Lajittele runot aakkosjärjestykseen Näytä ilman arvosteluja Näytä vain otsikot
Sydämettömyyden särkyminenMieleni harhaisuus ei pelota sinua telepaattisen välimatkan ulottumattomiin.
Katsot minua syvälle silmiin ja
sanot, ettet halua ikinä antaa minuun sattua.
Tiedätkö, että voit satuttaa minua enemmän kuin kukaan muu?
Vielä eräänä päivänä riistät rinnastani ne viimeisetkin kappaleet.
Vaikka tiedän, että tulevaisuudesta ei tule lupaamaasi,
painaudun alastonta vartaloasi vasten
ja tunnen, että minustakin voisi tulla vielä elävä.>
28.07.2010
Olet pelkoni rakkautta kohtaanHengitykseni huuruaa,
vaikka ulkona on kolmekymmentä lämmintä.
Minulla on edelleen kylmä,
vaikka minulla on sinut,
joka osaa tehdä minun olemattomuudestani vähemmän negatiivista.
Katselen, kun nukut ja hengität pelkoja tulevaisuudesta.
Jos jotakin osaan tehdä hyvin,
niin pelätä parasta, odottaa pahinta.
En osaa olla riittävästi,
riittämättömyyteni pelottaa sinua,
yrität suudella kyyneleitä iholtani
siinä kuitenkaan onnistumatta.>
Pisin parisuhde menossa tällä hetkellä ikinä. Kohta vuosi takana yhteistä taivalta ja kai sitä välillä saa olla ällöromanttinenkin, ainakin siinä määrin kuin minä osaan.
27.07.2010Haikea ja koskettava on tämä runo. Upeaa tekstiä. >Arvostelija: Matseltof27.07.2010 pidin paljon >Arvostelija: seba27.07.2010 Koskettava runo. >Arvostelija: Menettänyt29.07.2010 Rakkauden määritelmä, jota en osaaHaluan pusertaa sydämesi kasaan ja
pitää siitä kiinni kuin ikuisuutta ei olisi.
Sanot rakastavasi minua.
Tiedätkö, minustakin tuntuu,
että vihdoinkin osaan tuntea muuta kuin
tuskaa?
Se on sinun ansiotasi, rakas.
Olen ehjempi kuin ikinä ennen ja
tiedän, että olet ainoa,
joka kannattelee minua tyhjyyden päällä.
Rakas, voisitko olla päästämättä irti minua?
Tunnen sinut,
sinua kohtaan
enemmän kuin luulin osaavani tuntea
tällä monta kertaa kokoon rikotulla sydämelläni.>
Kirjoitin tämän suoraan tänne enkä ole kirjoittanut runoja yli puoleentoista vuoteen. Yrittäkää ymmärtää. 27.07.2010kaunis ja liikuttava runo, aidon tuntuinen. >Arvostelija: nipsuliini27.07.2010 Kaunis ja upea runo. Todella hyvä,jonka lukemisesta nautin. >Arvostelija: Matseltof27.07.2010 pidin paljon >Arvostelija: seba27.07.2010 Huijasin kohtaloa kutsumalla sitä hetkeä ikuisuudeksiOlen niin väsynyt tähän maailmaan tänään,
mutta ihan vain tottumuksesta vastustamaan
kuristan ympärilläni leijailevaa ikävää
Painoit sydämeeni polttokuvioita
tarinoista, joissa ei ollut muuta
kuin niihin kirjoittamani surullisuus
ja loppu ennen olematonta alkua
Olen kirjoittanut sinun jälkeesi
haaveiden katkerilla saarilla
tunteellisemmin kuin ikinä ennen
Haluaisin rakastaa niin kipeästi,
etten enää tuntisi mitään
vähiten sinua
sinua kohtaan.>
"I always leave before it ends
before it even begins.
Still you're the only one I want
one I desperately need" 31.01.2009Tässäpä sinulle jälleen turhanpäiväinen kommetti: Otsikko on hieno, suorastaan loistava. Kohtaloa on hauska huijata, mutta tuntuu aina, että loppujen lopuksi käykin niin, että kohtalo on se, joka huijaa ja itse tulee huijatuksi. Loppu on ehkä hienointa tässä runossa, neljä viimeistä säettä. En ymmärrä, miten saat loput aina onnistumaan ja tuntumaan niin luontevilta, että ne luiskahtavat mieleen sisään ja jäävät soimaan. Tässä on hyvä kokonaisuus, alkaa hienosti ja päättyy vielä hienommin. Eikä väliin jäävä tekstikään mitään pahaa ole. >Arvostelija: Asphyxie03.02.2009 Pysäyttävä vaikutus, niin paljon tunteita joista pälimmäisenä tuntuu ikävä, katkeruus ja rakkaus. Tuo vähiten sinua - kohta sopii hyvin, ja muuttaa samalla jollain tapaa koko runoa. >Arvostelija: Brindille05.02.2009 rakastuin tähän. miks musta tuntuu et oon sanonu sen jo ? >Arvostelija: pakkomielle09.02.2009 tää runo kosketti todella ! tässä on paljon tunteita ja ehkä muista poiketen pidin alusta enemmän (: runosi jäävät päähän soimaan ja säkeet tartuvat kiinni mieleen ja niitä alkaa toistamaan huomaamattaan, siis tarttuvia ja sykähdyttäviä runoja ! >Arvostelija: SCARS10.02.2009 Mahtava otsikko. Runosi on muutenkin kaunis ja täynnä ajatuksia ja tunteita.. Pidin paljon! >Arvostelija: downgirl11.02.2009 tää osu niin omalle kohalle. kauniin kipeetä tekstiä, tykkäsin paljon, ei tähän oikeen muuta voi satuilla. vau. >Arvostelija: timanttityttö12.02.2009 Kaunis ja koskettava. >Arvostelija: sulkakynäilijä14.02.2009 ihana, tältä tuntuu tällä hetkellä . >Arvostelija: sssara19.02.2009 Todella vaikuttava runo, siis ihan äimästyin tähän! Hienosti kerrot tässä alun, keskivaiheen ja lopun.Siis hei tää on upeeta tekstiä. ^^ >Arvostelija: Fantzu14.03.2009 Mahtava ! Hyvä aloitus ja lopetus. Päädyin puolivahingossa lueskelemaan sun runoja (kiinnostavan nimimerkkis vuoksi), ja täytyy sanoa, että hyvä että tulin :) Suosikkeihin. >Arvostelija: Willa25.03.2009 Mielestäni hieno teos ^^ Hyviä tunteidenilmaisuja. >Arvostelija: ShaDow1301.04.2009 tämä on rakkautta ! >Arvostelija: problematic07.04.2009 Ensinnäkin, ihan tajuttoman hyvä otsikko! Tähän runon tekstiin, jokaiseen kirjaimeen, kiteytyy niin hyvin sellainen surullisuus ja kaipaus (jota ehkä on itse myös yrittänyt omissa teksteissään tavoittaa). Niin hieno, että jään miltei sanattomaksi. Pidän! >Arvostelija: nuppineula21.07.2009 tunne runolla on voimakas, rakkaus ja sen poissa olo kaipuun ja ikävän kirjoitat hemmetin hyvin runoksi. pidän valtavasti runostasi <3 kiitos lukunautinnosta >Arvostelija: uninen runoilija01.05.2010 vau, tää osu ja uppos, ehkä se osuu jollain henkilökohtaisella taholla myös :) >Arvostelija: cheni11215.05.2010 "Haluaisin rakastaa niin kipeästi, etten enää tuntisi mitään" Kipeän kaunista. Niin tuskainen runo mutta vallan kaunis. Kolhati ja kunnolla. Kiitos tästä. >Arvostelija: Nirso koiperhonen19.05.2010 Todella upea runo! Otsikko loistava. Pidän kokonaisuudessaan :) >Arvostelija: Matseltof27.07.2010 Kiillottaisit huurteisia muistikuviasi todellisuuteenSinä sanot asioita,
jotka saavat minut nauramaan
melkein hulluuden partaalle,
vaikka tiedostankin halusi satuttaa
Analysoit minut tunteettomaksi sadistiksi,
miten sinä nyt luulet,
että osaisin tuntea edes häpeää
miten saisit minulta lämpöä pakkasella,
kun en antanut sitä kesääsikään?
