rakkausrunot.com
Valikko

Valikko

Lulla

Julkaistu : 18 runoa
Tunnus luotu : 13.11.2004

Asuinpaikka : Kemi
Syntymäpäivä : 17.07.1977


Elämä on itse nähtävä,
ei sitä muuten saata uskoa...
>

 
 
Lajittele runot aakkosjärjestykseen
Näytä ilman arvosteluja
Näytä vain otsikot

Siannahkasaappaat


Maailma on löydetty
kokonaan ja joka osassaan
Piirretty merkit kartoille
ja jaettu osiin
Milloin mistäkin syystä
pääasia että saadaan syy,
olla erimieltä
ja mitellä voimiaan

Löytöretket turhia, ennalta-arvattavia
Jokin aika sitten, rohkeat miehet
Palvottunsa nöyrimmät orjat
Siannahkasaappaissaan
Hakivat silmät ummessa
jalokiviä ja kultaa
orjia ja kauniita neitoja
joita voisi sitten uljaana,
paljain rinnoin
Kantaa kotiin kuninkaalleen
Olla palvottu, huoneessa joka on
täynnä peilejä

Tänäpäivänä kolmipäinen pukki, merentakainen
jonka kaikki tuntee ja joka ei tunne ketään
Saarnaa,
koko löydetylle maailmalle
löytöretkistä, jalokivistä ja kullasta
orjista ja kauniista neidoista
paljain rinnoin saarnaa
Siannahkasaappaissaan
>


03.02.2007

Upea runo tämä>
Arvostelija: epeli
11.02.2007

todella upea runo ... Paljon Onnea sinulle >
Arvostelija: *jasmin*
17.07.2007


Matkamuistoja

Ihmeellinen rakastettu
Kauneimmasta kullasta kudottu
Ja siivet, kalleinta hopeaa ja rubiineja
sekä siinä keskellä, timanteista tehty, 
                tähtikuvio
Hiukset silkkiä, kaukomaista
        Sekä laakeriseppele, sepän takoma, pronssinen

Ja tuo tyttö, liikaa rakastettu
Istuu sängyn laidalla
                kimaltavat hiukset
        Odottaa iltasatuaan, hiljaa
        Ennen kuin uni tulee

Sama seppä, viisikymmentä vuotta myöhemmin
Harmaa, niin ettei tahdo peilistä erottua
                Merkit käsissä

Paja
Nurkassa tahko, ennen heleä
Pölyttynyt
Sekä siivet, kalleimmasta hopeasta ja rubiineista
                Timanteista, tähtikuvio

        Ja niiden vieressä
        Nippu silkkisiä hiuksia,
                kaukomaista
>


03.02.2007

täs oli jotain taikaa.>
Arvostelija: RaffenTyttö
12.11.2007


Muisto

Muistelen hetkiä joita minulla ei ollut

Tämä on kivun aikaa
Edessä häämöttää korkeaksi hakattu vuori,
taottu ihmeellisestä metallista, harjalla
kultapunos

Muistelen hetkiä joita minulla tulee olemaan

Ne ovat toistensa kaltaisia
Tulevaisuus toistaa itseään,
äänetön mylly, jonka siivet ovat sammuneet
tuuleen

Hetket jotka muistan eivät tule olemaan

Käsikkäin
Veripisara,
ja se kaadettu puu,
rakkaudella hoidettu

Muistelen hetkiä, jotka eivät ole omiani
Muistan ne, jotka tulevat olemaan
Tiedän ne, jotka ovat

Sei ei käy minulle itsestään>


09.09.2006

Tämä kolahti meikäläiseen. Upea runo.
*kiittää*>
Arvostelija: Demain
12.09.2007

Hienoja sanankäänteitä. Näissä runoissa on yleensäkin jokainen sana juuri omalla kohdallaan. Tämä on merkillinen ja kovin mieltä vangitseva.

Kiitos arvostelusta.>
Arvostelija: kalmakoira
30.09.2007


Polku

Minulla on yksi kukka
Sekin hengissä
Hädin tuskin

Monesti tiputtanut lehtensä
Elvytetty vedellä
Homeista multaa kääntämällä

Se on vahvin tuntemani kukka
Kuinka se jaksaa vihertää
Tai elää

Olisipa minulla edes osa sen vahvuudesta

Mietin lumottua puutarhaa jonka seinällä on taulu
Siinä kerrotaan ohjeet kävijöille
Ettei liian hätäisenä lähdettäisi
Tai liikaa vietäisi mukana
Sekä hetki aikaa, johon pitäisi pysähtyä puhumaan
Asettaa sanat peräkkäin
Tehdä ajatuksista polku
Tieksi
Siihen eteen
Jota voisimme sitten yhdessä kävellä
Niin, todellakin yhdessä kävellä>


