Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
&ajattelen sinua,
paitaa joka ylläsi roikkuu
toinen hiha revitty, tahrainen toinen
häpeätkö koskaan sitä kuinka
sinulla on tuhat silmää ja joillakin vain yksi ?
kirjoittajan virsi, onneton ulvahdus
ja nuoruus on kujanjuoksu
alastomat kätesi etsivät
pelastajan nyrkkiä
löysivät haamun sormet vuosisadan takaisesta ranskasta,
suezin kanavalta, verlainen sylistä
ja kynän
huutosi purkautui elegiana
paikoin riettaana, paikoin palvovana
liimaan kuvasi kirjoituspöytäni ylle,
ajattelen sinua
>
28.06.2010tähän en osaa enempää sanoa ihan helvetin repaleinen ja kokonainen ja inhottavalla tavalla rakastunut >Arvostelija: susihihna04.07.2010 banzaioli kesä kun kasvoin sanoihin kiinni
ja kun viljani kasvoi ruskeaksi,
vihelsi, huusi
ja sanoista kasvoi susia, käärmeitä, pajua,
parjaan, puolustan,
pelkään viidettä vuotta
ehdyn ehdoitta
elvyn
en koskaan
en koskaan
en koskaan>
06.06.2010
so what nowkuulin linnut jotka huusivat kuolemasta
ja kenties myös jostain riettaasta, irvokkaasta
se saattoi olla kuvitelmaanikin
näin unta etten kyennyt kirjoittamaan
ja näin unta jossa minulla ei ollut käsiä
ja näin unta jossa taistelin ladattuja aseita vastaan
yksin, nöyryytettynä, haavoittuneena
tai ehkä se kaikki oli samaa unta
unien joukossa
olen ajatellut sinua
niskaasi, hiljaisuuttasi
ankaraa ymmärrystäsi
itseinhon ja kuoleman suhteen
hiljaisuuttasi, niskaasi, sormiasi
ja tapaa
jolla pyytäisin sinua
esittämään se pyynnön
jonka jätät aina henkäyksesi alle
jota minä pelkään
neuvottomana,
odotan silti
minä olen lyönyt polveeni mustetta
laskenut päiviä, ennustanut korteista
oppinut, että iltatähti ja aamutähti
ovat yksi - venus
ja kärsinyt niin vastaansanomatonta riittämättömyyttä
ja kaipausta
etten edes tiedä kuinka aloittaa puheeni
tai lopettaa kirjoitukseni>
19.05.2010voi hitto tätäkin runoo vetää niin sanattomaks.. ja tuntuu et en osaa mitää järkevää sanoo taino enhän mä oo osannukkaa mitää järkevää sanoo aikapäiviin ja tuntuu jotenkin halvalta ja epäkunnioittavalta vaan lisätä tääki runo suosikeihin, sinne vaan kasaks runoja joita voi joskus lueksii sitte aikansa kuluks en tiiä miks mut tällänen mä oon tää runo on nii hemmetin ihana itkettävä ja kipee ja suruisa ja mun olo on jo valmiiks iha rikki nii oi että mä rakastuin tähän >Arvostelija: susihihna04.07.2010 then i'll be the woodmakaan katse vasten katon raitaa
puhun itselleni kauhun poistaakseni:
katso, eiväthän puutkaan ikkunan vieressä pelkää
eikä hiekka portailla, ja kun kaikki on samaa
ei sinunkaan täydy
mutta vaikka niistä ei voi lukea
inhimillisen pelon merkkejä
en saata varmasti tietää
ja muistan kuinka lapsena opin,
että mahla on puun veri
ja että haapa itkee koska siihen ristille lyötiin
ja hetken verran virtaa uusi pelko
etten olekaan osa
vaan osissa
ja minä rukoilen, pyydän
tahdon tietää missä on kaiken pohja
löytää se ja levätä siinä vaiti
minä tahdon nousta
ja soida kuin linnusta tehty huilu
>
07.12.2009(hylje)Löysin lapsena meren rannalta kuolleen hylkeen. Se ei näyttänyt eläimeltä, sen ei kuulunut maata siinä missä se makasi. Lapsen mieli sai sen tuntumaan jonkun suorittamalta pilalta. Kun näin sen nahan läpi nousevan selkärangan kelmeänä miekkana, silloin minä itkin ja pelkäsin. Mmuistan äänen jonka ihon rikkoutuminen tuotti, kuin takin kaikki napit olisi revitty irti.
Nyt minä pelkään alati. Olen kauhusta sinisiksi sähkövirroiksi muuttuneita leimahduksia, hysteerinen nainen joka käyttäytyy kuin hänen kylkiluidensa välissä seisoisi veitsiä. Pystyn peittämään paljon, sillä olen joutunut harjoittelemaan vuosia.
Usein tämä tietty muisto kuitenkin nousee mieleeni: eläimen vääntynyt selkä ja välähdys kuolleiden silmien valkoisista kohdista. Mietin omaa selkääni, luisevaa rihmaa, mietin puhkoisivatko minunkin luuni ihoa kuten sormeni puhkovat hiusteni vaipan silloin, kun avaan solmut ohimoiltani. Kuvittelen itseni makaamaan rantaveteen toinen kylki pitkin kalliota ja toinen kiiltävänä valoa vasten. Kuvittelen ihoni hopeiseksi kankaaksi, veden hiomaksi turkiksi, haaveilen että jokin minussa olisi kudottu oikein.>
16.11.2009"Pystyn peittämään paljon, sillä olen joutunut harjoittelemaan vuosia." tuo osui >Arvostelija: susihihna19.11.2009 there is a light that never goes outKun viimeksi matkustin lentokoneella minulla ei ollut minkäänlaisia toiveita sen suhteen, putoaisiko kone vai ei. Se tuntui minusta varsin yhdentekevältä. Toivoin vain, että laukkuni ei avautuisi ruumassa. Ajatus matkatavaroideni levittäytymisestä muiden nähtäväksi tuntui nöyryyttävältä. Ajatus lento-onnettomuudessa kuolemisesta ei sen sijaan saanut minua tuntemaan mitään.