En suostu enää olemisesi tekosyyksi.
Milloin annat minun olla
ilman sinua?>
Sinä. Minä. Kaksi eri pronominia, uskoisitkin sen jo. 29.01.2009"Kiillottaisit huurteisia muistikuviasi todellisuuteen" Varasti heti huomion, vaikka piti aluksi sulle vain viestiä lähettää... Arh, tässä oli juuri sitä kaikkea mitä tarvitsin sanoiksi! Mä vaan heilutan käsiäni täällä ja pitelen päätä, kun yritän selittää, mitä tämä mulle merkitsee. Ja tuo teksti kahdesta eri pronomista oli hyvin uniikki ja osuva! >Arvostelija: Umbriel29.01.2009 Ihana. <3 Ihana. <3 Ihana. <3 Ihana. <3 Ihana. <3 Ihana. <3 Ihana. <3 Ihana. <3 Sillä tämä on enemmän kuin "Kiva. <3" Tässä on hyvin vahva ja tiivis kokonaisuus. Sanat ovat kuin liimatut toisiinsa tai pikemminkin kuin kasvaneet yhteen, sillä tässä ei tunnu olevan mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Tämä on tarina, jonka loppu jättää auki jatkolle. Saa nähdä, miten tässä käy. Otsikkokin kertoo jo niin paljon, että sen voisi melkein irroittaa omaksi runokseen. Se on ivallinen, pilkallinen, toteava ja kuitenkin yhtä aikaa kenties pyytävä. Riippuu millä mielellä sen lukee. Sen voi myös käsittää käskyksi. Tässä on kunnon tilityksen makua. Tykität ajatuksiasi ja tunteitasi luettavaksi. Ja sinä jos joku osaat taidon pukea ajatuksesi ja tunteesi sanoiksi, säkeiksi, säkeistöiksi ja runoiksi. Aitoa sinua. >Arvostelija: Asphyxie30.01.2009 Muistutat minua tällä ajasta noin vuosi sitten. Luonani oli silloin henkilö, joka sai minut kokemaan tismalleen näin - olisin voinut huutaa päin hänen naamaansa vaikkapa tuon toisen säkeistön. Onneksi olen päässyt siitä ajasta eroon. Tämä muistuttaa minua siitä, muttei enää oikeastaan pahassa mielessä. Todella taitaviksi sanakiemuroiksi olet ajatuksia ja tunteita yhdistänyt, liikkuen kliseen ja omaperäisen rajamailla, kuitenkaan kuluneeksi muuttumatta. Se on taito, jota kannattaa vaalia. Sinulla on oma tyylisi, oma persoonallinen tyylisi - pidä se. Kiitos pitkästä kommentistasi myöskin. >Arvostelija: mykkäelokuva30.01.2009 Minulle tulee tästä mieleen terapia istunnot. Koen ne juuri näin, vaikuttava runo. >Arvostelija: Brindille05.02.2009 Otsikko kyllä herättää lukemaan, todellakin. Taas niin loistava, niin kipeä ja kaunis teksti sulta. Aiheena tää on klisee mutta kirjoitat niin ettei se ole :) >Arvostelija: Enkelipeikko0004.11.2009 vau! mitä voimaa runosi sanoilla, ihaillen luen tätä runoa. >Arvostelija: uninen runoilija01.05.2010 Kaipausta sinusta pelkoa sinuun (minuun)Itken yöni todellisiksi
vartaloni piirtäessä hahmoasi lakanoihin
Kipuilen sinut ulos minusta
seinälle ripustettavaksi peloksi
Käperrän kaipauksen iholleni
voidakseni leikata sen irti
Kuvittelen kaartuvan taivaan sinuksi
luodakseni mustia aukkoja,
ja tähtien pilkahdukset menevät pois.>
Aamuyön tunteina kirjoitettuja hajanaisia ajatuksia 26.01.2009Tässä runossa on jotakin, joka pitää otteessaan. Hienoja kielikuvia! >Arvostelija: Lula Mae29.01.2009 Kiitos kommentistsi! Tuon lopetuksesi takia päädyin tätä runoasi kommentoimaan. Se on jollakin tapaa oikein nätti. Ylipäänsä runostasi. Se on yhtenäinen ja sitä kautta se tuntuu myös ensimmäisellä lukukerralla toimivalta. Toisella lukukerralla kuitenkin ainakin minun silmäni näkevät muutaman kohdan, joka ei oikein tunnu toimivalta. Aloitussäkeistö on kyllä oikein nätti, siitä ei kritiikkiä. Toinen säkeistö sen sijaan ei ainakaan tunnu toimivan. "Kipuilen" tuntuu jotenkin hurjan hankalalta sanalta. Jotakin muuta sen tilalle mielellään! Sen takia tuo säe tuntuu jotenkin toimimattomalta. Kolmas säkeistö taas tuntuu toimivammalta. Sitten tuo lopetus. Se on oikein nätti, mutta toisaalta tuntuu, että siinä myös ajatuksestasi osa katoaa. Lopetussäettä en enää ymmärrä kunnolla. Ei sillä, etteikö sekin olisi nätti, mutta se on kuitenkin jollakin tapaa vaikea. Olen huono selittämään. Samaan aikaan lopetuksesi on oikein kaunis mutta vaikeaselkoinen, jolloin se hiukan tuntuu jäävän irtonaiseksi. >Arvostelija: Beth31.01.2009 Todellinen runotyttö olet. Kaipaus on jotain hirmu itkettävää. Anteeksi vähäsanaisuuteni mutta kaunis! Suosikkeihin ~~> <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu31.01.2009 tämä on aivan ihana, ja nuo muutkin mitä kerkesin lukemaan, pitääpä muistaa palata töiden jälkeen runoihisi. kiitos arvostelusta. tuo otsikointi ei oikein ole mun juttu=) >Arvostelija: cheni11205.02.2009 Mahtavia hajanaisia ajatuksia! Aina ei tarvita järkeä, vain kauniita sanoja, jotka takertuvat toisiinsa. Sillä yksin ne eivät ole mitään. Pidän. >Arvostelija: Meren kyynel02.05.2009 piti lukee kaksi kertaa ennenku sisäistin :D mutta sitten kun sisäistin ni tykästyin eniten tuohon kahteen ekaan riviin :) >Arvostelija: Punainen Pisara27.08.2009 Minussa ei ole totuutta edes valheeksi astiAnnan sinun kietoa kätesi
ja luulla koskettavasi jotakin.
