rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

kizzi

Julkaistu : 46 runoa
Tunnus luotu : 12.01.2005

Syntymäpäivä : 15.07.1973


En minä osaa kirjoittaa
sellaisia runoja,
joista tullaan kuuluisaksi.
Kunhan piirtelen,
elämänviivoja paperille
>

 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Minä juon liikaa kahvia,
ja poltan ketjussa tupakkaa,
En tahtoisi ajatella mennyttä, tulevaa,
enkä varsinkaan viime elokuuta.
En haluaisi toivoa,
tahtoa,
mutta kaipaus minussa ei vaikene.

Katse ei kanna yli tietokoneen ruudun,
vauvakuvat minä ohitan kuvin silmin
nopeasti
ja toivon etten olisi nähnytkään
ja kiellän sen, että jokin minussa
nyyhkyttää.

Lääkärin lausunnossa luki,
että toivoa ei ollut.>


30.11.2011

Tämä runo koskettaa kipeästi.
>
Arvostelija: Helenalle
18.01.2012

Tämä on niin koskettava,
hauraan herkkä.>
Arvostelija: Vanamo
12.02.2012

kirjoitat kipeästä niin riisuvin sanoin,
että on pakko pysätyä, ja lukea tämä uudestaan!>
Arvostelija: tulukset
15.07.2012

HHyvää syntymäpäivää>
Arvostelija: epeli
15.07.2012

Otan osaa. Koeta lohduttautua hyvin päin!>
Arvostelija: vesilintu
11.10.2012

Oih... Koskettava runo...>
Arvostelija: El Coyote
28.11.2012

Runosi sattuu kipeään pisteeseen.>
Arvostelija: Klenkka
02.12.2012

Runosi sattuu kipeään pisteeseen.>
Arvostelija: Klenkka
02.12.2012

Elämänviivat tässä vahvin vuosirengas kesärengas muistojen.>
Arvostelija: Albatrossi
03.01.2013


kasaan sirpaleita,
palasia menneestä minusta

en ole ennallani

unissani pakenen
ja valveilla kävelen koiran kanssa
sitä lenkkiä, jolla ei kukaan koskaan
tule vastaan

en ole ennallani

mikään minussa ei räisky
paitsi yhä yhtä punaisina leimuavat hiukseni
pitäisi vaihtaa mustaan

en ole ennallani
>


18.11.2011

Haikeaa ja jokseekin tuttua, kaunis runo.>
Arvostelija: Tietäjä
18.11.2011

Kerron nyt sen, että olen käynyt tätä jo useamman kerran tavaamassa ja halunut joka kerta kirjoittaa sen alle jotakin. Tykkään tästä ihan kamalasti, enkä osaa sitä sen kummemin ilmaista. Kyllä. Tykkään, osuu ja upottaa. Hieno!>
Arvostelija: olenNainen
25.11.2011


Älä kuuntele sanojani

Kyllä sinä tiedät kuinka taitava
minä olen sanojen kanssa.
osaan puhua tunteista,
tunnin toisensa perään,
vaan kun minun pitäisi näyttää
mitä tunnen 
~           
Kuuntele, rakas, sormiani kehollasi, huuliani huulillasi, jokaista huokaustani kuule kuinka silmäni puhuvat sinulle kuinka jokaisessa sanassani arkipäiväisessäkin, vannon rakkauttani sinuun.

>


26.08.2010

Kaunista,herkkää,pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
27.08.2010

heleän kaunista.>
Arvostelija: Tintti k
27.08.2010

kaunis ja herkkä
hyvin vahva tunteinen runo
upea>
Arvostelija: PersonaNonGrata
29.09.2010

Hieno.>
Arvostelija: niiu
28.10.2010

taitavasti kirjoitettu runo, pidän!>
Arvostelija: loveaholic
28.04.2011

onnellista syntymäpäivää <3
Tämän runon luettuani tuntuu niiku olisin kuullu sun äänes !>
Arvostelija: Ma-ppi
15.07.2011

hyvä runo!>
Arvostelija: uninen runoilija
27.08.2011

kyllä minä kuuntelin
noi sanoja

oikeasti kuuntelin

todella kaunis runo>
Arvostelija: merenneidolle
04.09.2011

Rehellinen rakkausruno, kaunis ja herkkä.>
Arvostelija: runoretku
05.10.2011

Rakkautta parhaimmillaan.>
Arvostelija: epeli
10.10.2011


Miksi minä olisin katkera?

