Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
Tuota aamua ei tullutKuinka joku kuva voi jäädä mieleen?
Hymysi, katseesi; niin tyhjyyttä vihlova.
Kuinka jotkut sanat voi jäädä soimaan?
"Nähdään aamulla, nuku hyvin."
>
08.04.2009Tämä on jotenkin kaunis, vaikka onkin hyvinkin haikea. Saa ajattelemaan, että ehkä kannattaisi tehdä jotkut asiat sittenkin jo tänään. Kiitos myös arvostelustasi! >Arvostelija: Susiin kuuluva11.04.2009 PuhallettuKatosit kuin tuuleen.
Henkäisi kasvoilleni hyvästit.
Kun uskalsin taas avata silmäni,
kyyneleet sammuttivat valon kasvoiltani.>
08.04.2009Ahdistavan kaunis, lyhyesti ilmaistu mutta kaikki tarvittava. >Arvostelija: chichaicho08.04.2009
Lakaisin lehdetkin polulta.
Mikset käyttänyt sitä?
Kaikki oli valmista.
Ja Sinä vain vilkaisit jäätävästi
ja kuljit yli polun.
Maksan sitä loppu elämäni.>
Kun haluaa niin jotain -todella tekee mitä vain saavuttaakseen haluamansa- sattuu todella kun mikään ei kuitenkaan onnistu ja se ei ole edes sinun vikasi. Vielä tuskallisempaa siitä tekee se, että kannat seurauksia lopun elämääsi.
22.03.2009
En ikinä...En ikinä unohda nauruasi.
En ikinä unohda kuinka pidit minusta huolta.
En ikinä unohda yhteisiä iltoja.
En ikinä unohda mihin kaikkeen yhdessä jouduimme.
En ikinä unohda mitä sanoit minulle.
*
En ikinä unohda itkuasi.
En ikinä unohda huutoasi.
En ikinä unohda tuskaasi.
En ikinä unohda kuinka putosit.
*
En ikinä unohda viimeistä halausta.
En ikinä unohda Sinua.
En ikinä...
>
...älä sinäkään minua..
22.03.2009
Kuurainen pelto ja yksinäisyysKuljen kuuraista peltoa,
yksin.
Käsi hakee tuttua ystävää,
vaan koskettaa pakkasta.
Avaan kotimme oven,
vain huomatakseni pimeyden.
Kääriydyn peittoon sohvalle
kuuntelemaan huutavaa hiljaisuutta,
katselemaan tyhjyyttä.
>
Joskus kaipaa todella sitä mitä oli...
22.03.2009wow.. hieno, vahva runo yksinäisyydestä ja huonosta olosta, todella saat lukian huomaamaan miltä tässä runossa tuntuu >Arvostelija: Haavemaailma22.03.2009 Sädekehällä varustettuEt olisi tarvinnut vielä siipiä,
sädekehä sinulla jo valmiiksi olikin,
sinut täällä pitää vielä halunnut olisin.>
14.7 2008 "enkelimme" muistolle
17.07.2008On ikävää kun toinen elää vain niin vähän. Toisaalta mitä vähemmän elää, sen enempi säästyy kärsimykseltä. Ja ainut joka kuolemaan jälkeen jää kärsimään, ovat kuolleen läheiset, mutta kuolleella on paljon parempi olla. Hän elää aina uudestaan elämänsä onnen hetket. Kiitos arvostelustasi! >Arvostelija: Susiin kuuluva19.07.2008 Herkän Surullinen. >Arvostelija: niiu16.03.2009 Yksinäinen palloYksinäinen pallo lattialla,
surun musta halla ympärilläni
kuljen nyt ilman sinua.
Korjaan pallon tyhjään koriin.
Tyhjä on mielenikin.
On taas reunalla pilven
pien uusi enkeli.>
17.07.2008Kipeän Kaunis. >Arvostelija: niiu16.03.2009 Pois nukkuneilleSydämmiä murskasit kuin töitäsi,
mistä toisen löytäisi?
Ei maa päällä kahta kanna,
kahta saman moista.
On meitä vain yksi ja kerran,
siitä iloita kai kuuluisi.
Nyt ainakin surun iloksi muutan;
Sinut tuntea sain edes hetken.
Näitä muistoja ei pois vie kukaan,
ne omaan hautaan vie mukaan.>
Kuolema saa yleensä vain surua, vihaa ja katkeruutta aikaan. Se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta monesti se meinaa unohtua, kuinka kiitollisia me saamme läheisistämme olla ja siitä, että saimme heidän rinnallaan kulkea ainakin jonkin aikaa...
