Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
Pitkin ikuista rantaa
En ole tullut tänne olemaan
ottamaan sinusta selvää
Olen hiljaa siitä tiedosta,
ettet ole minua varten
se on niin helppo unohtaa
kun me liian usein eksymme
juoksemaan sääret sääriä vasten
äärettömiä taivaita pitkin>>
Enkelini, kanssasi olen kokenut taivaan... Kauniimpaa ei täällä elää saa.
04.06.2010
Yhden käden kosketus
Sekin päivä tulee joskus
kun lakkaan ajattelemasta
mikä olisi voinut mennä toisin.
En koskaan tiennyt
mikä kerta sylissäsi olisi viimeinen
hiivit pois kuin varjo,
kuin lipuvat pilvet
kalpean kuun poskelta pois.
Jokaisessa aamussa haikeus
mutta myös voima
- keväällä kuohuva joki.>
15.09.2009
Tiedänkö nyt paremmin?
Suvi purjehtii sormieni lävitse
muistan vielä silloin keväällä,
varhain
yöpakkasten aikaan
kaikki oli yhä mahdollista
ja ajatuksissa
tämä kesä
oli kuin uni. Unelma.
Johon mikään ei pystynyt.>
Eikä se taaskaan mennyt niin. Tulvii joet vierineistä pettymyksen kyyneleistä....
06.08.2009
PäiväntasaajaMinua opetettiin
hyväksymään tosiasiat
sellaisenaan
sormea heristettiin
- älä tyttö tyhjistä uneksi!
Pitikö aina luopua
taistella minuudestaan
ja vielä uskoa,
että täällä jossakin tie on päättyvä,
jostain tulisi valmista? Kenties ehjää.>
Eheys ja kaikki mikä ei ole pysyvää...
03.06.2009
Keskipäivän säätiedotus
Huonoja uutisia;
maailmalla velloo kuolemanpelko,
sortuneita maita ja kaivoksia,
lapsilla
onnettomia kohtaloita.
Ja huomenna sataa.
Kehen minä nojaisin
ja kursisin toiveikkuuteni kasaan?
>
Joku imee nyt kirjoittajasta voimia oikein urakalla... Voi maailma, ethän ole julma!
07.05.2009
OteVoin kuvitella kuinka toiveeni jatkuvat
jokaisen vuodenajan tuulta vasten
jokin on yhä läsnä
minuuteni hengessä monta porrasta
tuhannet askeleet nukkuvaan yöhön.>
Sisäinen ääneni on niin vaiti ollut jo pitkään. En tiedä miltä mikään lopulta tuntuu.
04.03.2009
Tapaamisia, tapaamisiinKerroin sinulle tuhat tarinaa itsestäni
joka kerran kun katselimme toisiamme
niin mietteliäinä. Niin vaiti.
Opitko sinä salaisuuksiani,
olitko sinä tienviittani kun tarvitsin?
Ei, et sinäkään ollut vastaus
siihen mitä minä en koskaan kysynyt
mutta minkä halusin aina tietää.
Syli liian polttava
jotta siihen koskaan voisi palata.
Sydän liian lähellä,
kämmen liian kaukana
jotta siihen ylettyisi tarttumaan.
Joinakin iltoina luulen
kuolemankin olevan armeliaampi
kuin tämä ikävän mitta
joka vuoteellani hengittää.
>
En koskaan totu ikävöimään, vaikka se on ollut jo kauan läsnä...
18.02.2009
Kuiskaus joka muutti hetkenSinipilven kukkia
taivas on kuin olisi kevät
sinä olet painanut mieltäni jo aikapäiviä
ei sillä tavalla
että siinä olisi mitään raskasta
hyvin anteeksiantavasti
olet todellisuuteeni sisäänkirjautunut
Oletko koskaan kuiskannut
silloinkin kun olisi saanut puhua ääneen -
sehän muutti koko hetken
juuri sillä tavalla kuin maiseman muuttaa
se tapa
jolla katulamput valaisevat keväiset illat
Pehmeästi. Kehräten.
>
Minuun iski oikein olan takaa kevään kaipuu. Kevätiltojen, jotka ovat kauneinta mitä tässä todellisuudessa tiedän.