Sitä edellisellä matkalla toivoin koneen pysyvän ilmassa. Olin silloin hyvin nuori ja tahdoin itkeä, sillä korviani särki nousun aikana. Kesken matkaa jotkut matkustajista taputtivat lentokoneen selvittyä turbulenssista. Äitini sanoi sen olevan mautonta ja piti käsiään päättäväisesti sylissään.
Viimeisimmällä lennolla ylläni roikkunut välinpitämättömyys on palannut ja muuttunut viime kuukausien aikana kuvottavan tuttavalliseksi verkoksi ympärilleni. En ole tahtonut tätä verkkoa. Tahdolla ei kuitenkaan ole tässä sijaa. Voisin syyttää sinua.
Sen jälkeen kun lähdit olen yrittänyt olla toivomatta mitään. Sen jälkeen kun lähdit en ole voinut toivoa muuta kuin että palaisit. Olen epäonnistunut vihassa, katkeruudessa ja toiveikkuudessa. Tunteitani sinua kohtaan pidin täysinä ja kyseenalaistamattomina. Sanoit että tunnen kuin lapsi tai eläin. Sanoin tahtoneeni vain olla hyvä sinulle. Siihen et sanonut mitään.
Asiat tuntuvat muuttuvan toisikseen omituisella tavalla. Kuin syöksyisin maahan korkealta mutta kukaan ei taputtaisi eikä liioin pitelisi korviaan. Mietin sinua paljon. Minusta tuntuu kuin söisit minua poissaolollasi. Haluaisin kertoa sinulle näistä asioista.
>
ei tämä nyt oikein tarinoihinkaan mennyt, vaikkei sinänsä runokaan. olkoot.
13.10.2009Vau, tää on mykistävä. En yleensä lue tarinoita tai vastaavia täällä, mutta tämä kyllä piti otteessaan. Todella koukuttava. Mä en tiedä, miksi tämä kirjoitustyyli tuntuu niin tutulta. En saa kuitenkaan mieleeni, kuka kirjailija kirjoittaa samoin. Tää on todella upea mun mielestä. Tunteettomuus, joka ei kuitenkaan ole ehkä ihan sitä. Välinpitämättömyyttä. Todella pidin. >Arvostelija: Kipupiste13.10.2009 Tästä pidin :) >Arvostelija: Matseltof29.12.2009 Oho! Ei oikein muuta voi sanoa! Tykkään! >Arvostelija: FairytalePrincess26.01.2010 Oho! Ei oikein muuta voi sanoa! Tykkään! >Arvostelija: FairytalePrincess26.01.2010 ylpeä eläinei voi sanoa fasismiksi
vaikka itsestä tuntuisi pahalta ja sopimattomalta
silti tuntuu, että tämä aika tahtoo huoria eikä runoilijoita
kumpaakaan en osaa olla
en ole koskaan ollut erityisen kaunis
en osaa laulaa
olen tehty huonosta puusta
silmissä napit tai halvat korut tai kolikot
kuten intiaanihaudoissa
historiasta en tiedä liiaksi
en elä niin kuin opetan
vaikka en paljoa opetakaan
haluaisin oppia olemaan kaikki ylpeät eläimet
ylpeän ilmeen saa opeteltua
siitä tulee helposti kylmä
ihminen on ehkä typerin eläin
kun antaa muille nimet
ja sanoo ettei itse ole eläin
vaikka näkeehän siitä aina
että on>
06.08.2009hienoa kritisointia. tässä varsinkin loppu kolahti. >Arvostelija: Magenta06.08.2009 Mielenkiintoista >Arvostelija: KaaoksenMuusa06.08.2009 Vau. Hyviä oivalluksia, mutta ei turhan runomainen. >Arvostelija: sarvihaara10.08.2009 Raaka ja todellinen...repii elämää. Eläin ei oikein kykene olemaan ylpeä...ylevä kylläkin. Kirjoitat hyvin :c) >Arvostelija: miguel mirror12.08.2009 herra jumala! :O aikas hyvä runo! >Arvostelija: Dwayne14.08.2009 Ihanan kritisoiva ja upeasti kirjoitettu >Arvostelija: Muhvelo07.10.2009 Kritiikkiä tästä ajasta ja sen hengestä, sekä ihmisyydestä. Mielenkiintoinen runo >Arvostelija: PersonaNonGrata11.10.2009 Upea. >Arvostelija: Rosala20.10.2009 ja tähän runoon en osaa sanoa mitään kun on niin hieno! suosikit >Arvostelija: susihihna19.11.2009 she belongs to me
hän sanoo: new york on kuin nainen
ja puhuu kaupungista kuten rakastajattaresta
minä tuijotan jänistä silmiin, yritän arvata mitä se ajattelee
ja sitten taivasta - lentokoneen valot näyttävät tähdenlennolta
helvetti, joku voisi heittää palavan tulitikun ilmaan
ja pitäisin sitä tähdenlentona
ja toivoisin
maksan humalasta ja savukkeista liian kovaa hintaa
huone on hämärä, dylan laulaa kuin riivattu ja minä tiedän
että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee,
hän on taiteilija
hän ei katso takaisin
juon lasini tyhjäksi ja kun palaan kotiin
linnut huutavat ja en usko ovea oikeaksi, kenkiäni omiksi
kipua keuhkoissa aidoksi