25.01.2006

Tämä vei niin mukanaan, tämä kaunis runo, etten saa sanotuksi muuta kuin kiitos!>
Arvostelija: Demain
05.03.2006

Ajatuspoluilla on hupaisaa tallustella. Joskus myös pohkeisiin voimaa tarvitaan, kun tunturinrinnettä ylös kiivetään. Mutta mitkä näkymät sieltä avautuvatkaan?>
Arvostelija: epeli
02.08.2006


Hyvät Teot

Ikkunan takana pimeys
Ja kylmä
Kuin talvi

Lumi satoi eilen
Samettinen tuli, kivi

Aamulla kävelen metsää kodiksi

Oravien leikki
tietämättömyys
oman elämänsä vähyydestä
tai ainutkertaisuudesta

On aika tehdä hyviä tekoja
Olen aina pelännyt
Vaikka puhun kuin poliitikko
Niin olen aina pelännyt
Hyviä tekoja>


25.01.2006


Niin ja ne ritarit

Ja siinä me sitten istuimme
Pöydän ääressä
Kuin ritarit

Vain sanat toimivat miekkoina
Ja haarniskat olivat lasia

Ystäväni, hän jonka olin tuntenut
toimi aseenkantajana
Ja vastapäätä oli Saatana
Hän jolle hymyilin

Olimme suuria, pääkallokuninkaita
Itse itsemme alamaisia
Niin syvällä mudassa, ettei

Mutta tallirenki, hän oli jostain lukenut
Niin viisaita sanoja
Lauseita joilla menee järki

Niin ja haarniskat,
ne olivat lasia ne
Entä ritarit,
ne olivat kuolleita ne>


15.01.2006


Kaikki ne lapsia

Lapset istuvat keinuissaan...
Murhaajia, raiskaajia, pahan töitä
Kadut ihmisiä kiireineen...
Murhaajia, raiskaajia, pahan töitä
Koulut, työpaikat, vankilat...
Murhaajia, raiskaajia, pahan töitä
Kirkot, lahkot, uskonnot...
Murhaajia, raiskaajia, pahan töitä

Ja minä,
hekin,
me kaikki...
Joskus lapsia
Murhaajien
Raiskaajien
Pahan töitä

Hyviä, niin hyviä...>


15.01.2006


Lumeton

Eilisen lumi on juuri sulanut
Huomisen hanki on vasta tuleva
Tämän hetken kinos ylitsepääsemätön
>


29.10.2005

Niin, ja jos oikeasti katsoisi vain juuri tähän hetkeen...näkisi että se kinos on yliharpattavissa
milloin vain. Mutta kun me katsomme liian pitkälle ja teemme omat olettamuksemme...omat kinoksemme. Hyvä runo! Herätti ajatuksia.>
Arvostelija: kolumbus
29.10.2005

Hienosti keksitty vertauskuva.>
Arvostelija: Sikiöasentoon
03.11.2005


Unikuva

Istun yksin huoneessani pimeässä olen kasvoton
Keihästän seinälläni nukkuvaa kuvaa

Uniansa olemattomia
Houreita totuudesta
Todellisuus valhetta
Kipu tie onneen

Silmät sisältä suljetut muuri korkeampi ajatusta
Vihreys valhetta aivosähkön liike lakkaa

Huomenna ei katsella kuvia eikä lauleta
Kuoro mustien hahmojen temppeleiden raunioilla
Kädessään kirja sekä pala kynttilää

Liity joukkoon mustaan
Liity joukkoon kuolleiden

Aina kun vain joudat takaa tuhon ja turhuuden
>


26.07.2005

Tämä oli hieno! Upeata! (Menee suosikkeihin)>
Arvostelija: Dreamer91
26.07.2005

Mä tykkään just tällasista. Aivan ihana. (pakko laittaa suosikkeihin)>
Arvostelija: Sikiöasentoon
30.08.2005


Valo

Ei, ei!

En tarkoita sitä valoa.
sehän vain karkoittaa pois sitä mitä pitäisi nähdä.

Enkä myöskään puhu siitä, mikä
saattaa kuolleet matkalleen.
Lyhtypylväät läpi elämän.

Saisi edes hetken ehtiä, olla

Tarkoitan valoa, jonka voi nähdä
vain pimeässä, eikä se juhli, ole iloa

Kukonlaulun aikaan seison niityllä.
Ammukasteen kostuttama
Ruis, kaura
On niin tyyni, niin, että leijaa
voi lennättää pitkin maanihoa.
Niityn laidalla lapset, taputtaa,
loputtomasti.
Heidän takanaan keihäät, miekat
Aseet painettuina saveen, jotta voi juhlia
Taputtaa
Mutta vain siihen, sen aikaan
Kun taputus vähitellen hiljenee

Loppuakseen>


26.07.2005


Kohti aamua

Ja sitten kun sitä aamulla herää
sitä miettii kuka on tänään.

