huolimatta.
Näkisitkin minut.
Ja pitäisit näkemästäsi.
Kuinka kauan voit olla huomaamatta, vaikka olen ihan edessäsi?
Ja minä kaipaan sinua. Kaipaan siihen asti,
että tipahdat minun tasolleni mitättömyyteen.
Ymmärrät, kuinka paljon välitän.
Mutta enhän minä sitä voi odottaa.
Tiedän, ettei sinusta koskaan tule yhtä mitätöntä kuin minä olen.
Sillä mitätön minä olen.
Mitätön rakkauden edessä.
Rakkauden sinuun.
>
Eräälle.
27.09.2006
MinäTe näette minut, kun minusta on jotain hyötyä.
Te puhutte minun sanojeni päälle.
Käännätte katseen pois.
Joskus epäilen itsekin.
Olinko edes sanonut mitään ääneen.
Te kehutte toistenne vaatteita.
Ette huomaa minun uutta paitaani.
Vedän takin paremmin päälleni.
Paitani on varmasti kamalan ruma,
te vain säästätte minut häpeältä, kun ette huomioi sitä mitenkään.
Te ette tunne minua.
Joskus ajattelen salaa.
Että jostain tulisi joku, joka haluaisi tutustua minuun kunnolla. Ottaisi minusta selvää.
Ei kääntäisikään selkää.
Ajatus saa sydämeni pakahtumaisilleen.
Mutta sydämeni särkyy samalla.
Olen hyvin tietoinen siitä, kuinka mahdoton ajatus on päivänvalossa.
Iltaisin itken itseni uneen.
Joka päivästä odotan parempaa.
Sanat satuttaa. Se ei ole pelkkä klisee.
Ne satuttaa oikeasti.
Olen yksin ihmisten keskellä.
Olen näkymätön.
Välillämme on muuri.
Te näette minussa vain kaiken sen ruman.
Ette halua nähdä muuta.
Jokaisen päivän kuljen unelmieni täyttämänä.
Uneksin siitä, että jonakin päivänä se muuri kaatuu.
Ja te näkisitte minut taas.
Jos ihminen sanoo pahasti, ymmärrän kyllä.
Aina ei voi olla hyvä päivä.
Aina ei jaksa hymyillä.
Hiljalleen alan nähdä totuuden.
Ei voi olla sattumaa, että kaikille sattuu huono päivä.
Että kaikki vain vihaavat samaan aikaan.
Ei,
vian täytyy olla jossain muualla.
Sitten ymmärrän.
Katson itseäni peilistä.
Jonakin päivänä haaveet kaatuvat lopullisesti.
Jonakin päivänä se ei vaan riitä.
Jonakin päivänä kaipaus on liian suurta.
Jonakin päivänä on minunkin aika olla onnellinen.
Painan käteni muuria vasten.
Sen pinta on kylmä ja kova.
Ankara.
Huudan lujaa,
mutta kukaan ei vastaa.
Itken, mutta en ole surullinen.
En enää.
Odotan enää yhtä asiaa.
Joskus sielu jättää ruumiin.
>
Nyt mun ajatukset on kerrottu. Nyt te tiedätte ne. Nyt teillä on mahdollisuus tallata viimeisen kerran suojaamaton sydämeni.
20.09.2006Koskettava. Jotain niin tuttua tuo mitä olet kirjoittanut. suosikkeihin :) >Arvostelija: Sue25.09.2006
En voinut sanoa ääneen, miten kauniit ne olivat.
Sait minut aina sanottomaksi.
Olit ihme.
Enkä voinut uskoa todeksi, että olit elämässäni.
Rakastin sinua.
Rakastin paljon.
Ikävöin sinua, vaikka olit aivan lähelläni.
Halusin pitää sinut aina siinä.
En osannut sanoa mitään.
Tuskin hengitin.
Rakastin sinua.
Halusin sinun tietävän sen.
Otit kasvoni käsiesi väliin.