käteni, luiset rakkaudettomat esineet
nekään eivät usko
ja kun nukahdan
uneni ovat kuin kafkan novelleista>
09.06.2009Aivan mieletön. Tuntuu särkynä rintalastassa. >Arvostelija: Foxfire11.06.2009 Karun kaunista tekstiä. >Arvostelija: taivaanlapsi07.07.2009 Voimakas tunnelataus koskettavassa runossasi. >Arvostelija: taivaanlapsi04.08.2009 Rakastuin tähän. Heti. >Arvostelija: Pensaskaktus11.08.2009 Käytät mielenkiintoisia sanoja ja kielikuvia runoissasi, ja se tekee niistä mielenkiintoista luettavaa. Erityisesti pidin kohdasta; "minä tuijotan jänistä silmiin, yritän arvata mitä se ajattelee" Yksinkertaisesti sanottuna, kirjoitat hienosti :) >Arvostelija: vadelmasuklaa16.08.2009 ah, tyhjentävän kipeä ja kaunis. minä löysin itseni tuolta sanojen seasta. >Arvostelija: quicksilver24.08.2009 tykkään! tykkään varmaan näistä kaikista kun ehdin lukee, sankarillisesti jätin aritmeettiset lukujonot ja sain aikaseks luoda taas uudet tunnukset tänne, t. Siiri >Arvostelija: Quinn27.08.2009 taped to his chesthänen nahkatakkinsa alla, ihoa vasten veitset pakkausteipillä
vuoreen kiinnitetyt, suojannut kärjet mutta silti terät painavat neuloina kylkiin kuin eläisi häkissä oman takkinsa sisällä, turvassa mutta
turvassa ovat vangitut eläimetkin - - - - - - - - -
ja jostakin käy tuuli, heinikko hiljaa vihreänä merenä
puhuu tyynenä pitkin rantaa
tämä on runosta, tämä paikka, vihreästä unesta
ja kissoja heinikossa, ne kulkevat jonossa kuin sotilaat
ja niin oli myös kerran, kun kuuma ilma oli täynnä ukkosen aavistustusta, roikkui raskaana ja armottomana tehden jäsenistä kankeat - kallio soraksi louhittuna, sen pöly huulilta sieraimiin
ja olihan se tyttö, taidat muistaa, joka makasi selällään ja toinen silmä suljettuna kuljetti aurinkolaseja pitkin pilvien ääriviivoja, siristi
hänessä oli holtitonta paatosta ja olit hulluna häneen
ja jossakin pitkän ruohon seassa niidenkin talojen välissä
keltaiset silmät jotka musta viiva
halkaisi kahdeksi saareksi>
patti smithin land sekoittui muistoihin ja unikuviin.
10.05.2009ah... jälleen kerran aivan uskomattoman kaunis ja tarinamainen lukukokemus. sinä osaat lukita ihmiset näihin runoihin >Arvostelija: susihihna14.05.2009 Tää on ihan mieletön. Ihanasti etenevä. Rakastuin loppuun voi rakastuin. Täynnä kauniita oivalluksia, mielikuvia jotka tekee tästä jotain uniikkia. >Arvostelija: Karusellimieli20.08.2009 DYLAN'S DOGkaikkeuden koneistossa
sinun äänesi on hiekkaa ratasten välissä
kukaan ei laula samoin
vaikka tiedämmehän me kumpikin
ettei laulu muuta maailmaa
sanoit myös: laulu ei käännytä ihmistä
mutta minä käännyin kyllä
ensikuulemasta
kuin jäsenet olisi otettu paikoiltaan
ja lyöty sitten takaisin
kiharsin hiukseni ja
ostin tummat lasit kuin sokea
vaikka näin enemmän kuin koskaan ennen
tahdoin tietää mitä merkkiä poltat
luin runoilijoita joista pidit
en oppinut soittamaan kitaraa
tajusin kuinka vihaisit kaikkea tätä
ja nyt ne ovat suorat jälleen, hiukseni
mutta saat yhä tulla uniini
ja tuletkin
vaikken minä pääsisi sinun >
nimi on nyt vielä työnimi, otettu patti smithin kirjoittamasta runosta samasta miehestä. dylan's dog -> dylan is god
28.02.2009upea olen sitä mieltä >Arvostelija: pakkomielle02.03.2009 Jos runoilija viittaa Bob Dylaniin, on runon tunnelma johdonmukainen. Runo kulkee ja kertoo hyvin, ja sopivasti rönsyileekin. >Arvostelija: Puuhevonen12.03.2009 ahh.. aivan mieletön. ja todella, etenkin tykkään tuosta alusta missä puhutaan lauluista. mmh. ja lopetus kruunaa tämän <3 >Arvostelija: susihihna29.03.2009 ei ole runoilijan vika, etten tunnista otsikkoa, mutta taiteellisen vaikutelman sen kuitenkin antaa. runosta tulee tunne, että jokin on koskettanut tosi vahvasti, viitaten tuohon "kuin jäsenet olisi otettu paikoiltaan ja lyöty sitten takaisin". pidän älyttömästi univiitteistä, kuten nytkin noista runon vikan kappaleen teksteistä. myös keskimmäinen kappale viehättää omalla tavallaan kuvauksena halusta oppia tuntemaan toista. tykkään siis paljon. >Arvostelija: joju02.04.2009 SO I CAN SEE IT THROUGH THE FLAMESme sanomme aina: ei ole oikeutettua sotaa
