Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
VaihtokauppaJoskus toivon pääseväni
takaisin aikoihin jolloin
olin vielä erilainen
Joskus toivon saavani
takaisin ne piirteet
jotka olen kauaksi kadottanut
Joka päivä toivon pystyväni
sysäämään tämän päivän rumuuteni
sinne missä minussa hyvyys piili
Vaihtokauppana...
vaihtokauppana.>
08.04.2010
LakeuteenPäivä yöksi viimein ennättää,
se mietteiden ääreen lennättää.
Muistan sanat kauniit synkät nuo:
"En Varjoille pääsyä luoksemme suo"
Kauas kätkivät kauneuden sen,
piilon silmiltä kurjan ihmisen.
Mukaan häipyi rakkaus ikuinen,
samoin sanat viisaiden vanhojen.
Kuulkaa sanat iankaikkiset,
viisaudet tuonpuoleisen,
unessani kun lakeuteen laskeudun
kuvaisesi eessä polvistun
Enkä kiellä uskoanikaan,
luottamusta valoon, tulevaan
Varjon taakan harteiltani saan,
hetkeks pieneks pian katoamaan.
On synkkä taivas, on mustat veet,
on pimeys Vainamaan verhonneet
Eikä kuulu sanaa jumalain
pimeys valtaa kauniin maailmain
Viimein kaadun rantaan tummuvaan,
nostan katseen paateen saapuvaan
huomaan kasvot jylhän kalpeat,
suuret siivet hohtavan valkeat.
Kuulkaa sanat iankaikkiset,
viisaudet tuonpuoleisen,
unessani kun lakeuteen laskeudun
kuvaisesi eessä polvistun
Enkä kiellä uskoanikaan,
luottamusta valoon, tulevaan
Varjon taakan harteiltani saan,
hetkeks pieneks pian katoamaan.>
19.12.2008
VierasYksi kaunis päivä ymmärsin,
olen ihmisten ympäröimä
... silti yksin aina.
Kiedoin pelkoni piiloon,
muiden ilojen sekaan
... ne saavat soman sopusoinnun.
Ja jos hiljaa kysyn:
"Kuka minua ohjaa?"
... saan aina saman vastauksen.
Yksi kaunis päivä ymmärtäneenä,
olen yksin itseni ympäröimä
... enkä koskaan enää yksin.>
30.07.2008
Kodinelektroniikkamyyjän musta hetkiHetken istun ja hengähdän,
pian kiireiden ääreen lennähdän
ja suljen päästäni kaiken muun,
kuljen myymälään täyteen ahdettuun.
Parrakas mies kauempana hokee:
"Kyllä myyjäparka pian kunniansa kokee,
annan palautetta rikin katkuista,
ei peli vetele näistä vääristä osamaksuista"
Kuljen apatiassani luokse naisen,
pukeutumiseltaan varsin kelvonlaisen
ja tiedustelen: "Mitäs olla sais?"
toivon, että daami minua kunnioittais.
Vaan koirana pitää ja päälleni sylkee,
katseellaan myyjäparkaa jo nylkee,
hän tietää arvonsa ja tilinsä luvut,
omistaa talot, autot ja koreat puvut.
Hermoni riekaleiset napsahtaa pian:
"Nyt sanani sanon, te ryöttäiset siat!
Olen arvossa yhtä kuin sinä ja muut,
käy kanssani kaksintaisteluun!!"
Nappaan korvasta kiinni ja nenästä väännän,
koko myymälän ylösalaisin käännän,
riehun ja reuhkaan, teen tuhoa pahaa,
tiedän; oksaa väärältä puolen ma sahaan.
Viimein jyrähtää kauempaa ääni tumma,
on olemuksensa jylhä ja katseensa kumma,
"Etsi nurkasta itsellesi pimeä kolo,
sinne joudat häpeään sinä myyjäpolo"
Vedän henkeä pitkään ja anteeksi pyydän,
korusanoja kuin liukuhihnalta syydän,
ja lepytän myymälän asiakkaat nuo,
ihme kyllä, he anteeksiannonkin suo.