Minä tajusin,
tässä ihan hiljan
kuinka hirvittävän paljon 
sinä
minua
haavoitit.

Kuinka minä yhä kaihdan katseita etten tulisi huomatuksi ihailluksi koska se on väärin. Se on rumaa, se on pahaa, se on minun syyni.
Niin sinä minut opetit.
Ja miten taitava minusta tulikaan, pitämään etäisyyttä kätkemään tunteeni olemaan viileä tavoittamaton.
Ja tiedätkö mitä? Yhä ne ihastuvat hullaantuvat, mutta minä, minä en enää osaa olla lämmin lähimmillekään.
Niin hyvin sinä minut koulutit.
Ja aina,
kun minä kamppailen osoittaakseni niille, joita rakastan, (Sillä kyllä minä tunnen, vaikka minun onkin niin äärimmäisen vaikeaa sitä näyttää) että minä todella täydestä sydämestäni rakastan, minä muistan sinut. Enkä minä halua muistaa sitä mitä sinä sait aikaan, sillä Niin, joskus minä rakastin sinuakin.

>


26.08.2010

Tähän runohos oot kirijoottanu mun ja hyvin monen muunki elämänkerran.
Huippu-upeeta !>
Arvostelija: Ma-ppi
30.08.2010

Tämä runo jäädytti minut näytön äärelle, imaisi mukaansa, kuin maailman suurin pyöre. Pidin, siis todellakin tykkäsin runostasi ja paljon. Taitava, täydellinen ja niin osanen minunkin elämääni, tarinaa.>
Arvostelija: Kultavirta
30.08.2010

Suosikkeihini tämän lisäsin. Mielettämän hieno.>
Arvostelija: Aippu
04.09.2010

Siinä ne ovat kauniina nauhana minun ajatukseni sinun kynästäsi tulleina. Aina joskus tulee juuri tuollaisia tajuamuksia siitä, miten kovasti onkaan ollut haavoitettu. Ja koko ajan sitä järjellään taistelee niitä syvälle piirtyneitä oppeja vastaan. Miten syvällä ne voivatkaan olla! Niin taitavia, opetettuja, koulutettuja. Otsikko jää mieleen elämään. Joskus vannoin, etten ikinä ainakaan katkeraksi rupea. Peloiltani en taida ehtiäkään. Mutta runosi verran ihmisille tarinaa siitä, miksi katkeruus voisi olla ihan ymmärrettävää. Tosin paljon haavoitettua katkeruus haavoittaisi vain lisää - annanko siihen luvan?>
Arvostelija: niini
01.10.2010

Aivan upea runo! Loistelias, pidän paljon.>
Arvostelija: uninen runoilija
22.03.2011


Sinä otit ja omistit
minun sieluni, sydämeni, kehoni
et kysellyt, 
et pyytänyt lupaa
ja hyvä niin
sillä sitä lupaa minä en olisi
ikinä 
antanut, niin paljon
minä sinua pelkäsin,
pelkään yhä.

Tiedäthän rakas, kuinka paljon minulta vaatii asettaa itseni niin alttiiksi, avuttomaksi edessäsi kun en voi pystyttää yhtäkään muuria, suojaa, tai kilpeä? Kun en voi kieltää sinulta mitään,
sinulla on avaimet minun sieluuni.
Rakas, älä riko minua älä satuta, sillä vain sinä voit rikkoa minut niin ettei minua enää mikään pelasta.
Rakasta minua, rakastathan? Nyt ja aina.

