|
 |
 kristallikyynel 
Julkaistu : 165 runoa
Tunnus luotu : 04.12.2004
Asuinpaikka : Joensuu
Miksi kaikki pelkäävät pahaa,miettimättä yhtään mitä itse ovat?>
|
|
|
|
|
|
|
|
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot
sisiliskojane ovat kuin sisiliskoja
tiedäthän sinä?
sellaisia ihan pieniä
ja niin kamalan hauraita ottaa käteen
kesällä ne pienet kivet täyttyivät askelista
se maa muisti, ne puut kukkivat
se vesikin oli vain vettä josta pelottavat kuvat
heiastuivat pois
siellä oli omenapuu, tiedäthän sinä?
sellainen vanha, joskus ollut muisto lapsuudesta
sellainen häilyvän sininen
ne ihan pinet ja lasiset liskot
karkaavat jos niitä yrittää ottaa käteen
niiden sisällä on salaisuuksia, tiesitkös?
eikä niiden saa antaa mennä rikki.
>
11.10.2007Voi, tämä on ihana. Olet saanut vangittua runoosi tuon kesäisen kauniin muiston todella hienosti. "Tiedäthän sinä?" kuulostaa mukavalta ja sopii erittäin hyvin runoosi. Tykkään myös ulkoasusta. Tämä näyttää kivalta ja tätä on suhteellisen helppo lukea. Tämä laittaa miettimään pintaa syvemmältä. Tykkään! P.S: Sinun kannattaa vielä lukaista tämä itsekin läpi, sillä löysin muutaman kirjoitusvirheen... >Arvostelija: soittorasia13.02.2008 MuistaaSinä tulit jostain
(ehkä)
kaukaa kuitenkin
kävelit valkoisilla jaloillasi minua pimeässä karkuun
Mustahiekkaisilla poluilla
puanisien katulyhtyjen alla
Ne temppelit olivat kauniimpia kuin olin koskaan muistanut
(min
olin
unohtanut
kaiken jo kauan aikaa sitten)
enkä minä koskaan toivonut sinun oikeastaan palaavan
tahdoin vain muistaa vielä kerran. >
09.06.2007 upea runo :o todella kaunis ja haikea >Arvostelija: Lavina13.02.2010 Unessajos minun elämäni uni olisi totta
uskaltaisimmeko me yhdessä
ottaisimmeko hiljaisen tuulen
siipiemme alle
kulkisimmeko meluavan meren rantaviivaa
meille kauniita asioita kuiskaileviin lehtoihin
ottaisitko sinä minua kädestä
että uskaltaisin katsoa merestä paljastuvia vaahtopäitä
ja kuunnella lintujen juovuttavaa kirkumista
tähdettömän tähtitaivaan ja merettömän meren välissä
Uskaltaisitko sinä koskettaa minua juuri siitä kohdan kuin elämä oli hetkeä aikaisemmin koskettanut
osaisitko sinä sittenkään ohjata laivaa juuri siihen satamaan kuin olin aina kuvitellut
En minä ole koskaan uskonut sinun osanneen
unessa oli vain niin mukava olla
>
28.05.2007Kaunis ja herkkä. Ei tästä muuta voi sanoa. >Arvostelija: Klonkku28.05.2007 oih, niin kaunis.. <3 >Arvostelija: brokenangel13.02.2009 valkoisia luumunkukkiaja niillä sanoilla
sinä loit minut onnelliseksi
annoit pienen käteni hiljaa
musertua sinun suureesi
omenapuitten kasvaa
lehdoiksi joiden taivaassa ei ole rajoja
joiden maalla ei ole
niitä pieniä
valkoisista
kivistä koostettuja polkuja
jotka eivät johda
kukkivien luumupuiden lehtoon
>
27.05.2007
Vesisiipiset Sänkyni ylitse lensi lokkeja tänäyönä
hauraat, niin sinisen harmaat siivet
etten olisi vetenikään kuvitellut
antautuvan niin helposti niiden huutojen alle
Pitkät, kauniit siivet kuin veteen piirrettyinä rajoina
laskeutuivat kauemmaksi
siinä sinisiä valoja heijastaneessa meressä
oli ruosteenpunaisia luotoja
ja sydämen muotoisia kuita
jos me olisimme unkesineet vielä hetkekenkään kauemmin
saattaisimme hitaasti unohtaa olevamme kaloja
eivätkä kalat osaa koskaan lentää>
26.05.2007
HaaveunimaailmaJa niin minä toivoisin
ruskeat peltopyyn siivet
kantaisivat minut
tuonne kauas missä aurinko nousee iltaisin merestä
sinne me purkaisimme pesäpuut itkemällä kehrätyistä
langanpätikistä
ja kirjoittaisime kallioille
vedenpunaisilla maaleilla
ja samaan aikaan olisimme aivan kahdestaan
kaukana
ottaisimme toisiamme kädestä kiinni iltaisin ennen
kuis suuret unipeitteet hitaasti tuudittavat
antavat pimeyden virrata kasvoihin
silmistä sisään
oletko koskaan rakas miettinyt?
