Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
toinen mies Askeleeni kuulostavat verkkaisemmilta
Peilin edessä harmaannun ja kellastun
Olen alkanut nöyrtyä:
perusasentoni on kumara,
en katso silmiin
Vuosikymmenten takaa tuoksuu tupakka
ja tehdasvalmisteinen kahvi.
Kukkapenkissä kasvavat narsissit,
jotka ovat aivan kuin rakas Margarita;
kummastakaan en tahtonut luopua
En tunnista itseäni!
Hymystäni puuttuu paloja,
kahvikaan ei enää maistu.
Juonteet halkovat kasvoja, nauravat.
Milloin minusta tuli tällainen mies?
Tahtoisin näyttää sinulle mitä vuodet ovat tehneet;
haalistun kuin vanhat valokuvat albumissa
ja aamuinen kävely konditoriallekin tuntuu joka päivä pidemmälle.
Luen eilisen lehden kannesta kanteen, huomiseen en koske
Mutta tänäänkin keltaiset narsissit kukkivat
Pukuni on yhä siisti ja kenkäni samaa italialaista nahkaa
On asioita jotka eivät muutu.>
olin pitkästä aikaa runollinen!
26.07.2009
Puutarhassa asuvat eläimet Maistut suolaiselle
Nilkoissamme pyörii tuttu kullankeltainen kissa
Se tietää miltä minusta tuntuu.
Ilmassa leijuu takertuvia oksia,
Ikävä jättää jäljet
sillä tämä on minulle
täysin ehdoton ihmissuhde.
Puristan ajatusta kämmenissäni
Osaan sen ulkoa,
asun siinä.
valaiset yötä kuin puutarhassa asuvat eläimet
Tahdon poimia sinut, olet karviainen!
sillä tuoksut eiliselle kuutamolle,
humalalle ja mustikoille
Sinun on vaikea jäädä
mutta minä en kanna huolta enkä selkäreppuasi,
jääpuikotkin sulavat hitaasti
Epäröit, tahdot juosta
Mutta minä luotan,
olen sinun puutarhasi eläin.>
aika jännä
14.02.2009
Ilmeesi ei muutuHän pitää itseään olosuhteiden uhrina
Häneen on osunut
Tänään häntä on loukattu.
Ikkunaa hakkaa tuhat raivokasta pisaraa
Eikä ilmeesi silti muutu.
Välissämme makaa kylmä kaakao ja itsekäs latte
Yhtä laihoja kuin katseeni.
Miksi ilmeesi ei muutu?
Hän tahtoo seikkailuja vain mukavuusrajalle saakka;
Tyynyt ovat liian pehmeitä
yöt liian kovia.
Tuliko minusta vihdoinkin liian lämmin?
Seinillä soi musiikki
kuin hienoissa unkarilaisissa kapakoissa
En jaksa ymmärtää sanoja,
etkä sinä minua.
Olemme kurjia ystäviä.>
M.L
13.11.2008
Se tyttöOlen liian kärsimätön
tulkitsemaan ilmeitäsi,
peräkkäisiä sanoja,
hihojesi käänteitä.
Vieläkin.
Minä en ole se tyttö,
joka olin vuosia sitten.
Lakattu, tumma
Sinä värikäs ja vaalea
Yhä sahalaidat kynsiesi kulmissa,
etkä silti jaksa alkaa ajatella
niin raskaita kokonaisuuksia,
kuin me
Et sinäkään ole enää se tyttö,
sillä minun paikallani kuvissa
istuu nyt kapeakatseisempi hymy
>
comeback
20.09.2008
EdelleHänkin on kasvattanut olohuoneeseensa
kasvottomia puita
kasvavat taidetta ja menneitä vuosia
Joskus hän tuntee itsensä,
ehkä myös erään toisen
parhaimpina päivinä molemmat.
mutta minua ei tänäänkään
Nyt reunoille kapenevat helmet kaulalla,
paljaat ruudut lattioilla ja kaapeissa,
ne silmät ja kevyet hiukset
tänään ne pysyvät ja muuttuvat
Vuodet jäivät taakse
sinä juoksit edelle.
>
missä olet banjo
12.06.2008
Asema Joskus niin tahtoisin
käpertyä kerälle tyveesi
uppoutua hiusrajaasi
asettua asumaan
sinun kylkiluidesi väliin
Olemassaolo on yksinkertaista
kun siitä tekee sellaista
tai millaista tahansa
Osasin kerran itse
leikkiä tuulissani
ajatella junia ja laivoja
Tänään tuntuu turhalta
uneksia muista ajoista
koska nyt olet tässä
ja on aika jäädä tälle asemalle.
>
05.04.2008
Hiljaiset tietTiet asuvat hiljaa
ja ikkunoihin jää huurteiset jäljet niihin kohtiin,
joissa minä olen loputtomasti valvonut.
Hehkut lähes sinisenä yön hohtavassa varjossa.
Tänäänkin minä yritän lukea sinua
Nähdä, näetkö minusta lainkaan unia
Lopulta koitan piirtää ääriviivasi seurakseni.
Ja silti
Joskus mikään ei riitä
eikä mikään muotti tunnu sopivalta
Sama kuin olisi tuhansien ihmisten keskellä,
mutta silti täysin yksin. >
jälleen uneton yö.
28.12.2007
Minun suuntani, minun tähteni Näen liikenteen autojen utuisista silmistä
lasken raidat niin asfaltista
kuin sinun villapaidastasikin,
ja tulokset ovat aina kahdella kerrottavia
Elämme henkilökohtaisessa maailmassa,
rakastaen toistemme lempielokuvat,
kokien kaikki yksityiset ensi-illat
ilman tiimalasiunelmaa tai valkoisia valheita.
Muistan aina kertoa,
kuinka pidän kulmakarvojesi kaarista,
käsiesi tavasta painautua,
sanoista, jotka ovat kaikki minulle.
Yöt keskittyvät tunteihin,
sillä meissä asuu kaikki aika
ja vaikken ole koskaan
tunnistanut ainuttakaan tähtikuviota,
tiedän että se olet sinä
Minun suuntani, minun tähteni.
>
inlaav.
22.08.2007
|
|
Sanie 
