Herkkää ja haikeaa, hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
14.08.2010

pidän paljon>
Arvostelija: uninen runoilija
15.08.2010

Voi miten koskettavaa ja syvälle pureutuvaa tekstiä tämä runosi pitääkään sisällään. Kovasti toivon, että valo löytää sisällesi !

>
Arvostelija: lindalinda
15.08.2010

Herkkyys on hyvin aistikasta että koskettavaa, kuinka paljon siitä saa voimaa kuin tuntea vivahteet.Jos sen menettää tässä kovassa elämässä,seurauksena saattaa olla kyynisyys,joka kuluttaa aistillista herkkyyttä.Pidä herkkyys Vahvuutenasi.>
Arvostelija: Kaseva
16.08.2010


Herkkyys vahvistaa ja
runosi on haikean herkän
kaunista luettavaa>
Arvostelija: Safira
19.08.2010

Haikeaa, silti ei toivotonta hapuilua. Runo kuvaa hyvin sanojen vyöryn ja tyyneyden toiveen välistä kipuilua.>
Arvostelija: Resupekka
29.08.2010

Taisin juuri lukea ajatuksiani.>
Arvostelija: Foxchild
11.08.2010

kivulias runo...>
Arvostelija: uninen runoilija
11.08.2010

Jos eri ajatukset kuin muistot kilpailevat keskenään jopa ristiriitaisesti,niin se on hyvin raskasta kantaa henkisesti.
Mutta jos lopullisuudesta ? on sittenkin siemen parempaan tulevaan !

Herättävä runosi ja runoilla on myös omat voimansa kuin kipupisteensä.>
Arvostelija: Kaseva
12.08.2010

Pienin elein, mutta syvin ja kivulian jäljin on ikustettu tämä runo.

>
Arvostelija: lindalinda
12.08.2010

Surullinen ja koskettava runo>
Arvostelija: Neito68
14.08.2010

Uskomattoman upea kuvaus siitä
mitä masentunut ihminen miettii,

mielessä ajatukset ajavat takaa toisiaan
mietteiden sukeltaessa yhä syvemmälle

yhä suurempaan ahdistukseen
vailla toivoa, vailla valoa

ja kaikenaikaa
sisimmässä
käy tuo kivun ruoskinta

jälkeäkään ei ulospäin näy
mutta sisältä
on ihminen haavoja täynnä

riekaleina...

Suosikkeihin - ehdottomasti
Upea runo >
Arvostelija: Kavaljeeri
02.09.2010

kaunista ja herkkää, juuri siksi ettei valoa aina voi nähdä, juuri siksi se avautuu aina uudestaan niin täydellisenä elämäämme!
Vielä on sen aika, kunnes sateenkaari ensin katseessa kirkastuu!>
Arvostelija: siskotuuli
05.08.2010

Surullisenkaunis, puhuu paljon enemmän kuin vain kirjoitetut sanat.

>
Arvostelija: lindalinda
06.08.2010

tuo on aivan totta...>
Arvostelija: uninen runoilija
06.08.2010

Nämä viimeisimmät pienet runosi ovat kuin elämän aforismeja todellisuudesta että mitä kukin voi elämässään kokea ?

Menneisyydellemme emme voi enään mitään ja on vain katsottava tulevaisuuteen että ottaa oppia menneisyydestä,jotta voisimme menneiden karikot välttää--- luoda jotain uutta - itseämme varten.
Pieni runo mutta syvä tunne sisällämme.>
Arvostelija: Kaseva
08.08.2010

surumielinen
herkän kaunis runo
menneisyys ei luovuta
niin kauan kuin on nykyisyyttä>
Arvostelija: PersonaNonGrata
09.08.2010

Pidän runoistasi.
Kertovat samat aiheet kuin minulla. Vähän vain eri tavalla.
Loput ovat aina osuvia. Jään sanattomaksi.>
Arvostelija: WooDoo-Doll
15.09.2010

niin tosi on surullisen
tunteinen runo>
Arvostelija: uninen runoilija
04.08.2010

surullinen tämäkin
pienesti ilmaistu niin paljon>
Arvostelija: PersonaNonGrata
09.08.2010

ehkä vähän surullinen.>
Arvostelija: Tintti k
22.08.2010

surullinen, mutta tuskin kenenkään
sydämen sanoma on turha.>
Arvostelija: uninen runoilija
02.08.2010

kipeää kerrontaa.. tulee mieleen, että olisi hyödytön.. hieno runo! omalla tavalla tunteikas ja tummasävyinen teksti! ^^>
Arvostelija: Fantzu
04.08.2010

kaunista>
Arvostelija: siskotuuli
05.08.2010

...tai päinvastoin...