se on meidän politiikkamme
emme koskaan huuda,
en ole vihannut sinua edes silloin
kun torjuit minut hellin käsin
vuodessa olen kasvanut tunteissani vanhaksi
olen ollut sinun joan d'arcisi, tulta kantapäissäni
syntynyt rievuista yhä uudelleen
ja vannonut kuolevani marttyyrinkuoleman
- myöhemmin kuitenkin luvannut elää
syyttänyt lopulta vain itseäni
menettänyt naiiviuteni rakkaudessa
silti saanut sinulta takaisin haaveeni maailmasta
itkenyt enemmän kuin koskaan,
mutta jos toisinaan voin levätä sinun jalkaterilläsi
jatkan kappaleen loppuun asti
sillä tärkeintähän on tanssia,
läpi tragedioiden
ja farssien>
otsikko viittaus joan d'arcin viimeisiin sanoihin... joskaan ei mitenkään merkittävä tieto runon kannalta
24.02.2009runos ovat vaan niin hienoja. näissä on hyvä mielen tanssia. >Arvostelija: susihihna29.03.2009 ihana. osaat kertoa tästä hyvin.. itsekin on tullut tota samaa käytyä läpi, tai käyn varmaan vielä 10 vuotta joskus tuntuu. mut kaunis ja hyvin rakennettu :) >Arvostelija: Quinn27.08.2009 HEY JUDEsinä pelkäät lintuja,
kuolemaa,
juoda vieraasta lasista,
tahroja käsissä
omissasi ja minun-
minä tiedän
ja minä pelkään putoavani tai
hyppääväni sekä verisuonia
kun ne nousevat ihon pintaan
limaisina köynnöksinä
niin, me kumpikin pelkäämme
emme yhtä aikaa
mutta samalla kohdalla mieltä
sinä minua enemmän,
mutta minä sinun puolestasi
ja pahinta olisi jäädä tänne
(pahempaa kuin mikään käsissäme)
sitä me kumpikin pelkäämme:
väärää kotimaata ja liian pitkää velkaa,
velkaa jonka maksuksi evättäisiin
tieto siitä ovatko metropoliöiden
taivaat todella tähtiä vailla ja
onko meksikon merivesi kirpeämpää
etc etc etc
ja ehkä eniten minä pelkään
että sinut viedään minulta
sillä sinusta minä haluan kirjoittaa
ja pudota sinun kanssasi
jos pudota täytyy
ja rakastaa verille
sinua
sitä minä en pelkää
>
07.02.2009aivan mielettömän kaunis. tässä on kaikki hyvän runon ainekset, kaikki se mikä saa minut rakastamaan tätä. suosikit <3 >Arvostelija: susihihna07.02.2009 Jumiuduin ajattelemaan tätä varmaan viideksi minuutiksi. Todella nättiä. >Arvostelija: janscu15.02.2009 DREAM OF LIFEnyt kun minä olen kuollut
haluan että pidät tuhkaani pienessä persialaisessa uurnassa
jonka lukko on mahdoton muille kuin sinun sormillesi-
minun luuni, ihoni ja sisin osa minusta, se on sinun
se sydän jota kukaan ei nähnyt
ei verinen nyrkki kylkiluiden takana
vaan salaisempi.
kuin musta siemen, se jossa kannoin universumin muistia
jossa otin ensimmäisiä askelia maalla
jossa hengitin veden alla,
ei se sydän josta kirjoitetaan lauluja
vaan salaisempi.
sinulla on omasi mutta nyt minun on sinulla
ja se on simpukan kuorta ja hiekkaa tuhkan joukossa.
synteettiset peruukkini, tafti
ja isäni kaapista otetut paidat
aseta ne riviin, katso
mutta polta sitten
sinulla on tärkein,
pidä se
ja mene.
>
07.02.2009Helvetin hienoa tekstiä. Se on tuskallisen vaikeaa, rakkaan menettämien jälkeen kun yrittää päästää irti menneestä ja jatkaa eteenpäin. Hienosti kuvailtu. Mielettömän kauniisti. --> suosikkeihin. >Arvostelija: Deminde20.02.2009 Tästä nautittuani muistin taas miksi olet suosikkilistallani... Upeaa sanankäyttöä! >Arvostelija: kermasusi10.08.2009 komea ja omalaatuinen kokonaisuus. toimii hienosti. >Arvostelija: sulkakynäilijä11.08.2009 Todella loistava runoteos isosta asiasta. Erinomaisen persoonallinen ote joka on aina hyvän runon ja runoilijan edellytys. Tätä lukiessa jää miettimään sitäkin miksi "titteli" on jaettu? Huippu täytyy olla toisenkin. Onneksi olkoon. Sun valintasi ainakin on ansaittu!!! >Arvostelija: Velimarkku11.08.2009 Todella vahvaa ja toimivaa tekstiä! Pidän todella >Arvostelija: WhiteWolf11.08.2009 kesäkuu metroissaHullut huutavat kaupungin kaduilla
miten lapset varastavat aina rakkautta
ja kuinka enkelit ovat Jumalan media
ja minä olen oppinut heiltä paljon,
tunnistamaan juopuneet silmät metrojen holveissa
olla katsomatta suoraan päin
ja puhumatta.