Kokemus ei opeta minua tarpeeksi.
En osaa sanoa olevani liian tyhjä,
että voisin sallia jonkun täyttää itseni.
Sinä tulkitset katsettani hyväksynnäksi,
vaikka minä en näe mitään.
Haluat tuntea huuleni kaulakuopassasi,
vaikka kerron sillä vain
huulieni olevan kielletyt,
koska tunnet jo nyt liikaa
minua kohtaan
minua et koskaan.>
Nyt sitten kirjoitan kaiken itsestäni ulos. Nopeastinopeastinopeasti, en anna itseni pysähtyä ajattelemaan, mitä sanon. 25.01.2009Kiva. <3 Kiva. <3 Kiva. <3 Kiva. <3 Kiva. <3 Joko tautipaketti on postissa? Ensimmäiseksi tästä runosta pomppasi silmiin tuo lopetus. "minua kohtaan minua et koskaan." Jo sen luettuani päätin pitäväni tästä, sillä ei kai tuollaisen lopetuksen omaava runo voisi olla läpeensä huono. Eikä ollut, todellakaan. Luettuani runon lopetuskin alkoi tuntua hienommalta, täydemmältä. Jännä, miten tämä runo saa kuilujakin syvemmät syvyydet, kun tiedän suunnilleen, mistä kirjoitat tässä. En tiedä, miten näkisin tämän runon, jollen tuntisi sinua. Tässä on surullista perustunnelmaa ja musertavaa oloa. Runoistasi on ajan kanssa kehittynyt syvällisempiä. Kehityt kovasti runo runolta. Odotan kovasti uusia runoja. >Arvostelija: Asphyxie25.01.2009 Osaat kirjoittaa kokemuksella. >Arvostelija: ÖidenKruunu29.01.2009 Mikään ei riitä (tai sitten lopulta on liikaa)Pakenen todellisuutta sinuun,
mutta sinäkin olet riittämätön kipuihini.
Hetken kuitenkin elän kuvitelmassa,
että minäkin osaan tuntea
muutakin kuin sormesi ihollani.
Unohdan tarinoiden traagisuuden
ja loppujen onnettomuuden.
Jos edes olisi sitä tarinaa,
ainoa tuntemani loputtomuus on yksinäisyydessäni.
Kun käännän selkäni,
kosketuksesi muisto haihtuu.
Kaipaan edes mieleni seiniin varjoasi,
mutta kuvitelmasta ei jää
muuta kuin tyhjät raamit.>
Todella hiomatonta. Tämän rehellisempää ja herkempää ette minusta kuitenkaan saa, arvostatte tai ette.
Luulen aina haluavani sen, mitä en voi saada. Milloin tajuan, että mikään ei riitä (tai sitten lopulta on liikaa)? 24.01.2009Anteeksi että kommentoimiseen on mennyt aikaa. Runojasi olen lukenut monta kertaa tässä välissä -olen vain ollut sanaton. Kunpa osaisikin aina kertoa juuri sen mitä runo herättää. Runossasi on tarpeeksi muttei liikaa. Lopetus toimisi myös ilman muuta-sanaa, mutta toisaalta toimii myös sen kera. Runosi puhuu minulle ja minä ymmärrän, tunnen saman. Loputon yksinäisyys-yksinäisyyden loputtomuus-loputtomuuden yksinäisyys -pidän siitä kuinka voin leikkiä tällä ajatuksella, maistella sitä ja löytää sen itsestäni. Selän kääntäminen vaatii rohkeutta. Pidän tästä tunnelmasta. Kiitän arvostelustasi. :> >Arvostelija: Nimimerkitönotus21.02.2009 Enkä osaa romantisoida enää edes kuolemaaKuulen, että olen kokenut paljon näin nuoreksi
ja etten voi ymmärtää vielä,
miten sattua ja satuttaa.
Been there done that,
en uskonut eläväni 16-vuotiaaksi.
Nyt on ikuisuus teiniangstivuosista,
kylkiluiden näkymisen riittämättömyydestä,
niin ja varsinkin siitä,
kun suurin haave oli Sid ja Nancy -loppu.
Elämä on kyynistänyt minua liikaakin,
ikuisuus ei enää kuulu sanavarastooni,
ja selviän ehkä hengissäkin kaksiseiskaksi.
En vain ole oppinut yhtä asiaa:
onnellisuutta.>
Voisi melkein sanoa, että tämä on jonkinlainen jatko vajaa kolme vuotta sitten kirjoitettuun runoon nimeltään Enkä enää osaa muuta kuin romantisoida kuolemaa. 20.01.2009Ei ihme, koska ei onnellisuutta opitakaan, se vain tulee jos on tullakseen ja kyllä se varmasti tuleekin vielä joskus. Hieno runo. >Arvostelija: ÄNDII20.01.2009 Upea, voimakas runo. Loistava, kerta kaikkiaan! >Arvostelija: Lula Mae26.01.2009 Sanavarastosi on laaja. Minna oot huippu! Puhuttelevaa pitkästä aikaa jee. Rupesin kyynelehtimään viime metrit<3 Suosikit HETI ~~> >Arvostelija: ÖidenKruunu26.01.2009 Olen ensimmäisen kommentoijan kanssa kyllä eri mieltä, on asennekysmys aika pitkälti onko onnellinen vai ei, ettäjääkö roikkumaan samaan vanhaan. Mutta asiaan- Tää on ajatuksia, joita vielä vuosi parisitten ajattelin erittäinkin vakavasrti. Mulla vaan oli ajatus, että oon tappanut itseni/kuollut joskus 20 tienoilla suunnilleen.. Surullista, että joku vielä ihan oikeasti tahtoo eläätuota elämää, koska se on kuitenkin itsestä kii, muuttaako elämäänsä. Helppoa se ei ole kyllä.. >Arvostelija: Enkelipeikko0004.11.2009 Ajoittaisia tuntemuksia pohjan ponnistuspinnastaOlen sanonut masennuksen olevan loinen,
jonka juurista ei pääse eroon.