>


07.04.2010

kyyneliä>
Arvostelija: Rokkarinpimu
07.04.2010

hitsin upean herkkää tekstiä. saa palakurkussa tunnelmille ja myötävastaamaan kärpäsenä katossa tilannetarkkailijana, kuin kaikuna: nyt ja aina.>
Arvostelija: joju
13.04.2010

hienoa tekstiä jälleen. tunnelma joka on niin hauras, että sen voisi rikkoa puhaltamalla ja silti niin täynnä tunnetta. hienoa.>
Arvostelija: herra puunukke
26.05.2010

Nään sinut silmissäni
Sinä punatukkainen Nainen
kuuntelen esityksiäsi
tämä runosi sielusi sopukat esiin tuot

aivan chikkeniho
sisään ja syvälle sieluuni...>
Arvostelija: lehdetönpuu
29.06.2010

Toista ihmista ei ole mahdollista omistaa. Ei myöskään ole hyvä roikkua toisen takin liepeessä.>
Arvostelija: epeli
03.08.2010


Flatliner

Niin pitkään,
ikuisuuksia oikeastaan
- tässäkin elämässä mitattuna -
minun sydänkäyräni
piirsi tasaista viivaa,
uskaltamatta lyödä,
uskaltamatta tuntea, toivoa.

Kuuletko miten se nyt lyö,
sinulle.

>


06.03.2010

Kaunista !
Minun makuiseni Rakkausruno :)>
Arvostelija: Neiti Prym
24.03.2010

Ihana runo rakkaudesta! Pidin todella paljon lopetuksesta, se on vaan niin hieno :)>
Arvostelija: WhiteKazan
05.04.2010

Hieno runo.>
Arvostelija: Kuurankukka
07.04.2010

Ihana, tuoretta ilmausta.>
Arvostelija: Tupasvilla
14.06.2010


Ole minulle aamu,
ole valkeneva taivas
pitkän pimeän jälkeen.

Ole minulle silta, eilisistä huomisiin, ole pitkospuut hetteikön yli.
Anna minun olla sinulle höyhenenkeveä kosketus, pehmeä suudelma, vastaanottava syli.
Anna minun näyttää kuinka sinua tarvitsen, nyt kun vihdoin osaan.


>


04.03.2010

Ihania vertauksia, niin monta tapaa olla rakkaansa lähellä, tuntea toisen hellyys ja rakastaa. Niin kaunista!>
Arvostelija: Marle
04.03.2010

Kaikki uusimmat tekstisi puhuttelee paljon. Näyttää matkaa, jota on hyvä käydä. Turvassa. Tässä minut pysäyttää ihan kokonaan tuo viimeinen kappale.

"Annan minun näyttää
kuinka sinua tarvitsen,
nyt kun vihdoin osaan."

Voiko sitä enää yksinkertaisemmin pyytää ja silti, kuinka paljon tähän lauseeseen sisältyy. Siinä on oikeastaan.. kaikki. >
Arvostelija: Luppis
04.03.2010

Herkkää ja Kaunista.

Tykkään, Paljon.>
Arvostelija: niiu
05.03.2010

Kuin "hento kuiskaus", kaunis pyyntö ja kallisarvoinen oppi.>
Arvostelija: kermasusi
05.03.2010

Kaunis ja herkkä toivomus!>
Arvostelija: Klonkku
05.03.2010

Hyvin kaunis. Minulla on eräs myös, jossa on hiukan jotain samaa tyyliä :)>
Arvostelija: Tupasvilla
08.06.2010


Body-therapy

Slide your hands on the satin of my skin
kiss me 'till I'm floating 
on the cloud of dizziness
stare deep into the emerald of my eyes, 
and let me hold nothing back.

Let me open to the bottom of my wounded soul and if I don't - if I can't - don't leave me. Demand me, the way only you can. Make me, and I will.



>


04.03.2010

Ihastuttavaa antautumista... sitä Rakkaus on.>
Arvostelija: kermasusi
05.03.2010

hieno, tunteita täynnä oleva runo. Pidin paljon!>
Arvostelija: loveaholic
24.03.2011


See me, love

Pidä minua tiukasti, 
niin ettei väliimme mahdu henkäystäkään.
Sulje minut syliisi,
varovasti sivele arpeni, haavani,
niin vanhat kuin uudetkin.
Suutele rakkautesi minuun.
Näe minut sellaisena kuin olen:

Lyijylasienkeli, hauras ja kaunis, sirpaleista koottu, läpikuultavan herkkä ja haavoittuva.
Näetkö sen? Minun haarniskani läpi.