Ollakseen itsensä, tulisi olla yksin
Niin ettei kukaan näe tai kuule
Niin ettei kukaan tiedä

Olenko se lapsi, se entinen
joka kaivaa itselleen hautaa
jonka huulet on myrkkyä ja kultaa

Vai olenko kenties muistojeni orja
Kasa leikattuja kynsiä
Hiukset parturin lattialla, kaivatut

Jos minulla on onnea,
herään ennen aamun kosketusta
Kun ikkunaverhon raosta loistaa tähti
painottomana kahlittu avaruuden selkään
Mikään ei käy
Kun rakkaani kasvot katsovat minuun
Silmät suljettuina, autuaana
Niinkuin emme olisi vielä edes tavanneet.

Ja sitten kun sitä herää sitä tietää kuka on tänään.
>


20.07.2005

Ompas kaunista kerrontaa.>
Arvostelija: Kylli
20.07.2005

Nämä runosi vievät niin mukanaan, että melkein unohtaa hengittää..Aivan upeita tekstejä.>
Arvostelija: Demain
05.03.2006


Hetki välillä yön ja aamun

Kun yön huntu laskee ylle tämän kaupungin
On sokeutensa huomattava vihdoinkin

Kun tuuli nousee takaa metsän pimeyden
Joutuu rakkautensa punnitsemaan sittenkin

Elämänsä herättämä
Kasvoton sotilas
Pelko sekä huuto
Verijäljet ja rakkaus

Huomaamaton lyhyt hetki välillä aamun ja yön
Mustat siivet lehahtavat kultareunuksin
Ylitsesi marssii legioonat kuolleiden
Kasvottomat aaveet asuttavat naapurin

Tämä noussut aamu tuo mukanaan tuhon
uuden uskon ja elämän
Tuulessa tuoksu mirhamin
Ja auringonsäteet keihäitä
Meri kiehuva
Silmistäsi laava valuu

Uusin purjein uuteen tuhoon, verentakaiseen
Tuhansin hampain ja naulapiikein revittyyn pienuuteen

Jokainen uusi hetki on sama ja kadotus ikuisuus>


20.07.2005

Kaunis...
Voimakas...>
Arvostelija: QueenOfTheDawn
20.07.2005


Talviaamu

On taas talviaamu.
Savu jäätyy keuhkoihin.
Aurinko iskee silmää vastapäisen kerrostalon takaa.
Huudan ja huidon
Nouse rohkeasti valontuoja.

Myllyt takovat mustaa nokea,
temppelit avaavat ovansa
Rukous luetaan puolen tunnin välein.

Huudan kuin kukko,
Herätkää Perkele.
Sulat kuin kolibrilla, pyrstö
riikinkukon, levittynyt, valhetta.

Moottorit käynnistyvät, lahkot aloittavat istuntonsa,
orvot hyvästellään. Rukousnauhat vöitä,
polttakaa papit, Saatanan kätyrit,
älköön palvoko Jumalaa vanhentunutta.

Huomenna on taas talviaamu.
Toivottavasti korpit tulevat jo kätköistään.
Savu jäätyy keuhkoihin.
Ei, en huuda nyt.>


19.07.2005

auts...
pidin tästä aluksi
mutta uskovaisena ihmisenä
ton neljännen säkeistön kohdalla tökkii
pahasti
sinänsä hyvä runo
mutta nousee niskavillat pystyyn
näistä uskonnollisista viittauksista aina...>
Arvostelija: QueenOfTheDawn
19.07.2005


Jota ei voi nähdä

Todellisuutta ei ole,
meidän sokeoissa silmissämme
vajavaisissa mielissämme.
On vain tyhjyys ja suuri uni
Näky johon kaikki turhuuksissamme uskomme,
jumalaan petoksen,
julmuuden tarhattuun hedelmään.

Peilissä Saatana, jota ei voi nähdä.

Kultainen joki virtaa halki kaupungin,
läpi tehtaiden, piippujen
metsän laitaan, jonka äärellä oudot eläimet
karkeloivat päästäkseen
huorapyrkyreiden turkkeihin.

Jokainen meistä pyrkii samaan turmion putkeen,
jonka päässä ei näy valoa.
Kolmipäinen Perkele,
syö lihamme, oksentaa
syö ja oksentaa,leikkii

Syvällä on kuollut sydämemme.>


19.07.2005

Tämä jollain tavalla kolahti.. Ehkä siksi että olen väsynyt ja hyvin masentunut... Siltikin.. Hieno.>
Arvostelija: kalmakoira
19.07.2005


Omana Kuvanaan

Ihminen loi kaupungit omaksi kuvakseen
Ilman mitään tuntoa,
tieksi omaan tuhoonsa.