miten ihminen haavoittuukaan öisin
antaisivat maailman olla hiljaa
kukat kukkisivat sinisillä liekeillä
ja tähdet tanssisivat hiljaa
hiljaa
hiljaa
meille hassuja tarinoita
me osaisimme rakastaa toisiamme
niinkuin itseämme rakastimme
ja tämä olisi aina totta
älä koskaan herää
>
06.03.2007
siniset kaupungitsiipirikko
taivas kuiskasi hiljaa
ollakseen olemassa
olisi täytynyt kuolla, kerta toisensa jälkeen
(antaa anteeksi)
ollakseen hitaasti maatumatta tuhkaksi
olisi meidän uskallettava
noustaa hitaasti maata jalkojeni alla
(tuuleen, tuuleen, kauas)
ja me matkustimme
kauemmas kuin ketkään aiemmin
juoksimme yhtämatkaa
annoimme maailman olla ihan hiljaa varpaidemme alla
(rakastuimme elämiseen niin kauaksi kuin ajatella voi ihmismieli)
vain antaakemme itsellemme anteeksi
(sen että:
emme osaanneetkaan kuolla
ja olla samalla olemassa
ja se jokin oli pian poissa>
05.03.2007
pietarista lapsen luoja se vesi oli mustaa
siellä sillan alla jossakin
tyhjien kujien lapset huusivat
tuhatta kertaa taivasta luokseen
ja se lapsi kuoli yksin pakkaseen
mustat olivat kääreet
kun metrotunneliin haudattiin
hyvästi kevät
hyvästi valkoinen
punaiset veriviivat noruen
reittä pitkin
viattomuuden syntymälähteiltä
vieraslapsi
ota luoksesi
sameaa
sameaa
hiljaa
sinne on mentävä
otettava vielä kerran
toivottava elämältä
käännettävä selkänsä
olisitko yksin vielä hetken?
>
Katulapsia
20.01.2007ja hectoria on kuunneltu ^^ >Arvostelija: Aragorn13.02.2007 peltoviivatminä
olen
vapautunut
kuin veteen piirretyt maarajaviivat
kielsivät minua kulkemasta
sinistä kauraa kasvavan pellon
ääreltä toiseen
perhosen siiveniskun matkan>
27.12.2006
taas tänäkin joulunaMeille sanottiin
valkoiset taivaat
tyynet täynnä punaisia
sielujemme omenoita
eikö olekkin niin?
että tuhmat lakkaavat olemasta
henkeensä elävät uskovat rakkaudesta
kauniisiinm vaaleanpunaisiin asioihin pakatut
rakkaudentunnustukset
lohdutuspalkinnot huonommalle tyttärelle
mennään hiljaa, antaa lumen tulla huoneeseen
ja tappaa sinne menneet vuodenajat
anna hengen kulkea kynttilänliekkiin
ojenna luminen kiitos
ja taas tänä jouluna laulettiin
herraa laupiasta
kuolitko sinäkin?
mutta sen joulun minä muistan!>
23.12.2006
vielä kerran tytär
vettä kämmenkuopissani
niin nopeasti lakkaavat toiveet olemasta
niin hitaasti olen minä tullut
(kaunottaret
ollaan aina ja kauneimmista
ollaan suurimmat ja valloitamme kristallitaivaat
maailman alla ja sukellamme sielumereen
joet menevät
ota minut mukaan!
vailla lapsen tulla
siellä jossain kuiskattiin
vapaus on tuleva!
me olemme aamutähdet
iltatähdet
olemassa ainakin
emme me antaneet aamun tulla hiljaisiin huoneisiin
emme me odottaneet että se kertoi meille asiansa
luimme huuliltaan vääriä asioita
kuulimme satuja liiasta rakkaudesta
elimme sen kaiken nurinperin ja olematta
malttamatta katsoa
osaamatta päättää
annatko
sinä
minulle
mahdollisuudet
olla vielä kerran tytär?