17.07.2008
Mukaan tuulenLaulu puiden soi,
sen tuuli loi.
Siihen uinahti,
taakse taivaan matkusti.>
10.7-08 pois nukkuneelle ystävälle
17.07.2008Tuulessa soi Surun sävel. Hieno runo. >Arvostelija: niiu16.03.2009 Oletko koskaan...Oletko koskaan nähnyt ruumista?
Minä näin tänään.
Surun tuskaisessa aallossa
erehdyin katsomaan peiliin.
Pelästyin.>
Suru, kivulias tuskainen ikävä. Se saa ihmisen näyttämään todella kamalalta. Siispä neuvon; Älä vain vilkaise peiliin. Alat vain surra itseäsikin.
04.04.2008Kavahdus... Pysähdyttävä, puistattava, siksi hieno. Yllätyin ja pidin. Kiitos arvostelustasi. >Arvostelija: askella05.04.2008 todella hämmentävän kaunis. jotenkin, ku luin tämän kävin vähän hitaalla ja sitte oli silleen "vau". upea runo. kyllä. =) >Arvostelija: Marionetti17.06.2008 Jep. Näinhän se on.. >Arvostelija: Remaerd10.04.2009 AuringonkukkaMaailma,
se kovetti sydämmesi,
se jäädytti katseesi,
se rakensi muurin ympärillesi.
Istutan muurin juurelle siemenen,
asetun sen päälle istumaan toivoen,
että se kasvaisi muurisi korkeudelle.
Pistän taskuuni palan suklaata,
ota käteeni lyhdyn ja hakun.
Niillä tulen sinut sieltä repimään takaisin.
>
Olo on epätoivoinen, kun katsoo läheisen tuskaa.
04.04.2008
Kartta tähtiinKuinka selittää lapselle,
hän enää ei luoksemme palaa?
Taivaasta kauniista kerron,
sinne jokainen vuorollaan menee.
Ja lapsi kysyy:
"Milloin on minun vuoroni?"
"Mennään hänet hakemaan!"
Se paikka on niin kaukana,
tähtien takana,
ettei tietä sinne tiedä kukaan.
"Kuinka hän sitten osasi?"
Enkelit antoivat sinne kartan.
>
03.04.2008Viehättävä tarina! >Arvostelija: Monty03.04.2008 Ihana kaunis koskettava. >Arvostelija: Sansku03.04.2008 hyvin kaunis ja koskettava runo. pidän paljon. >Arvostelija: TIITY03.04.2008 suloisesti kerrottu raaka asia ^^ >Arvostelija: loistis04.04.2008 kiitos arvostelustasi ^^ Tämä on kaunis runo, täynnä oikeaa tunnetta. Olen sanaton, sinä osaat. >Arvostelija: Spedz06.04.2008 Koskettavan Herkkä Tunneruno. Liikuttavan Kaunis ajatus tuo Kartta Tähtiin. >Arvostelija: niiu16.03.2009 Vain ilmaaOlen sinulle tyhjää,
yhdentekevää,
läpinäkyvää,
vain ilmaa.
Irroita naru jalastani,
myönnä,
ett tarvitse minua enää.
Päästä vapauteen,
päästä maailmaan.
Vielä, kun minulla on voimia
siipeni avata.>
Ystävän elämää sivusta seuraavan osa on minulla...
03.04.2008kaunista! Pidän toisesta säkeistöstä todella paljon! Upeaa! >Arvostelija: teakeeper03.04.2008 ...vai tahtoisitko sittenkin mieluummin pysyä lähellä kuin lentää pois..? Maailma on raaka, onneksi meidän ei tarvitse olla. Runosi on hieno, sillä se pysähdyttää ajattelemaan, pistelee omassa tunnossa. >Arvostelija: askella05.04.2008 Ainoa reseptiKasvoille hiukset valuvat,
kyyneleet ne pesevät.
Ei koittanut parempi päivä
tähän maailmaan.
Kipu riistävä hajoittaa palasiksi,
huutoon ajatukset hukkuvat.
On vain yksi resepti pelastuksen:
Syli lämmin,
Katse hellä,
kosketus rakastava.>
Kaikkeen ei ole lääkettä. Kaikkia ei voida pelastaa. Mutta aina on olemassa pieni apu, lohdutus...