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä runonen.
>
Arvostelija: niiu
27.07.2010

näin se on>
Arvostelija: Rokkarinpimu
27.07.2010

varjot suurenevat herkästi>
Arvostelija: uninen runoilija
28.07.2010

Hieno.>
Arvostelija: Tupasvilla
01.08.2010

Runosi muutamat sanat kertovat paljon.>
Arvostelija: Makarios
01.08.2010

niin totta! koettu ja nähty.. upea runo lyhykäisyydessään, niin paljon, niin pienessä versiossa! ^^>
Arvostelija: Fantzu
04.08.2010

Syvällistä haikeutta ja tunnetta tässä kauniissa runossa!>
Arvostelija: KuruKukka
22.07.2010

Olematta vahva
olematta heikko - läsnäolon voima meissä.>
Arvostelija: Kaseva
23.07.2010

tuttu tunne>
Arvostelija: Rokkarinpimu
24.07.2010

eiköhän meillä jokaisella
ole tehtävänsä, eli tuskin kukaan
on vähäpätöinen... vaikka se joskus siltä
tuntuukin>
Arvostelija: uninen runoilija
24.07.2010

Hieno.>
Arvostelija: Tupasvilla
25.07.2010

Tuttu, niin kovin tuttu tunne varmaan aika-ajoin jokaiselle meistä. Kiteytit hienosti tuntemuksesi.

>
Arvostelija: lindalinda
25.07.2010

Niin kaunis, mutta silti totta :)>
Arvostelija: röllineiti
26.07.2010

tunnen tuon tunteen, kuvaava runo>
Arvostelija: Anjuska
16.07.2010

Kauniista sanoista tulee kaunis tunnelma.>
Arvostelija: lindor
16.07.2010

kesähottia, yes

:)>
Arvostelija: Safira
17.07.2010

Mikäs sen ihanampaa! >
Arvostelija: merenaalto
17.07.2010

Ihana, samaa olen harrastanut viimepäivinä itsekin =)
>
Arvostelija: lindalinda
18.07.2010

Tämä helle sekoittaa kehomme lämpimiin
vietteihin jota Rakkaus jo polttaa karrelle
mutta illanväreet antavat kenties rauhoittavat.

Olla alasti toisen sydämessä.>
Arvostelija: Kaseva
18.07.2010

upea>
Arvostelija: uninen runoilija
19.07.2010

Runosi kuin
tuokio
lauteilla hämyisen saunan

aidosti nauttien

Upeaa jälkeä :)>
Arvostelija: Kavaljeeri
02.09.2010

Kuin aforismi viisaudessaan ja kauneudessaan on tämä runosi.

>
Arvostelija: lindalinda
13.07.2010

Uni vie päivän ja illan ajatukset, kokemukset mukanaan, tosin saattavat nousta esille unina. >
Arvostelija: merenaalto
17.07.2010

Hieno haiku>
Arvostelija: Taivaanrannan maalari
11.07.2010

Hienoa ilmaisua,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
11.07.2010

Tätä pitääkin varoa ja vielä tässä helteessä erityisesti... varjoa että viilennystä tämän hetkiseen suveemme.>
Arvostelija: Kaseva
11.07.2010

Ohh...! Vahvaa tunnetta! >
Arvostelija: merenaalto
12.07.2010

Hieno.>
Arvostelija: Tupasvilla
12.07.2010

Ihana !

Sinulla on taito vain muutamalla sanalla kertoa todella paljon.

>
Arvostelija: lindalinda
13.07.2010

Suloinen ja lämmin pieni runo.>
Arvostelija: Aippu
23.07.2010

Syvää kaipausta herkästi ilmaistu,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
07.07.2010

Lyhyin matka omaan itseensä että tunnistaa jopa salatut tunteiden eri reitit.>
Arvostelija: Kaseva
07.07.2010

Haikea runo>
Arvostelija: Neito68
06.07.2010

Kuin tunnoton.....jähmettynyt jotenkin, tunteiden virta pysähtynyt. Ei ole kivaa surullinen olo eikä myöskään tyhjä olo. Kunnon itku puhdistaa...jos sen saa aikaan, ainakin usein niin käy. Hyvin kuvasit olotilaasi,>
Arvostelija: merenaalto
07.07.2010

:/>
Arvostelija: Zemi
07.07.2010

Koskettava, taidokas kuvaus.>
Arvostelija: Vaalea ruusu
18.07.2010

Runo kuin paluu menneeseen
haavat vanhat arpisen

avoimiksi jälleen repien
tuskan sieltä paljastaen

Ytimekäs on
runosi sanoma

suosikkeihin ! >
Arvostelija: Kavaljeeri
02.07.2010

surullisen ja murheellisen kaunis.>
Arvostelija: MyrskyTyttö
02.07.2010

Haikea, hyvä runo>
Arvostelija: Neito68
02.07.2010

Kuin lyhyt elämä ja niin paljon
edessäpäin että mieli ja sydän
etsisivät toisiaan.>
Arvostelija: Kaseva
03.07.2010

hyvin koskettava..
kiitos tästä luku hetkestä>
Arvostelija: uninen runoilija
24.06.2010