>


04.03.2010

ihana>
Arvostelija: seba
04.03.2010

todella kaunis.
fontin kursivoiminen antaa "lisää ulottuvuutta" ja kokobaisuus vaan on tosi ihana <3>
Arvostelija: dejavu
04.03.2010

Tuo kursivoitu säe pysäytti...tuntemaan, ajattelemaan ja samaistumaan. Sirpaleista voi syntyä kauniiksi... herkkyydellä ja varovaisella päättävyydellä.>
Arvostelija: kermasusi
05.03.2010

Tässä on NIIN paljon. Uskallusta ja rohkeutta heittäytyä ja jäljellä pientä arkuutta sen suhteen, koska sehän on pelottavaa, mutta silti niin suurta varmuutta. Upea !
Jos jotain muuttaisin, niin otsikon, jostain syystä se vie minusta voimia mielettömän hienolta runolta, liian kepeä ehkä lontoonkielen takia ?>
Arvostelija: Neiti Prym
24.03.2010

Upea runo suuresta tunteesta.

Lyijylasienkeli, sirpaleista koottu. Äärettömän kaunista kerrontaa. Samaan aikaan herkkää ja vahvaa. Pidin.

Runon nimi ei mielestäni ihan tee kunniaa itse runon sisällölle, mutta muuten aivan uskomattoman hieno!>
Arvostelija: Tiitu
07.04.2010


Minä rakastan sinua, Pikkuinen

Minä opin varhain ostamaan rakkautta,
sillä että olin asiallinen, aikuismainen,
ja pärjäsin aina.
Sillä että suojelin muita, 
käänsin kaiken parhain päin.
Olin reipas, enkä koskaan, koskaan 
pelännyt mitään.
Tai siltä se ainakin näytti.

Se pikkuinen tyttö, se rikkirevitty Molla-Maija, pukeutui haarniskaan, joka oli sille aivan liian raskas kantaa. Ja sen haarniskan nimi oli viha, kovuus, kyynelettömyys.
Ja rakkaus, niin rakkaus oli aina konditionaalissa. Rakkaus oli aina jos.
Pikkuinen, minä otan sinut syliin, minä silitän tukkaasi kun itket väsymystäsi ja ikävää, niin sitä pohjatonta ikävää siihen, että kelpaisit. Minulle sinä olet hyvä ja kaunis, ja minä tuuditan sinut uneen. Minä suren nyt, aikuisena, meidän surumme pois. Ja me saamme taas olla lapsia, luottavaisia, viattomuudessamme kauniita. Ja rakkaus ON.

>


04.03.2010

hieno>
Arvostelija: seba
04.03.2010

Riittäähän että sanon vain "vau"? Mä rakastan tätä.>
Arvostelija: Kipupiste
04.03.2010

Koskettava, hyvin koskettava ja viiltävää kipua kantava runo. Mutta myös suojelua, kasvua ja huimaa itsetutkailua.
Miulle tulee mieleeni kirja "Kiltteydestä kipeät".>
Arvostelija: Mandella
05.03.2010

Sydämen kyyneleitä sait aikaan runollasi, onneksi se päättyy toivoon ja uskoon paremmasta huomisesta.>
Arvostelija: kermasusi
05.03.2010


Survivor

Minä astun tälle aavikolle,
jonka nimi on menneisyys,
avojaloin,
enkä minä tarvitse suojakseni mitään.

Minä olen jo taivaltanut sen läpi, ja selvinnyt siitä hengissä ja arpeni minä kannan ylpeästi; niissä lukee, että olen yhä elossa ja yhä minä. Minä osaan surra ja minä osaan rakastaa ja vielä minä opin olemaan heikko ja haavoittuva paljastamaan kurkkuni, kun vaistot käskevät purra, vielä minä lakkaan suolaamasta haavojani ja annan niiden viimein parantua.
Kun minä lähden, aavikon hiekkaan jää kukkimaan toivo.

>


04.03.2010

Aina on toivoa, hienosti ilmaistu pidän.>
Arvostelija: Jukka-Pekka Huttunen
04.03.2010

pidin harvinaisen paljon runostasi>
Arvostelija: seba
04.03.2010

Tämä vaellus olisi jokaisen tehtävä että löytää itsensä luokse sellaisena kuin se itse oikeasti on... Rohkeutta Rakas, ja minä tiedän että SITÄ sinulta löytyy! <3>
Arvostelija: kermasusi
05.03.2010

Ensi lukemailla ei kykene ohittamaan kirjoittamatta mitään allensa...

