Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Miltä se tuntuisimiltä tuntuisi antautua?
kun nyrkkiin puristuneet
sormet heltyvät
hyväilemään hiljaa
tanssimaan
ilmassa lumihiutaleiden
kanssa
tarttumaan toisistaan
kiinni
takertumatta toisiinsa
**
miltä tuntuisi avautua?
kun muurien sisällä
vavissut sydän on
kasvanut niin suureksi
että kivisuojan on
pakko kaatua ja kuolla
kun sydämet yhtyvät
sydämiin
sykkien samaan tahtiin
tuntematta enää kipua
**
miltä tuntuisi herätä?
tietäen sittenkin
olevansa
yhtä ja yksin
valmis ja kesken,
perillä ja matkalla
tuttu
ja tuntematon
ikuisesti
>
08.12.2012
Vahvaitsenäinen, riippumaton,
vapaa sielu
mukanaan kaipuun
kivinen taakka
raskas mieli, jonka
jokainen ajatus
tuo mukanaan
kahleisiin takertuneen
höyhenen
ja ruosteen
verenkarvaan tuoksun
sen elämänmakuisen,
jossa siipien ei tarvitse
edes yrittää olla
vahvat
>
24.11.2012Tämä osui ja upposi nyt niin vallan, etten muuta osaa sanoa kuin: loisto! >Arvostelija: kottarainen24.11.2012 Ns. Yhteysvälissämme ymmärtämättömyyden
sininen meri
meidän, jotka löysimme toisistamme
itsemme ja elämän tarkoituksen
ristiriita repii rauhan riekaleiksi
katson sinuun ja näen sinut taas,
luulen tunnistavani
ymmärtämättömyys, tuo ihmisyyden
pirullinen totuus
se seuraa meitä loppuun asti
kohtaamme kieltäen toinen
toisemme, jopa itsemme
yhä uudelleen, kerta kerran jälkeen,
hymyilevin kasvoin
ja sehän on täysin ymmärrettävää;
meidän tilanteessamme
mutta emme me sittenkään
mitään ymmärrä -
me ainoastaan pelkäämme
>
14.10.2012hienoa kerrontaa pidin >Arvostelija: seba14.10.2012 ja loppujen lopuksi pelkäämme kaikkea kaunista. mutta erittäin hienon runon olet saanut aikaiseksi. muistuttaa itseäni eräästä ihmissuhteesta. >Arvostelija: elsihope14.10.2012 Unelman hintanäen sinun juoksevan
kauas pois
maailman ääriä tahdot syleillä
sinulla on kauniit käsivarret,
niiden sisään tahtoisin
mahtua minäkin
sinä juokset aina vain
kauemmas
sinulla on suuri sydän,
jonka kanssa tahtoisin
minäkin puhua
sydän, niin kuin sinulla on,
avoin sylisi, ihanat kätesi
ne ainoat mistä olen
aina unelmoinut
mutta sinä juokset pois
minun maailmastani
rakastamaan sinun
maailmaasi
meidän maailmaamme
silti minä huokaisen salaa,
pyyhin kyyneleeni
kaikkea ei voi kai saada
ja ne suurimmat unelmat
maksavat aina eniten
>
22.08.2012
Anna minun katsoa sinuunnäin sinut pitkästä
aikaa ja olit niin kaunis
kuten aina olet
näitkö sinä minut,
osasitko tuntea, miten
ihana olin edessäsi?
kerro, kerro kuvastin,
että se on meissä,
että se on rakkaus,
että se on totuus
mitä muuta meidän
tulee tietää tässä
oudossa maailmassa?