Herkkää kaunetta haikeissa sanoissa>
Arvostelija: Anjuska
24.06.2010

Herkkä, koskettava...>
Arvostelija: koi
27.06.2010

Elämän tuulissa
saa välillä "kompassiaan"
tarkistaa, luovia karikoiden
keskellä.>
Arvostelija: Vanamo
28.06.2010

Pieneen hetkeen voi sisältyä hyvin paljon syvääkin elämää,jolla on merkitystä tulevaisuuteen ja etenkin tunteiden karikot niistä merkittävämmät.
Yksikin turvallinen majakka saattaa yöstä aamuun.>
Arvostelija: Kaseva
28.06.2010

haikea runo,
pienikin toive on parempi
kuin ei mitään.>
Arvostelija: uninen runoilija
22.06.2010

Kaunis toive.>
Arvostelija: Tupasvilla
22.06.2010

harras toive toteutukoon>
Arvostelija: Rokkarinpimu
22.06.2010

toiveikas eli hyvä>
Arvostelija: seba
22.06.2010

Kaikella on aina tapana järjestyä!!!>
Arvostelija: lehdetönpuu
22.06.2010

Herkkyyttä, odotusta ja onnen pipanoita on runosi. Minäkin toivon, että odottamasi menisi kaikin puolin hyvin.

>
Arvostelija: lindalinda
23.06.2010

Pienikin lämmin hetki tässä ajassa kuin kaipuun odottava tunne saapuisi ja ottaisi arjen syleilyynsä - yhtä tuo hetki ja Tulevaisuus Sinussa.>
Arvostelija: Kaseva
23.06.2010

Tuo on hyvä asenne! Pidä vaan siitä kiinni!>
Arvostelija: merenaalto
07.07.2010

Haikeahko, pähkäilyä. Ei se ole aina joko 1 tai 0, harmaata aluetta. >
Arvostelija: Pkv
19.06.2010

totta, jotkut ovat mestareita siinä>
Arvostelija: Rokkarinpimu
19.06.2010

Runosi herätti ajatuksia. Pinnan alla usien kiehuu koristellun elämän alla. Kaikilla asiolla on puolensa ja myös ihmisellä roolinsa.>
Arvostelija: merenaalto
21.06.2010

Koskettava.>
Arvostelija: Tupasvilla
21.06.2010

Kova päänsärky ei ole leikin asia todellakaan. Ja kun se kestää useamman päivän, niin se on kamalaa. Jotkut ovat saaneet apua akupunktiosta! Voimia sinulle!>
Arvostelija: KuruKukka
18.06.2010

ikävää tuollainen pääkipu ja toivottavasti
ole mitään vaarallista.
jaksamisia!>
Arvostelija: uninen runoilija
19.06.2010

joskus pitää vain nollata koko pää ja antaa itselle aikaa parantua>
Arvostelija: Rokkarinpimu
19.06.2010

Surullinen, tuskainen runo>
Arvostelija: Neito68
17.06.2010

Käsi kohtalon on niin armoton! Ei se hempeile, eikä tunteile. Surutta leikkaa kasvavan viljan poikki, kuin viikate. Hauraan koskettavia sanoja luen runosi riveiltä.>
Arvostelija: KuruKukka
17.06.2010

tuskaisaa..>
Arvostelija: uninen runoilija
17.06.2010

kauniisti haikeudesta kirjoitat,
koskettava runo>
Arvostelija: uninen runoilija
14.06.2010

Joskus siellä haikeuden polulla saa niin yksin olla! Runosi kuljettaa sanojesi polkua, antaen lukijalle ajattelemisen aihetta.>
Arvostelija: KuruKukka
17.06.2010

Silloin kun toisen varjo ei halua kohdata toisen valoa Sinun toivollasi,ehkä varjo on hänen lukittu aseensa,eikä osaa/halua - nousta valoosi.
Valo on Sinun voimasi varjoa vastaan ja Elät nykyhetkeä avoimin silmin... älä katkeroidu...älä elämältäsi piiloudu.>
Arvostelija: Kaseva
14.06.2010

Surullinen ja koskettava.>
Arvostelija: koi
14.06.2010

Surullista.>
Arvostelija: niiu
14.06.2010

Surullista...hyvin kirjoitettu>
Arvostelija: Neito68
14.06.2010

Koskettava.>
Arvostelija: Tupasvilla
15.06.2010

Voi, kun emme olisi niin ylpeitä, sillä ylpeys käy lankeemuksen edellä. On surullista, että perheen keskellä on vihamielisyyttä ja tuomitsemista. Sillä kenellä oikeastaan on rahkeita olla ylempänä muita? Paljon parempi on sovinnon sopuisa tie. Menneisyys luo varjojaan tässä runossa, joka on pysäyttävän koskettava.>
Arvostelija: KuruKukka
18.06.2010