>
23.12.2006
enkelitaivaatja me huusimme enkelitaivaat
kauniita, kauneimpia asioita toisillemme
(eteenpäin, eteenpäin unien marssi, lyö sydäntä rintaan
kipu tappaa jos on antaakseen maalle ja taivaan
me olemme rikkonaiset ja kaksi on hitaasti aukenemassa
unohdimme
toivoimme
riko!)
me olimme olemassa
me
ja vain me ja hetken verran
me oltiin, oltiinhan?
en minä muista
ei ollenkaan mitään
sumu! >
23.12.2006
jännittäviä sinisiä asioitaJa he kirjoittivat, maalasivat meihin
jännittäviä
sinisiä asioita
kun minä tanssin meille kaupungin
sen portit
avoimet
ja kiinni olleet ovet
me olemme linnut sen kaupungin yllä
jokainen ihminen on meri
ihmissielumeret ja kauniit
hiljaiset ikkunat
ja se liike!
kun me tanssimme teille joet
olemme hiljaa
ja hiljaa hän aukaisee ikkunan
ja päästää elämän sisään huoneeseen
joka sekin oli tätä enne hiljaa
>
11.12.2006
nimelleenme
olemme ottaneet vastaan
kykynemättömyyttäsi kuolleet
kaksi ja kaunotarta
jotka osasivat
(hitaasti
hitaasti
mereen)
lapsi on kaunis niin kauan
kunnes me opetamme sen valehtelemaan silmillään
olemaan hiljaa
kauniista asioista
meidän omilla kukillamme
meidän oma universumi(lle)
(ja ne kaksi siivekästä lintua siivetöntä joiden hiukset olivat kultaisia totuuden/valheen lankaa)
emme me osanneet piiloutua
ja tulleet löydetyiksi
samanaikaisesti ja samalla kertaa
eripaikoissa ja nyt
tässä ja meihin
sanokaa hyvästit
me olemme taivas
anna anteeksi
ja unohda muistavasi meidän nimemme
taivas ja maan
>
01.12.2006
kalat/kalatkolapset,lasista lapset
tuulesta (taivas) maa
kummalliset joet
tuonenjoki
tuonenjoki
messua minulle, vieritä kasvosi minun kasvojeni puolesta
mereen
valkoinen laiva
paperiveneet
joiden puolesta /vuoksi
lapsetkin sytyttivät kaksi kynttilää
jokaisen heille kuoleen
sielulle
vuoksi(pois)
olemme kauniita (olemme olemassa)
emme osanneet (katsoimme kauemmin)
nähneet
nähneet
purppuraiset vuoret
maameren joet ja kalat
tanssivat
uniissasi
suurina,kalat
kalat
kalat
(särje minun palasiksi mereen)
niin suuret ja kauniit tuliviat hakemaan
meressä on ilmakupla
ja me olemme merta>
17.11.2006
tulet ja mantereetSadunomaiset kuvat väijyvät minua ilmassa
miksikö?
en ollut koskaan syntynyt ajattelemaan
(kauniita asioita joita kasvoillani kuuluisi olla)
niin kauan ja hartaasti
että silmät väsyivät odottamaan
antamaan unen tulla(ja maa, se oli kiinansinistä vettä noina(kin) öinä)
harvat maalilla harmaiksi vedetyt silmät, osasivat odottaa
jäädä katsomaan kertaalleen piirrettyjä asioita
jotta osaisivat piirtää itselleen samanlaiset kuvat (samanlaisen oman maailman)
pilvi
ja kahden lapsen äidit uskovt kumpikin enemmän
että heidän lapsensa tulevaisuuteen
ei enää (uskalla) usko kukaan>
08.11.2006
Else ja yötminä tahdoin (joen)
tekemään ihmeitä
laulamaan liian kauniit linnut uneen aamuisin
ennen kaikkea
unohtamaan minä sen tahdoin
hassua
ainakin ennen olleet
(ne sattumat joiden kautta me kaikki loppupeleissä kohtasimme toisemme peileissä)
sattumalta kohdatut ihmiset
kertoivat minulle enemmän
voisin myös ajatella
olevani kerrankin yksin
katsomaan hiljaa eteeni ja unohtaa
että niin hyvää omenapuuroa saisin vain kerran
>
Kiitos elisa 3.11 <3
05.11.2006
en minä/hänkäänkatso!