mitä muuta kuin se,
että olemme toinen
toistemme peilikuvia
sinussa näen kaiken
hyvän, arvokkaan
ja haavoittuvan
anna minun katsoa
sinuun vielä kerran,
etten koskaan unohda
kuka minä oikein olen
>
18.06.2012
Karheaa lankaakohtalo liitti elämämme
langat yhteen, mutta olimme
kai liian liukkaita pysyäksemme
toisissamme kiinni
yritä tässä sitten jaksaa
katsoa tyynenä tätä
purkulankojen
suloista sotkua
kaipaan kietoutua sinuun
uudelleen
ja tehdä kanssasi kauniin
rakkauden punoksen
emme tarvitse tarranauhaa,
emme välisolmuja
tai vannottuja valoja
tarvitsemme vain toistemme
hellänlujaa yhteistä mieltä
mutkakohdissa
ja hitusen eletyn elämän
pellavaista rouheutta
on hyvä erottaa toistemme
tuttu kosketus muiden
silkinohuista sipaisuista
ei meidän tarvitse olla
piikkilankaa voidaksemme
olla lujasti yhdessä
riittää, että olemme
toinen toisillemme
riittävän karheaa lankaa
>
19.04.2012tässä on voimaa pidin paljon >Arvostelija: seba19.04.2012 Nappi
Heitä paitasi nappi rohkeesti ilmaan,
otan sen kiinni, ompelen tai liimaan
paitaani ikiomaan sen kiinni laitan,
sydämen kohdalle ommella taidan
nappisi kiiltävä rinnassain hohtaa,
kuin tähtenä, mihin sun tiesi johtaa
Heitä paitasi nappi rohkeesti ilmaan,
otan sen kiinni, ompelen tai liimaan
tule lähelle ihan kiinni jo minuun,
napitan itseni kiinni sinuun
iäksi, ajaksi tai vain hetkeksi täksi,
jaamme lämmön yhdeksi elämäksi
Heitän paitani napin rohkeesti ilmaan,
otat sen kiinni, ompelet tai liimaat
paitaasi ikiomaan se kiinni laitat
sydämen kohdalle ommella taidat
>
Kansanlaulutyyppistä kailotusta...vuodelta 2008. :)
16.04.2012
Tarvitsentarvitsen sinut tähän
rinnalleni
edes
pieneksi hetkeksi
tarvitsen sinut
ottamaan vakaita askelia
kohti minua
uskon, että sinulla on
siihen uskallusta
minä olen jo
askeleeni ottanut
nyt tarvitsen käsivarsiesi
aitoa puristusta
huuliesi muodostamia
oikeita sanoja
tarvitsen uhkarohkeaa
rakkauttasi
tarvitsen saada olla
heikkoakin heikompi
se onnistuu vain
jos sinä olet
rohkeaakin rohkeampi
olisiko jo aika antaa
todellisuudelle
mahdollisuus määritellä
mistä unelmamme
lopultakin ovat rakennettu?
>
29.03.2012Sellaisenaananna minulle sinut
lihassa
sellaisena kuin
olet
ei haavekuvana
pienessä mielessäni
anna minulle
sinut, sellaisenaan
puhu minulle
suoraan
suusta suuhun,
silmästä silmään
älä pakene
sulosäveliin, älä
leiki näkymätöntä
ole se mitä olet,
kunhan olet sitä,
aidosti
sinä olet ainoa
minulle
koska sinä olet
juuri Sinä
>
27.03.2012
Hetki heikkoudellevoit luvata muuttaa
kaiken uudeksi
ja siloittaa ankean
tieni tasaiseksi
voit yrittää poistaa
"pienet" ongelmani
ihan jokaisen
yksitellen nyppien
tiedän sen
kyllä hyvinkin
sillä osaat ihan kaiken
mutta tunnetko
tunteeni itsessäsi?
aistitko syvät kipuni?
uskallatko kohdata
minut silloin, kun
käteni eivät
ojennukaan kohti
ihmeitäsi?
kun jalkani eivät
riennäkään juosten
turvaisaan syliisi?
uskallatko silloin tulla
tyköni ja sanoa:
minä kannan sinua
tämän heikon hetken?
minä lupaan sinulle;
painan yllättävän paljon
>
22.03.2012
Muusan noutolakkas runot ryöppymästä,
riimihännät heilumasta,
synnyt syvät sytkimästä,
aivoitukset antautumasta,
ilman sanoja syljeskelen,
kattoon karsaasti katselen,
mistä lausehet liikuttavaiset,
värssyt virkeät varastan,
muittenko maille piiloudun,
toisten runosoille sielukkaille,
sieltäkö aiheeni ammennan,
virkkeet viehättävät virittelen,
sieltäpä sieltä, nyt muusani noudan>
21.03.2012
Sinä yönä
sinä yönä taivas ei
pudonnutkaan päälleni
ja ei kai sinunkaan ylläsi
tähdet tanssineet niitä