'Älä tee sitä, jos haluat tehdä sen jollekin muulle enemmän', kuiskasin.
Olit siinä silmät suljettuina.
Kasvot lähellä omiani.
Vetäydyit kauemmaksi, avasit silmäsi.
Et katsonut minua silmiin.
Näin kuinka otit tavarasi ja lähdit pois.
En osannut sanoa mitään.
Tuskin hengitin.
Rakastin sinua.
>
02.09.2006
SiivetOlin särkynyt liian monta kertaa.
Itkenyt sieluni ontoksi.
En olisi millään murtunut.
Odotin.
Joku sanoi joskus,
että rakkaus parantaa.
Ojensin käteni.
Annoin sydämelleni siivet.
Ja luvan lentää.
Mutta se oli liian rikki edes lentääkseen pois.
Parempaan.
Se rakkaus.
Sitä ei ikinä kuulunut tulevan.
Minulle.
>
Kaikille muille kyllä. Mutta ei mulle.
13.08.2006Särkyvän kaunista tulkintaa. >Arvostelija: KuruKukka13.08.2006 Upea! Tästä löytyy paljon tosi hienoja kohtia. -> suosikkeihin :) >Arvostelija: itku02.09.2006 Ei se rakkaus kyllä kaikilla muillakaan ole, jos hyvin tarkkoja ollaan. Pidän kuitenkin tavastasi kirjoittaa, tämä on todella kaunis, tunnelmallinen. Hienoa tulkintaa, etten sanoisi .__. >Arvostelija: rikastyttörukka01.10.2006 aivan ihana. todella upea, ehdoton lisäys suosikkeihin. >Arvostelija: girl love girl17.10.2006 Tulee mieleen lasista tehty enkeli, jolla on rikkimenneet siivet. Kaunista, koskettavaa. Toivottavasti sullekin löytyy sitä rakkautta. Halaus. <3 >Arvostelija: Tulisydän12.02.2007 Tämä elämäTämä tie sut loppuun käyttää.
Se on varmaa.
Tee se, mitä olet aina halunnut.
Älä odota.
Elämäsi on tässä ja nyt.
Elä tänään,
älä odota huomiseen.
Sitä ei ehkä ole.
Älä sitä salaa.
Kerro se nyt.
NYT.
Muuten se ehkä pysyy aina ainoastaan sinun tiedossasi.
Ehkä sinut on luotu lentämään.
Mikset siis lentäisi?
Koska kaikki pilkkaisivat sinua.
Pitäisivät outona.
Ketkä ne?
Sinä elät itsellesi, et heille.
Kulje sitä tietä, mikä tuntuu oikealta.
Sinulle.
Lähde jo ennen aamua.
Varmaa on vain tämä hetki.
Jos odotat huomiseen, voi olla liian myöhäistä.
Sitä ei ehkä ole.
Huomista ei ehkä ole.
>
04.08.2006Jotenkin niin toivoton, mutta toisaalta niin upea runo . Tässä todellakin on ajatusta . "Sinä elät itsellesi, et heille." Aivan loistava neuvo jokaiselle . Kunpa vain kaikki muistaisivat tämän . >Arvostelija: Feia04.08.2006 Huomista ei tule jos ei elä tätä päivää... hyvin kirjoitettu >Arvostelija: sircuit13.08.2006 OhikiitävääEhkä kaikki sitten vain on ohikiitävää.
Kerrankin kun luulin, että voisin luottaa.
Annoin itselleni luvan.
Katsoa eteenpäin.
Luottaa tulevaan.
Unohdin periaatteeni.
Unohdin itseni.
Unohdin kokemukseni.
Unohdin sen, ettei kehenkään voi luottaa.
Ja näin kävi.
Kerro minulle.
Ihanko turhaan uskoin elämäni kääntyneen parempaan?
Uskalsin kohottaa katseeni.
Arkana, mutta minä luotin.
Katsoin sinua silmiin.
Tartuin ojennettuun käteesi.