Olen alle kahdessa viikossa laskenut
askeleiden määrän metrotorilta kotiin
opetellut valokatkaisimien paikat
ja ikävöinyt syreeneiden tuoksua
vain kerran
siinä missä ikävä sinua
on luotettava ja pysyy.>
13.06.2007Pitkään olen odottanut uutta matskua... eikä tarvinnut pettyä =) niin tyylisi mukaista tekstiä... kiitos P.S. onko tulossa uutta tekstiä lähiaikoina >Arvostelija: bici14.06.2007 uu... kaunista. Ainoa asia mikä hämmentää on jotenkin liian ilmiselvä ja rakkausrakkausrakkaus-tyylinen loppu. Mutta ei sekään ole niin paha että pilaisi tämän runon, päinvastoin. Ehkä se jonkun mielestä saattaa jopa kruunata sen. Joka tapauksessa upea ja mielenkiintoinen runo. >Arvostelija: teeskentelemätön23.06.2007 vakuutuin todella. todella hienosti toteutettu runo :) Ja btw, hyvää synttäriä :) >Arvostelija: mustasiipienkeli24.08.2007 vau, tää on upeus. hienoja kielikuvia ja.. apua, ei tän jälkeen oikein osaa sanoa mitään. suosikit → >Arvostelija: timanttityttö23.09.2007 Ehdottomasti persoonallista ja mielenkiintoista tekstiä (: Pidän. >Arvostelija: CouCoon04.11.2007 rakastan tota loppua. tässä on jotain neroutta, toisessa säkeistössä jotain sellaista erikoista mitä nerojen/hullujen teksteissä on. >Arvostelija: Shade09.06.2008 ainiin toivottavasti et pahastunut hullu-nimityksestä, nerous vain on joskus hulluuttakin. positiivisessa mielessä siis. luovaa hulluutta. >Arvostelija: Shade09.06.2008 Viimeinen lause on aivan loistava >Arvostelija: Chikatilo18.06.2008 tämä oli yksi mahtavimmista teksteistä mitä olen koskaan lukenut. suosikkeihin heti! >Arvostelija: dollyfix24.08.2008 piti lukea tää joku tsiljoona kertaa että sisäistin varmasti oikein, aika huikea >Arvostelija: pahvi01.09.2008 suosikit. itken tästä. >Arvostelija: susihihna07.02.2009 upea, hieno runo! tykkäsin >Arvostelija: Muffu24.08.2009 rocky horrorin silmämeikeissäElokuvat eivät koskaan rakasta takaisin,
teatterien yksinäiset naiset
Rocky Horrorin silmämeikeissä,
he ja minä varomme koskemasta käsinojiin
tai laskemasta jalkoja tahmealle lattialle.
Kaikkia kappaleita ei aina
lauleta sinulle vain ja joskus
ne eivät ole tottakaan, samat
teatterien yksinäiset naiset,
jotka palaavat kotiin keskelle musiikkia
ennen kuin vuokranaapurit nukahtavat
ja heittävät seiniä kirjoilla.
Minun naapurissani ei ole edes tyhjää huonetta
vaan humisee tuuli ja painuu korvakäytäviin,
kun soitan musiikkia eikä kukaan heitä kirjoja
vihaisena seiniin.
Springsteenin kitaran yksinkertaiset soinnut,
minulle kaipuuni on happea ja saatan ikävöidä
sinua ja sen kaupungin ikävää,
joka ei enää meistä välitä.>
20.02.2007ajattelin runon alussa että tää on sulta oudon pliisu ja vaikeasti kiinniotettava. kappaleen kolme kohdalla aloin epäröidä mielipiteessäni ja vikan kappaleen kohdalla purskahdin itkuun (koska mulla on ikävä sua emilia) luin tän uudelleen ja no tää on sun kaikista runoista eniten sinä. kaikki ne elementit: springsteen ja kaupunki joka ei välitä meistä enää (tokio) ja se ettei kaikki kappaleet ole sinusta kun puhuttiin siitä ja rocky horror ja elokuvateatterit rakastan sitä miten sun runoissa on aina niin paljon paloja susta itsestäsi. kaikkia vertauksia ja salaisia vihjeitä. tää on upea >Arvostelija: Winona21.02.2007 hmm. mää en osaa sanoa ehkä mitään järkevää, muutakuin että tää oli musta aivan loistava jotenki vaikka ehkä kuitenkin tämmöinen aika yleinen luritus. >Arvostelija: Plastic Blue02.03.2007 rocky horrorissa on varmaan jokin inside -jutska, muttei se silti häiritse milläänlailla, vaan antaa tunteen tarkasta ja vahvasta yksityiskohdasta jonka silti omalla laillaan ymmärtää. oikein tai väärin, sillä tuskin on väliä. olennaista on kuitenkin että asiaa pohtii. toisinaan yksinäisyys kaipaa ääntä ja sitä, että saa huomion vaikkapa "sinulle laulettuna". minusta koskettavinta runossa on loistava tunnelmakuvaus yksinäisyydestä, kaipuusta ja ikävöinnistä. loppukappaleiden kuvauksenkaltaisessa tilanteessa itsekin asuvana ymmärrän hyvin noita yksinkertaisia sointuja ja tietynlaista ikävää. tätä runoa piti lukea monesti, ennenkuin tuntui, että suurin osa avautuisi edes jotenkin. pidin erityisesti kohdasta, "..saatan ikävöidä sinua.." ikäänkuin ikävä ei olisikaan suurta, vaikka varmaan onkin. >Arvostelija: joju10.03.2007 Erittäin mielenkiintoinen, hienoa sanojen tanssia... >Arvostelija: bici15.04.2007 Taiteellisuutesi paistaa kirkkaasti sanailussasi. Upeasti kirjoitat! >Arvostelija: Leena02.05.2007 Interstekstuaalisuutta, siitä minä pidän. Runosi on hyvin visuaalinen, helposti kuviteltavissa kuviksi, pidän tavastasi kirjoittaa. >Arvostelija: Kettinki21.06.2007 mielenkiintoinen runo. tulee mieleen yksinäiset eronneet naiset tai naiset jotka tuntevat itsensä hylätyiksi vain sen takia ettei heillä ja puolisoillaan ole paljoakaan yhteistä.Näin ymmärsin runon. >Arvostelija: musja29.06.2007 Olet ihan uskomaton. Mun oli pakko lukea tämä monta kertaa, uudelleen ja uudelleen. Tämä on jotenkin niin koukuttava ja kuule, suoraan suosikkeihin. ♥ turha väittää vastaan siinä, ettetkö osaisi kirjoittaa. >Arvostelija: vuoristorataa05.04.2008 Pitkästä aikaa kävin täällä sivustolla ja muistin että sulta olen lukenut joskus hyviä runoja (sun nimimerkki oli jossain tallessa) ja onhan nää edelleenkin hyviä (: ja tykkään interteksteistä, mitä tässäkin on. >Arvostelija: Pariisi-ilmiö19.02.2009 Jonkun toisen vuosiTämä vuosi on ollut päivät
ja lauluja hulluista naisista,
noidista joilla on hiukset ukkospilvinä.