loistavia kuoleman
tanssejaan
sinä yönä salamat eivät
lyöneet tulta varpaistamme
läpi kosteiden kehojemme
eivätkä hekuman hikikarpalot
hukuttaneet meitä
silkkilakanoihimme
ei sinä yönä
sinä yönä me roikuimme
toistemme ikävän kahleissa kiinni
sydämet vereslihalla
kykenemättä rakastamaan
pisaraakaan onnea
yhteiseen yöhömme
kykenemättä unohtamaan
>
18.03.2012Raastavan runollisesti kuvaat lähellä olemisen tuskaa. Kuinka pieni ero onkaan rakkaudella ja tuskalla. >Arvostelija: lasiaurinko19.03.2012 Loppu pyydän,
asettakaa minulle
porttikielto tunteiden
maailmaan
suorittakaa
lobotomia limbiseen
järjestelmääni
iskekää jo rintani
läpi se puinen
teroitettu seiväs
jos tuntisitte
elämäni tuskan
ja sieluni riivaajat
armahtaisitte
yritän imeä
elämän mustaa verta
sumuisten metsien
kätköissä
yö yön jälkeen
ulvon yhdessä
nälkäisten susien
kanssa puolikuun
kelmeydessä
herätäkseni vain
heikompana
joka ikinen päivä
siis,
muuratkaa sieluni
tiiliseinään,
täyttäkää sydämeni
sementillä
olen väsynyt
tilkitsemään
sisimpäni ovia
ja ikkunoita
arvokkuuteni
riekaleilla
alan loppua
pikkuhiljaa
kertokaa minulle,
milloin saan alkaa
>
17.03.2012Hui kauheeta,toivon et pelkkä runo,mielikuvitus. >Arvostelija: ippa17.03.2012 Kyllä tämä tosielämää on...runomitassa. :) >Arvostelija: kolumbus17.03.2012 vapautta ilmeisesti sielusi kaipaa. pitäisi ymmärtää omilla ajatusmalleilla me kahlitaan luovuus joka meidät veisi perille. pitäisi alkaa herkistymään eri asioille. pidin paljon runosta siinä "meisseliä" >Arvostelija: seba17.03.2012 En tiedä johtuuko sanavalinnoista vai mistä, mutta minulle tuli sellainen näkemys, että runon puhuja on ihmissusi (tai vampyyri), joka on tullut tietoiseksi omista pahoista teoistaan ja haluaa poistaa kirouksen yltänsä, jotta voisi hyvittää tekonsa ja alkaa elämään vailla tunnontuskia. Pidän tästä runosta, osittain juuri sen tulkinnanvapauden takia. Hieno tarina ja toimivaa rakentelua. >Arvostelija: Bone21.03.2012 Vaikutuksen tämä ainakin teki... >Arvostelija: Adalmiinanhelmi09.04.2012 Unbreakable?Luulet ehkä, että
olen särkymätön?
Ehkä epäilet, etten
tunne mitään?
Ajatteletko kenties,
että minulla olisi
ihmevoimia?
Että osaan kiitää
läpi epävarman,
välinpitämättömän
"rakkautesi", kuin
super(wo)man,
vahingoittumatta
matkan varrella
lainkaan?
Että pyyhin vain
nimimerkkini
puhtaaksi pölystä
ja jatkan rohkeana
eteenpäin?
Että sinä osaatkin
olla tyhmä!
Tyhmistä tyhmin!!
Ja tuollaiseen
rakastuin?!
Luojani, auta minua
ymmärtämään
ymmärtämättömyyden
syvintä olemusta
miehissä
ja...
minussa?
>
17.03.2012rakkaus kai on vaikea tunne joillekin. se saattaisi kirjoittamalla aueta jotenkin paremmin miehelle. että laitapa kultasi kirjoittamaan. hieno runo, jossa on asennetta. ps. minun ohjetta ei ole pakko noudattaa >Arvostelija: seba17.03.2012 Helposti pureskeltavaa?häpeänkö himoani,
kiroanko kaipuutani?
jos käsiini ilmestyneet rypyt
voisivat huutaa,
ne sanoisivat:
hävetkää, te jotka veitte
minulta mahdollisuuden
ihojen leikkiin aikanaan
kierikää syyllisyydessä te
kaikki, jotka jätitte minuun
tämän pohjattoman ikävän
enkä kuitenkaan voi tehdä
mitään poistaakseni
nämä kiduttavat merkit
menetetystä
palleani kouristelee tyhjän
sylin syndroomassa
minun täytyy jaksaa kantaa
tätä tulvaa sisälläni, koska
loputon epätoivo rakensi
janoisten silmieni taakse
polttavan paahteiset padot
pakahdun paljoudesta,
jota sinä et tunnu kaipaavan
siksi ylipaisuneen sydämeni
astinlautana on tänään
raastinrauta
jotta uskaltaisit maistaa minua
edes raastettuna?
>
11.03.2012
Mielipuolista järkevyyttäei rakkautta voi pistää
prameaan pakettiin,
koristella kultaisin rusetein
ja sitten vain ihailla
ei tosiaankaan
se räjäyttää pakettisi
hajalle, loikkaa ulos,
laittaa rusetin kaulaansa
ja pomppii ympärilläsi
kuin hullu taiteilija
se tarttuu olkapäistäsi kiinni
ja huutaa korvaasi totuuksia
joita luulet valheiksi
se saa sinut uskomaan
ihmeisiin, uskomaan jopa
itseesi
ja epäilemään kaikkea
se juoksee ulos talostasi
kirkuen mennessään
kimeää voitonhuutoa
voittoa vankeudesta
se pakenee, mutta se palaa
jos se vain itse haluaa
siksi se onkin niin
sietämätön tapaus!
se jättää sinut aina vain
epävarman uskosi varaan
sen uskon varaan, että
tuon mielipuolisen,
riipivän ja sekopäisen
käyttäytymisen alla
piileekin syvällisin viisaus
ja suurin totuus:
vain täydellisessä
vapaudessa ja raa'an,
villin luonnon armoilla
testataan tosirakkauden
todellinen kestävyys
>
06.03.2012
Parantumatonriuhtaisin sydämeni
irti rinnasta
en enää kestänyt
sen taistelun tuskaa
siinä se sykki verisessä
kourassani toistaen
nimeäsi kipeän kiihkeästi kuin
punaisena hehkuvaa rautaa
takova seppä
odotin päiviä, jopa vuosia
että se väsyisi kylmässä
kädessäni ja luopuisi
piilotin sen nyrkkini sisään
puristin äänettömäksi
vannotin sitä olemaan tyyni
mutta lopulta minun oli
annettava periksi, koska
sen työnilo oli väsymätöntä
sen häpeämätön halu elää
niin loputonta
on mahdotonta olla
sydämetön silloin kun
sydän itse on päättänyt
näyttää voimansa
sitä ei tapa nyrkkiin
puristettu käsi
ei ikiroutainen melankolia
ei hukuttaminen valtameren
julmimpaankaan myrskyyn
tao siis sydän edelleen
itke, huuda, tanssi ja laula
pakahdu ilosta ja paru surusta
mutta älä koskaan kokonaan
rakkaudesta parane
>
19.02.2012aika "raaka" mutta totuudessaan nin täydellinen >Arvostelija: kaisa-6622.02.2012 Rakkaus on upea asia, mutta yksipuolinen rakkaus ikävässään ja monenlaisessa tunnemyllerryksessään on aika pirunmoisen raaka tauti. >Arvostelija: kolumbus22.02.2012 Olen mitä olen vai olenko?
olen villieläimen hurja huuto
tai
suurisilmäinen pelästynyt bambi
olen lähtöön valmistautunut
nälkäpakolainen
tai
kapinoiva suomalainen
"nuori"
olen väsymätön huolehtija
tai
välinpitämätön suojautuja
olen oiottu olkikori
tai
kamalan kiikkerä kameli
olen sokea itseni taluttaja
tai
kaiken tietävä demoni
olen sitä tai olen tätä
ja elän näiden kanssa
sovussa
jos elän
>
07.01.2012
Kuinka paljon siivet kantavatolen oppinut rakkaudesta
enemmän kuin koskaan
annoit minulle luopumisen taidon,
hyväksymisen armolahjan
opetit minut itkemään,
opetit minut nauramaan,
ja olemaan se mitä olen,
häpeämättä itseäni edessäsi,
kuinka ihmeellistä
kaiken tuon teit olematta
koskaan omani, olematta orjani
et nostanut minua siivillesi,
et kantanut vahvoilla harteillasi
ei, annoit minun lentää itse
etsimään omaa sinitaivastani
kasvatit siipeni vahvoiksi, mutta
et antanut itseäsi, et sieluasi
saanko siis olla katkera,
saanko surra ja vaikertaa?
ethän kertonut kuinka paljon
rakkaus kantaa kaipuuta mukanaan
kuinka kipeää tekee vapaus ja
kuinka siivet taipuvat ikävän alla
et kertonut, että avoimeen syliin
mahtuu taivas ja helvetti
elämä ja kuolema ikuisesti
>
30.11.2011Epätoivoa parhaimmillaanepätoivon aallokko on hurja,
se vyöryttää alleen kaiken,
niin hyvän kuin pahankin
jäljelle ei jää kuin tyly tyhjyys
pahan kanssa voisit liittoutua,
et olisi yksin, ja tekemistä
riittäisi loputtomasti
sillä tuhottavahan ei lopu
kaiken hyvän kanssa
voisit kellua sinisen laguunin
pinnalla nauttien pilvilinnojen
paratiisista taivaalla
tämän
epätoivon
tyhjyyden
kanssa
löydät
itsesi
kuilusta
kiitämässä
kohti
jotain
mitä
ei
ole
eikä
tule
tyhjyyden alla tyhjyys,
olematon oleminen,
loppumaton putoaminen
ystävät, se on sitä
epätoivoa parhaimmillaan!
ja sitä parhaillaan
>
23.08.2011| 0| 20 | 40 | 60 | 80 | 100 |
|
Julkaistu : 106 runoa