Luotin ihmiseen.
Suljit minut syliisi.
Ja hetken minä sain levätä.
Sydämeni huuto vaientui.
Suljin silmäni.
Pystyin hengittämään.
Ohikiitävä oli sinun lämmin katseesi.
Kevyesti se vain hipaisi minun silmiäni.
Ja se kiisi ohi.
Ohikiitävät olivat hellät sanat,
joita kuiskailit korvaani.
Nyt ne taitavat sulattaa jonkun toisen sydäntä.
Ohikiitävä oli sinun kosketuksesi.
Lämpösi leviää jonkun toisen vartalolle.
Ohikiitävä oli sinun sydämesi pamppailu minua kohtaan.
Miksi ojensit kätesi,
kun vedit sen heti pois?
Olen tottunut jo haavoihini.
Olen tottunut olemaan yksin.
Olen tottunut siihen,
ettei kehenkään voi luottaa.
Ettei mikään kallio kestä.
Kaikki musertuu.
Ja sydämeni huutaa jälleen kaipaustaan.
Se on yksin.
Mutta minä olen ihminen.
Elämäni on ohikiitävää.
Pian se on kiitänyt jo ohi.
Ja minun haavani vuotavat edelleen.>
28.07.2006
HävitänNostin saksia lähemmäs kasvojani.
Hengitin syvään.
Suljin silmäni.
Ja leikkasin.
Pikkuhiljaa hiukseni tippuivat.
Lattia täyttyin vaaleista kiehkuroista.
Minä hävitän.
Hävitän kaiken.
Kuljin katua.
Sade piiskasi kasvojani.
Ripsiväri koristi poskiani.
Selkäni oli kumarassa.
Silmäni täynnä tulta.
Kynsiäni koristi musta lakka.
Ne olivat rumat.
Pureskellut.
Vaatteeni tummat,
muodottomat.
Katsoin kuvaa inhoten.
Kuvaa, jossa oli tyttö ja poika.
Vaalea, säkenöivä tyttö.
Hymy huulillaan.
Kaunis poika.
Sirot, tummat piirteet.
Minä vihasin sitä kuvaa.
Vihasin sitä.
Sieppasin kuvan pöydältä.
Paiskasin sen seinään.
Paiskasin ja huusin.
Minä hävitän sen.
Hävitän.
Kirosin maailmaa.
Sitä ei ollut.
Hävitin sen.
Istuin.
Nojasin selkääni seinään.
Nostin kasvot käsistäni.
Olin hävittänyt sinut.
Katsoin kuvaa maassa.
Lasi oli pirstaleina.
Rikoin sen.
Tyttö kuvassa oli kaunis.
Tyttö oli onnellinen.
Katsoin peilikuvaani.
Se oli ruma.
Minä hävitin kaiken,
mistä sinä pidit.
Hävitin.
Vihasin kuvaasi.
Vihasin itseäni.
Sydämeni oli pirstaleina.
Sinä.
Rikoit sen.
Sydämeni oli turha.
Minä.
Hävitin sen.
Pirstaloitunut lasi.
Tuuli sieppasi sirpaleet.
Ne hävisivät.>
Joskus hävittäminen on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto.
25.07.2006alko itkettää ku luin tota. toi on tosiaan tuttu tunne .. sellane minkä haluaa hävittää. >Arvostelija: minzzu25.07.2006 Kirje taivaastaIsä.
Sinä et ehkä muista minua.
Minä olen sinun tyttäresi.
---
Isä.
Kuinka sinä pystyit tekemään sen?
Olemaan niin julma?
Tunteeton.
Kerran sinä rakastit äitiä niin paljon.
Niin paljon.
Ja te saitte minut.
Silloin sinä olit onnellinen.
Isä, mitä tapahtui?
Miksi äiti makaa haudan viileydessä?
Sinunhan piti pitää meistä huolta, isä.
Nyt minä olen yksin.
Olisin tarvinnut äitiä vielä.