Hulluista naisista
jotka eivät pelkää hiuksiensa sadetta
ja joihin silti aina rakastuu
lauluja tekevät miehet.
Tämä vuosi on ollut vain päivät,
päkiöillä tanssimista,
kulkukoirapokeria. Sitä,
jossa revitään toisilta silmät
kun pelimerkit loppuvat.
Tämä vuosi on ollut bluesia
ja Rolling Stones
huonoja elokuvia ystävyydestä
hyviä elokuvia pankkiryöstöistä
ja toisin päin.
Näiden 365 päivän aikana
sydämeni on toisinaan ollut
minua urheampi
jatkaessaan lyöntiään,
sillä
olen ollut nero ja typerys
kuten aina. >
pitkälti kuitenkin vain typerys.
11.01.2007Ihan mahtava sointi on vuodessasi ollut ainakin päätellen upeasta runostasi. Ääh.. en osaa edes kunnon kommenttia antaa. Pidän, pidän todella. Suosikit! >Arvostelija: Soturinsydän11.01.2007 tämä runo on esimerkki siitä nerokkuudesta. >Arvostelija: Shade13.01.2007 Kaikkiaan tapahtuma rikas vuosi. >Arvostelija: Theresa2327.01.2007 hitto. mahtava. se miten yhdistät nämä salaperäiset asiat toisiinsa on todellakin taidetta. blues yhdistettynä runouteen antaa ihanan satumaisen fiiliksen, se todella toimii. tämä on mestariteos. kustantamoainesta. täysin valmis. kiitos. >Arvostelija: Ikimaailma01.02.2007 on helpompaa olla typerys kuin nero mut saat tekstilläs nerouden vaikuttamaan aika helpolta. sanoissas on magiaa, vähän samantapaista kuin hyvässä elokuvassa tai kitarabiisissä. puet 365 päivää yhteen runoon ja teet sen hyvin taitavasti. hatunnosto ok. tyylis vetää mukaansa sillälailla että kun ajattelee vaan vilkaisevansa tulee vilkaistua säe, toinen, kolmas ja -- ohlove sä teet sen. onnistut. kiitti. >Arvostelija: BANG12.02.2007 Hienoutta! Pidän. >Arvostelija: minttumarmeladi26.02.2007 sulla on omaperäinen tyyli, josta pidän. tarviiko muuta sanoakkaan? paitsi että runosi loppu on ihan uskomaton. >Arvostelija: bubbel09.03.2007 Voi vitja, sinä olet tosi hyvä!!! >Arvostelija: bici15.04.2007 Tämä on kerrassaan upea! Hienoja sanavalintoja ja sanankäyttöä. Kertakaikkisen hieno. Pidän tämän lopetuksesta, se on ytimekäs ja tehokas. Myös tämän ulkoasu on toimiva ja hieno. >Arvostelija: Asphyxie30.04.2007 minäkin pitkälti typerys. >Arvostelija: Hetkessä23.06.2007 Sanoisin että olet ennemminkin nero, ainakin runojen kirjoittamisen suhteen. Tämä on ihan mahtava! En osaa sanoin kuvailla miten vaikuttunut tästä olen. Tämä tempaa täysillä mukaansa, eikä anna lopettaa kesken tai jättää lukemista vain yhteen kertaan. Se saa lukemaan runon yhä uudestaan ja uudestaan. LOISTAVAA! Ehdoton suosikki! >Arvostelija: Tyttoe04.10.2007 viettämällä vuoden toisen toisensa jälkeen huomaa tehneensä asioita, joita ei ole tehnyt. huomaa ajan kuluneen. taas on talvi,pimeää. taas ovat ihmiset kadonneet. ihminen tekee typeryyksiä - tai ei oikeastaan. se on sitä kokeilua,oppimista, milloin kengät kastuvat, kun kävvelee loskakelillä tarpeeksi kauan. 365 päivää, joita ei saa sivuttaa.sen luulen ymmärsin. hieno, ajatuksia tuova runonen. >Arvostelija: bnoize24.11.2007 aivan loistava, niinkuin runosi yleensä :) pidän kerronnastasi ja tavasta käyttää sanoja >Arvostelija: Saskiia03.10.2008 vautsi. >Arvostelija: susihihna29.03.2009 Sulla on ihan huippu tyyli kirjoittaa, suosikkeihin koko runoilija. >Arvostelija: Rosala20.10.2009 LokakuuOlen viettänyt yhdeksän päivää
keskellä taiteenopiskelijoita,
opetellut ulkoa tuntemattomien tupakkamerkit,
solminut kravattini kuin mies
ja nyt isäpuoleni huutaa myrkkyä
kun istumme kaksin hänen autossaan.
Katson vain ulos sateista tietä
ja itken niin ettei hän näe,
sanojen välistä kuulen miten hän tahtoisi kuiskata;
sinä et riitä
ja minä tahtoisin sanoa;
et edes ole minun isäni.
Minun oikea isäni tuoksuu savulta,
hän tietää että elokuussa minä olen viljaa
ja että kun on lokakuu minusta näkee sen.
Hänellä on kaikki Rolling Stonesin levyt
mutta ei yhtäkään Beatlesin
ja hänen autossaan huutaa vain radio
eikä blues ole myrkkyä
vaikka vetääkin sydäntäni nurin.