Huikea, uskaltava, rohkea, voimakas!
Aikuinen nainen on kaunis, ihana.
Aamenen huuhdahdan vielä viimeisen säkeen jälkeen. Tämä on hieno.
Loistava!>
Arvostelija: olenNainen
30.03.2010


Transformation

Minä olin tammi,
kova kuin kiveksi kasvanut,
vahva.
Mutta silti haavoittuva,
ja vaikka seisoin lukemattomat myrskyt,
tiesin, että vielä tulisi se,
joka minut murtaisi.

Nyt minä tahdon olla paju, valmis taipumaan tuulissa, luovuttamatta, katkeamatta yhä puolustaa paikkaani mutta sorjana, taipuisana taistella taistelematta.
>


04.03.2010

pidin harvinaisen paljon>
Arvostelija: seba
04.03.2010

Juuri näin... taistella taistelematta!>
Arvostelija: kermasusi
05.03.2010


Silent treatment

Sinä osaat viiltää syvältä
- vain sillä että olet hiljaa.
Juuri sillä että olet.

Sinä olet minun uneni, enkelini, perkeleeni sinä riivaaja.
Sinä olet savua etkä tietenkään ilman tulta. Täällä se palaa, näetkö? Minun rinnassani.
Älä piinaa minua, anna armahdus, kätesi varma kosketus hyväile minua sanoillasi. Taas.

>


12.01.2010

Ihana! Hieno idea ja toteutus. Toimivat vertauskuvat ja osaat käyttää niitä hyvin.
Pidan paljon!>
Arvostelija: Lillerzz
12.01.2010

Todella hyvä idea tässä runossa! Toteutus toimii. Kauniisti kirjoitat. Ehkäpä jopa hieman katkera on tämä runosi? Tykkään todella. Suosikkeihin menee.>
Arvostelija: Merenwèn
21.01.2010

Huh, intohimoa kietoutuneena herkkyyden harsoon.... niin hauraan lujaa, kuin teräksistä pitsiä.>
Arvostelija: kermasusi
27.01.2010


Minä itkin olkaasi vasten
kuollutta kissaani
ja sinä
otit minun kyyneleeni
sanattomana vastaan
lempeästi,
niin lempeästi
pyyhit huulillasi pisarat
kasvoiltani
ja pitelit minua.

Ja minä selitin sinulle kuinka se on typerää, sehän oli vain kissa ja vielä vanha sellainen, ja sinä sanoit, ettei siinä ole mitään typerää, eikä sellaista olekaan kuin vain kissa.
Rakastin minä sinua ennenkin, mutta nyt vieläkin enemmän.

>


08.01.2010

totta. eivät kissat ole vain, eivät varsinkaan ne, joiden kanssa ollaan eletty pätkä elämää ja joiden purinavärinät ovat lohduttaneet kun mikä vain on suruttanut milloinkin. ei, eikä varsinkaan typerää. pidän siitä, miten tämä runo tuo esille rakkautta myötäelämisen kautta.>
Arvostelija: joju
09.01.2010

kaunis, surun ympäröimä teksti, joka kasvaa sanoina aina vain suuremmaksi.>
Arvostelija: herra puunukke
12.01.2010

Tunnetta tulvillaan. Kaunis Rakkausruno.>
Arvostelija: Neiti Prym
15.01.2010

Niin,-- justihin tuollaaset asiat ja hetket ja ymmärrys on sitä mikä saa rakastamahan ja millä luottamus ja kaikki hyvä syntyy, säilyy ja pysyy.
Huikaaseva tunnet tuli syrämmeheni ku luin tätä hellyyttävän ihanaa runoas.>
Arvostelija: Ma-ppi
21.01.2010

oikein kaunis runo:) itsekin olen yhdestä rakkaasta kissasta joutunut luopumaan.ne ovat ainakin mulle kuin omia perheen jäseniä.joita rakastaa enemmän ku mitää muuta maailmassa.<3>
Arvostelija: unityttö
04.03.2010


Minä haluaisin viiltää sinut
itsestäni irti.
Valuttaa ajatukset ja muistot,
kuin veren suonistani
välittämättä
kuinka korkean hinnan joudun siitä maksamaan.