Olen tuntenut elämäni junan lipuvan ohi
pysähtymättä yksinäisen matkalaisen vuoksi.
Nyt voisin sanoa tuntevani paljon,
myös sen, että olen olemassa.>
Ei tyypillistä minua, ei sitten todellakaan. Kirjoituslukosta on vain niin hirveän vaikea päästä eroon. 20.01.2009Tosi kiva että kirjotat - mä tykkään näistä kovin. Voiko ihminen tuntea enempää kuin oman olemassalonsa? Sä Tunnet Paljon. >Arvostelija: liimapää20.01.2009 Kiva. <3 Täytyy aivan vakavissaan sanoa, että tämä on hieno. Pidän näistä kielikuvista, erityisesti tuosta masennuksen vertaamisesta loiseen. Juna-kohdasta olisi voinut helposti tulla hyvin kliseinen, mutta onnistuit välttämään sen aika hyvin. Yksinäinen matkaaja särähtää korvaan hienosti. >Arvostelija: Asphyxie21.01.2009 Fyysinen kosketukseni huijaa uskomaan henkiseenOlen elänyt kadotettuja rakkaustarinoita,
ainakin niin minulle on kerrottu.
Kuitenkaan sydäntäni en anna lyöntietäisyydelle,
vaikka ilman ei eläminen ole mahdollista.
"Minä rakastan sinua" on maailman pelottavin lause,
ja silti etsin aina ihmisen,
jonka huijaan sanomaan sen.
Minulta vaaditaan kerta kerran jälkeen
enemmän kuin ikinä pystyn antamaan,
ja ainoa tuntemani ratkaisu on jäähyväiset.
Kädet ympärilläni eivät estä taas yhtä ihmistä hukkumasta.
Minun lähelläni on vain traagista ja loppuja,
varsinkin niiden yhdistelmää.>
19.03.2008palautteesi oli hyvä ja joskus kiva kuulla ne parhaimmat/HUONOIMMAT/SYKÄHDYTTÄVIMMÄT KOHDAT. oho caos jäi päälle. mutta kenenään kädet ei estä toista, vain itseään jos sitäkään. "ja ainoa tuntemani ratkaisu on jäähyväiset" samaistun. >Arvostelija: Enkelipeikko0020.03.2008 mun mielestä pisteet runossa tekee sen lukemisesta vähän töksähtelevää. jos jätän ne huomioitta, voisin sanoa, että tää oli hienoa luettavaa, ehkä parasta sulta lukemaani tekstiä tähän mennessä. pidän siitä, miten ilmaisit ajatuksesi, ja pidän siitä, miten et yrittänyt värittää tätä turhilla sivistyssanoilla - yleensä silloin menee jossain vaiheessa vahingossa rajojen yli. >Arvostelija: marras22.03.2008 voi kettu kun kun kuolen parille lauseelle. toinen ja kolmas säkeistö upeita ja samoin viimeinen lause. kiitos tästä. >Arvostelija: Shade26.05.2008 mä yhtyisin tuohon että ihan kiva lukea tällaista kun et väritä turhilla sivistyssanoilla, ne tekee sun runoista usein vaikeatajuisia miksi en sitten oikein jaksa keskittyä että alkaisin pitää niistä. kiinnostaisi sellainen juttu muuten että kirjoitatko vielä? >Arvostelija: Kheldar24.06.2008 Koskettava, siisti, rehellinen. Kuvaa myös omaa tilannetta. Kiitsa hienosta runosta! >Arvostelija: liimapää19.01.2009 Minä rakastan sinua, pelottaako? >Arvostelija: Hullu Alkemisti13.03.2009 "Minulta vaaditaan kerta kerran jälkeen enemmän kuin ikinä pystyn antamaan, ja ainoa tuntemani ratkaisu on jäähyväiset."<- tuo on aivan IHANA kohta! koko runo on kuin minusta tehty ja olen monta aikaa yrittänyt pukea näitä tunteita sanoiksi mutta en ikinä onnistu. sä teit sen mun puolesta. KIITOS ! suosikit -> >Arvostelija: willie`10.06.2009 Parannus on vain lopun alkuaHiukseni ovat kampaamatta
ja silmien alustojen tummuusaste ennätys
- jopa minulle
Suunpielieni muisti ei riitä niihin aikoihin,
kun ne osasivat valehdella ylöspäin.
Depressio tihkuu sormenpäihin asti.
Pohjan alapuolella on niin vaikeaa
vetää hapettomuutta hengityselimiin.
Olen aina miettinyt liikaa,
etenkin sillan kaiteilla
ja metallipinnan heijastuksissa.
Kirjoitan tunteitani pois vain huomatakseni
sen olleen aina vieläkin huonompi vaihtoehto.>
En kirjoita yleensä näin nopeasti. Paluu alkulähteille, varmaan huono juttu. 10.11.2007enpä tiedä miten huono juttu. mutta joka tapauksessa, pidin runostasi todella. nimi pakotti lukemaan, siitä täydet pisteet. "välehdella ylöspäin" oli erityinen kohta, loppuun samastuin vahvasti. hienoa. >Arvostelija: Ässä25.11.2007 Joidenkin mielestä kännykkään tulisi asentaa alkolukko, tiedäthän, ettei voisi kirjoittaa kovassa humalatilassa kellekään mitään tyhmää. Itse kannatan tunnelukkoa, tiedäthän, ettei vain voisi tunnekuohuissaan kirjoittaa toiselle jotain sellaista jota saisi katua jälkeen päin. "Kirjoittaa tunteitaan pois vain huomatakseen sen olleen aina vieläkin huonompi vaihtoehto." Rakastin tätä, tiedäthän, kuten oikeastaan ihan kaikkea kirjoittamaasi. >Arvostelija: DistantSamantha27.01.2008 pohja tulee vastaan enemmin tai myöhemmin, mutta sieltä ei ole kuin yks suunta, ja se on ylöspäin, nimimerkillä "kokemusta on! >Arvostelija: tulukset02.02.2008 useimmissa tän tyylisissä runoissa ei ole ideaa, sanat vaan valuvat mutta