>
01.10.2006<3 >Arvostelija: teeskentelemätön05.10.2006 mä pidän kun kerrot runoissasi isistä ja bluesista ja niistä tulee aina niin utuinen tunnelma että ihmettelee miten on mahdollista, saada niin voimakasta tunnelmaa tekstistä. välillä mietin kuinka oot lahjakas ja hieno. >Arvostelija: boisystem15.10.2006 En minä osaa sanoa mitään. Hain pitkään jotain sanaa, joka kuvaisi tätä, mutta en löytänyt sitä, ehkä sitä ei olemassa tai se ei sitten vain kuulu minun sanavarastooni. Tämä runo saa tuntumaan siltä kuin olisi jossain savuntäyttämässä pienessä baarissa, mutta se ei ole huono juttu, ei todellakaan. Osaat sen ja osaat sen hyvin. >Arvostelija: Sikiöasentoon17.10.2006 Mä haistan savun ja kuulen bluesin. Juicen lainaaminen, myrkyn huutaminen ja Beatlesin levyjen puuttuminen on kaunista, mun sydän vetää nurin kun luen tätä again and again. Suosikkeihin. >Arvostelija: washboard lisa21.10.2006 Syksyn sävelen surumielisyys tuhatkertaistuu tämän kautta. >Arvostelija: Phree21.10.2006 en oikein osaa sanoa mitään. hmm. sulla on kiva tapa kirjoittaa, enkä keksi oikein mitään muuta sanaa kuin kiva. jotenkin sellainen selvä ja kaunis. pidin tästä runosta tosi paljon, osaat tosiaan kirjoittaa :) eikä ole mikään tavallinen runo. ehkä olisin tuon alun jättänyt pois, koska en ymmärrä miten se liittyy tähän loppuun. jos runo olisi alkanut : "ja nyt isäpuoleni.." niin olisin kyllä antanut kaikki mahdolliset pisteet. >Arvostelija: Crime23.10.2006 tämän runon kokonaisuus on kiehtova yhdistelmä erilaisia tapahtumia, jotka kulminoituvat siihen millainen oikea isä on. on riipaisevaa lukea sisintä satuttavaa kohtaamista ja antaa lukijalle tunteen, että on isäpuolen asenne on niin väärin. kuvaus oikeasta isästä on persoonallinen ja kaunis. siinä on mukana aistimiset; tuoksut, äänet ja näkeminen. taiteellinen ja yksityiskohtainen kerrontatyyli antaa välähdyksiä tilanteista, jossa ikäänkuin tuntuisi olevan kolmentana tarkkailemassa tapahtumia. tunnetila on vahvasti mukana alusta loppuun ja runon viimeinen rivi bluesin vaikutuksesta on upea lopetus runolle. >Arvostelija: joju25.10.2006 Olipas koskettava runo, raikas, rehellinen ja todentuntuinen. >Arvostelija: Mimosa02.11.2006 Ensiksikin kiitos arvostelustasi! :) Toiseksi, runosi luettuani bongasin tuosta profiilista ikäsi. Vaikutat ainakin tämän runon perusteella vanhemmalta kuin olet. (Hyvällä tavalla siis) Tästä paistoi jotenkin kypsyys läpi. Tai siis niin, sillä tavalla oikein mukavasti. Jatka samaa rataa. Olet aika loistava jo nyt. >Arvostelija: gemesis02.11.2006 miten tästä kuulee bluesin ja viljapellot. oot lahjakas ja vetää sydäntä nurin. earh tykkään aivan älyttömästi näistä sanavalinnoista ja tunnelmasta. >Arvostelija: Shade24.11.2006 vau. jäin sanattomaksi. puolivanhempien kanssa eläminen ei aina ole helppoa... runostasi kuultaa rakkaus oikeaa isääsi kohtaan, epätoivo, sillä haluaisit olla riittävän hyvä isäpuolellesikin, olla hänelle tytär. sait vedet silmiini.:') >Arvostelija: mindfreak18.02.2007 jos olisimme yksinäiset kultakalatMinun päiväni ovat olleet keveitä,
yöt raskasta komeettatomua täynnä.
Ja auringon noustessa jo ennen kello viittä
en voi nukkua.
Valvon ajatellen niitä kappaleita
jotka tapaavat kovertaa sielua
vuorokaudenajasta huolimatta,
eivätkä he ehkä koskaan tule soittamaan
tähän hiljaiseen maahan
ennen kuin kuolevat, vanhat miehet.
Ikävöin konsertteja joita en ole nähnyt
rakastun ihmisiin jotka eivät puhuessaankaan
tiedä puhuvansa minulle.
Suljen silmäni elokuvien kommenttiraidoilla
ja minä olen heidän kertomustensa kohdeyleisö.
(sitä en koskaan myönnä)
Tahtoisin vain sanoa
wish you were here,
toivon että olisit täällä
jollekulle jonka henki ei vapisisi
kuten omani öisin.
Rakas,
kosmiset kysymykseni alkavat olla lopussa.
Niihin minulla ei ole vastauksia.
>
13.07.2006kosmisuutta tästä tulee mieleen nosturi ja plastictree konsertti jota et nähnyt kun suljet silmäsi kun tarantino puhuu pink floyd vitun kultakalat maljassayear after year tästä tulee mieleen minä ja sinä ja senaatintori ja kosmiset tytöt. ei kaikkiin kysymyksiin tarvita ratkaisuja rakastan yhä tapaa jolla kirjoitat jotenkin kesällä rakastan sitä enemmän kuin mitään. ja olen vitun kateellinen kun saat aikaan tekstiä, en pysty siihen itse enää ps. arno kotro joka sanoi vakavimpien aiheiden kohdalla aina rakas tiedät mitä tarkoitan >Arvostelija: Winona22.07.2006 Ihana runo, hyvin kirjoitettu.. Rakastuin tähän.. Suosikit.. ------> >Arvostelija: tulenruusu24.08.2006 hiljaisen kaunista ja voin kuvitella komeettatomut kauniin tytön sängyn ympärille. rakastanko ehkä koko tunnelmaa. >Arvostelija: Shade24.08.2006 MayaHän on väsynyt sinun uniisi,
hän on kuullut kuinka puhut nukkuessasi
kerrot valoista jotka ei sammu koskaan
ja vie kotiin teidänkaltaisenne
todellisuutta vastaan kapinoivat nuoret naiset.