Juoksen tiskin taakse, kassakonetta käytän,
pomon toiveet hyvästä myyjästä täytän,
teen tiliä kovaa firmalle tälle,
myyjäpoloa leivässään pitävälle!>
Töissä välillä ahistaa... :)
30.07.2008
Uusi MaaLaulaa tuuli taas vanhoja laulujaan
sanoja viisaita, kansojen hirmutekoja
sisältäni löydän saman sävelen
ja kielet viritetyt väsyneet
Se kertoo missä on hyvä huominen
näyttää paikat kauniit viisaan ihmisen
toista rantaa astelevat mustat olennot
kyhäävät siltaa yli joen hennon
Tuolta jostain ne joskus vielä saapuvat
raskaita päitään kantaen, niityt jaloillaan polkien
ja katsovat valkeita torneja, metsiä ja nummia
mielissään jo kaiken raiskanneet
Ei laula enää tuuli laulujaan
kertoo vain olentojen hirmuteoista
yhteinen sävelmä epävireinen
ja sisälläni kielet katkenneet
Ota minut mukaasi ja laske kauas lakeuteen
istutetaan uusi puu, suurempi kuin ymmärrys
ja niin kaukana pidämme kavalat ajatukset
ettei niitä kukaan kuule
Täydellinen hiljaisuus ja lempeät kädet yön
Jälleen kerran tunsin epäonnistuneeni >
13.09.2007
Henkien lähettämäSulkeutuvat silmät päivän pitkän myötä,
käyvät raskaat jalat kohti loputonta yötä.
Maallisen aherruksen nyt unhoittaa saa,
kun tuonen portit takanain kalahtaa.
On odotushuoneessa monta tuttua mieltä,
kaikki eksyneet pois elon kultatieltä.
Ne katsovat haalistuneita raajojaan,
odottaen mykkinä omaa vuoroaan.
Viimein kuuluu ääni, se nimeäin huokaa:
"Tuo sairas mieli nyt eteeni tuokaa"
Ja hahmot mustat seinistä kulkee,
kylmään syliinsä kuolleen sieluni sulkee.
Minä pelkään puolesta itseni ja muiden,
kun kuljen sylissä ohi tuonen puiden.
Mustat saattajat ojentavat kätensä hiljaa,
kohti tummaa kaunista Kuoleman Liljaa.
"Ota tämä ja rujo taakkasi kanna,
älä katkeroidu vaan anteeksi anna.
Tätä kukkaa kun kosket vie tiesi uuteen,
edessä avautuvaan mahdollisuuteen"
Herään valkeaan aamuun, olen yksin täällä.
Makaan huoneessa kylmässä vuoteeni päällä.
Muistan houreeni oudon ja öisen tuskan.
Rinnaltain löydän Kuolon Liljan mustan.>
Sairaalassa kirjoiteltua houreunta
21.07.2007
PikkulinnutPikkulintu, likainen ja arka,
on siipensä rikkonut, voi raukkaparka.
Kaukana kotoa, läpi metsän juoksee,
kiiruhtaa ontuen rakkaansa luokse.
Näkyy kotitupa kaukana ees,
laahaa siipi kipeä kylmäs vees.
Vaan luovuta ei lintu urhea,
vaik' onkin olemus niin kovin surkea.
Nokkii pihalta jyväset maan,
sukii sulkansa portilla kauttaaltaan.
Ovella miettii mitä rakkaansa sanoo,
mielessään anteeksi antoa anoo.
"Anteeksi kovin, nyt kadun ja itken.
Pois tämän pahan ma sisältäin kitken.
Ja lupaan olla kiltti ja hellä,
herätä aamuisin aina viereltä."
Vuodet vierivät ja linnut varttui.
Paljon kokemusta parille karttui.
Elon myrskyissä tukevat toisiaan aina,
niin arkena kuin sunnuntaina. >
21.06.2007Tunnistan itseni tuosta pikkulinnusta. (: Kaunista tekstiä, pidän tästä. >Arvostelija: KigaWeirdo21.06.2007 YstävälleLähibaarin kelmeä valo
se lämpöä minulle hohtaa.
Lähden ulos kävelylle,
alitajuntain baarille johtaa.
On tiskin takana tuttu mies
hän iloisena drinkin kaataa.
Ja juopot katsovat supisten,
kun hän leipänsä eteen raataa.
Sitten koittaa päivä tuo,
ei miekkosta työssään näy.