Neonvalot puhkovat silmät
(vielä sadan vuoden päästä lukee verkkokalvossa Citymarket)
Lapsi ilman tuntoa,
hylätty omaan kotiinsa,
elämänsä rakennettu televisioon

VAITI!
LUOJALLAMME ON ASIAA
...Hex laskussa, korot nousee, helsingin pörssi on plussaa...

Katsotaan nyt vielä säätiedot
jotta nähdään, että
aurinko varmasti nousee aamulla. >


19.07.2005

Ui, onpas kärjekästä ironiaa. Ehkä vähän liian kärjekästä omaan makuuni, mutta hienosti kirjoitettua yhtä kaikki. Paljon näkevää :)>
Arvostelija: PessiIllusia
19.07.2005


He

He tulivat mustissa kaavuissaan,
en tuntenut heitä
He lauloivat laulua jota en tuntenut,
kielellä, jota en ymmärtänyt

He kertoivat asioita,
joita en tuntenut
Puhuivat rakkaudesta,
toivosta,
kuolemasta

He poistuivat, he joita en tuntenut
Lauloivat laulua, vieraalla kielellä,
jota en tuntenut

Mutta he jättivät tunteen,
jota en ollut ennen tuntenut

Pelon.

>


13.11.2004

Olisikohan kyseessä kuolemanpelko?
Sitä itse pelkään eniten.
No jokatapauksessa tämä on upeasti sommiteltu runo! Pidin todella paljon sillä tässä on myös arvoituksellista mystiikkaa.>
Arvostelija: meeri
13.11.2004

jos sallit rakenteesta sen verran, että he sanaa olist mieletäni voinut säästellä, olisi tehokkaampi, alussa tietenkin. Mutta sana myös viimeisessä tuntuu liialta näin kun monesti lukee. Sisältö vahva luo mielikuvia kovasti, jopa luostari ym. uskontoon liittyvää ainakin minulle. Ethän pahastu!>
Arvostelija: scirocco
13.11.2004


Raamattu

Ja tapahtui tänä päivänä,
että sanat olivat loppuneet
Kirjoitus muuttunut kirjoittajakseen

Tyhjien rivien välissä mielipuolien houreita
muka siitä ja että millainen
Ikuista valitusta
Helvetin sinfonia
Aamu ei nouseva

Ja siinä välissä pitäisi muka
ehtiä olla itsensä ja maksaa laskut

Ja jotkut sitten vielä elävät itsensä kanssa
Kenet luulevat tuntevansa?
Kasvot peilissä!
Herätessä!

>


13.11.2004

Tulkitsen tämän pienenä ironiana nyky tyyliin kirjoittaa, voi olla että olen väärässä, jos niin voi ylipäätään olla, kun jokainen löytää tekstit tavallaan... Tuntemattomia kasvoja itselleenkin peilit täynnä, kun ei uskalleta olla hiljaa ja tutustua!>
Arvostelija: scirocco
13.11.2004


Ei Hyvästejä

Juuri nyt olen rikkaampi kuin koskaan

Siis ystäväni, rakkaani
Polvistu
Riisu lakkisi
Rukoile
Ja valmistaudu kuolemaan

Käsieni kautta,
Ne ovat sinun kätesi
Silmieni kautta,
Ne ovat sinun sielusi
Rakkauteni kautta
Se on sinun rakkautesi

Ei hyvästellä turhaan
Älä itke rakkaani
Älä pelkää

Suuri osa meistä syntyy kuolleina,
kuolleeseen maailmaan

Miekkani on terässä,
olen teroittanut sen vain meitä varten

>


13.11.2004

mielenkiintoinen..olen kiinnostunut keskiajasta ja sen runoudesta..hieno>
Arvostelija: Dekadentti mustelma
13.11.2004

Väkevää tulkintaa, hienoa vertausta, kuolleina syntyneitä täällä on todella liikaa..>
Arvostelija: scirocco
13.11.2004



9473 runoilijaa on lähettänyt jo
558277 runoa!
 
 
 
 

Tänään syntymäpäiviään viettää:

fflower 18v.
All Gone 19v.
cooliset 19v.
Waiting 19v.
Escapist 20v.
Devil Cat 21v.
Homssulapsi 21v.
Susamuru 23v.
Antsui Sarumi 23v.
Kuunvaippa 28v.
Mac O. Wizzch 37v.
eminemi 48v.

   Paljon onnea!
 

Hosted by
Kotisivut.com
 
Copyright 2003 Petri Vilén