Minä haluaisin turtua puutua unohtaa, mutta tämä hullu sydän lyö yhä piittaamatta siitä kuinka ohueksi jaksaminen käy.
Minä en rakasta enää. Minä en rakasta enää. Minä en rakasta enää.
Ja silti tie yksin on kivulla kivetty eikä kyynelten katkeruutta helpota niiden välttämättömyys.
>


26.07.2009

Kyynelistä timantinkirkas helminauha kaulaasi
Jokainen pisara on täynnä elämää
Se on voimaa>
Arvostelija: tatanka
26.07.2009

Miten koskeekaan katkaista nuo sydänsäikeet, jotka syvälle on kiedottu. Irtipäästämisen tuska on suurimpia ja vaikeimpia oppeja, joita meille on täällä annettu.
Mutta tuon kivun kautta kasvamme ihmisinä. Kasvamme kohti rakkautta.
Kyyneleet ~ne hiovat tiellämme olevia kiviä.>
Arvostelija: Mandella
28.07.2009

vahvaa ja voimakasta. niin paljon rivien välissä sanomatonta>
Arvostelija: Rock'n Rose
29.07.2009

Tämä menee suosikkeihin.
Raaka, rehellinen ja yksinäinen on runosi.
Aivan omassa luokassaan suorastaan loistava!>
Arvostelija: Revolverimies
30.07.2009

Tämä on niin rehellisen paljas, kuin vain voi olla ihmisen kirjoittama, ihmisen, joka on nähnyt ja kokenut riittävästi, ettei yksikään roolipeitto enää sovi päälle! Nautinto lukea!>
Arvostelija: maitokahvi
31.07.2009

Pidin paljon. Muita sanoja tämä runo ei kaipaa.>
Arvostelija: Mimosa
31.07.2009

sulla on kyllä taito kirjoittaa runoja jotka pistävät väkisin ajattelemaan, jotka antaa tilaa tulkita niitä omien tunteiden kautta ohjaten kuitenkin niitä runojesi raamien sisällä. hienoa jälleen kerran.>
Arvostelija: herra puunukke
20.08.2009


Isosisko, enkelini,
minun vakaa valoni.

Puolesta sanasta sinä ymmärrät minua, niin kuin ei kukaan toinen, lohdutat ja rohkaiset, joskus potkit persuksille (hyvin hellästi tosin).
Minä kiitän sinusta, jokainen päivä.

>

Isosisko, tässä maailmassa ja muissakin.

27.01.2009

todella kaunis runo>
Arvostelija: merenneidolle
27.01.2009

Tässä on asiaa ja niinhän se on, että tuo "enkeli" potkii persuksille kuitenkin vain hyvää tarkoittaen ja herätellen toista.>
Arvostelija: Aaltonen
27.01.2009

Oi, sisarusrakkaus on jotain ihmeellisintä maailmassa!
Tämä runo kuvaa sitä juuri oikein: hellän herkästi ja vähän hassusti. Kieli on ihanan puheenomaista, mutta silti runon tunnelma on vakaa.
Viimeinen kappale on todella kaunis. Toivottavasti siskosi on saanut lukea tämän runon.>
Arvostelija: MariaMagdalena
27.01.2009

Melkein kateellisena luen rivejä. Sisko, mikä aarre olisitkaan. Elämä vain ei jaa tasapuolisesti lahjojaan, luulen. Hieno kiitosruno hänelle, joka on juuri sitä, mitä ei kukaan toinen ;)>
Arvostelija: Alppivuokko
30.01.2009

Siskot ovat niitä Oman itsensä puolikkaita. Elintärkeitä.