Puhuvat hiljaa juopuneet suut,
"Saa nähdä kuinka äijän käy"
On lopputili annettu,
vaikka syytön onkin mies.
Syntipukiksi hänet laitettiin,
esimiehistään liikaa näet ties.
Mutta toivon että oikeus,
astuu vielä näytelmään mukaan.
Ei paskapuheita kuitenkaan,
usko meistä kukaan.>
Maailma on kiero paikka.
05.03.2007
Taksikuskin painajainenKukapa uskoisi tämän
että jätti elämän
ilman tuntoja suuria
vailla hyvää tuuria.
Se miekkonen toi
leivän pöytään mut myös joi
kaiken rahan sen
ylimääräisen.
Kerran haki lestin
ja piti kestin
kylän juopoille noille
pahoille hulttioille.
Ja ykskaks niskat sano naks
lyöjää luuli mies tuttavaks
vaan kaveri hän ollut ei
hengen pullon vuoksi vei.
Nyt istuu manalassa
vieläkin humalassa
elonsa tiesi synniksi
mut silti arpoo miksi.
Sitten kuuluu ääni matala
"Mitä täällä teet sä katala?
ei paikkas ole luonain
ei ainakaan näin varhain"
Ääntä luuli Jumalaksi
ei uskonut Saatanaksi
sitten heräsi aamuun pimeään
herätyskellon ääneen kimeään.
Töihin kurjan piti lähteä
ajamaan johtotähteä
pohti untansa vielä
"Taidan olla mierolla tiellä">
29.01.2007
Karvainen miesSirkusteltan syvyyksissä
itkee vanha karvainen mies.
Se itkee julmaa elämäänsä
se liian paljon muista ties.
Salaisuudet sisäänsä sulki,
ei hiiskunut suulla puolella.
Ne visusti piilossa piti,
kätki todisteetkin huolella.
Vaan viimein koitti päivä se,
kun lipsahti sammakko suusta.
Ja kuuli kuinka puhuttiin
muiden kesken jo jalkapuusta.
Illalla näki puisen viritelmän
"Pian tuossa istua taidan"
Ja joku toi teltan vierelle
vanhan risan pakkopaidan.
Silloin lähti juoksujalkaa
pakoon karvainen mies.
"Jos tänne jään niin kuolo korjaa"
Hän sen mielessään ties.
Juoksi ulos kaupungista,
itsensä saippuaan valeli.
Kaivoi höylän taskustaan,
karvat pois sillä ajeli.
"Nyt kun olen alaston,
ei minua tunne kukaan.
Voin lähteä minne tahansa,
näiden normaaleiden mukaan."
>
27.01.2007Suvaitsevaisuus, missä se on..Ole kuin muutkin, niin sinut hyväksytään..Asiaa puhuva runo!! >Arvostelija: Neiti_Marmori27.01.2007 mielenkiintoinen :) mielikuvitusta tällaisen keksimiseen täytyy ainakin olla. >Arvostelija: secret wish27.01.2007 AhdinkoPäivä kääntyy illaksi
makaan edelleen sängyssäni
en uskalla poistua
en uskalla ottaa askelta
jalkani eivät kanna minua
vaikka joskus olisikin
tarve liikkua edes hiukan
jalkani eivät kanna...
päässä pyörivät ajatukset
eivät anna rauhaa
maailma tuntuu pusertuvan
yhä tiukemmalle kaulani
ympärille
sen kolkot sormet pitävät
minua hyisessä syleilyssään
ja tiedän ainoastaan yhden
asian varmaksi:
"ajaudun yhä syvemmälle
loukkoon, josta en yksin
pääse pois...">
15.01.2007
TurhuusPimeä tie
ei valoa lie
se matkan päähän
minut vie
Etsin vain
rakastain
kylmään jäähän
valoi ainoain
Löysinkö sen
rakkauden
vaiko päähän
suman valheiden>
10.01.2007
Piikki aukiMä istuin pöydässä lähibaarin,
läpi syysmyrskyn mä sinne kaarsin
sillä kotiin on aivan liian moni delannut.
Istui seuraani pian tuttu ukko,
silloin aukesi hanat ja viinalukko
en rahaa tai arkea mä enää kelannut.
"On piikki auki tänään, nyt kiire ei selkää soita
valomerkkiin on pitkät ajat, ei aika meitä voita.