Minä en ymmärrä.
Isä?
Isä!
Mikset auttanut minua?
Toivoin, että olisit voinut.
Antanut edes minulle mahdollisuuden elää.
Vaikka oman elämäsi tuhositkin.
Ja äidin.
Minä tiedän.
Sinä veit äidin minulta.
Mutta oliko sinun pakko tehdä sama minulle?
---
Isä.
Nyt, kun katson sinua.
Jälkeenpäin.
Isä,
sinä olet kaunis.
Minulla on ainoastaan yksi kysymys.
Isä, miksi?
Mutta, isä.
Haluan, että tiedät.
Kaikki on annettu anteeksi.
Sinulle on annettu anteeksi.
Isä.
Minulla on hyvä olla nyt.
Täällä on hyvä olla.
Ja minä näen äidin.
Meillä on hyvä olla, isä.
>
Juu.
17.07.2006Runosi oli pitkä ja hieman hankalasti ymmärrättävä, mutta kun hetken pohti mitä tässä oli tarkoitus sanoa tämä alkoi koskettamaan. Hyvin kirjoitettu! >Arvostelija: *KärsinytSisin*21.07.2006 :) kiitän kommentista (: tää on tosi kaunis. tosi syvällinen.kaunis. :) >Arvostelija: tearful24.07.2006 laitoin suosikkeihin tämän, syvällinen ja hieman riipaisevakin runo. >Arvostelija: Dar25.07.2006 Pidin kovasti. Teksti ja ilmaukset ovat hiukan lapsenomaisia ja se tuo tähän oman värikkyytensä. Nimi on osuva, ilman sitä tämän voisi tulkita eri tavalla. Oikein hieno, koskettava runo. >Arvostelija: Anthjaon02.10.2006 Hetki vain aikaaLapsi.
Pienet sormesi.
Kiharasi,
jotka reunustivat enkelin kasvojasi.
Minä tunnen sinut, pikkusisko.
Vaikka juuri kohtasimme.
Liian pian se tapahtui.
Pienet siivet puskivat paitasi läpi.
Siivet niin hauraat.
Läpinäkyvät.
Älä itke, pieni kultani.
Me näemme pian.
Mutta nyt.
Lepää rauhassa.
Lennä valoon.
>
Niih. Onneks miun ei oo tarvinnu menettää pikkusiskoa. Vaikkei miulla ees ole pikkusiskoa.
17.07.2006luin runosi ja jotenkin tähän mie sitten jämähdin :o hyvällä tavalla tietenkin. vielä äsken kun olin kirjoittamassa tähän sinulle miulla oli paljon sanotavaa ja nyt se kaikki kaikkosi. olen itsekkin kirjoittanut menettämisestä vaikka en ole ikinä kirjaimellisesti menettänyt ketään.kadottanut vain luullakseni ja luulen että siulla on käynyt suunnilleen samalla lailla jonkun kanssa.sellainen on ikävää aikaa.. mutta kiitos näistä ja jatkahan kirjoittamista olet hyvin luova :> >Arvostelija: franki20.07.2006 Koskettavaa. Sain kylmiä väreitä tästä, pienen lapsen kuolema on aina surullinen aihe runoissa ja niissä on paljon surullisia tunteita, haikeitakin. Ainut kohta mikä häiritsi oli tuo "Minä tunnen sinut, pikkusisko. Vaikka juuri kohtasimme." Koska se oli aivan kuin tehosekoittimen Hetken tie on kevyt sanoista, jotka menevät "Mä tunnen sinut pikkusisko, vaikka vasta kohdattiin". Mutta luulen silti, että se oli sattumaa. Hieno runo! >Arvostelija: Tinker30.07.2006
Omaa nimeäni kantaen.
Itse sen siihen kaiversin.
Käteni veriset.
Taivas itkee päälleni.
Vangittuna minä vapisen.
Huuto tukehtuu huulilleni.