onnistut aina tuomaan kaikkeen sisällön. luulen että se johtuu siitä että kirjoitat ajatuksella. kunnioitan sitä aina että teksti on sekä kaunis että älykäs samaan aikaan. ilmaisut on niin soljuvia. meinasin kirjoittaa parhaat osat tähän mutta huomasin koko runon parhaaksi kohdaksi (darn!). olet taidokas, todella taidokas. >Arvostelija: Shade15.02.2008 paluu alklähteille ei ole huono juttu. aina. Tää on ihana runo, aika tuttuja fiiliksiä. lopetuksessa oon eri mieltä. >Arvostelija: Enkelipeikko0018.02.2008 Tää on epätoivoinen avunhuutoruno, kerrot kuitenkin itsemurhasta... En osaa sanoa tästä enempää, toivon, että voit saada apua. >Arvostelija: Vihreäpapu20.02.2008 oooh, aivan mahtava >Arvostelija: sulosointu20.02.2008 tää on kyllä jotenkin hieno. mielenkiintoisia ja kauniisti esitettyjä ajatuksia, loppun on vaan ehkä hieman pettymys muutoin upeaan runoon. >Arvostelija: teeskentelemätön07.03.2008 Se on kyllä helvetin masentavaa kun aloittaa kirjoittamisen ja lopputuloksen luettuaan huomaa, ettei se ollut sen arvoista. Hiljaa hyvä tulee, kuten sanotaan. Loppu on mielestäni irrallinen muusta runosta. Noh, ehkä se on juuri sopiva kruunu runon alakuloisuudelle, vähättelee vielä viimeiseen asti. "Olen aina miettinyt liikaa, Etenkin sillan kaiteilla Ja metallipinnan heijastuksissa." Miettinyt viimeistä hyppyä? Pohjalta on vain yksi tie, ja se on ylöspäin. Joo, lopetan sanailuni. Tämä vaan sai minut pohtimaan. :) >Arvostelija: Shandi13.04.2008 Otsikko herätti mielenkiintoni! "Depressio tihkuu sormenpäihin asti." sinulla on kyky yhdistellä sanat aivan mielettömän osuvasti toisiinsa, en osaa edes selittää sitä tarpeeksi hyvin mutta. Toimii, toimii kertakaikkiaan. Hieno. >Arvostelija: nuppineula30.11.2008 Tykkään kahdesta ensimmäisestä säkeistöstä hirveästi, osaan samaistua niihin täysin. Tuntuu, että sinäkin olet kokenut masennuksen, sillä ei sitä muuten voi osata noin hyvin kuvata. Käytät tosi kauniita kielikuvia ja hirveän rikasta kieltä. Pidän runoistasi! >Arvostelija: MariaMagdalena26.01.2009 Alitajuntani liian pitkä muistiMinulla on teorioita tunteistani sinuun
ja niistä eroonpääsykeinoista
riittämättömyyteen asti.
Niin se vain on,
että muistot ovat kultaisia.
Kuoren alla ammottaa totuus.
Sinuun kohdistamani tunteet
eivät edes heijastu takaisin.
Kuitenkaan niiden loppu
ei ole näkökentässäni.>
Itse asiassa, kun kirjoitin tätä tänne, tajusin tämän sekavuuden. Kirjoitin lopunkin aivan uusiksi, koska alkuperäinen oli niin toistoa, mutta eipä siitä tullut kuitenkaan mieleistäni. 10.11.2007Juu..välillä sitä ei vain osaa päästää irti vaikka tietää sen olevan viisaanpaa.pidin aiheesta. >Arvostelija: AnEmOnE13.11.2007 ehkä sekava, muttei runon tarvitse olla looginen. Jotenkin tunteidenpurkaukseksi huomaa tämän. ja ajatsten. Tykkään sailti >Arvostelija: Enkelipeikko0018.02.2008 Pidän tästä <3 >Arvostelija: maizkah22.03.2008 Apuah.. Kaunista. Tuttua ja upeaa. Rakastuinn. Ihanaa, iik. :'3 >Arvostelija: Swindle09.12.2008 Käsittelet asiaa miellyttävällä tavalla, minusta tyylisi on erilainen, eivätkä runosi ole pelkkää sana helinää. Tämä runo laittoi eniten, niistä mitä luin, pään pyörälle. >Arvostelija: Umbriel28.01.2009 Todellisuuden hämärtymiäSurua vain säännösteltyinä annoksina
tämän tyhjyyden sisälle.
Määrä ei enää riitä,
tarve taas lisääntynyt.
Kipu ainoa elämän tuntu,
sekin häviämässä harvinaisuuttaan.
Enää yksi pyyntö jäljellä:
hieman lopullista unohdusta.>
Monen viikon univelka+CMX:n Talvikuningas=tämä runo 08.09.2007CMX talvikuningas<3 ja tää runo <3 >Arvostelija: kukka15.11.2007 Ah, CMX:n Talvikuningas on täydellisyyden ruumiillistuma. Aivan, viimeinkin pääsin tänne asti, runojasi kommentoimaan siis. Selkeä rivitys ja 'yksinkertainen' lauserakenne helpottavat lukemista, aihe osaa olla ahdistava, joten siksi helppolukuisuus helpottaa ymmärtämistä. Karun kauniita lauseita, lopun tuntua viimeisessä säkeessä. Kantaa hienosti itsensä loppuun asti! >Arvostelija: mindfreak08.12.2007 Yksi sana: Mahtava. >Arvostelija: Idja01.02.2008 Todella loistava :o >Arvostelija: ÖidenKruunu05.03.2008 Markkina-arvoni laskusuhdanneOlen oman itsenikin plagiaatti
ja kyllä, tämä versio on epäonnistuneempi tuotekehittelyltään kuin edellinen.
Reilusti parempia on tarjolla Tallinnan torilla
kappalehintana sentin tuhannesosia.
Tunteenikin ovat laimentunutta cocktailia,
ja koostumuksen selvittämisessä eivät onnistuisi edes huippulaboratoriot,
joten miten minäkään huonolla kemianalan tuntemuksellani.
Elämä ja rakkaus ovat maailman yliarvostetuimpia asioita.