Ja huomenna on uusi aamu lähipubiin matkata
voi tämän putken jälkeen hieman kädet vatkata"
Sitten heräsin aamuun sekavan hurjaan
tunsin luojani silmät niskassa kurjan
ja lupailin että huomenna mä dokaa en.
Mutta tänään otan kupposen vielä
olen ihan pihalla ja mierolla tiellä
huomenna sitten hikoilen ja vapisen.
"On piikki auki tänään, nyt kiire ei selkää soita
valomerkkiin on pitkät ajat, ei aika meitä voita.
Ja huomenna on uusi aamu lähipubiin matkata
voi tämän putken jälkeen hieman kädet vatkata">
Uusi vuosi oli ja meni. Tuntemuksia runona tahi lauluna.
02.01.2007
Kauaksi kadonneetOn aamu, mutta maailma kuin yö,
ja tuo yö kahta sisältä syö.
Raskaat jalat painuvat syvään,
lumessa pimeään polkuun ilmestyvään.
Tienoo sulkeutuu valkoiseen huntuun,
se hartioissa kahden kurjan tuntuu,
taakkana, jota on kannettu pitkään,
ei helpottaa voi ketkään, ei mitkään.
Niin on ohitettu lampemme jäinen,
näkyy lumessa jäljet joukon tuhatpäisen,
jotka kaikki yössä kylmässä käy,
kuin koneet, vaikka lupauksia ei näy.
Jatkavat matkaansa lepäämättä,
uskovat sanaan epäilemättä,
eivät tunne muuta kuin talven tuskaa,
tuskin näkevät syksyä tai illan ruskaa.
He ohittavat toisensa sokein silmin,
kaiken torjuvat aina näkymättömin kilvin.
Ja matka jatkuu taas seuraavaan aikaan,
jäävät jäljet jälkeen unohdettuun taikaan.
>
13.11.2006
Paha
Tuntuu kuin olisin
ajassa eletyssä
kerran koetussa
surut ja menetykset
läpikäyneenä
Sinä olet jälleen läsnä
teet samat teot
samat asiat ja sanat
kääriydyn pelkojeni
silkkipaperiin
Tuo paperi on yhtä hento
kuin metafora siitä
eikä kestä kauaa kun
kaikki taas repeää
ja irtautuu kaaokseen
Minä olen yrittänyt
vakuuttaa sinua
en ole hyvä ihminen
olen hyvä näyttelijä
ja tämä totuus rikkoo
jälleen kaiken>
11.11.2006:o Ihan älyttömän herkkä ja kaunis. Viimeinen aksotus kosketti tosissaan. >Arvostelija: Kruununprinssi11.11.2006 Jollain tavalla tää... Kosketti.. Niin kai sitä sanotaan.. Hauraan kaunista tekstiä >Arvostelija: Kira Yuki11.11.2006 SielutonIhmisenmuotoisessa rakennelmassa kuljin,
etsin ostopaikkaa minuudelleni.
"Tarjolla oli teurastettuja ajatuksia
ja nuo ajatusten kantajat roikkuivat
pienissä häkeissään piestyinä ja alistettuina"
Tornin ylimmässä kerroksessa oli ikkuna,
josta aukesi näkymä suurelle tehdasalueelle.
Piippujen katveessa pienissä kojuissaan
profeetat syöttivät totuutta kansalle.
Aamun raukeilla kasvoilla näkyi eilinen,
se korruptoitunut kehto, jossa minäkin myllersin.
Kynsieni alta saatoin kaivella lihan riekaleita,
jotka kuuluivat muinoin rakkaimmilleni.
Täytä lasini ja istu hetkeksi tähän,
jotta minä voin kysyä sinulta vielä jotain...
...jotain kaikkea kaunista ja itseänikin pahempaa.
Punaisessa huoneessa aika tuntui pysähtyneen.
Materian seassa saalis, saalistaja
ja kaksi lasillista myrkytettyä viiniä.>
14.10.2006Tunnelmallinen.. Herätti ajatuksia... >Arvostelija: Kira Yuki11.11.2006 SatumaahanPurkistansa ulos pääsi Manki-matonen,
tuo joukkionsa urhein heppu, määrätietoinen.
