Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
Tässä kaikki mitä on,
tällainen minä
tämä on minusta jäljellä,
muutama räntä,
muutama kaunis päivä
ja ehtiihän siinäkin eksyä
ei se hetkeä kauempaa vie.>
18.01.2010
Voi
haikeus ja huokaus,
kaipaus ja sen kauneus
kaikessa kauheudessaan.
Kosketukset,
kerrostaloasunnot, kirkot,
kalusteet ja ~
kaikki jo kuviteltuina.
Sehän on jo aika aikaista
vai kuvittelenko senkin,
sillä aika on nopea
ja rakkaus yliarvostettua?
Mitä vielä tiedän arjesta,
kuin mielikuvia
odotuksia ja toiveita.
Pääni sisällä ne ovat totta,
sinä olet
nyt.
Mitä silloin murhetta
tulevasta,
ja onko kaikki totta silloin,
jos sinä ja ne kaikki
ovat nyt.>
20.11.2009
HyödytönSe on se,
jota et tarvitse.
Jonka kehoa pitkin kiirehdit
tilaisuuden tullessa,
se on se,
jota haluat.
Se on se,
joka pelkää, ei uskalla.
Jonka itsevarmuus keinuu
vaakalaudalla,
se on se,
jota et auta.
Se on se,
aivan huomaamaton.>
no jaa?
12.11.2009
Ja niin se vuodenaika,
jälleen vaihtui
olen ehkä onneton ilman sinua
mutten yksin:
nahkatakkini on aina yhtä upea.>
tynkä.
07.11.2009
_NimetönAjattelin ihan vain
yksinkertaisesti kirjoittaa,
kertoa etten keksi muutakaan
maailmalta
mitä odottaa,
tai voida pyytää,
kuin Rakkauttasi kaikesta.
Se on suola kaikkeen,
jokaiseen haavaan ja janoon
mitä on
Se on sitä josta taistelisin näissä olotiloissanikin
joista ei tunnu pääsevän eroon millään
- olisitpa sinäkin sellainen.>
25.10.2009
JosTurkoosiko
on itkun väri,
kun sekoitat taivaan sinisen
ja vihreän rakkauden,
saat sen.>
25.10.2009
Millaisenaan - sellaisenaanMillä tavoin haluat rakkauteni?
Pakattuna,
annoksina,
sekoitettuna,
selvinpäin vai sakeana,
suoraanko, vai kierrellen
runoillen,
yksinkertaisena,
ravistettuna,
jäähdytettynä vai kuumennettuna?
Etkö halua ollenkaan kuulla,
et ainakaan
kaikkea kerralla?
Etkö voisi ottaa sen sellaisenaan
kuin se on,
kuin se on tullakseen,
kuin se on ollakseen?>
25.10.2009
Minä haluan
saavuttaa jotain suurta.
Juosta pitkin peltoja
mitä mukavimmissa vaatteissa.
Minä toivon
että sade lakkaa,
ennen kuin myrskyää
ja pistelee kasvoja.
Minä etsin
puiden lomasta ajatuksia,
joista sydämesi pakahtuisi
ikionnelliseksi, havahtuisi.
Minä löydän itseni
jahka heräät,
unesta johon minä olenko
sinut uuvuttanut?>
ehkä jossain kohtaa vielä hiomista.
12.10.2009
Nimetön_Sanoit että
kuin kala merta,
tarvitset minua
ja minä kilometrien metsissä matkalla
kirjoitin nimemme jokaiseen puuhun.
Kirjoitin ne seiniinkin,
jotka joku muu oli rakentanut
ja minä rakensin rakkauttani Sinuun
sanoin joilta minusta tuntui
ja jotka Sinä minussa aiheutat
yhä tänäkin päivänä
älä luovu niistä.>
hetkinen?
tämä saa jatkoa.
10.10.2009
SinäOlet kourallinen värejä,
vedestä löydettyjä,
puusta kerättyjä,
aamujen kauneimpia
ja öisin halutuimpia.