Perustele siis, miksi
elämää pitäisi rakastaa. >
26.05.2007hei tää on kiva, vähän erilaista. toi sun tyylis yleensä muistuttaa liikaa yrjänää mun makuun. :) mutta tästä kyllä tykkään todella. ^^ >Arvostelija: Kheldar29.05.2007 erikoista tyyliä mutta se taitaakin olla tämän runon suurin etu.pidän tästä kyllä paljon ! >Arvostelija: nuppineula12.06.2007 erikoista tyyliä mutta se taitaakin olla tämän runon suurin etu.pidän tästä kyllä paljon ! >Arvostelija: nuppineula12.06.2007 Ei elämää tarvitse rakastaa, en minä ainakaan. Paljon asioita joista pidän tiivistettynä yhteen runoon. Hienoa! >Arvostelija: Hetkessä15.06.2007 Ensinnäkin pitää tunnustaa etten tiedä mitä tarkoittaa sana plagiaatti. Mutta sen tiedän, että sussa on hirveän paljon potentiaalia. Sun runot on välillä ehkä hiukan liian monimutkaisia mulle, mutta pidän niistä valtavasti, tästäkin. Viimeinen kappale on nerokkaasti rakennettu, vaikka en yhdykään siihen mielipiteeseen että elämä ja varsinkaan rakkaus olisivat yliarvotettuja. Tykkään tavasta jolla olet saanut kaksi viimeistä lausetta liittymään toisiinsa. Jatka kirjoittamista, sulla on taitoa. >Arvostelija: Neryl18.07.2007 Uaah, kun saisi itsestäänkin irti yhtä hienosti muotoiltuja ajatuksia. >Arvostelija: First Of May24.07.2007 Tämä on loistava. >Arvostelija: Neulatyyny26.08.2007 elämä ja rakkaus on kaks maailman tärkeintä asiaa. niitä pitää rakastaa ja elämää pitää rakastaa, täytyy! muuten ei pärjää. ja jos ei rakasta niin voi paska ja onpa perseestä. täytyy tajuta, et mistään ei tuu mitään ilman elämää. tai rakkautta. surullisuus on yliarvostettua. ja kemia. et ei tarvi välittää. >Arvostelija: justoverjoyed27.08.2007 Ei miksikään. Pidin ekasta säkeistöstä. (muistutti minua omasta entisaikojen kapina-hengestäni) Ja nimestä. Loppu läsähti. >Arvostelija: Syysmyrkkylilja08.09.2007 Ajatuksia herättävä!! Rakkaus on itse elämä ja se asustaa jokaisessa meissä muodossa tai toisessa kulkien mukanamme. >Arvostelija: Joutonoomi24.11.2007 Runoistasi tämä iski eniten. Kaikissa toki oli ihan huikeat otsikot, samoin tässä, mutta pienempi präntti + ironia on lyömätön yhdistelmä minun runoilumaailmassani. >Arvostelija: YAY15.02.2010 Yhä vaikutuksesi alaisenaYritän leikata sinua pois muistilokeroistani,
mutta euforinen tyhjyyshän ei ole mahdollisuuksien rajoissa.
En ennen uskonut käsitteeseen ikuisuus,
nyt se on palautumisaikana sinusta.
Addiktoiduin sydämesi lyöntitiheyteen.
Olit minä, olin sinä.
Nyt täällä on vain puolikas,
joka riistettiin pois elinehtonsa luota. >
19.05.2007Wow, ei voi muuta sanoa. Onnistunut otsikko ja teksti! >Arvostelija: Lasihelminen19.05.2007 Ihastuin tähän jo silloin, kun tekstasit tämän minulle. Samaistuin myös täydellisesti, ehkä juuri siksi tämä kolahti minuun kovaa. Ja kuten jo mainitsinkin sinulle tämä on taidokasta ja riipaisevaa tekstiä. En osaa juuri nyt sanoa tästä mitään muuta kuin, että tykkään. >Arvostelija: Asphyxie20.05.2007 Wau mikä runo! Tämä ei ole liian hienostunut tai vaikealukuinen, vaan juuri sopiva. Tähän pystyy myös samaistumaan helposti. Ehkäpä parhaita täällä lukemiani. >Arvostelija: Blood and Tears26.05.2007 Mulla oli aika kun sun runot ei iskeneet muhun yhtään. Mutta joko sä olet kehittynyt kirjoittajana tai mä lukijana (molemmat ovat todennäköisiä), koska tämä on mun mielestä jotain aivan upeaa. Hyvä rakash. <3 Tykkään. >Arvostelija: Kheldar02.07.2007 auts. tässä maailmassa taitaa olla aika monta puolikasta, ja ku pahinta on se että vaikka kaiksi puolikasta yhdistyy ei niistä siltikään tuu ehkä enää kokonaista. täs oli sellasta oman päänsisäisen maailmanlopun tuntua, sellasta ku herää kesken painajaisen eikä tiiä enää mikä oli totta ja mikä kuvitelmaa. mä en sano mitään muuta kuin vau. < 3 >Arvostelija: kukka16.07.2007 Niin tiivis tunnelma, että melkein palan kiinni tähän runoon! Ihana toi kohta : "Addiktoiduin sydämesi lyöntitiheyteen". Ei voi muuta sanoa, kuin hieno. >Arvostelija: Marinella27.07.2007 Mahdottoman ihana <3 Onnistuit :)) Suosikit >> >Arvostelija: ÖidenKruunu15.03.2008 Aivan mahtava kuvaus erosta, toisen poissaolosta jättämisestä... Ylipäätään siitä, että toinen ei olekaan siinä enää. Upeaa. >Arvostelija: 20 times in a lifetime25.01.2009 MinuuttomuuteniMasokismikin oli sentään taitolaji,
rappiosta nautinnon rakentaminen elämäntapa.
Nyt kun ei ole enää kuin
my so called life,
on jäljellä vain yksi suurista mysteereistä:
minkä varaan voisi luoda olemattoman?
Ei sitä olisi uskonut,
että vielä joskus täytyisi kyyneleiden muodostuskin opetella. >
30.12.2006Loppu oli pysäyttävä. Ensimmäinen ja toinenkin olivat todella hyviä, mutta niistä en saanut niin paljon irti. mutta tuo loppu, wow, melkein lopetin hengittämisen. Samaistuin. >Arvostelija: Sanie30.12.2006 on vaikuttava runo. Ja iavan upeasti kuvaat tuon itsensä hukkaamisen. Sitä voi todellakin kadota niin itseltään, että ei pysty enää itkemäänkään. >Arvostelija: Mimosa01.01.2007 "on jäljellä vain yksi suurista mysteereistä: minkä varaan voisi luoda olemattoman?" Hurr, kylmänväreet. Näitä runossasi esiintyviä asioita minäkin mietin joka päivä ja alati, mutten millään saisi rakennettua niistä mitään tällaista upeutta. Lopetus säväyttää ihanasti ja luo lisää väristyksiä selkärankani tuntumaan. >Arvostelija: Asphyxie06.01.2007 Kylmää ja karmivaa. Sinulla on todella oma tapasi kirjoittaa ja ilmaista asioita ja minä tykkään siitä tavasta. Hienoa tekstiä, jatka samaan tapaan. :) >Arvostelija: Psyloche08.01.2007 mm, aika hyvä tosi hyvä. pidän, kun runo on mielenkiintoisen toteamusmuotoinen, mitään ei selitellä liikoja vaan tämä on jotenkin--napakka ja itsenäinen. sopivan riisuttu. hienompi kuin aiemmin lukemani runot sinulta, ei mitään liikaa eikä liian vähän ja jotenkin yksinkertaisempi. on jäljellä vain yksi suurista mysteereistä: minkä varaan voisi luoda olemattoman? ^tuosta pidän eniten. oot kehittynyt. >Arvostelija: boisystem11.01.2007 Tämä teki mut kamalan surulliseksi, tai ei surulliseksi mutta lannistuneeksi. elämään kyllästyneeksi. Mutta se on vain hyvä, on aina parempi että runo saa aikaan negatiivisia tunteita kuin ettei se saa aikaan mitään tuntemuksia ollenkaan. Tämä runo on helposti samaistuttavissa ja kai siksi se iskee varmasti moneen. Tykkäsin. >Arvostelija: Neryl19.01.2007 Helvetin upea <3 >Arvostelija: ÖidenKruunu17.02.2007 olet todella taitava ja mä en osaa enää muodostaa hyviä arvosteluja. joka tapauksessa, sulla on järjettömän hienoja oivalluksia ja saat sovitettua ne yhteen, kadehdin sitä ominaisuuttasi. otsikko on loistava, samoin kahdeksas rivi ja loppu. >Arvostelija: Shade17.02.2007 aika tyhjentävä... ihan kiva. niin kiva ,että menee mun suosikkeihin .taidan lisätä sinut kokonaan sinne. >Arvostelija: ihminen20.02.2007 taitolaji on kyyneleetkin..joskus. Eli lopusta eritoten pidin paljon vaikka muutenkin etsivä/luopuva kuvaus hieno >Arvostelija: Merikukka23.02.2007 vau. menen ihan sanattomaksi kuten yleensäkin teksteistäsi. otsikko on ihan loistava, tulee niin jotenkin oma tilannekin mieleen, ettei sitä edes tunne itseään. enkunkieli oli sopiva tuossa kohti, jotenkin just täydellinen. Lopetus on sellainen että pitp melkein pidättää hengitystä. -onko sullakin niin ettet osaa itkeä, hei en olekaan ainut.. >Arvostelija: Enkelipeikko0021.03.2007 uskomatonta, mulla pyöri päässä muutama viikko sitten tuo suuri mysteeri jonkinlaisella tasolla. en kuitenkaan osannut ihan pukea sitä sanoiksi joten annoin sitten olla. mutta tässä se on nyt! huikeaa. rakastuin myös otsikkoon. kiitos arvostelusta myös. :) >Arvostelija: pahoinvointipäiväkirja02.02.2009 Harha(utum)inenHuomaan jalkojeni löytäneen tielle,
jolla on vain yksi suunta.