Sen pienen ohikiitävän hetken näen välähdyksen siivestä enkelin.>
Hmph.
06.07.2006Kävelin tomuista tietä pitkin.
Sisälläni oli tyhjää.
Onttoa.
Mutta vielä lämmintä.
Tie mutkitteli jonnekin kauas.
Se jatkui silmissäni loputtomiin.
Linnut olivat hiljaa.
Koko luonto kuunteli.
Tuuli yltyi lujaksi.
Lujemmaksi.
Se repi minua mukaansa.
Vielä hetken aikaa.
Sade.
Se alkoi piiskata lujaa.
Lujemmin.
Vielä hetken aikaa.
Vielä hetken aikaa olin kokonainen.
Ehjä.
Sitten tuuli vei sieluni.
Sade piiskasi sydämeni.
Vain kuoret jäivät jatkamaan matkaansa.
Pitkin loputonta tietä.
>
Juujustiisa.
12.06.2006
VäsyMä olen niin väsynyt.
Mä olen ihan kuoleman väsynyt.
Mua itkettää ja naurattaa.
Mä en jaksa.
Mä en jaksa mitään.
Mä voisin vaan sulkea silmät ja nukkua.
Mä voisin vaan sulkea silmät ja nukkua pois.
Lakata vaan hengittämästä.
Mä en jaksa hengittää.
Mä voisin vaan yhtäkkiä kadota.
Haihtua pois.
Lakata olemasta.
Nukkua.
Nukkua pois.
Anna mun levätä.>
Niih.
10.06.2006Niinpä niin! Surullista ja tuskaa täynnä oleva.. Ehkä juuri siks mä pidän tästä todella paljon.... Hieno runo! >Arvostelija: Lost Faith10.06.2006 Monesti itsestänikin tuntuu samalta. Liiankin usein. "mä" hokema ei näytä ulko muodossa oikein hyvältä. Oletko miettinyt voisiko tehdä joitain muutoksia? (: Mutta kuitenkin kirjoitat ihan asiasta. >Arvostelija: sleepsugar12.06.2006
Lyhyeksi nyhrittyt, ruskeat hiukset.
Työnteosta tahriintuneet ja kovettuneet kämmenet.
Suora selkä.
Vahvat käsivarret.
Lempeät sanat.
Pehmeät huulet.
Tottakai mä tiesin, ettei täydellisyyttä ollut olemassa.
Mutta mun silmissä sä näytit täydelliseltä.>
*möhisee*
03.06.2006Hmh.... Eheh... :) Sai hymyilemään... :D >Arvostelija: Lost Faith08.06.2006
Sun sanat vihloi mun rintaa.
Kuinka sä luulet,
et voitais olla pelkkiä kavereita?
Et sen jälkeen,
mitä kaikkea me oltiin koettu yhessä.
Älä naurata.
Et voi oikeesti olla sitä mieltä,
et meistä vois tulla jotain muuta,
kuin rakastavaiset.
Mihin sä kätkit kaiken sen intohimon?
Se ei voinut vaan yhtäkkii kadota.
Ei vaan voinut.
Sun selkä oli kaunis.
Se mukautui sun jalkojen liikkeeseen.
Se näytti lihaksikkaalta.
Etsä muista,
miten mulla oli tapana painautua sun selkääs vasten?
Eikö sulle merkannut mitään se.
Kuinka me tehtiin jotain kaunista yhdessä.
Sähän itkit silloin.
Kun me annettiin itsemme toisillemme.
Silloin sä itkit.
Mut älä käänny enää katsomaan taaksesi.
Sillä mä itken nyt.>
Se vaan satuttaa.
Pitää miettiä tarkkaan, kelle kääntää selkänsä,
koska se on jotain, mitä vaan ei voi perua.
03.06.2006Koskettavaa ja tunteisiin vetoavaa tunnelmaa runossasi! Rakastavasten on vaikea olla vain ystäviä! >Arvostelija: taivaanlapsi10.06.2006 |
|
Harmony 