Olet kultainen,
sellainen sininen reunapala joka hukkuu,
jonka löytää,
on niin onnellinen.
Sinä teet minusta vihreän, niinkuin sinun paitasi.
Minä olen keltainen
ja sinä tartut minuun.
Olet aamuisin minun,
olet öisin minun.
Sinä olet monta kaunista väriä
ja minä uneksin niistä.>
13.08.2009
Kauniita sanoja
rivoja sanoja
sinulta viestejä postilaatikkooni,
sydämin varustettuja
vilkkuvin valoin
äänekkäin ja päällekäyvin,
silmille hyppivien joilta koetat piiloutua,
tirkistellä kuitenkin
sormiesi välistä
joilla minäkin
olen koskettanut ja haparoinut
sinua yksin lakanoitteni välissä
yöllä havahtunut.>
05.04.2009
Kerrostaloaamu HelilleHän oli avannut ikkunan ja huutanut kaupunkiin,
nojannut kyynärpäänsä ikkunalautaan ja painanut sormenpäät kasvoihinsa tunnustellakseen niitä.
Se oli hänen kerrostaloaamunsa;
kahvi läikkyi.
Kaduilla oli keltaista, kivet kaduissa olivat
kosteita.
Yöllä oli satanut pala taivasta.
Teki mieli kurkotella lisää,
kastella kasvonsa sateessa.
Kahvi kuivasi suuta ja nyt teki mieli vettä.
Hän ei hymyillyt muttei ollut onnetonkaan,
hän oli siinä; hetkessä.
Odotti ehkä puhelinsoittoa vastapäisestä talosta,
ikkunasta
vilkuta!
Sano:
"jos olet siellä niin ole minun kaiku!">
nimenomaan, Helille.
07.03.2009
SadepisaratPaina korvasi vasten rintaani,
kuule ukkonen.
Sadepisarat tunnen pitkin selkääni,
suukotat niskaani
teen sinusta runon kun et huomaa.
Tapan sinut katseellani
kun vähiten odotat.
>
17.06.2008
SadeJalkakäytävää käyvät
jalat, erilaiset
Bussipysäkillä ei ole katosta,
sade syö minua.
Ajattelen sinua harvoin.
Voisin kävellä kotiin,
mutten halua.
Ennen astuin lätäköihin,
mutta nyt luulen olevani aikuinen.
Puhelimeni soi vaimeaan,
sekoittuu ajatuksiin kunnes vastaan.
Äänesi on karkea mutta kuulen lapsen innokkuuden.
>
17.06.2008
Runo sinustaTahdon kirjoittaa
runon sinusta,
mutten osaa,
tiedä miten aloittaa.
Ajatus vie kauas aiheesta,
ja olen kivisellä polulla
koiran kanssa
joka puhuu.
Sitten alkaa sataa,
ja sitä rataa.
>
huumorilla, ystävät.
17.06.2008
Vieras sydänÄlä usko,
en ole tässä.
Sydämeni on räjähtämässä.
Kuulen vielä vieraan äänesi kerran:
miten tässä kävi näin
miten tässä kävi näin?
Älä etsi,
hukkaat joka kerta.
Sydän pumppaa vierasta verta.
Suljen vielä silmät jos ei olis totta,
miksi tämä meni näin
miksi tämä meni näin?>
>
17.06.2008
Herättäkää minut,
paiskatkaa kiviselle tielle.
Sieltä nousen
ja nauran yksin teille.
>
17.06.2008
KotiHei jalat,
tämä on tie.
Se meidät kauaksi kaupungista vie.
Hei jalat,
tämä on maa.
Se kantaa meidät voimallaan saa.
Hei jalat,
tämä on tuuli.
Se äänemme jostain kaukaa kuuli.
Hei jalat,
tämä on koti.
Se poissa ollessamme ikävää poti.
>
17.06.2008
|
|
susu 