Miten tunteista kulloinkin kirjoitetaan,
riippuu siitä, mitä tunnelabyrintti milloinkin
sattuu tielle tuomaan.
Vain yksi harha-askel voi muuttaa vuosisadan rakkaustarinan
nanosekunti sitten päättyneeksi tragediaksi.
Viimeksi minä eksyin harhaan itsestäni.
Niin ja sillä tiellä olen vieläkin.>
Kauan sitten jo sanottuja asioita. Kokeilin, mutten onnistunut. 25.12.2006kaunista...toivottavasti mulle ei käy tänään niin että astun harhaan..ja olen hukassa...=) >Arvostelija: Via Dolorosa8526.12.2006 kaunista.. :) >Arvostelija: SoulOfEvil29.12.2006 Välillä kaikki vain on niin vaikeaa. Loistavasti kirjoitat, pidin muistakin runoistasi. >Arvostelija: dark_desire04.01.2007 ehkä sanat ovat löytyneet mutta sinä olet jäänyt jonnekin? Ihan upeeta tekstiä tämäkin, niin todellista ja niin oman(kin) nahan alle menvää. osaat herättää tunteita sanoillasi. jälleen otsikosta erityismaininta. >Arvostelija: Enkelipeikko0021.03.2007 Otsikko kiinnitti heti huomion. En tiedä sitten olenko kovinkaan viisas, mutta tuossa on jotain ironista minun silmieni katsoessa. Sinä osaat kirjoittaa tiedätkö liian hyvin. En minäkään oikein osaa tehdä muuta kuin vain ajatella jokaisen runosi jälkeen, että miksi minä en keksi mitään tuollaista. Varsinkin tuo toinen säkeistö, kateeksi käy kykyäsi tehdä ajatuksista lauseita noin hyvin. Suosikeihin menee heti. >Arvostelija: mykkäelokuva10.06.2007 Eipä tarvinut kahta kertaa miettiä miksi olit suosikkirunoilijoihini joskus päässyt. Tässä kun hetkisen aikaa jumituin runojasi lukemaan.. Upeita ovat teoksesi, vallan mainiota terapiaa aivoilleni. >Arvostelija: beautiful end14.04.2008 Me-pronominin jako kahdellaAnteeksipyyntöni ovat enää vain tyhjää sanahelinää
ja vaikenevat ennen kuulumistaan.
Yhdestä täydellisestä hetkestä tässä jatkumossa
täytyy aina maksaa pitkällä tuskan aikakaudella,
ja minä vain kysyn, onko se lopulta sen arvoista.
Kun sinusta tulee vain varjoja pupilleihini,
en enää tiedä, mitä pitäisi tuntea,
tai lähinnä en voi myöntää itselleni ettei mitään.
Matka täydentävästä objektista yksinäiseksi subjektiksi
on niin pelottavan lyhyt,
etten ehdi sopeuttamaan tunnekeskustani muutokseen.>
Ehkä tästä aiheesta kirjoittaminen olisi pitänyt lopettaa jo ennen kuin se oli alkanutkaan. 18.10.2006runojesi (ei ainoastaan tämän) monimutkaiset sanat hämmentävät vähän, takerrun ehkä niihin liikaa. Täytyy tulla huomenna lukemaan uudelleen, jos saisin seuraavaksi lauseista jotakin. Viimeinen kappale on osuva ja hieno. >Arvostelija: sadealue18.10.2006 Mielenkiintoinen, puhutteleva... Rakkaudesta tässäkin on kyse. Tunteminen on elämämme rikkaus, sitä ilman varmasti olisi "köyhää" >Arvostelija: Aaltonen18.10.2006 hmh hmh hmmm... hmmm (näyttää junalta[typerä huomio, mutta tehtävä se oli]) >Arvostelija: vainihminen19.10.2006 Miten sä osaat käyttää noin vaikeita sanoja? Olen liian yksinkertainen ymmärtääkseni tätä täydellisesti mutta kuulostaahan se hyvältä ja sivistyneeltä. >Arvostelija: PandeMia19.10.2006 Sinä se teet niin hienoo tekstiä! >Arvostelija: ÖidenKruunu19.10.2006 suhinaa. tämä kertookin jotain. olet taitava. pidänpidän. enempää en nyt osaa vain sanoa. >Arvostelija: Sassy Sin21.10.2006 Aivan loistava ja nerokas otsikko! Runosi tuntuvat paranevan runo runolta ja kirjoitustaitosi kehittyvät jatkuvasti parempaan päin. Ei tätä voi kuin ihailla. >Arvostelija: Asphyxie22.10.2006 Mä pidän tästä. :) >Arvostelija: Sehnsucht24.10.2006 "en enää tiedä, mitä pitäisi tuntea, tai lähinnä en voi myöntää itselleni ettei mitään." hyvä! tykkään tällaisista äikkä-aiheisista runoista, in general. tyylikkäästi kirjoitettu. tunnekeskus-sana on myös erityisen kehun arvoinen. >Arvostelija: Ässä25.10.2006 Tästä runosta tuli mieleeni yksi äidinkielen ylioppilasaine, joka lähti lukion opettajan ensiarvioinnista laudaturina mutta tuli ylioppilaslautakunnalta takaisin hylättynä. 