Hieno runo.>
Arvostelija: niiu
02.02.2009

Kiitos Rakas pikkusiskoseni, sydämeeni lensit komeetan lailla ja siellä lämmität kuin tuhat aurinkoa, luot oranssia valoasi minuun.
Näissä sanoissasi on se Edenin pihamaalla saamani halaus jota en koskaan unohda... ja näissä sanoissasi on ihan kaikki mitä meillä on, nyt ja aina. OLET!>
Arvostelija: kermasusi
26.02.2009

On tärkeää, että on rinnalla kulkijoita.>
Arvostelija: epeli
05.03.2009

Ihanan luottavainen tunnelma tässä. Tuo mieleen oman aivan ihanan siskoni - ja tärkeän tukipilarin. Voin samaistua tähän, siksi ehkä pidänkin tästä niin kovin. >
Arvostelija: Aliisa
20.08.2009


Miten minä sinulle kirjoittaisin,
ystäväni?
Miten minä sinua kiittäisin,
siitä, että olet aina ollut,
silloinkin, kun en sinua
vielä tuntenut?
Miten minä kuvaisin
kuinka sinun sanasi,
sävelesi,
laulusi minussa soivat?

Lämpöinen, suloinen siskoni, muruseni,
Sinä OLET.
>

Sinä Kastanjanruskea.

27.01.2009

Ei sinun tarvitse löytää sanoja kertoaksesi. Minä tiedän sen kaiken niissä hetkissä, kun sinä katsot silmiini, kun sinä autat ja niin, silloin kun saan tuntea, kuinka välität. Ei ne hetket unohdu. Sinulle tuntuu hyvältä laulaa, sinun lauluasi on hyvä kuulla. Sinä olet pysynyt vaikka elämä on iskenyt kipua ja sinä iloitset nyt, kun se antaa välillä hyvää oloa.
Niin olet sinäkin. Aina.>
Arvostelija: Luppis
28.01.2009

Tässä te olette molemmat ja silmiini nousee sumuja... pisaroivat ilona teistä.>
Arvostelija: kermasusi
26.02.2009


Sinä kirpeänmakea suloisuus!
Sinussa ja minussa,
niin,
me olemme samaa maata,
herttaa tietysti,
muttei meistä kumpikaan emmi lyödä
pata-ässää pöytään kun on sen aika.

Kaunis, herkkä ja haavoittuva, ja silti niin piinkova, hallittu ja pelottavan älykäs.
Mutta sinun sielusi, sinun sielusi valo on puhdas ja peloton. Korvaamaton.
Sinä minun siskoni, vastakohtien nainen, samanlainen.
>

Sinä, suloisuus.

27.01.2009

Sanojesi takana loistaa kuva hänestä... kirkas, kuulas... hauras ja luja kuin teräs.>
Arvostelija: kermasusi
26.02.2009

hieno ja hyvin kirjoitettu runo! :)>
Arvostelija: loveaholic
06.04.2011


Sisko Silkkitukka,
vihreäsilmä.
Vaikka meillä on taipumus olla vaiti,
sinä et ole minulle sanaton,
äänetön.

Laulusi soi minussa, tänään, huomenna ja aina.
>

Silkkitukka, olet rakas.

27.01.2009

Kivoja nämä runosi :)>
Arvostelija: Anjuska
27.01.2009

Kaunis laulu, sanat helisevät täälläkin.>
Arvostelija: Pelagia
27.01.2009

Niin on hän läsnä runossasi... ihanana kuin aina!>
Arvostelija: kermasusi
26.02.2009


Tiedäthän, Pohjoinen Valoni,
tiedäthän?
Minä kaipaan sinua, 
lapinnoitani,
keijukaiseni,
viisas ystäväni.

Tiedäthän sinä, Sininen, että minä tarvitsen sinua, silloinkin kun en tarvitse mitään.
Ja tiedäthän sinä, kuinka rakas minulle olet ja kuinka kiitollinen olen, jokaisesta sanastasi, katseestasi, jokaisen hymyn olen tallettanut tarkasti ja niitä vaalin, aarteitani.
>

Kiitos kun olet, Sininen.

27.01.2009

Ja tässä runossa soi pohjoisen avaruuden laulu, sinisenä kuin Hän...>
Arvostelija: kermasusi
26.02.2009


| 0| 20 | 40

9395 runoilijaa on lähettänyt jo
568676 runoa!
 
 
 
 
|02.09|
Tänään syntymäpäiviään viettää:

Olivias 18v.
Isa 24v.
hevary 25v.
pippuri 27v.
Jamo75 39v.
Suruna 45v.
tiinalii 51v.
mmirre
Ami19

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén