Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä arvostelut
Näytä vain otsikot
äänettömyyden rajoillatänään putosin
enkä huomannut sinua
maailmassa oli jälleen vain yksi tie
jonne halusin kulkea
joka oli minulta suljettu
huudoillasi lukittu
lyönneilläsi koristeltu
minä istun hiljaa ja kuuntelen
mutta ääniä ei ole
ei ole ollut pitkään aikaan
emme elä todellisuudessa enää kovin pitkään
mustalmat lähtevät mutta
karjunta kuuluu tajuntaan
äänettömyyden ylitse
sinne minne en niitä haluaisi
ole hiljaa
pyydän
mutta eiväthän ne ole ja
kun ne kysyvät ketkä ne
menen pois enkä vastaa koska
niin on käsketty
koska äänet eivä lakkaa kuulumasta
minun kodissani
minun sanoissani
lauseissani
>
itken, mutten osaa selittää.
18.08.2007
Leikin varjolla ehkä huomenna ei tunnu
teidän kaikkien hymyt pelkältä vittuilulta
minä istun tässä varmaankin aamuun asti
enkä nukahda
en koskaan nukahda
ovi on lukossa
joku koputtaa ja olen nukkuvinani
en jaksa katsoa tekopyhää naamaasi
"heitä rööki anna femma saat huomenna takas"
hah hah ja hah
hiivin ulos ovea kolauttamatta
istun leikkipuiston penkille ja
itken huomaamattani
hiekka polttaa varpaita
tuntuu hyvälle yksinäisyys ja savu joka
täyttää keuhkot
kello tulee liikaa mutta minä en liiku
odotan huomista
ja toivon ettei tupakka lopu
että tämä hetki jatkuu ikuisesti>
05.06.2007
Tunne, joka oli joskus olemassaja koska kaikki loppuvat sanoihin
emmekä me löydä niitä enää
olemme kaukana
et sinä katso minua silmiin ja
hymyile niin kuin
joskus ennen
minä odotan
että punainen valo syttyisi
kirkuisi pimeydessä kattoa vasten
hälventäisi pelkoni mutta
minä tiesin ettet sinä enää
koskaan rakastaisi minua
et sinä halunnutkaan korjata
repimiäsi paloja
minä en löydä toista kättäni
sattuu ja tyngästä
valuu verta
en ole varma olenko olemassa
aamu ei tule
minä kai nukun sen ohi ja
iltakaan ei tule
olen hereillä
minussa on vain osa hengissä
kaikki kuolleet kappaleet mustuvat
minä en jää niitä kaipaamaan
sanoja on yhä vähemmän
minä kaipaan jotain
en saa siitä selvää
en näe ulos minä tunnen
säryn jossain sääriluiden tuntumilla
luen kirjeitä joissa vielä rakastit
postimerkit raapivat ihoa sinä
tuoksuit sanoissa kuulin naurusi
joka ei ollut aito
ei kukaan ollut
>
Koska nyt tuntuu ja ei tunnu minä en ymmärrä ja ymmärrän kaiken.
27.04.2007
TiilitehtaanpuistokatuTänä yönä minä kuljen puiston läpi
vaahteranlehtiä taskussa
Rakkauden palasia hiljaisilta kaduilta>
Minäkin kaipaan.
24.02.2007
Päivämääriä kauemmintänään sanat olivat loppuneet
muovinen sydänkorusi oli minun
saastaisessa suussani sekunteja
sinähän tietysti tarkoitit kaikkia niitä
rumia sanoja
minä lakkaan alistumasta
minä peräännyn kulta,
kyllä minä peräännyn
vihasi tieltä
olemme yhtä mieltä siitä että
olet oikeassa lyödessäsi minua
minä halusin vain käpertyä syliin
näyttää niitä haavoja
(tietämättömyys on valetta,
sinä haluat huorata kadulla korseteissa ja
kuulet hengityksen pihisevän pakkasen
tarttuessa elimiisi jälleen)
tänään minä en syönyt iltapalaa
haen postin ja unohdan.
>
En unohda. Toiveajattelua.
23.12.2006
Rakkaus nimeltä punaiset valotkello lähestyy liikaa sitä kohtaa
joka saa ihoni reagoimaan kosketukseen
joka yö kello kolme rakas
me lyödään toisiimme jäljet ja kasvetaan
hetkeksi kiinni päiväkirjoihin
väärä ovi ja väärä talo
sinä et löydä minua täältä enää
tekstiviesti saa puhelimeni huutamaan punaista
tekee omia kuvioitaan kattoon
hokee :
SOITA MINULLE RAKAS
henkilökohtaisesti
minä en koskaan lakannut.
>
Ne vilkkuu ja tiedän sinun kaipaavan. (tiedän en ole mitään)
30.11.2006
Lammikko pyykkinarujen allanyt leikitään piirileikkejä
heillä on nätit hameet ja minä
valitsen kaikista sievimmän tytön
he esittävät viattomia uhreja
mutta minä tiedän keitä he ovat ja
miten heitä kuuluu kohdella
minne veriset mekot ripustetaan kuivumaan
miten heidät kuuluu hävittää
>
ok angstisemmaksi vain menee. *naurua*
22.11.2006
Maanantai, jolloin väkivalta lisääntyime kylvimme valoissa
vihreiden teiden reunalla eikä uskallettu
pudota pudottaa
ottaa kiinnikään
meidän allamme oli miljoonia
katkeria näytelmiä joille
isoäitimme nauroi koska
kyyneleet tulivat lihan läpi iholle
eikä pudonneet oikean ihmisen syliin
minä nauran kyllä sinun kanssasi isoäiti
lävistämme sanoilla toisiamme osaamatta
pyytää anteeksi ja sivellä
kuluneet jäljet
minä annan sinulle lisää
valon alla takkisi repeää
>
Olen edelleen angst, en minä taida tästä muuttua.
20.11.2006
Sanele minut.minä lupasin kävellä tieni päähän . . .
minähän haluan vihata sinua mutten vain vihaa
ja loppuu kaikki kliseiset naurut ja turhautuneet suudelmat
äänet jotka eivät satuttaneet mutta tahtoivat satuttaa
sinä olet kolmen tunnin junamatkan päässä ja
minä en edes tahdo itkeä koska se on turhaa ja
ainoa aihe josta jaksan olla katkera
lukko sormissani ja tyttö jolle tahtoisin omistaa maailmani
miksi minä vain makaan hiljaa ja hengitän hänen tuoksuaan
enkä uskalla tehdä M I T Ä Ä N
kuiskaa sanoja korvaani, sinä tiesit etten tahdo elää
>
A N G S T
12.07.2006
|
|
CHRISTOPHER 