Suuri lakeus edessänsä ihmetteli vaan,
"tohtiiko tonne purkkiin enää palatakaan".
Manki möyri kauemmaksi, eksyi pimeään nurkkaan;
"tokkopa se ketään haittaa jos peremmälle kurkkaan"
Ei kerennyt Manki-mato mitään ajatella,
kun kuuli äänen pimeästä; "Nyyh, olen Sorella".
Manki kysyi Sorellalta miks' itkuinen hän on,
"Heittivät mut kotoo ulos, en kuulu joukkohon".
"Kuule Sore, lähde kanssain onnee etsimään,
ei kande jäädä yksin tänne nurkkaan itkemään"
Sore vakuutti Mankille; "En ole tällainen houkka,
olen aivan hyvä tyyppi, ihan normaali sokeritoukka".
Manki uskoi kumppaniaan ja matkaan hänet otti,
"jos löydämme sen suuren onnen, niin tasan menee potti".
Pian nousi edessänsä satumaan seinät,
"tuohon paikkaan viikoittain ne yhden meistä veivät"
Manki ryhtyi kiipeämään pientä aukkoa kohti.
Kuin tuulispää hän Sorellaansa satumaahan johti.
Eivät satumaata tutkia he kauaa ehtineet,
kun tapasivat isännän niin kovin rehkineen.
Pian roikkuivat seitissä, korkealla puussa,
ol' hetken päästä Manki & Sore...
... Heimo-hämähäkin suussa!>
Lohduton tarina Jauhomato-Mankin ja Sokeritoukka-Sorellan matkasta unelmoituun satumaahan.
10.10.2006
OrpolapsetArkiaamuin on helpompaa,
toista katsella kotvan jaksaa.
Eivät lennä sanat lailla nuolen,
hiljaisuus hyvän palkan maksaa.
(on ajatukset kaukana työssä)
Iltapäivän väsy painaa,
puhelu vaimolta hermoja raastaa.
"Hae lapset, tee ostokset..."
tuota mantraa se jaksaa haastaa.
(mieli laukkaa jo perjantai-yössä)
Koittaa päivä odotettu,
viinakauppaan käy duunarin tie.
"Pullo piiloon penkin alle,
lapset mummolaan hoitoon vie"
(eikä omatunto soimaa)
Maalta ajan lailla tuulen,
ei huikka tai pari haittaa.
"Olen tämän ansainnut,
ja matkankin se paremmin taittaa"
(niin on mies täynnä voimaa)
Tasoristeys ja tyhjä pullo,
se huono yhdistelmä on.
"Kerkeän kyllä kun kiirehdän"
Lopputulos on lohduton.
(katsoo luoja itkien lastaan)
Äiti kertoo lapsilleen,
on isä mennyt pois.
Ja tietää hiljaa mielessään,
hän itsekin mennä vois.
(lähtö mielessä ainoastaan)>
05.10.2006
HämähäkkiKarvaiset jalat vauhtia antaa,
ne suurta petoa ylväästi kantaa.
On elo outoa näillä main,
hetken lämmintä, sitten pakkasta vain.
Sisäinen kello ei tiedä aikaa,
ei ymmärrä raukka talven taikaa.
Väsy painaa kahdeksaa jalkaa,
mielessään tietää; pian horros alkaa.
Kuukausien päästä virkistyy peto,
käy kotiluolaan lämmin veto.
Oikoo jalkojaan lehmuston alla,
on poissa kylmyys ja talven halla.
Nälkä kurnii, on hutera olo,
ahdistavaksi käy jo pesäkolo.
"Täyteen ruokaa on saatava säkki",
näin tuumii suuri hämähäkki.
>
24.08.2006Hienosti kerrottu! Aivan liian vähän saa lukea karvapeppujen ylistyksiä. >Arvostelija: Mustaleski24.08.2006 PimeääPimeää
niin pimeää
ei löydy polkua pois
psyyke rikki särähtää
Pimeää
niin pimeää
se puristaa rintakehäni
en jaksa hengittää
Pimeää
yhä pimeämpää
kuulen kutsut nukkuneiden
ne minua kiertää
Pimeää
niin pimeää
ja syksyn tullen kuljen
loppuun yhä pimenevään>
23.08.2006
| 0| 20 |
|
Morden 