22.01.2009
Anna minun kasvaaMinä oivallan niin paljon
talvimaan kehdossa keinuessa
lempeyden tuulissa huojuessa
routa syleilee vartaloani
joka on sittenkin vahva
ja se minä jota en vielä tunne
on sitäkin vahvempi
joka päivän jokaisella askeleella viisastuu.
Älä käsitä väärin.
En koskaan pyydä anteeksi kun itken.>
Minä vasta opettelen rakastamaan itseäni.
19.01.2009
Jouluevankeliumi
Kiersit vuoden ympärilleni.
Niin tiukasti, että
kaikki varmasti
katoaa.
Seitsemän joulukukkaa pakkasessa.
Rakkaudestamme tuli jouluevankeliumini -
se joka vei
sydämeni ristille.
Enää et antaisi takkiasi,
läheisyyttäsi
jos nyt kertoisin
että paleltaa.>
Once in a lifetime ja silloin kaikki varmasti katoaa.
10.12.2008
Lopun reunoillaMaailmanlopun laitamilla ei horjuta
sillä
silloin sinä tiedät
kenen vierellä seisot
etkä enää epäröi eilisiä aamuja
niitä
jotka
aina
sekoittivat kaiken.
Se tekee tähdet tummemmiksi
ja se mikä eilen oli pimeää
on oikeastaan nyt kuin aurinko
täydeltä terältä
niin,
se mikä
viimeisellä reunalla on pimeää
on nimittäin
hyvin mustaa pimeää.
Tuskin silti tunnemme pelkoa
sillä siinä seistessään ymmärtää
ettei ehdi enää
pettyä mihinkään
ja kaikki ahdistus on
jo kohdattua.
Odotettavissa matala, tyven ranta.
Et voi enää vaihtaa sitä
minkä olet valinnut.
>
Maailmanlopun ajatuksia pienen ihmisen silmin... Tarkoitus ei ole masentaa ketään.
03.12.2008
Unennäkijä
Teet siitä unta
niin vaivatta.
Katse kääntyy pois
ja tunteet voi löydä
kuin tiilen
seinän pitkään betoniharjanteeseen.
Minä en
osaa auttaa itseäni
tässä.
Tuuli vie minua kuin paperia,
pelkkää paperia!
Koko minun elämäni!>
Silloin joskus kun tämän kirjoitin, olin niin tuuliajolla, enkä tiennyt että niihin tunnelmiin joudun vielä palaamaan... Nyt muistan taas, että tältä se juuri tuntui kun on joutunut luopumaan jostain tai lähes kaikesta.
13.10.2008
Sade kuin itkevä nainenSadetta valuu.
Yksinäinen talitiainen nokkii
alastomasta jalavasta
talven jäänteitä
herkissä höyhenissään tuuli
ja tässä minä
lämpimässä,
viinilasi kädessäni lasken
viimeaikaisia murheitani.
Enkö osaa olla ihminen,
enkö opi,
kun linnun lailla mietin ensin
kuinka selvitä talvesta
-missä olisi hyvä?
Ja keväällä,
kuka minut
mahtaa lopulta
pois täältä kantaa..
Saattaa siivilleen.
>
Ikkunan takana harmaa maailma on niin kylmä ja lohduton. Toisinaan.
10.10.2008
Vaiennut valssiMenneitä päiviä on vaikea tunnistaa
kun jokin
on
mennyt
rikki.
Mitä minä etsin?
Ketä
en ole löytänyt?
Jos on tottunut aurinkoon,
on vaikea tunnustaa
ettei enää ole sama
nyt kun valoa ei enää ole
tai
se on
hetkellisesti piiloutunut
kuvitteellisen esiripun taakse.
Oviaukossa vilkutin suuntaasi.
Kaikki mitä näin
oli ollut
jo pitkään kovin
outoa ja vierasta.
>
19.09.2008
VelkomustuomioSaanenko pyytää...
Älkää tuomitko tätä ikävääni,
hyvät ihmiset!
Minähän vain makselen
elämälle velkojani
lainani kasvanut liian suureksi.
Yritykseni kätkeä
kuitti onnestani
takataskuun
- jottei kohtalon sormet sitä tavoittaisi
oli epätoivoinen kertakaikkiaan
oi minä huoleton matkaaja!