Hän tahtoo uskoa vieläkin,
painaa ranteensa vasten kämmeniäsi
ja puhua öisin
preerioista ja villihevosista
hän on sinun vertasi, vaikka pelkää.
Hengitä hänen kaulalleen
valojen polttaessa silmäluomiin
utopiaa
ole hänen mayakansansa
kun meinaatte kumpikin hukkua.
Keksi hänelle tähtikartta
capuccino ja kyky olla nuori
rakasta häntä junien lähtiessä,
muista että hän palaa vielä
sinun luoksesi.>
26.12.2005tää on ihana (: tosa kaunis >Arvostelija: uneenhukkunut26.12.2005 Todella niksautti päässäni jotakin. Kiittäisin tästä runosta... Kiitos! Runosi on varmasti vaikea asetella, koska se on niin massiivinen. Joitakin synonyymeja tietyille sanoille ja ehkä hieman hienosäätöä jäin kaipaamaan, mutta niiden jättämä tyhjiö on kompensoitu taitavasti. >Arvostelija: Chikatilo28.12.2005 Todella vaikuttavaa. Välähdyksinä lukemattomia mielikuvia. Viiltävän kaunis. Jotkin kliseet, kuten hukkumisen, voisi ehkä vaihtaa, mutta muuten lukee monia kertoja kyllästymättä ja löytää aina lisää. >Arvostelija: Foxfire29.12.2005 Viimeinen säe oli koko runosi ydin -ja sen talletan suosikkeihini (koko runon toki, viimeistä säettä toistaen). >Arvostelija: mama29.12.2005 tämä teksti on soljuva ja viehättävästi kerrottu. viehätyin jo otsikosta, vaikka eihän siitä voinut tietää mitä tuleman piti. ei mistään otsikosta voi. tämä menee painollaan, jopa huolettoman tuntuisesti mutta tämä saa ajatukset tarinoimaan. >Arvostelija: Daughter Afternoontea08.01.2006 (Maya on muuten jumalaisen kaunis nimi (ja myös otsikko tälle)) Voi luoja. Jäin sanattomaksi -- tää kauneus ja haikeus. Voisin kopioida tähän jokaisen lauseen ja toistaa miten upeita ne on, jokainen niistä. Mutta etenkin kaksi viimeistä kappaletta saa haukkomaan henkeä. En tajua miten osaat. Unbelievable. >Arvostelija: katoavaisuus10.01.2006 vau. tyttö osaat. :) ihastuin kyllä moneen kohtaan ja niitä pitää tosiaan miettiä että ymmärtää. jotkut kohdat jäi edelleen pimeän peittoon. Ehkä ihan hyväkin niin. Osaat kyllä kirjoittaa, omalla hienolla tyylillä. hienoahienoahienoa :) "rakasta häntä junien lähtiessä" >Arvostelija: Crime10.07.2006 kirjoitustapasi erottuu muista, nämä runosi ovat jotenkin harkitsevia, mutta tajuttoman kauniita. sanavalintasi ovat omaperäisiä, mutteivät absurdeja. olet lahjakas. >Arvostelija: supernova24.08.2006 Sanaton olen.. En ole tainnut hetkeen lukea näin upeaa runoa.. :) >Arvostelija: Oka01.11.2006 BelizeOlen jättänyt viestejä lähettämättä
näinä päivinä,
kun joulukuun alussa sanat
"Kukaan ei seiso kiitoradoilla"
ovat tuntuneet turhan halvoilta.
Viikko sitten tartuin käteesi
en vain huomatakseni,
että se vapisi.
Ihan sanoitta beibi,
ei kuitenkaan hiljaa.
Ja samoina päivinä
itkin kylkeäsi vasten
tokyotokyotokyotokyotokyo,
neonvalot halkoi meitä vain tv-ruudulta,
me kuulumme pidemmille teille
ja suurille valkokankaille.
Me kuulumme jonnekin emmekä minnekään,
siellä sade sammuttaisi vain savukkeet
ja hengittäminen ei tekisi kipeää.
Ole mulle valot,
ole tyttö passikuva-automaatissa,
ole kuolleet rockkitaristit
ja nekin jotka elävät.
olet minun vertani.>
02.12.2005Mä tiedän ja mulla on ikävä sua. Voit itkeä Tokiota koska vaan, me matkustetaan sinne. Tää on sun upein. >Arvostelija: Winona02.12.2005 Vapaudenkaipaus on muusista tulisilmäisin. Hyvin visuaalinen, kaunis, raivokas. Lopetus sanataiteen ilotulitusta. Tykkään kovasti, tästä ja tyylistäsi. >Arvostelija: Foxfire21.12.2005 Tästä sai hienoja mielikuvia. Hieno. Mielenkiintoinen. >Arvostelija: Suklaapupu04.06.2006 Rakastan näistä runoistasi välittyviä mielikuvia ja niiden tunnelmaa. Tämä aiheutti kauneudellaan kylmiä väreitä. Osaat, todella. "Me kuulumme jonnekin emmekä minnekään, siellä sade sammuttaisi vain savukkeet ja hengittäminen ei tekisi kipeää." Olet suosikeissani. >Arvostelija: Anthjaon24.08.2006 |
|
willow 