eivät ne osanneet kirjoittaa
valkoisesta kovinkaan kaunista
(uutta aamua)
niinkuin silloin kerran
muistatko?
pelkäsit/kö
unohtaa
ottaa askeleita, kun tartuimme kaikki kynsillämme kiinni sinuun
Lopulta unohdit/muistit
et ollut läsnä ja kaukana samaan aikaan
niinkuin osasit olla
(minä osasin)
(nämä täällä keskustelevat minusta hämmentäen pieniä maaimoita käsissään)
huuda niin että jokainen tuolla kaukana kuulee
ei
enää
koskaan
ja viimeinen muru niistä muistoista joiden varaan rakensit suuren osan elämääsi
(se ei ollut totta)
en minä/hän
me olimme sama?
osaisimmeko me olla
emme kai
vai kirjoittaisitko sinä minulle samasta maasta uuden taivaan?>
29.10.2006Kiitos arvostelustasi! Lueskelin tässä runojasi. Luonto taitaa inspiroida sinua paljon, noista kauniista kuvauksista päätellen mitä löysin. Näissä on jotenkin niin paljon kaikkea viisasta, että vaativat pysähtymään ja lukemaan useamman kerran, olen aina pitänyt sellaisista runoista. Tästä pidin oikein erityisesti :) >Arvostelija: *mallu*26.05.2007 251998Me kaksi valkoista
(harmaat laivat uivat kaemmaksi kuin oli tarkoitus)
Mustat ja valkoiset juoksevat
niinkuin sinä kauemmaksi
(en osaa oll enää kuin, kantaa nimeä.si? (ja harmaanpunaiset hiukset)
murruit harmaaseen
(maailmani upposi enkelten rannoille)
minun kasvoni vaipuivat ikuisesti enkelmereen
(meidän mukanamme, yksi kauneimmista hukkuu ikuisesti pois)
satuitin meitä valkoisia liikaa/pois
muistan kaiken /unohdan
punaiset
ja joku päivä unohdan senkin
mustavalkovärillisiin
(unissa sattuu liikaa olla vielä kerran kaltaisesi/sinun? kanssasi)
matka luoksesi olissi liian lyhyt ylitettäväksi
piilossa
antaisitko vielä kerran anteeksi
jos soittaisin sinulle
ja lupaisin unohtaneeni
että minun ei tarvitsisikaan muistaa (miltä tuntui vielä kerran hukkua siihen miten lähellä oletkaan)
se yö sattui liikaa meihin,kyynelsilmät yössä/aamussa
(jos olisin silloin ollut siinä, sattuisiko meihin molempiin nyt enemmän?
>
2.5 1998/ko?
24.10.2006
joka on (ollut) palasinajoka on kerran ollu olemassa
eläää aina
joka on kerran kuollut
ei
tule(E)
takaisin
me nukumme
häneen sattui
kun lapsen kahdot olivat liian pienet
(se lapsi ei olisi koskaan osannut hengittää valoa ja oksentaa ilmaa)
viilto
leikkaa
olemassa
aika on palasina
kaksi päivää rakensin torneja vesikauhusta
(kirjoitin suurilla sanoilla seinille asioita)
punaisella maalilla
loin yhden suurimmista teoksista
(valheista)
kadut>
12.10.2006Hmm... tämä on hieman epäselvä. Tai ehkä olen niin tyhmä etten tajua. Jotkin asiat ikäänkuin lakkaavat olemasta, kun siirryt "toiseen asiaan". Olet sekoittanu tämän hetkisen ja menneen aikamuodot, liekö se ollut tarkoituskin? Hieman häiritsee. Muuten suhteellisen hyvä runo. (Anteeksi että nyt arvostelen näin, mutta sanon vain mielipiteeni.) Kiitoksia arvostelusta. >Arvostelija: Nirso koiperhonen12.10.2006 Olen taas täysin eri mieltä kuin edellinen arvostelija ;D Tämä on mielestäni oikein onnistunut, juuri tälläistä haluankin lukea :D mniin.. hienoahei! >Arvostelija: Cere24.10.2006 |
|
|