En uskonut tulevani rangaistuksi
rehvakkaasti korjasin satoa talteen
tuulten lyömää viljaa
suomatta ajatustakaan kyntömaahan
pystyyn jääneistä
kuivuneista oljista
joista minä jouluksi punoisin
himmeleitä
tuvan kattoon roikkumaan.
Älkää tuomitko ikävääni,
sillä minä olen kaikelle velkaa
ja itselleni eniten
petollinen olen ollut
puhtaalle sydämelleni
sieluni enkelilauman
väärillä virsillä hiljentänyt.
Antakaa hyvät ihmiset minulle
tämä
ikäväni anteeksi.
Olenhan hylännyt kaiken,
eniten itseni.
>
Olen tehnyt väärin, mutta eniten itseäni kohtaan, kun kuvittelin voivani pyyhkiä aidon rakkauden sydämestäni tuosta noin vain.
18.09.2008
Valkeina öinä
Portti puutarhaan
on raollaan
omenat
tuoksuvat
väkevästi, väkevästi.
Polkuun ovat
painuneet
allapäin kulkeneet askeleesi
joita minä lasken,
ynnäilen yhteen.
Tuore maali aidassa
huokaillen
kuivuu.>
Kadotettu tuskin poissa on. Aidalla on sata tarinaa kerrottavanaan mustista ja valkoisista öistä. Syysöistä.
04.09.2008
Janoinen
Eilis-illan rohkea ja peloton
tänä aamuna polvillaan
taivaisilta voimilta
anelee;
Anna vielä tämä yksi päivä!
Anna vielä yksi päivä
lisää tätä elämää!>
Silloin kun sain tietää sairaudestani kolme vuotta sitten, tartuin kynään ja kirjoitin tämän. Tosissaan pelkäsin niin paljon, että elämä loppuu kesken milloin tahansa! Pelkäsin ja rukoilin, että anna hyvä Jumala minun vielä vähän nähdä tätä maailmaa...
01.09.2008
Leijoja ja höyheniäEhkä minä sittenkin
saan tämän surun
taitettua
tänään...
ensimmäistä kertaa tuntui siltä -
kun minä aivan viattomasti erehdyin katsomaan
niihin säihkyviin silmiin
sen kauniin nuoren miehen
jota olen salaa
sivusilmällä ihaillut.
Hetken hän oli aivan liki,
kietoi tuoksuunsa kuin pehmeään vilttiin,
liidätti sydäntäni kuin leijaa
kepeästi,
ah niin kepeästi!
Ja tämä rakastuminen
kutitti minua
varpaissa saakka.
>
Minäkö pystyn sittenkin vielä tuntemaan jotain uutta! Minä joka olen vaeltanut mureen alhoissa, minä joka olen purjehtinut sysimustissa vesissä! Mutta tänään hän katsoi minua niin, että sydämen portit eivät enää jaksaneet kantaa rautakahleitaan...
29.08.2008
Punaviinitahroja
Uutta uskoa
räntäsateen
peittelemiin
päiviin.
Kuka meitä suojelisi vielä
huomisista huomisiin
ja aina uusiin ja uusiin...
Toisi armonsa meille
siitäkin huolimatta
että
tässä olevaisuudessa ikuista
ovat vain
vanhat
punaviinitahrat
lattialla.>
Eilen sen huomasin. Ne eivät lähde kulumallakaan, vaikka kaikki muu on mennyt. Punaviinitahrat lattialla. Edes jokin tässä hullussa maailmassa on siis pysyvää. Ja uusi armo joka päivä...
21.08.2008
Ohrankeltainen kuuOletko nähnyt
ohrankeltaisen kuun
elokuisella taivaalla
nyt
kun kaikki mieleen hiipivä on
"Jälkeenpäin"
tai
"Sinun mentyäsi."
Oletko purjehtinut
kultakuun valaistuksessa
ulapalle kirkkaiden hetkien
menneiden,
oletko huojunut aallokoissa
sielun
synkkien
myrskyjen?
Oletko kulkenut
läheltä ohi
huomaamattani?
>
Ehkä sinä näet vieläkin kanssani saman taivaan, jaat kanssani tuon kuun ja tähdet. Kenties sinäkin soudat muistoissa loppumatkan, sen, jonka olemme kohtaamatta...
14.08.2008
| 0| 20 | 40 | 60 |
|
kahlekuningatar 