27.03.2008
Näkeekö hän enää kevään?Nuori nainen,
lapsi vasta,
istuu penkillä lääkärin,
joka surullisena kertoo,
kaikki alusta alkanut on.
Kipu, tuska sietämätön.
Paluuta takaisin ei ole enää.
Tummuu maailma silmissä kirkkaissa.
Se seurasi, vaani nurkan takana.
Vaiti kiittää tyttö lapsi miestä.
Istuu autoon miettimään,
puhelin tärisevissä käsissä.
Ajatukset juoksevat sekasortoisina,
kunnes kyyneleet silmät täyttää.
Ehtiikö hän nähdä kevään?>
- ?
27.03.2008
Olet niin kaunis,
niin täynnä iloa,
tulta ja tappuraa.
Lumeen kirkkaaseen heittäydyt,
nouset ja naurat ääneen.
Silmiesi tummaan katseeseen
heti ihastuin.
Niissä pilkistää tulevaisuutesi.
>
että tällänen... töksähtää kyllä vähän..
27.03.2008
Veit ystävänVeit kaiken,
lapsuuden,
vapauden,
luva olla ihminen.
Veit taas ystävän,
koko elämän,
kauas taakse tähtien.>
Ei ole enää sanottavaa
27.03.2008Ytimekäs ja tärkeitä sanona täynnä oleva runo ;) >Arvostelija: YönKuningatar8727.03.2008 Hyvä Maailma IIPyysin jo:
Älä vie viimeistäkin.
Voisitko irroittaa otteesi?
Antaa vielä mahdollisuuden?
Kertoa mitä tein väärin?
Lupaan huolehtia hänestä,
kuin omastani,
vaikka ketään en tahdo omistaa.>
06.03.2008
Annoit vapaudenAnnoit vapautta maistaa,
annoit kahleiden irrota,
päästiit tuuliin taivaan.
Sitten käänsit selkäsi,
hylkäsit.
Kyllästyitkö katsomaan vapauden riemua
vai etkö kestänyt sitä katsella?
Itse et omasta vapaudestasi pystynyt nauttimaan.
>
sekava... Tiedetään...
06.03.2008Vahvasti kirjoitettu runo vapaudesta. Kahleiden merkityksestä monelta kantilta, sai ajattelemaan. Mielenkiintoinen! >Arvostelija: stidi06.03.2008 viiltävää,kaipuu vapaudesta...samaistuin runoosi..kaunista on >Arvostelija: rosenrot10.03.2008 Tammikuu 2008Ovi painuu perässä kiinni
kuin äänetön huokaus.
Vilkaisen kelloa.
Liki yksi yöllä ja minä
lähden yöhön mustaan kulkemaan
kuin omaan itseeni.
Ei valoa.
Vain mustaa ja jäätä.
Liukasta.
Ajatukset päässäni hiljaa kuiskien pyörii.
Mihin olen taas itseni tunkenut?
Läpimärkänä, sormet kohmeessa.
huulet sinisinä, kuin mustikoita olisin niellyt,
näen keittiön ikkunan valon.
Ovi painuu perässä kiinni,
kuin äänetön huokaus.
Vilkaisen kelloa.
Kuljin ajatuksissani kolme tuntia.>
Ei niin runo, tarina elävästä elämästä. Joskus on vain pakko lähteä selvittämään ajatuksiaan. Vaikka keskellä yötä räntä/vesi sateeseen...
19.01.2008joskus on hyvä hukata itsensä täysin itseensä, jotta voi miettiä mitä ja miksi olet oikeassa, syvä huokaus on loppuhuipennus, kun saat ajatukset selväksi:) >Arvostelija: iksu6926.02.2008 Minä jäin tämän runon kohdalla miettimään tuota kohtaa "lähden yöhön mustaan kulkemaan kuin omaan itseeni. Ei valoa. Vain mustaa ja jäätä. Liukasta." Runossa olet jakanut säkeet siten, että tuota mustaa yötä ei välttämättä heti hoksaa viittaukseksi omaan sisimpään. Kun nuo säkeet kirjoittaa peräkkäin, niin ainakin minulle syntyy mielikuva siitä, että kerrot omasta sielunmaisemastasi. Minulla jäi mieleen pyörimään yksi ajatus tästä runosta: harvemmin kuulee omaa sielunmaisemaa kuvattavan sanalla "liukas." Nyt minä sitten mietin, minkälainen on liukas sielunmaisema :) >Arvostelija: Aniri25.03.2008 |
|
j-meri 