'Tarkoituksellinen vaikeaselkoisuus' makes me horny. >Arvostelija: mammuttisiilinpalvoja29.10.2006 Tämä on kyllä loistava. pistänpähän suosikkeihini. kieliopilliset vertauskuvat kertoivat hyvin asiansa. >Arvostelija: Illuminated04.11.2006 Tykkään kovasti sun tyylistäsi ja persoonallisuudesta, mutta tämä tuntuu liian vaikealta minulle, runo kompastuu vähän omaan hienouteensa. Toisesta kappaleesta pidin eniten, siihen kiteytyy koko runon ajan vallitseva tuskan ilmapiiri. Kipeää, kaunista tekstiä. >Arvostelija: Neryl23.11.2006 Tykkään kovasti sun tyylistäsi ja persoonallisuudesta, mutta tämä tuntuu liian vaikealta minulle, runo kompastuu vähän omaan hienouteensa. Toisesta kappaleesta pidin eniten, siihen kiteytyy koko runon ajan vallitseva tuskan ilmapiiri. Kipeää, kaunista tekstiä. >Arvostelija: Neryl23.11.2006 Otsikko hyvä kymmenen, sai minut lukemaan loppuun. Tuntuu että vähän kompastelet liikoihin 'hienoihin' sanoihin? Jotta tajuaisi kokonaan, vaatisi monta lukukertaa, eikä sitä kukaan halua tuntea itseään tyhmäksi. ^^ Mutta anyway hiton hieno, koska sentään tajuan kaikkien hienojen sanojen tarkoituksen. >Arvostelija: Paniikkivarpunen23.11.2006 todella upeaa tekstiä. pidin ja paljon. tämä löytää itsensä suosikeista :) >Arvostelija: bymyself23.11.2006 Rakastuin otsikkoon. >Arvostelija: Uniapnea03.12.2006 Pidän tästä. Viimeinen kappale on upee. >Arvostelija: Peltiprinsessa27.12.2006 Mulle tuli mieleen Sofi Oksasen tyyli. Niistä tulee mielekuvana sama väri, kuin tästä. >Arvostelija: Niilo10.01.2007 Pidän valtavasti. >Arvostelija: Neulatyyny24.01.2007 ihailen. taikaa, taitoa, todellisuutta. toinen säkeistö soi päässäni loppuillan. niin kaunista että käy kipeää. osaat>Arvostelija: tunturipuro17.07.2007 MielialamääritelmäPerfektionismi kaataa mielenterveyteni rajoja
upotessani koko ajan yhä syvemmälle epätäydellisyyden syövereihin.
Klaustrofobisena harhailen etsien pakokeinoa,
mutta en löydä itsestäni pois.
Selväjärkisyys häilyy vain käsitteenä aivojeni pimennoissa
tyhjään tauluun painettujen siveltimen vetojen haalistuessa tunnistamattomiksi.
Kaukana häämöttävät paratiisinäyt,
mutta nekin vain askelmia kohti kadotusta.>
En ole kirjoittanut pitkään aikaan.
On liikaa sanottavaa ja liian vähän oman itsensä ymmärtämistä. 15.10.2006Älyllisen ihmisen ajatuksia. Joskus on lujilla oman itsensä kanssa. >Arvostelija: tulen-poika15.10.2006 Ah, mahtavaa sanakirjailua Upea ja todella intensiivinen runo, ei voi muuta sanoa >Arvostelija: Aegrescit15.10.2006 Niinkuin jo muut ovat sanoneet, upeeta tekstiä.. Ehkä kirjoittaminen luo selvyyttä sinulle siitä kuka olet, toivottavasti olet tästä saanut jtn apua. Älyttömänm intensiivinen runo, vaikka on näin lyhyt. Todella mahtavia yksityiskohtia kuten tuo en löydä itsestäni pois. >Arvostelija: Enkelipeikko0016.10.2006 Tässä on paljon ajatuksia, pidän siitä. Ehkä jokseenkin omien ajatuksieni kuuloisia... Persoonallinen ja kaikin puolin hieno kokonaisuus, menee suosikeihin. Kiitos arvostelusta. >Arvostelija: mykkäelokuva16.10.2006 hyvää ulosantia. tykkään tämän tyylisestä runoudesta. tässä on vankka tunnelma ja kaikessa sekavuudessaan selkeä sanoma. alku oli paras. hieno runo! >Arvostelija: Ässä16.10.2006 kaunis runo, niin kuin nämä kaikki muutkin.:) tuo itseään pakoileminen iskee. kiitos arvostelusta.:) >Arvostelija: Kilpikonna17.10.2006 Helvetin hienoa tekstiä. Taidat pitää pitkistä sanoista... :) Sopivat hyvin tämän tyyppiseen runouteen. >Arvostelija: Epatto18.10.2006 Olen lukenut runojasi aiemminkin, ja huomaan huikeaa kehitystä. Olit ennenkin hyvä, nyt olet parempi. Lausevalintasi ovat upeita ja osaat tehdä hienoja kokonaisuuksia, jotka voisivat kaatua ylipitkiin sanoihin, mutta eivät kaadu. Muutamalla säkeistöllä saat välitettyä lukijalle helvetin kauniin tunnelman. Lyhyesti sanoen, rakastan tapaasi kirjoittaa. >Arvostelija: Anthjaon18.10.2006 Mielestäni runossa on tärkeintä sen sanoma, eikä se, mitä se on pinnallisesti. "Mielialamääritelmä, perfektionismi, mielenterveys, selväjärkisyys, paratiisinäyt.." Nuo saavat tästä valheella VAUIHANAMAHTAVAN oloisen, mutta mitä tämä on todellisuudessa? Kasa hienolta kuulostavia, satatavuisia sanoa ilman sisältöä. Mielestäni eihyvä. >Arvostelija: Aani26.10.2006 Ehkä olen vaan tyhmä, mutta olkoon. Uskon, että joku ymmärtääkin tämän, mutta minä en. Johonkuhun tämä varmasti iskee. >Arvostelija: Aani26.10.2006 hautaat hienoja ideoita turhan vaikeisiin yhdyssanoihin ja sivistykseen vaikka saisit runoistas hyviä ilmankin. "--mutta en löydä itsestäni pois" << tämänkaltaisia yksinkertaisia oivalluksia lisää kiitos. >Arvostelija: BANG07.11.2006 Hui, tämä iskee ja jytinällä. Upeita sanoja, hyvin yhdistetty kokonaisuudeksi. Tykkään kovasti. >Arvostelija: Kiin12.11.2006 Vau. Kiteitä.. Välillä pitää pysähtyä. Ajatella. Tuijottaa. Kuin tylsämielinen. Destroid : Into the Deepest Dark beautiful mix. Nautitaan haaleana. >Arvostelija: vainihminen02.12.2006 | 0| 20 | 40 |